Ensimmäinen seurustelusuhde nelikymppisenä?
Ei oikein tunnu enää mahdolliselta itsestäkään mutta mitä mieltä te muut olette?
Onko loppuelämäni suhteiden määrä nolla johon olen jo tottunut?
Olen tekniikan ihminen, hallitsen koneet, en tule helposti toimeen "erilaisten" ihmisten kanssa.
Ei oikein tunnu enää mahdolliselta itsestäkään mutta mitä mieltä te muut olette?
Onko loppuelämäni suhteiden määrä nolla johon olen jo tottunut?
Olen tekniikan ihminen, hallitsen koneet, en tule helposti toimeen "erilaisten" ihmisten kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mammanpoika, joka asuu kotona vielä?
sitä pitäisi asua? Minun mielestäni jokainen asuu kotonaan. Mutta jos joku asuu tosiaankin kylässä, niin kannattaisi harkita omankodin perustamista.
Mitä tuohon suhteettomuuteen tulee, niin meitä suhteettomia taitaa loppujen lopuksi olla suuri määrä. Ja luulenpa että iänkarttuessa, se suhteen löytyminen vaikeutuu entisestään. Mutta ei auta kirvestä heittää kaivoon, ennen kuin on elämänpalikat veistelty omannäköiseen muotoonsa.
47v ja asuu kotonaan, muttei synnyin sellaisessa.
Tuo nimitys "särähtää korvaan" mutta saman katon alla asustelemme, molemmat vanhempani ovat elävienkirjoissa, toistaiseksi... talo on iso.
Ei juuri puhuta mutta ei myöskään riidellä.
Ja mitä siihen tulee "jos joku löytyy" - tilanteeseen, niin kaikille on selvää ettei nykyaikana enää kaksi sukupolvea asu samassa taloudessa. Heidän aikanaan tilanne on ollut erilainen, eikä mennyttä kaipailla.
Viimevuosisadan alkupuolella oli vielä tarpeellista perustaa perhe, mutta nykyään pärjää paremmin ilman. Mutta tulee se viidenkympin villitys , niin että pidä vain varasi, jos aiot säästyä.
Itsekin olen 40 ja 'suhteeton'. Tulen kyllä toimeen niin ihmisten kuin koneidenkin kanssa, mutta 'sitä oikeaa' (ihmistä) ei ole tullut eteen . Ehkä ei tulekaan, tai sitten tulee... Aina vaan epätodennäköisempää, joten keskityn muihin ihmissuhteisiin sekä rahan ja mukavien asioiden tekemiseen.