tulee aina yllätyksenä vaikka siihen olisi saanut valmistautuakin jo etukäteen ja aina siitä toipuminen vie aikansa. Surutyö pitää tehdä. Se saattaa kestää kauankin ja rakas ihminen ei koskaan unohdu. En tiedä löytyykö mistää oppaista vedenpitävää ohjetta miten selviytyä omaisen kuolemasta - se on kaikille yksilöllistä. Ehkä suru ja itsensä syyttely kestää kauemmin jos eläessä on jäänyt asiat ja varsinkin puhuminen kesken. Uskon kumminkin että ihmisellä joka on siirtynyt rajan toiselle puolelle on asiat hyvin. Meille suremaan jääneille kuolema voi olla vaikeampaa kestää. Minun mieheni kuoli kolme vuotta sitten ja suru painaa yhä rinnassa. Unissa kohtaan hänet jatkuvasti. Mutta siitä olen iloinen että hänellä on nyt kaikki paremmin kuin täällä maan päällä. Kaikkea hyvää sinulle!
0Äänestä
Eveliina
saattaa yksin jäämisessä olla monenlaisia tunteita. Riippuu siitä kuinka asiat perheessä tai parisuhteessa on hoidettu - tarkoitan käytännön asiat. Meillä mies hoiti laskut ja n.s. paperityöt, kun taas minulle jäi - varsinkin loppuvuosina - ansiotyö ja muut kodin rutiinihommat. Sitten kun jäin yksin meni pitkän aikaa ennekuin opin kokonaisvaltaisesti hoitamaan kaikki asiat ja siinä tohinassa ensimäiset kuukaudetkin menivät ikäänkuin "koulun penkillä". Yllättävintä on ajoittainen vihan puuskakin, että miksi lähdit ja jätit minunt yksin kamppailemaan ongelmien kanssa. Tämä on monelle yksin jääneelle tuttu tunne - ajoittain. Myöskin eräänlainen vapauden tunne on merkittävä. Yhtäkkiä olet oman elämäsi herra, eikä sinun enää tarvitse kysyä toisen mielipidettä minne mennä tai mitä tehdä. Oikeastaan se on eräänlainen rajapyykki elämässä sekin. Minulla on jo 18 yksinäistä vuotta joten tässä on ehtinyt olla kaikkien tunteiden kirjoa.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tulee aina yllätyksenä vaikka siihen olisi saanut
valmistautuakin jo etukäteen ja aina siitä
toipuminen vie aikansa. Surutyö pitää tehdä. Se
saattaa kestää kauankin ja rakas ihminen ei
koskaan unohdu. En tiedä löytyykö mistää oppaista
vedenpitävää ohjetta miten selviytyä omaisen
kuolemasta - se on kaikille yksilöllistä. Ehkä
suru ja itsensä syyttely kestää kauemmin jos
eläessä on jäänyt asiat ja varsinkin puhuminen
kesken. Uskon kumminkin että ihmisellä joka on
siirtynyt rajan toiselle puolelle on asiat hyvin.
Meille suremaan jääneille kuolema voi olla
vaikeampaa kestää. Minun mieheni kuoli kolme
vuotta sitten ja suru painaa yhä rinnassa. Unissa
kohtaan hänet jatkuvasti. Mutta siitä olen
iloinen että hänellä on nyt kaikki paremmin kuin
täällä maan päällä. Kaikkea hyvää sinulle!
saattaa yksin jäämisessä olla monenlaisia
tunteita. Riippuu siitä kuinka asiat perheessä
tai parisuhteessa on hoidettu - tarkoitan
käytännön asiat. Meillä mies hoiti laskut ja n.s.
paperityöt, kun taas minulle jäi - varsinkin
loppuvuosina - ansiotyö ja muut kodin
rutiinihommat. Sitten kun jäin yksin meni pitkän
aikaa ennekuin opin kokonaisvaltaisesti hoitamaan
kaikki asiat ja siinä tohinassa ensimäiset
kuukaudetkin menivät ikäänkuin "koulun penkillä".
Yllättävintä on ajoittainen vihan puuskakin,
että miksi lähdit ja jätit minunt yksin
kamppailemaan ongelmien kanssa. Tämä on monelle
yksin jääneelle tuttu tunne - ajoittain. Myöskin
eräänlainen vapauden tunne on merkittävä.
Yhtäkkiä olet oman elämäsi herra, eikä sinun enää
tarvitse kysyä toisen mielipidettä minne mennä
tai mitä tehdä. Oikeastaan se on eräänlainen
rajapyykki elämässä sekin. Minulla on jo 18
yksinäistä vuotta joten tässä on ehtinyt olla
kaikkien tunteiden kirjoa.