"Kirjan sivun kääntäminen", kun lapset aikuistuvat

Moi!
Tyhjän pesän ajatukset läpi käyneenä huomasin että aikaa itselle on riittämiin.
Ensin tuntui todella synkältä mut kaikkeen tottuu ajan kanssa.Mielessä kävi myös ympyrän sulkeutuminen.Lähtöpisteessä,niin luulin.Joskus teki mieli huutaa pihalla äitiään kiljuvalle penskalle;Turpa kii,mä oon hommani hoitanut,heh,heh..Nykyisin pidän yksin elosta ja on aikaa ystävillekkin.Tai,eihän miehellä ole ystäviä mut kavereita enemmänkin.En taida pariutua enää tässä elämässä.

Minäkin tavallaan nautin siitä, että aikaa on itselle riittämiin. Siitä huolimatta mukana seuraa jossain määrin tyhjä olo. Ympyrän sulkeutuminen on kyllä aika hyvä ilmaisu tilanteelle.

Ajatuksissa pyörii, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Mistä löytyisi sellainen porkkana, joka rakentaisi uudennäköisen elämän sen jälkeen, kun on vuosikaudet tottunut perhe-elämään? Nyt olisi juuri sitä aikaa itselle, mutta miten sen käytän?

Itse mietin, että jos vielä lähden tässä elämässä vakavaan suhteeseen, niin se on erilainen kuin nuoruudessani solmimani, jossa tuli perhe perustettua. Kahden aikuisen suhde, joka rakentuu hieman erilaiselta pohjalta.

Lasten ollessa pieniä välillä haaveilin siitä, että olisipa enemmän aikaa itselleni ja nyt kun sitä on, niin olen ihmeissäni :D

On se kyllä melko metkaa, että nykypäivänä kun on tarjolla ihan vaikka mitä ajankuluketta ja harrastetta, menoa ja meininkiä, tekemistä ja touhua, niin joku ei keksi mitä tekisi ja mihin aikansa käyttäisi. Tosin tässä runsauden pulassa pitää lähteä itsestään ja ajatella, mikä on se asia ja aihe, jota minä kaikista eniten maailmassa haluaisin tehdä ja toimittaa. Ja sitten ei kuin menoksi ...