jos muutkin ottaa, niin sitten minäkin. Keksinpäs hyvän syyn, ei pääse kotona "hallitus" esittämään veto-oikeudella kupittelukieltoa.
Tarjoon "hallituksellekin". Onneksi meillä suomalaisilla on huomenna Itsenäisyyspäivä ja palkallinen vapaapäivä. Hyvä Suomi !
Tarjoon "hallituksellekin". Onneksi meillä suomalaisilla on huomenna Itsenäisyyspäivä ja palkallinen vapaapäivä. Hyvä Suomi !
Vastaukset 5
Vanhimmat
Skol :)
Tänään on minulla kansallinen kännipäivä.
Nyppäsen kerran vuoteen perseet olalle ja tänään on juuri se päivä.
Oikeastaa krapula itsenäisyys päivänä sopii hiton hyvin kuvioon.
Mitä hiton juhlimista on enää itsenäisyydessä?
Kun katsoin vuosi sitten, kun isänmaa saattoi sankarinsa viimeiselle matkalle kuin kapisen ketun, päätin että haistatan pitkät koko instituutiolle nimeltä suomi.
Maa joka kohtelee veteraanejaan tavalla jolla suomi sen tekee ei ansaitse olemassaolon oikeutta.
Palautin sotilaspassini sotilaspiiriin 7.12.2003 ja kerroin, että en enää löydä puolustettavaa tästä maasta.
ainakin 3 varanumero. Mutta, kun katselee uutisista maailmanmenoa, niin hupsumpiakin paikkoja asua ja elää on maailmassa, kuin tämä pieni Suomi EU:n itärajalla.
Samaa mieltä olen kanssasi tästä veteraaniasiasta. Häpeämättömästi ja huonosti on hoidettu, näiden nyt jo harvalukuisten sotaveteraanien asiat. Ilman heitä ja heidän päättäväistä ja pelotonta toimintaansa talvi-ja jatkosodissa, ei tässä mitään itsenäisyyspäiviä vietettäisi.
Silloin sodan jälkeen suomalaiset auttoivat ja toimivat moraalisesti paljon tasokkaammin kuin nykyään. Silloin ei ollut rahaa eikä mitään, mutta sotainvalidit ja veteraanit ja lesket ja orvot saivat tukea ja apua. Nyt ei kukaan piittaa enää mitään. Isäni on jo kuollut eikä aikanaan tarvinnut erityistä apua, mutta hänen nuoruutensa hukkui sotatantereelle. Sen opin tarkoin. Ne traumaattiset muistot ovat edelleenkin se perintö, minkä me saimme. Surullisinta on, että nuoremmat sukupolvet eivät ymmärrä, miten suuri henkilökohtainen uhraus sota on ollut niiltä, jotka sinne ovat aikoinaan joutuneet.
Sen vielä ymmärtää jos nuoret eivät ymmärrä.
Mutta miksi päättäjät jotka kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi juuri näitä veteraanien jälkeläisiä, eivät ymmärrä ja osaa antaa arvoa heidän uhrauksilleen.
On käsittämätöntä, että vaikka elämme nimellisesti hyvinvointi yhteiskunnassa emme pysty tarjoamaan palveluita niille, jotka ovat luoneet perustan hyvinvoinnillemme.
Tämä näkyy törkeimmin yhteiskunnan tarjoamissa terveyspalveluissa.
On jotenkin kuvottavaa, että veteraani lähetetään johonkin keskus-sairaalaan tapettavaksi saatteella "ei elvytystä".
Kuitenkin tämä samainen henkilö on asettanut henkensä alttiiksi vuosikausiksi muiden ja koko yhteiskunnan puolesta taistellessaan rintamalla.
Kaikki tämä on kiinni pelkästä poliittisesta tahdosta, sillä jäljellä oleva veteraanien määrä on niin pieni, ettei heidän asioittensa kuntoonsaattaminen näyttelisi mitenkään merkittävää osaa kansantaloudessamme.
Ilmeisesti poliittiset päättäjät katsovat, ettei näillä henkilöillä ole enää yhteiskunnassa sellaista asemaa josta heille voisi olla hyötyä poliittisten päämääriensä saavuttamisessa.
Samalla he kuitenkin unohtavat meidät veteraanien jälkeläiset, jotka katkeroidumme isiemme saamasta kohtalosta ja voimme vaikuttaa vielä heidänkin tekemisiinsä.