Miksi hankitte lapsia jos ette osaa sanoa EI

Äitejä? Samalla lailla, kuin äideillä, on isilläkin velvollisuus kasvattaa.

vuoden äiti palkinnon pokkaavat kun noita äpäriä kasvattavat

Meillä kyllä sanotaan ei ja on rajat. Mutta miehen kanssa tulee riitaa kasvatusmenetelmistä. Miehen mielestä olen liian lepsu joissakin asioissa ja sitten taas joissain pidän liikaa kiinni jostain asiasta enkä anna periksi. Samoin omasta mielestäni mies antaa joskus liian helposti periksi, kun ajattelee pääsevänsä helpommalla. Tai jos olen kieltänyt jotain lapselta niin menee ja antaa sen. Joskus taas mies on mielestäni kohtuuttoman tiukka. Ja hänellä ei ole logiikkaa missä asiassa ja koska antaa periksi. On vähän oman fiiliksen mukaan, jos sattuu itse olemaan väsynyt tai pahalla päällä. Edellisenä päivänä antaa jossain asiassa samantien periksi, seuraavana päivänä lapsi saa huutaa vaikka kuinka kauan ja mies ei anna periksi (samassa asiassa siis missä edellisenä päivänä antoi). Emme pääse oikein yksimielisyyteen missä asioissa pitäisi antaa periksi ja missä ei. Ja mistä asiasta rangaistaan esim. lelun pois ottamisella tietyksi aikaa ja mistä ei. Ja kuinka kauaksi aikaa lelu otetaan pois. Ym. Miehen mielestä minä aina päätän. Mutta ei kai miehenkään pitäisi aina saada päättää... Jotenkin meidän pitäisi löytää kultainen keskitie ja sopia yhdessä pelisäännöt. Miettiä, että mitkä on esim. ne yleisimmät asiat missä lapsen kanssa on ongelmia ja annetaanko niissä periksi vai ei. Ja mikä on rangaistus, jos lapsi lyö tai tekee jotain muuta. Vai rangaistaanko. Ja omasta mielestäni lasta pitää aina varoittaa ja antaa mahdollisuus muuttaa käytöstään, lopettaa esim. ei toivottu käytös, eikä heti rangaista, jos ei tottele/tekee väärin. Ja uhkailua, rangaistusta parempi keino on kannustaminen. Esim. saa palkinnon kun tekee jotain. Kaikesta ei tietysti tarvitse palkita. Ja riippuu minkä ikäinen lapsi on.

Viikko sitten olin ostoksilla Lidlissä. Siellä oli samaan aikaan ruokaostokislla isä kahden vaaleahiuksisen tyttärensä kanssa. Arviolta nämä 4-5v ja 7v tytöt reuhasivat, mekastivat, nahistelivat keskenään koko sen vajaa puolituntisen jonka kaupassa olin. Tyttöjen isä teki ruokaostoksia välillä ihan toisessa päässä liikettä. Isä ei puuttunut tyttöjen reuhaavaan käytökseen millään tavalla. Moni muukin asiakas katsoi paheksuvasti tyttöjen käytöstä. Ei ruokakauppa ole mikään Hoploppi. Kyllä tuonikäisten lasten pitää osata käyttäytyä kaupassa. Joten terveisiä vaan Idan ja Edithin (näillä nimillä tytöt toisiaan kutsuivat) isälle ja äidille: opettakaa tyttärillenne käytöstapoja. Ja jos ei onnistu niin älkää tuoko heitä kauppaan muita häiritsemään.

Ehkäpä juuri siksi

No hei, nää eidit eivät ole osanneet sanoa EI kun ukko vonkas pimpsaa.

Syntyvyys on romahtanut. Yhteiskunta on nujertanut kasvattavat perheet.