Miksi surut pääsevät vähemmillä pisteillä

Onhan se törkeää.

Ainoaan ruotsinkieliseen yliopistoon, Åbo Akademi, sekä ruotsinkielisille opetuslinjoille Helsingin Yliopistossa pääsee samoilla pisteillä kuin keskimäärin Suomen Yliopistoihin. On se niin väärin että ruotsinkieliseen opisekluun pääsee samoilla pisteillä kuin koko Suomessa.

Suurempi vääryys ovat lukuisat kielikiintiöt, jotka ovat järjestään lian suuria. Ottaen huomioon, että suuri osa surunuorista pyrkii ja pääsee opiskelemaan kiintiöiden ulkopuolelta. Siis ne paremmat opiskelijat.

Me suomenkieliset olemme taistelleet satoja vuosia suomenkielisen koulutuksen puolesta, emmekä vieläkään ole päässeet tasa-arvoiseen asemaan ruotsinkielisten kanssa.

Siitä huolimatta Päivi Lipponen on sitä mieltä että suomenkielisen pitäisi käydä koulunsa ruotsiksi. Hän ehdotti että suomenkieliset lapset valjastetaan ruotsinkielisen kouluverkon tukemiseen. Monet ruotsinkieliset koulut kärsivät oppilaspulasta ja sulkemisuhasta, niin suomenkieliset voisivat käydä ruotsinkielstä koulua ja vähitellen luokka kerrallaan siirtyä kokonaan ruotsinkielisiin luokkiin. Mistä tälläisiä poliitikkoja Suomeen oikein tulee??

Suomessa on vain kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä opinahjoja. Siksi juuri ruotsinkieliselle on turvattu paremmin opiskelu äidinkielellään kuin suomenkieliselle.

Ruotsinkielinen voi hakea suomenkieliseen kouluun joutumatta suomen kielen kokeeseen, hän voi vaatia tenttikysymykset ruotsiksi, valmistua suomenkielisestä koulusta ruotsin kielellä, tehdä lopputyönsä ruotsiksi MISSÄ TAHANSA koulussa Suomessa.

Näin ei voi tehdä suomenkielinen missään ruotsinkielisessä koulussa. Abo Akademissa eikä Hankenilla ei voi vaatia tenttikysymyksiä suomeksi, ei voi tehdä gradua suomeksi koska se on erikseen kielletty. Ruotsinkielinen saa tehdä lopputyönsä äidinkielellään kaikissa oppilaitoksissa Suomessa koska kaikki oppilaitokset ovat ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä.

Älä luovuta opiskelupaikkaasi ruotsinkieliselle.

Ruotsinkielinen pääsee helpommin yliopistoon kuin suomenkielinen.
Ruotsinkielisistä yli 50% pääsee yliopistoon mutta suomenkielisistä vain 30% vaikka tutkitusti ruotsinkieliset lukevat vähemmän läksyjä ja juovat enemmän alkoholia kuin suomenkieliset.
Ruotsinkielinen ei käy valmennuskurssia koska ei tarvitse. Eikä ruotsinkielisiä valmennuskursseja edes järjestetä koska sisäänpääsy on turvattu.

Tsemppiä kaikille suomenkielisille pääsykokeisiin! Ruotsinkielinen ei tarvi tsemppiä, vaan oikean äidinkielen, ruotsin, niin pääsee korkeakouluun.

Rosa Parks kieltäytyi joulukuussa 1955 luovuttamasta paikkaansa bussissa valkoiselle miehelle. Tuohon aikaan linja-autojen ensimmäiset paikkarivit oli varattu valkoisille, ja jos paikkoja ei ollut enää vapaina, mustien oli luovutettava omat paikkansa heille myös bussin keskiosassa. Parks pidätettiin ja hänelle langetettiin 14 dollarin sakko. Pidätys Parksin kotikaupungissa Montgomeryssa Alabamassa johti lähes vuoden kestäneeseen mustien bussilakkoon.

Protestia johti pastori Martin Luther King. Lakko päättyi vasta, kun Yhdysvaltain korkein oikeus totesi rotusorron busseissa laittomaksi.

HS

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Rotuerottelu murtui bussin penkill%C3%A4/1135219570183

Älä luovuta ruotsalaiselle opiskelupaikkaasi. Ruotsinkielisillä on kauppakorkeakiintiöt 475%

suuremmat kuin suomenkielisillä.

Helsingissä kadun toisella puolella Hankenilla sitä vastoin on sisäänpääsyvaatimuksena ainoastaan oikea äidinkieli, ruotsi.

Ruotsinkielisistä ylioppilaista joita valmistuu n. 1500 henkeä/vuosi pääsee n. 400 kauppakorkeaan. Tämä tarkoittaisi että suomenkielisistä 30000/v ylioppilaasta n. 10000 pääsisi kauppakorkeaan vuosittain jotta suhde olisi samanlainen kuin ruotsinkielisllä. Tällä hetkellä lukema on n. 2000 opiskelijaa. Ruotsalaisilla on siis 5-kertainen yliedustus kauppakorkean opiskelupaikoissa.

Miksi ruotsinkielisistä yli 50% pääsee opiskelemaan yliopistoon /korkeakoulluun mutta suomenkielisistä vain 30%?

Oli syy mikä tahansa se on VÄÄRIN!

-

Hbl: Suomenruotsalaiset oppilaat lukevat laiskasti läksyjä
STT 21.11.2011

Suomenruotsalaiset oppilaat lukevat läksyjä keskimäärin laiskemmin kuin suomenkieliset, kertoo Hufvudstadsbladet. Lehden tieto perustuu tuoreeseen väitöskirjaan, jossa tutkittiin 15-vuotiaiden asennoitumista koulutyöhön neljässä eri maassa.
Ruotsalaistutkija Anna Dallin tekemä tutkimus osoittaa Hbl:n mukaan, että 75 prosenttia Suomen koulujen ruotsinkielisistä oppilaista käyttää läksyjen lukemiseen päivittäin alle puoli tuntia. Suomenkielisillä oppilailla vastaava osuus oli vain 37 prosenttia.
Tutkimusta varten haastateltiin yli 800 oppilasta Ruotsissa, Suomessa, Indonesiassa ja Australiassa.
Suomenruotsalaisten oppilaiden asenteet koulua kohtaan olivat Hbl:n mukaan kaikkein kielteisimpiä.
Tutkijan mukaan syynä saattaa olla se, että ruotsinkielisiä jatko-opiskelupaikkoja on suhteellisesti enemmän eikä niistä tarvitse kilpailla niin ankarasti.

Marraskuussa 2009 ilmestyi kielipoliittinen uutuuskirja nimeltä "Irti virallisesta kaksikielisyydestä". Kirja on painettu Saksassa kirjapaino BoD'illa (Books on Demand). Seitsenhenkisen kirjoittajaryhmän muodostavat Kyuu Eturautti, Leo Havukainen, Richard Järnefelt, Herbert Lechner, Marja Leena Lempinen, Harri Nykänen ja Olli Porra.

Tämä kirjoitus sisältyy em. kirjaan:

RUOTSINKIELISTEN ETUISUUKSIEN LÄPIPÄÄSEMÄTÖN RYTEIKKÖ

Suomessa ruotsin kieli merkitsee sitä äidinkielenään puhuvalle etuisuuksia. Usein nämä edut ovat suomenkielisiä syrjiviä ja saattavat suomenkielisen väestönosan joissakin asioissa ruotsinkielisiä huonompaan - eikä edes tasa-arvoiseen - asemaan.

Osa ruotsinkielisistä haluaa elää omassa ruotsinkielisessä pikku maailmassaan kehdosta hautaan. Heillä on omat ruotsinkieliset päiväkotinsa, koulunsa, yliopistonsa, tienviitat ruotsiksi kotiovelle, tv-kanavansa ja vanhainkotinsa. Siltä varalta, että he joutuvat pois ruotsinkielisestä ympäristöstään, on maan oltava kaksikielinen.

Vaatimukset ruotsinkielisestä palvelusta ja ruotsinkielistä eduista tulevat heiltä luonnostaan. Sitä ei ruotsinkielisen tarvitse ponnistella. Suomenkielinen sen sijaan joutuu ponnistelemaan vaatiakseen edes tasavertaista kohtelua itselleen. Näin kirjoitti ruotsinkielinen Hélène Rotkirch 28.6.2008 Helsingin Sanomien mielipidesivulla: "Ruotsia ei siis opeteta Suomessa siksi, että suomalainen pääsisi veljeilemään ruotsalaisen kanssa tämän kielellä, vaan jotta Suomen toista virallista kieltä puhuvat saisivat palvelua omassa maassaan omalla kielellään". Ja näin kirjoitti Johanna Wikström 28.5.2008 myös Helsingin Sanomien mielipidesivulla: "Kaksikielisyyden tulee olla ensiluokkaista uudessa innovaatioyliopistossa". Joakim Sederholm kirjoitti puolestaan 18.10.2009 HS:n mielipideosastolla muun muassa näin: "Mielestäni ruotsinkielisten maksamat verorahat pitäisi voida korvamerkitä, jotta voimme perustaa ja ylläpitää itse tarpeitamme vastaavia palveluja. Myös alueelliset suojatoimenpiteet ovat tarpeen".

Etuisuuksien juuret jo historiassa

Suomenruotsalaisten aina tosissaan esittämät kieleen perustuvat vaatimukset juontavat historiasta.
Osa vaatimuksista ja saaduista eduista pohjautuu jo niinkin kaukaa kuin 1600-1800-luvuilta. Ruotsin vallan aikana maahan muuttaneet aateliset ja muutkin kruunun palvelijat saivat tulevan vaurautensa perustaksi laajoja maa-alueita. Vaurautta edelleen kohensi lähinnä suomenkielisten talonpoikien ja torppareiden lähes ilmainen työ, jota nämä olivat velvoitetut tekemään kartanoille tietyn ajan vuodesta. Näiltä ajoilta on periytynyt erityisesti monien ruotsinkielisten sukujen taloudellinen valta Suomessa.

Ruotsin vallan aikainen koululaitos suosi ruotsinkielisiä maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Olihan 1600-luvun julkiset koulut - siis pedagogiot, triviaalikoulut ja lukio - ruotsinkielisiä. Opetuskieli oli ruotsi ja osittain latina. Kielen mukanaan tuoman koulutusedun lopullisena niittinä oli vuonna 1640 perustettu yliopisto, Åbo Akademi. Ei liene yllätys, että sielläkin opetuskieli oli ruotsi. Åbo Akademi koulutti muun muassa sen ajan opettajat ja virkamiehistön.

Maan viranomaiskieli oli tietenkin ruotsi ja palvelut sai ruotsin kielellä. Samalla, kun ruotsinkieliset nostivat itsensä yhteiskunnassa jalustalle, joutui suomenkielinen väestö nöyrtymään asemaansa toisen luokan kansalaisina omassa maassaan. Paine ruotsin kielen mukanaan tuoman paremman yhteiskunnallisen aseman saamiselle aiheutti kuitenkin sen, että osa väestöstä vaihtoi leiriä ja äidinkielensä paremman elämän toivossa.


Ruotsinkielisen kulttuurin kääntöpuoli - musta aukko suomenkielisessä kulttuurissa

Ruotsinkielisen kulttuurin synty ja ylikorostunut asema oli tuon ajan kieliasetelmaa vasten peilattuna täysin luonnollista. Jos kerran kouluissa eikä Akatemiassa saanut opiskella suomeksi, miten siinä olisi monikaan suomenkielinen voinut nousta kulttuurin tai yhteiskunnan huipulle.

Koska ruotsinkieliset vallanpitäjät eivät suvainneet tarjota koulutusta suomeksi, niin vähintään neljä viidesosaa kansasta jätettiin "sivistyksen" ulkopuolelle. Kokonaisten sukupolvien ketju suomenkielisiä kulttuuri-, valtio- tai merkkihenkilöitä menetettiin 1600-1800-luvuilla. Kansakuntamme historian kirjoista emme voi lukea Jaakko Jussinpojista, Tapani Matinpojista, Aino Antintyttäristä, emmekä muistakaan, jotka olisivat luonnostaan olleet aikakautensa suurmiehiä tai -naisia. Järjestelmällinen suomen kielen ja suomenkielisten perusoikeuksien polkeminen esti sen.

Ruotsinkieliset haluavat aina kaikessa korostaa omaa ruotsinkielistä kulttuuriaan. Menneet vuosisadat muistetaan lähinnä ruotsinkielisistä suurmiehistä, joilla oli ruotsinkielinen nimi ja jotka puhuivat ruotsia. Voiko noita vuosisatoja kutsua - sanan täydessä merkityksessä - sivistyksen ajaksi, sillä niin räikeää oli ruotsin kielen ylivalta maassa. Suomenkielisille nuo vuosisadat olivat sorron ja alistamisen aikaa. Vasta Kalevalan ja Seitsemän veljeksen julkaisemiset alkoivat nostaa suomen k

Onneksi asia on huomattu jo eduskunnassakin!!!!

http://m.youtube.com/watch?v=0O5xEoyPHkM

Hurrit ovat keskimäärin vähän tyhmempiä kuin suomalaiset.

Heikkolahjaisia yleensä autetaan, nämä vesipääthän pitää tukia rohmuavaa Viking Linea "menestyvänä yrityksenä".