Haluisin kysyä teiltä etenkin parikymppisiltä (ja miksei kolmikymppisiltä ja ihan kaiken ikäisiltäkin) kundeilta, että:
- Miten monet teistä ovat kokeneet ja kokevat syrjintää ja homofobiaa? Oletteko menettäneet sen takia ihmissuhteita tai ystävyyssuhteita? Musta tuntuu, että monet nuoret heteromiehet ovat tosi homo- ja bivastaisia, transihmisiäkin pelätään tai inhotaan. Miten teillä on välit ja suhteet hetskupoikiin? Miten löydätte seuraa, onko se miten vaikeaa? Itse näen toisinaan kaupungilla, ihmisten ilmoilla esim, ruokakaupassa kiehtovia viehättäviä kundeja...tykkäisin komeista tosi lihaksikkaista ja söpöistä!...mut en osaa yhtään lähestyä tms (nuoruudesta traumat raskaasta syrjinnästä ja seksuaalisesta kiusaamisesta, meen kundien lähellä ihan kipsiin, oma riittävyys, miten riitän). Sit muutenkaan kun ei oo mitään miehisiä kiinnostuksen kohteita (paitsi kundit), kuten autot, urheilu, tekniikka jne., niin on ihan niin kuin miehet Marsista ja itse jostain Venuksesta tai muusta ufopaikasta.
-Te, jotka olette suuntautumisen / homofobian / syrjinnän vuoksi menettäneet ihmissuhteita, esim. kaapistatulo, homous on sairasta, syntiä, mielisairaus, väärin, pahaa, oon hetero ja homojen lähellä on inhottavaa...oletteko pystyneet samaan takaisin tai korjaamaan näitä ihmissuhteita?
-Kaikki ei myöskään koe tai määritä itseään homoksi tai bi:ksi, voi olla vaikka queer tai jotain muuta, joidenkin mukaan on / voi olla myös heteromies, joka harrastaa esim. seksiä miesten tai erityisesti toisten heteromiesten kanssa, esimerkkinä tästä vaikka mustien miesten "lowdownit". Tai sanotaan, että homo- ja bimiehet ovat kiinnostuneita vain toisista homomiehistä tai miehistä, jotka ovat kiinnostuneet miehistä. Jotkut, kuitenkin ovat kiinnostuneet heteroista ja jopa onnistuvat olemaan heidän kanssaan tai jotkut tällaiset miehet haluavat vain heteromiehiä - entä ovatko jotkut teistä onnistuneet heteromiesten kanssa (riippumatta nyt siitä onko suuntatutumisenne gay tai jokin muu)?
-Itselläni elämäni ainut rakkaus, mies jota olen rakastanut ja halunnut jakaa elämäni oli heteroksi ainakin itseään myöhemmin väittänyt ystäväni. Mutta kun kerroin hänelle tunteistani, luulin hänelläkin mahdollisesti käytöksen perusteella olevan kiinnostusta/tunteita. Hän katkaisi lapsuudesta saakka jatkuneen ystävyyden välittömästi kokonaan, katkaisi kaikki yhteydet ja eristi minut tuttavapiiristäkin, jotka olivatkin ainakin kovia homojen vihaajia sitten. Onko kellään kokemusta vastaavasta tai pystynyt korjaamaan tapahtunutta?
- Miten monet teistä ovat kokeneet ja kokevat syrjintää ja homofobiaa? Oletteko menettäneet sen takia ihmissuhteita tai ystävyyssuhteita? Musta tuntuu, että monet nuoret heteromiehet ovat tosi homo- ja bivastaisia, transihmisiäkin pelätään tai inhotaan. Miten teillä on välit ja suhteet hetskupoikiin? Miten löydätte seuraa, onko se miten vaikeaa? Itse näen toisinaan kaupungilla, ihmisten ilmoilla esim, ruokakaupassa kiehtovia viehättäviä kundeja...tykkäisin komeista tosi lihaksikkaista ja söpöistä!...mut en osaa yhtään lähestyä tms (nuoruudesta traumat raskaasta syrjinnästä ja seksuaalisesta kiusaamisesta, meen kundien lähellä ihan kipsiin, oma riittävyys, miten riitän). Sit muutenkaan kun ei oo mitään miehisiä kiinnostuksen kohteita (paitsi kundit), kuten autot, urheilu, tekniikka jne., niin on ihan niin kuin miehet Marsista ja itse jostain Venuksesta tai muusta ufopaikasta.
-Te, jotka olette suuntautumisen / homofobian / syrjinnän vuoksi menettäneet ihmissuhteita, esim. kaapistatulo, homous on sairasta, syntiä, mielisairaus, väärin, pahaa, oon hetero ja homojen lähellä on inhottavaa...oletteko pystyneet samaan takaisin tai korjaamaan näitä ihmissuhteita?
-Kaikki ei myöskään koe tai määritä itseään homoksi tai bi:ksi, voi olla vaikka queer tai jotain muuta, joidenkin mukaan on / voi olla myös heteromies, joka harrastaa esim. seksiä miesten tai erityisesti toisten heteromiesten kanssa, esimerkkinä tästä vaikka mustien miesten "lowdownit". Tai sanotaan, että homo- ja bimiehet ovat kiinnostuneita vain toisista homomiehistä tai miehistä, jotka ovat kiinnostuneet miehistä. Jotkut, kuitenkin ovat kiinnostuneet heteroista ja jopa onnistuvat olemaan heidän kanssaan tai jotkut tällaiset miehet haluavat vain heteromiehiä - entä ovatko jotkut teistä onnistuneet heteromiesten kanssa (riippumatta nyt siitä onko suuntatutumisenne gay tai jokin muu)?
-Itselläni elämäni ainut rakkaus, mies jota olen rakastanut ja halunnut jakaa elämäni oli heteroksi ainakin itseään myöhemmin väittänyt ystäväni. Mutta kun kerroin hänelle tunteistani, luulin hänelläkin mahdollisesti käytöksen perusteella olevan kiinnostusta/tunteita. Hän katkaisi lapsuudesta saakka jatkuneen ystävyyden välittömästi kokonaan, katkaisi kaikki yhteydet ja eristi minut tuttavapiiristäkin, jotka olivatkin ainakin kovia homojen vihaajia sitten. Onko kellään kokemusta vastaavasta tai pystynyt korjaamaan tapahtunutta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
No itse olen edelleen kylläkin kaapissa. Mutta olen aistinut kuitenkin vähän sellaista että moni heteromies yrittää peitellä homofobiaansa. Se ilmenee siten että he ovat homomyönteisiä vain puheissaan, mutta sitten jos vähäkään herää epäilyksiä että toinen voisi olla homo niin sitä aletaan heti karttamaan. Elikkä heidän ajatusmaailmansa menee vähän siihen tyyliin että "ei minulla ole mitään homoja vastaan kunhan pysyvät vain mahdollisimman kaukana minusta".
kyllähän se niin on, että varsinkin täällä maaseudun pikkupaikkakunnilla tuo on aika arkipäivää. Tiedän useita heteromiehiä, jotka salaa haluaa "kokeilla" seksiä m m, mutta muuten vältellään mahdollisimman paljon. Kadulla, baarissa tai kaupassa kun tulee vastaan niin ei edes uskalleta moikata. Varsinaista syrjintää sen suuremmin ei ole ollut, omalla kohdallani se ilmenee lähinnä työpaikalla, jossa olen ainoa miespuolinen työntekijä. Valtaosa naisista ei seksuaalisesta suuntautumisestani välitä, työ on työtä, mutta ne joille tärkeämpää on juoruilla muiden asioista haetaan vaikka mitä "likaisia" juoruja, joissa ei ole mitään perää ja pyritään levittämään niitä.
Itse aikoinaan kun muutamalle heterokaverilleni kerroin, he lopettivat yhteydenpidon, mutta olen ajatellut etten edes tarvitse heidän ystävyyttään jos eivät tällaista asiaa kestä. Satunnaisia päättyneitä kaverisuhteita on palautunut vuosien jälkeen, mutta aika harvassa ne ovat.
Ymmärrän, että pikkupaikkakunnalla leimaantumisen pelko on suurempaa kuin isoissa kaupungeissa. Mutta ilahduttavaa on, että ainakin täällä päin maalla heteronuoret ovat yllättävän suvaitsevaisia, monet jopa moikkaavat kun tulevat vastaan, baareissakin tullaan juttelemaan ja ovat käyneet jopa kyläilemässä (siis ei mitään seksuaalista ole tapahtunut) otetaan parit oluset ja höpistään niitä näitä. Saunaan eivät ole vielä uskaltaneen samaan aikaan ; )).
Jos joku painii sanojen asioiden parissa tai muuten haluaa jakaa kokemuksiaan, mulle voi laittaa mailia: [email protected] (olen 05 alue, mutta voit olla mistä päin vaan).
Ei myöskään aina kannata rakentaa pelkoa, stressiä ja ahdistavia mielikuvia siitä, miten itseen suhtaudutaan, koska sitäpä et loppujen lopuksi tiedä mitä kukin on mieltä, ennenkuin tulet kaapista. Jokainen meistä kuitenkin suhtautuu asioihin eri lailla, toisille asia on ok, toisten kanssa menee välit poikki. Oikeat ystävät eivät välitä, koska oikeiden ystävien kesken ei ole moniakaan salaisuuksia ja monesti asia on jo muutenkin arvattu, vaikka siitä ei ole julkisesti puhuttukaan. Ei sinun silti tarvitse kailottaa kaikille mahdollisille vastaantulijoille, että olet HOOOOOOOOMOOOO!
Uimari Ari-Pekka Liukkonen kertoi, että uimista hankaloittanut terveydellinen haitta katosi häneltä samaan aikaan kun hän tuli pois kaapista. Monesti salailuun käytetty energia tai ahdistus johtaa muihin haittoihin, kuten alkoholismi tai homofobia (ettei vaan paljastuisi). Aina palaute ei tule olemaan positiivista tai ihmiset ystäviä, ei kaikki homotkaan keskenään, mutta se on elämää.
Ei kai kukaan mies käytä sanaa hetsku? Paitsi ilmeinen homo.
LOL :) Trolli on herännyt talviunilta, tukkimaan keskustelua - minkähän ikäinen? Veikkaan, että 15-20-vuotias. Osuvasti tämän päivän paikallislehden kolumnista: "kannattaa muistaa, mistä internetissä on loppujen lopuksi kyse: kissavideoista ja tuntemattomien kanssa riitelystä."
Keskustelun avaus on kattava ja laaja, eikä ole yksipuolisesti kyse vain jostain homoista tai bi-miehistä. On huomioitu orientaatioiden laajuus ja monimuotoisuus ja tämä heteroiden osuus, josta kirjallisuudestakin löytyy tietoa - jollain heti hirveä tarvi väkisin keinotekoisesti koittaa heidätkin niputtaa (piilo)homoiksi tai (kaappi)biseksuaaleiksi. Pakko mielteistä I say.
"Voici un garçon qui aime les garçons. Mais ce garçon qui aime les garçons n'aime pas les garçons qui n'aiment pas les garçons qui aiment les garçons. Cette phrase est compliquée, mais moins que sa vie d'étudiant homosexuel". (Campagne de lutte contre l'homophobie dans les universités - Ministre de l’Enseignement supérieur et de la Recherche)
Siinäpä ranskalaisesta homofobian vähentämiskampanjasta informaatiota "tykin" ydinajatuksen muodossa.
Ei voi jonkin tuollaisen puhekielisen ilmaisun perusteella olettaa ketään ilmeiseksi homoksi. Itse olen kuullut monien nuorten käyttävän sanaa "hetsku" ja mikä, ettei onhan ABC-huoltoasemienkin lempinimi apsi, jota koulun heteropojat käyttävät. "Mennään hyppytunnilla lapsille." Siis varmaan homojen keksimä toi apsikin! Johan ne kuulostaakin niin samalta apsi ja hetsku, et voi kohta käydä enää edes ABC-asemalla edes tankkaamassa, kuka siellä on letkun varressa kiinni! :D Hah ja itsekin olen by the way hetsku (means hetero) ja myönnän syyllistyneeni sanan käyttöön, oops I did it again!
http://urbaanisanakirja.com/word/hetsku/19781/
Muuten urbaanisanakirjan esimerkin Tsade on myös hetsku eikä fägäri :) Ja ei kai kukaan muu kuin heteromies käytä sanaa fägäri? Paitsi ilmeinen hetero :) Sun kirjoituksesta tulee myös kuva kuin olettaisit ettei homo ole mies tai on jotenkin vähemmän mies. Pitäisköhän sun kurkata housuihin? :D Joskin kyllä aivot ovat se tärkein sukupuolielin, ei se mitä housuissa on tai ei ole. Merimies on eri mies ja homomies on...miesten mies! :D
Homohuutelu teiniaikoina tukahdutti nuoruuteni. Siinä missä heteroilla oli kohelluksensa, minä säästin kaiken opiskeluvuosiini. Sain elää ja nyt minä olen ainoa meistä, jolla nuoruus on talllella.
Opiskelun ensivuosina pysyttäydyin tiukasti erossa luokan avoimesta homosta. Syitä oli monta. Ensinnäkin olin kaapissa ja pelkäsin hänen tokaisevan jotain homoudesta. Toiseksi olin korvia myöten ihastunut joukon komeimpaan heteropoikaan enkä halunnut ketään väliimme. En varsinaisesti ollut homofobi, mutta pidin selvää hajurakoa. No, nauroimme me sen homon erikoisuuksille ryhmän kesken, kun hän ei ollut paikalla.
Kun kerroin parhaalle heteroystävälleni homoudestani mustasukkaisuuden puuskassa, tilanne oli herkkä. Olin ajatellut että hän oli kiinnostunut minusta jollain tavalla ja saattoi siinä hitusen olla tottakin. Kun kerroin, hän tokaisi tunteita täynnä olevalla äänellä, "kuvittelin löytäneeni harvinaisen ystävän". Jääkausi kesti aikansa, mutta ystävyys parani ajan kanssa. Saman olen kokenut pari kertaa myöhemminkin. Vain yhdellä oli todellinen kamppailu uskontonsa kanssa.
Hylkäämiseen voi olla monta syytä. Heterot haluavat elää heterounelmaansa. Kaikilta ei luonnistu moninaisuuden tiedostaminen. Joillekin tyttökaveri on niin suuri aarre, että heitä harmittaa, miksi emme voi jakaa heidän iloaan. Sinkuille tyttöjen metsästys on yhteinen harrastus. Kun elämän valo on tyttöystävä, en yhtään ihmettele, miksi meidän homojen poikajutut kiinnostavat niin vähän. Mutta mutta, suurimmat fobit pelkäävät kuitenkin, etteivät itse ole riittävän miehiä.
Tunnen myös paria uskonnollista homovihaajaa henkilökohtaisesti. Heidän vihamielisyytensä on loukkaavaa ja on vaikea ymmärtää, mistä se vihan määrä kumpuaa. Kolmas avoimesti homokammoinen (osoitti mielipiteensä vaalessa) on meidän koulun opettaja. Kyllä se rajoittaa elämääni, mutta opettaa myös tiettyä diplomaattisuutta.
Kaikista foobikoista huolimatta, on ihanaa tuntea olevansa pidetty ja rakastettu. Se on mahdollista meille kaikille.
Tuohon että voiko heteromieheen kanssa olla sillain. Ei, sillä oikeasta heterosta aistii seksuaalisen kylmyyden miestä kohtaan. Hetero ei ole siksi kiinnostava.
Suvaitsevainen hetero on paras pelkkänä kaverina, koska siitä ei todellakaan ole muuhun. Ja hyvä näin.
Nämä "heterot", jotka harrastavat seksiä miesten kanssa, ovat biseksuaaleja tai homoja vaikka muuta väittävät.
Joo näin se on sellaista suuntausta ei ole olemassakaan kuin kokeilun haluinen hetero, vaan jos ikänsä heteroelämää elänyt haluaa jossain vaiheessa kokeilla myös miestä niin hän on silloin bisse. Nimittäin homo ja heteroseksualismi on täysin 100 prosenttista, mutta taas biseksualismi on niinkin häilyvää että 1-99%. Elikkä nämä niin sanotut "kokeilun haluiset heterot" ovat jotain 99% hetero ja 1% homoseksualismiä sisältäviä bissejä.
Kyllä minulle on opetettu monilla psykologian luennoilla ja ihmisen seksuaalisuutta käsittelevillä kursseilla nimenomaan, että aikas harvoin jos koskaan on kukaan 100 % hetero tai homo, sen sijaan ne muodostavat jatkumon, janan, jolla on hajontaa, ihmisiä eri kohdissa tällä akselilla jotkut enemmän paikallaan ja jotkut elämän aikana enemmän tai vähemmän jompaan kumpaan tai molempiin suuntiin liikkuen. Eli kyllä näitä aiemmin ketjussa mainittuja heteroita on eikä heitä voi aina vain lakaista bisseiksi. Nk. 100% heteroutta ja homoutta kyllä monet asiantuntijat pitävät siten myyttinä.
Tuosta löytyikin ihan helposti ihan hyvin tuotettu teksti, jossa kylläkin vielä nuo 100% heterot ja homot mainitaan, mutta kyllä osa tutkijoista on sitä mieltä, että aika "yksisarvisporukkaa" ovat nuo 100% ääripäät tai kuin lumimiestä Himalajalta etsisi ja metsästäisi.
http://seta.fi/seksuaalinen-suuntautuminen/
Yksi syyhän on kanssa heteromiehillä homofobiaan se, että vedetään tarunhohtoista 100% heteromoodia, mutta jossain syvällä sisimmässä tiedostetaan, ettei se ihan niin ole prosentit voivat olla aika lähellä, mutteivat täydet (hitsi meikällä oli nää matskut ja tieteelliset artikkelit ja tutkimukset vanhalla tietsikalla tästä 100% homo-/heteromyytistä ja mitä seurauksia ja vaikutuksia sillä olisi, jos se pitäisi paikkansa, mut se kone meni sököks) ja asian ympärille muodostuu torjuntaa. Eli nämä heterot toki ovat muita miehiä kohtaan homofiilejä, kokevat homofiilisiä tunteita ja tämän lisäksi mahdollisesti joitain kohti seksuaalisia ja eroottisia tunteita. On pelko siitä, että ne natsaavatkin samaan aikaan molemmat johonkin tiettyyn henkilöön tai henkilöihin ja tästä seuraa aikas olemattomasta valtavaan, henkilöstä riippuen kriisi, mikä minä nyt olen, olenko hetero vaiko sittenkin jopa bi tai homo. Tämän kanssa monet kipuilevat ja tietämättömyyden ennakkoluulojen ja suoranaisten virheellisten uskomusten ja dogmien vuoksi, kun yritetään jopa pakkomielteisesti mustavalkoisesti karsinoida henkilöitä ankaran tiukasti homo, hetero, bi. Vaikka mustavalkoisuuden sijaan on todellisuudessa kyse monivärisyydestä, seksuaalisuuden moninaisuudesta ja värsisävyistä. Kaikesta tästä on tullut nämä pelonkin (?) linnakkeet, kyllä jotta niin mää totta maar olen 100% heteroseksuaali / homo ja aina uon ollunna ja tullon oleman!!! Ja sitten kipuillaan, sinä, minä ja muut.
No oli miten oli, niin itse ainakin olen ihan rehellinen homo eikä naiset vois vähempää kiinnostaa. Enkä ole koskaan ymmärtänyt edes sitä että mitä ylipäätään hetskumiehet näkevät naisissa. Mutta kaikkeen on tietenkin syynsä. 1 syy on se että suomalaisten pahin epitemia on stereotypia. Elikkä stereotypian oire on se että sitä tautia sairastavat eivät kykene käyttämään omia aivojaan vaan kaikki heidän elämäntyylinsä ja tapansa perustuu muiden matkimiseen. Eli "kun muutkin pariutuvat naisen kanssa ja perustavat perheen niin minunkin täytyy". Eli mennään kuin päättömät kanat valtavirran mukana käyttämättä aivoja ja ajattelematta mikä on oikein ja mikä väärin. Ja koska homoilla on korkeampi älykkyysosamäärä niin heillä ei ole tarvetta altistua stereotypialle vaan he pystyvät käyttämään omia aivojaan. Ja toinen syy on se että heterot eivät ole oikeita miehiä vaan he ovat miehen vartaloon syntyneitä naisia koska heillä on tarve samaistua naisiin. Elikkä heterot ovat syntyneet väärään sukupuoleen.
"Ja koska homoilla on korkeampi älykkyysosamäärä"
Homot ajattelee keskimäärin epäsuoremmin kuin heteromiehet. Vihjalevampi puhetyyli, puhutaan kiertäen kaartaen. Heteromies puhuu useimmin suoraan ilman piilomerkityksiä. Poikkeuksia tietysti löytyy.
Homot kyllä osaa erota valtavirrasta, se on oikeastaan kunnia-asia olla menemättä massan mukana. Sitten on kylläkin nämä homokulttuurin massan mukana menijät, ns. aivottomat.
"Homot ajattelee keskimäärin epäsuoremmin kuin heteromiehet. Vihjalevampi puhetyyli, puhutaan kiertäen kaartaen. Heteromies puhuu useimmin suoraan ilman piilomerkityksiä. Poikkeuksia tietysti löytyy."
No heterot ovatkin sen verran yksinkertaisia moukkia etteivät ymmärrä mitään muita sanoja kuin kyllä ja ei. Mutta homot kun ovat paljon älykkäämpiä niin he osaavat myös tulkita asioita. Niin siksi homot jättävät myös kuulijoillekkin vähän haastetta. Kun ei keskustella liian mustavalkoisesti niin se tuo aina vähän jännitystä keskusteluun.