Alkoholi ja nuoret

Voin sanoo etten aijo ikinä juoda. Säästyy rahat ja terveys :D

Itse olen pian 18 eikä liiemmin tuo alkoholi kiinnosta (:

Ei juominen mitenkään arvostettavaa ole, mutta eipä absolutismikaan mikään leuhkimisen arvoinen asia ole. Juo tai ei, jokaisen oma asia eikä sen tarvi vaikuttaa ihmis- ja kaverisuhteisiin.

En juo, enkä aio juoda, ellei sitä lasketa että maistoin viiniä, mutta vain "maistumis" mielessä (vanhempien luvalla xD ja pahaa oli hyh hyh) Eli en kai ole absolutisti mut tavallaan?...
En ymmärrä miksi ihmiset haluavat palata vauva/taapero ikään, jolloin ei pysytä pystyssä, puhe on pelkkää örvellystä ja puklaillaan...
Mutta tosiaan en välitä vaikka jotkut kaverini juovatkin... Tarinoita kuunnellessa tulee välillä vain myötähäpeä.
(en tarkoita että kaikki vetäis ittensä aina kaato humalaan mutta you got the point)
Ja anteeks sekava selostus... en tiiä tajuanko sitä ittekkään :D

Se oli se yksi ihana kesa ilta kun mentii puistoo juomaa. sit tuli otettuu pari liikaa ja se homma karkas käsistä. Mun kaverit raiskas mut ja olin iha kännis sit ne potki mua ja kaikkee.

Itse en juonut yhtään ennen 19. ikävuottani. Enkä käynyt bileissä.
Kaikista paras tietty ois että pystys pyörimään ihmisten kanssa siitä huolimatta että ne juo.

Alaikäisenä lupasin itselleni, että noudattaisin alkoholin suhteen tarkasti ikärajoja. Ensimmäisen lasilliseni join 18-vuotissyntymäpäivänäni. Oluesta en pitänyt. Saatoin nauttia viiniä lasillisen verran kerran kahdessa viikossa, jos sittenkään. Umpikännissä en ollut. En olisi kyllä kehdannutkaan, sillä asuin kotona aina armeijan loppuun asti.

Olin kaksi ensimmäistä täysi-ikäisyysvuottani varsin nihkeä menemään ulos. Kävin baarissa 20-vuotiaana ensimmäisen kerran, ja vasta silloin, kun olin muuttanut yli 200 kilometrin päähän vanhasta kotikaupungistani. Armeija-aikana en käyttänyt ainuttakaan iltavapaata, enkä ikinä mennyt baariin illaksi muiden mukana vaikka usein pyydettiin. Siinä olisin ehkä voinut tehdä toisin.

Olueen tottui nopeasti, kun yliopisto-opiskelut alkoivat. Nyt olen kokenut lähes kaiken; kännissä avautumisen, oksentamisen, kaupungille sammumisen ja kotiin ryömimisen, mutta on myös ollut paljon hienoja illanviettoja ja akateemisia juhlia, joihin alkoholi on vain tuonut pirteän lisän seurajuomana. Alkoholin ei pidä olla itse tarkoitus, mutta kyllä sillä hauskaa saa pitää ilman, että tarvitsee jälkeenpäin potea huonoa omatuntoa siitä, että on juonut.

Nykyään käsitän, että nuorena ymmärsin baarissa käymisen ja alkoholinkäytön pointin täysin väärin. Yläasteella urheilijaluokkatoverit ja minua koulussa kiusanneet vetivät kännit viikottain ja kerskuivat toilailuillaan avoimesti. Nykyään näen alkoholinkäytön toisenkin puolen: se on asia, josta saa ja kannattaa nauttia niin paljon kuin uskaltaa, kunhan ei riko lakia, ole kusipäinen muita kohtaan ja opettelee tuntemaan omat rajansa.

Mutta samalla alkoholin käyttö tai käyttämättömyys on ehdottomasti jokaisen oma asia, eikä syytä jompaankumpaan saa tivata.

Noni, se iso3 kätee ja radalle! Piritorilla tavataan!