Minulla on fetissi. Haaveilen saavani itseäni riskimmältä mieheltä perinteisen selkäsaunan. Tietenkin käytetään koivuvitsaa paljaille pakaroille ja vahvemman oikeudella. Harvassa on tarpeeksi riskit miehet ja varsikin sellaiset jotka haluaisivat miehen piiskata.
Kerran olen sellaiseen tilanteeseen joutunut ja siinä kaiketi syy moiseen intohimoon. Olin luultavasti 16 ikäinen kun melkein kymmenen vuotta vanhempi veli teki minusta hetkessä kiltin pojan. Hän harrasti heittolajeja keihästä, kiekkoa ja työnsi kuulaa, oli iso ja roteva olemukseltaan, ainakin pikkuveljen silmin katsottuna.
Sen tuomiopäivän muistan ikuisesti. Veli tuli huoneeseen, pisti oven kiinni ja asettui itse oven eteen suorittamaan valmisteluja. Hän kääri hihat ja taivutteli vitsaa näyttävästi. Ilmoitti rangaistuksen ja syyt siihen. Minut oli kyllä joskus paljon nuorempana piiskattu isän toimesta, joten tiesin miltä sellainen hoito tuntuu. Ymmärsin myös, että minulla on melkoisen huonot mahdollisuudet veljen kynsissä. Valmistelut kestivät mielettömän kauan ja koko ajan väpätys rintalastani alla kiihtyi.
Lopulta veli kävi käsiksi tiukin ottein, pyristelin minkä pystyin. Muistan kuinka hämmästyin hänen käsivarsiensa vahvuutta. Minun kourillani ei niistä saanut minkäänlaista puristusotetta. Tuskin kesti kahta minuuttia, kun housuni oli alhaalla ja makasin jykevän reiden päällä mahallani. Taas se vahva käsivarsi oli syyllinen, minä en päässyt millään irti sen otteesta. Piiskaa sain ihan kunnolla, murtumiseen asti. Minun oli ”antauduttava ilman ehtoja”, oli pyydettävä anteeksi ja luvattava parannusta.
Lupaukseni pidin, tällä kertaa kukaan muu ei saanut tietää vitsoistani, mutta jos veli vielä joutuisi tarttumaan toimeen, niin siitä voisi tulla julkinen nöyryytys.
Se kerta oli taatusti tarpeeksi tulinen ja siitä jäi sisälleni kipinä, joka odottaa edelleen, että voisi roihahtaa liekkeihin.
Kerran olen sellaiseen tilanteeseen joutunut ja siinä kaiketi syy moiseen intohimoon. Olin luultavasti 16 ikäinen kun melkein kymmenen vuotta vanhempi veli teki minusta hetkessä kiltin pojan. Hän harrasti heittolajeja keihästä, kiekkoa ja työnsi kuulaa, oli iso ja roteva olemukseltaan, ainakin pikkuveljen silmin katsottuna.
Sen tuomiopäivän muistan ikuisesti. Veli tuli huoneeseen, pisti oven kiinni ja asettui itse oven eteen suorittamaan valmisteluja. Hän kääri hihat ja taivutteli vitsaa näyttävästi. Ilmoitti rangaistuksen ja syyt siihen. Minut oli kyllä joskus paljon nuorempana piiskattu isän toimesta, joten tiesin miltä sellainen hoito tuntuu. Ymmärsin myös, että minulla on melkoisen huonot mahdollisuudet veljen kynsissä. Valmistelut kestivät mielettömän kauan ja koko ajan väpätys rintalastani alla kiihtyi.
Lopulta veli kävi käsiksi tiukin ottein, pyristelin minkä pystyin. Muistan kuinka hämmästyin hänen käsivarsiensa vahvuutta. Minun kourillani ei niistä saanut minkäänlaista puristusotetta. Tuskin kesti kahta minuuttia, kun housuni oli alhaalla ja makasin jykevän reiden päällä mahallani. Taas se vahva käsivarsi oli syyllinen, minä en päässyt millään irti sen otteesta. Piiskaa sain ihan kunnolla, murtumiseen asti. Minun oli ”antauduttava ilman ehtoja”, oli pyydettävä anteeksi ja luvattava parannusta.
Lupaukseni pidin, tällä kertaa kukaan muu ei saanut tietää vitsoistani, mutta jos veli vielä joutuisi tarttumaan toimeen, niin siitä voisi tulla julkinen nöyryytys.
Se kerta oli taatusti tarpeeksi tulinen ja siitä jäi sisälleni kipinä, joka odottaa edelleen, että voisi roihahtaa liekkeihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.