Tarviin nopeaa apua

Jaa-a. Aikuiset tekee kaikesta liian ison asian ja ite uhkaat vetää valtimot auki veitsellä? Ei ne muutkaan niitä kavereita povitaskusta vetele. Tutustu uusiin ihmisiin. Ei ne kaikki ole paskiaisia.

Hei älä kadehdi ketää se vain syö sua sisältä käännä se ennemmin ihailuksi ja tee oma juttus,älä siis vertaa ittees muihin.Sanoit et sussa hyvää silmät ja luotettavuus hienoa!ja varmasti on muutakin älä masennu ei oo mitään syytä ranteita vetää, niinku sanoin löydä se sun juttus mikä sinä olet tai haluat olla.Kavereita tulee kun itseluottamus kasvaa se nimittäin näkyy päällepäin mites olis uus harrastus vaik kamppailulajit?tai jotain mikä kiinnostaa.Tsemppiä älä lannistu!

Rakas ihminen! Jumala rakastaa sinua! Hän on sinun Luojasi ja tekijäsi. Hän on myös vastaus kaikkiin ongelmiisi. Olet vielä nuori, kasvava poika ja tarvittaessa Jumala voi parantaa ulkonäköäsikin (josta en mitään tiedä kuin en ole sinua nähnyt, saatathan olla hyvinkin komea) ja antaa sinulle itsevarmuutta. Älä tapa itseäsi. Jumalalla on kaikelle tarkoitus. Kautta aikojen hän on halunnut näyttää voimansa juuri heikkojen, arkojenkin ihmisten kautta. Muistatko kertomuksen Daavidista ja Goljatista? Goljat oli kolmimetrinen jättiläinen mutta pienikokoinen Daavid sai Jumalan avulla tapettua tämän viholliskansaan kuuluvan ihmisen lingolla. Jumala voi antaa ilon, tarkoituksen ja rauhan vaikeuksienkin keskellä.

Jos koulussa on kovin paha olla, älä mene sinne. Älä varsinkaan, jos se saa sinut miettimään itsemurhaa vaihtoehtona. Ota vaikka omaa lomaa. Jos sinua kiusataan eikä opettajat pane sitä loppumaan, ei sinun minusta edes tarvi sinne mennä. Lain mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen ympäristöön koulussa, eikä se ole onnistunut jos siellä kiusataan. Jos joku kysyy, ei tarvi sanoa että kiusataan vaan asian voi ilmaista aikuisemmin termein, sinua häiritään/häiriköidään eikä sinua kiinnosta sellaisen kohteena oleminen. Koska opettajat eivät saa sitä loppumaan (jos eivät saa) niin sitten sinun täytyy itse pitää huolta itsestäsi. Lain mukaan sinulla on oikeus olla ilman häirintää. Sano että varmasti opettajasikin ottaisi loparit, jos työkaverit vaikkapa nimittelisivät häntä säännöllisesti. Tai voithan suoraan kysyä: "Kerro rehellisesti, jäisitkö sellaiseen työpaikkaan?"

Mene mukaan seurakunnan nuorten toimintaan, usein löytyy monenlaista toimintaa ja mukavia nuoria ja vähän isompia nuoria. Lue Raamattua (http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/ [aloita Uuden Testamentin puolelta, siellä kerrotaan Jeesuksesta]), kuuntele hyvää opetusta Jumalasta ja elämästä hänen lapsenaan hänen huolenpidossaan (http://www.onewaymission.fi/index.php/kotimaa/opetuslapseuskoulu/netti-opetuslapseuskoulu). Jumalalle kaikki on mahdollista! Jos meillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, voisimme sanoa vuorelle "siirry täältä tuonne", ja se siirtyisi!

Monet ihmiset tuntevat itsensä puutteellisiksi, et ole ainoa tällaisten tuntemusten kanssa.

Rukoilen puolestasi!

Me muutkin on oltu murrosikäisiä ja tuollaistahan se oli, mutta vielä ollaan hengissä. Yritä kestää, muutkin ovat kestäneet, vaikka emme mekään ole komeita, lihaksikkaita, älykkäitä, kiinnostavia jne. Elämä on kuitenkin elämisen arvoista. Yritä hankkia jokin harrastus ja kehittyä siinä. Jos se ei ole urheilu, se voi olla esim. luonto, valokuvaus, tai voit paneutua johonkin kouluaineeseen perusteellisemmin kuin muut. Ei tämä elämä mitään paratiisia ole.

Lisäksi olet vasta ihan nuori. Nuoruus kestää lyhyen aikaa, aikuisuus alkaa siinä parikymppisenä ja sitä kestääkin sitten vuosikymmeniä sen jälkeen useimmiten. Nuoruus on vaan vaihe ja kyllä sitä pojat ja miehet iän myötä rotevoituvat. Ujouteenkin auttaa ikä hyvin ja elämä todella tulee tarjoamaan niin uusia näkökulmia kaikkeen! Elämällä on sulle niin paljon annettavaa, älä vaan ohimenevän välivaiheen takia jätä kaikkea sitä kokematta, mitä elämä sinulle vielä antaa! Totuus on, että hyvin usein ihmisillä on pahin epätoivon ja ahdistuksen vaihe nuoruudessa, ja se johtuu vielä ihan keskenkasvuisuudesta. Ei ole vielä elämänkokemusta ja sen tuomaa itsevarmuutta. Itsevarmuutta on mahdollista oppia ja tähän löytyy paljon hyviä nettisaittejakin.

Lisäksi ihan selvä tosiasia on, että ahdistusta kokeneista ihmisistä tulee yleensä paljon viisaampia ja älykkäämpiä ja sisäisesti rikkaampia ihmisiä kuin hyvin helpon elämän kokeneista. Kiusaamista kokeneet ovat aikuisina voimallisia kiusaamisen uhrien puolustajia, ja heitä todella todella tarvitaan.

Eikä menestys takaa onnea. Monet menestyneet Hollywood-tähdetkin ovat päätyneet huumeisiin tai itsemurhaan. Tärkeintä on loppuviimeksi, että kun kerran täältä maan päältä lähdemme ikuisuuteen, lähdemme sinne Jeesuksen seurassa ja pääsemme taivaan kotiin ja kestämme pyhän Jumalan tuomioistuimen edessä. Ahdistuksen ääreltä hyvin usein opitaan turvautumaan kaikkivaltiaaseen taivaalliseen Auttajaan.

Älä ainakaan itseesi puukkoa käytä, mielummin niihin kiusaajiin ;)

Me muutkin olemme olleet murrosikäisiä, ja tuollaistahan se on, mutta elossa ollaan. Ei mekään olla komeita, lihaksikkaita, kiinnostavia jne., mutta paikkamme olemme jotenkin löytäneet. Etsimistä se kyllä vaatii, mutta elämä on kuitenkin elämisen arvoista, vaikka ei olisikaan se kunkku. Ja vaikka muut kiusaavat, tosin sen pitäisi olla rangaistavaa.

Yritä hankkia jokin harrastus, jos se ei ole urheilu, niin sitten esim. valokuvaus tms. Voisit myös paneutua johonkin kouluaineeseen perusteellisemmin kuin muut ja tulla asiantuntijaksi, siitä voi saada vaikka ammatin myöhemmin. Vaikutat kuitenkin aika normaalilta.

Moikka, oon saman ikänen ku sä. Samaistun kaikkeen mitä kerroit.
Itse kärsin pahoista itsetunto ongelmista. Välillä on paska päivä välillä taas hyvä.
Mutta sanon sulle tän: jokainen meistä on erinlainen ja jokaisessa on myös hyviä puolia! Ajattele positiivisiä asioita itsestäsi. Sus on ihan varmasti paljon paljon hyvää!
Itseni itsetuntoa kohensi se kun aloin pitämään "päiväkirjaa" johon joka ilta kirjoitin 3 asiaa jossa olin sinä päivänä hyvä. Se asia voi olla ihan mikä vaan!
Olis tosi ihanaa puhuu sun kaa jossai ku samaistun melkee kaikkee mitä sanoit.

Tsemppiä!:)
Ps.puhuminen jollekki auttaa ihan oikeesti (kerroin ite omista ongelmista mun vanhemmille ja ne ymmärsi ja autto)

Moi! Ymmärrän sinua :( ite oon tyttö 12v ja välillä tuntuu samalta.. Tai siis se osuus etten saa luotettavia kavereita yhtään! Kerroin mun koko maailman suurimman salaisuuden parille mun mukamas "kaverille"! Ne kuulemma oli niin huolestuneita musta että meni kertoo mun vanhemmille... Ei ikinä oo oikee ollut kavereita koska joskus eskarissa olin erityisluokalla yms... Tuntuu mustakin melkein joka ilta että en vaan jaksa..tsemppiä sulle!