Vähän väliä törmää "omatekoisiin" termeihin, vaikka suomen kielessä olisi jo sana kuvaamaan ko. asiaa. Yleensä kyseessä on jonkinlainen vääntely ulkomaankielisestä sanasta. Tulee hyvin sivistymätön kuva mieleen henkilöstä joka ei tunne edes suomen kieltä.
Miksi tieteilijät eivät suostu käyttämään suomen k
aapiskukko-
7225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väittäisin, että syy on useinkin juuri se, ettei tiedä, että asialle on jo sana olemassa.
Joskus ulkomaan kielestä saatu sanan tai termi on lyhyempi kuin suomennos. Vertaa vaikkapa
Metapopulaation vs.
Maantieteellisesti jakautunut populaatioiden kokoelma.
Olen miettinyt usein miksi sivistyssanoja käytetään ja jopa keksitään omia väännelmiä englannista.
-Halu käyttää sellaista kieltä joka linkittyy selvästi englannin kieleen jotta asiasta googlettaminen ja kansainvälinen keskustelu olisi helppoa.
-Joskus vain on täsmällisempää käyttää ihan tiettyä sanaa. Voi se olla niinkin päin että suomen kieli täsmentää asiaa enemmän, silloin suosittelisin käyttämään suomea.
Kuuntelepa joskus urheiluselostajia. Niin naurettavia muka hienon kuuloisia englanninkielisiä sanoja vaikka suomenkielinen sana ajaisi asian yhtä hyvin tai paremminkin.
Tieteessä englanninkielisten tai "omatekoisten" sanojen käyttö on usein perusteltua koska ne kuvaavat asiaa tarkemmin. Ulkopuoliselle tämä ei tietysti avaudu jos ei ole perehtynyt aiheeseen eikä tiedä mistä puhutaan. Mutta kieltämättä tieteen parissakin moni syyllistyy turhien hienostosanojen käyttöön silloin kun niille ei ole tarvetta.
... eivät suostu käyttämään suomen k
Ei ymmärrä.
Usein on myös kyse alan vakiintuneiden käsitteiden käytöstä sekaannusten välttämiseksi. Sellaiset käsitteet voivat olla asiayhteyskohtaisia mutta asiayhteydessään tarkasti rajattua ja määriteltyä ilmiötä tai prosessia kuvaavia. Mielestäni ennemminkin on niin päin, että maallikot käyttävät käsitteitä miten sattuu vain luullessaan tietävänsä mistä puhuvat.
Joskus kavahdetaan turhan paljon tieteellisten termien käyttöä ikään kuin tutkijaekspertit olisivat hienostelevia intellektuelleja rahvaan sumuttajia jargoneineen. Muistan konkreettisesti erään ronskin miehen, joka saarnasi, kuinka tutkijat puhuvat sanasta "eroosio". Hän ilmaisi itsevarmasti, että sehän on vain kulumista. Kuitenkin eroosio tarkemmin on kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, mekaanisen kulutuksen tai jonkin muun maaperää kuluttavan tekijän tähden.