Millainen lapinporokoira on luonteeltaan?

Ota yhteyttä porokoiria kasvattaviin henkilöihin tai rotujärjestöön. Käy useammassakin kennelissä itse katsomassa aikuisia koiria.

Meillä ainakin erittäin aktiivinen ja utelias. Lenkkeily välillä haastavaa johtuen aika korkeasta riistavietistä sekä ei välitä vieraista koirista.

Hei!
Tässä omakohtaista kokemusta kyseisestä rodusta:
Eli lapinporokoiria on hyvinkin erilaisia luonteeltaan.
Kannattaa ottaa pentu joka on rauhallinen, vaikka nuo porokoirat eivät kovin vilkkaita ole mutta kaipaavat jonkin verran liikuntaa ja aktiviteettejä.
Paimennus viettiä esintyy joillakin koirilla eli kannattaa kysellä kasvattajalta on suvussa paimentavia koiria.
Lapinporokoira pitää kyllä muistakin koirista, varsinkin jos itsellä on jo koiria/koira.
Ja yleensä ne pysyvät irti varsinkin omistajan tai toisen koiran lähellä :)

Omani ei siedä muita uroksia. Tosin se on nuorena joutunut 2 kertaa aikuisen uroksen vihan kohteeksi, traumoja kenties. Ulkona on aina innoissaan, eikä puhti lopu varmaan ikinä.. Pahimillaan eksyiltiin metsässä 4 tuntia, eikä koira näyttänyt väsymyksen merkkejä, ennenkuin kotona. Kotona koiran olemassa oloa ei meinaa huomata. Vieraat käy moikkaamassa ja oudot äänet tarkistamassa. Sillontällön harvoin joku hellyyskohtaus, et hinkuttaa ja kerjää huomiota. Harrastuksiin passaa, meillä lajeina agility ja pelastustoiminta :) Tällä on riistaviettiä ihan reippaasti. Lähtee kaiken perään, esim peurat, puput, oravat ja joku rotta/ myyrä/ joku on ainakin jo kokeiltu jahdata. Hirvien ja karhun jälkiä lähti jäljestämään. Pystyy kyllä pitämään irti. Montaa kertaa ei oo ollu poissa mitään hirveen pitkiä aikoja.

Täytyy sanoa että lapinporokoiria on moneen junaan, löytyy rauhallisia, ja löytyy todella aktiivisia ja riehakkaita. Yleensä lapinporokoirat on sisällä rauhallisia kun ei tehdä mitään, mutta ulkona kaikessa mukana, ja lenkkeilemällä niitä ei saa väsytettyä.

Sopii hyvin sellaiseen harrastelemiseen, koska vaatii sitten kunnon paneutumista ja oikeasta pentueesta pennun, että saa tosiharrastamiseen porokoiran. Todella paljon merkitsee se, että mistä vanhemmista otat pennun ja minkä pennun kyseisestä pentueesta. Kannattaa siis ottaa ehkä sellainen rauhallinen ja ihmiseen kontaktia ottava, ehkä ei niin itsenäistä versiota. Mutta jos haluat esim. PK-puolelle koiran, niin silloin taas joudut miettimään otatko sen toimeliaamman ja aktiivisemman pennun, koska on paljon porokoiria joilla taas ei sitä moottoria löydy. Ja ne joista löytyy moottoria, niin voivat olla siitä hankalammasta päästä.

Porokoira vaikuttaa sopivan kuitenkin noihin aloittajan kriteereihin hyvin liikunnan ja aktivoinnin osalta.

Meillä vanhempi 4v. uros on varsin rauhallinen tapaus, ja ollut haastavaa motivoida tekemään ihmisen kanssa. Se on itsenäinen, eikä "tarvitse" ihmistä, muuta kuin rapsutuksiin. Sillä on riistaviettiä, ja herkästi lähtee jäljille, mutta pystyn siitä huolimatta pitämään vapaana, kunhan vaan reagoin heti jos se ottaa vainua. Tulee toimeen hyvin tuttujen koirien kanssa, niin urosten kuin narttujen. Vieraita koiria sietää valikoivasti. Nartuista tykkää aina, mutta leikkaamattomista vieraista uroksista ei pidä, mutta sietää jos ne on kytkettynä eikä tule lähelle. Tämä uros on erityisesti koulutettu sietämään vieraita uroksia lähellä, joten voi olla jonkin verran sellaisia uroksia, jotka mielellään rähisee vieraille uroksille, jos siihen ei puutu. Käytännössä ei ole koirasosiaalinen rotu, ja vaatii ennakoimista ja kouluttamista. Vanhemman koiran kanssa harrastetaan/kisataan tokoa (voittajassa) ja agilitya (2-luokassa), joten täytyy olla hallinnassa.

Nuorempi uros on alle vuoden, ja tähän mennessä tykkää kaikista, mutta on hyvin vahvatahtoinen muiden koirien kanssa. Sillä taas ei ole riistaviettiä, sillä on moottoria paljon, ja oli hiukan haastava pienenä pentuna. Siitä tulee kyllä hyvä harrastuskoira, koska sillä on miellyttämisenhalua aivan eri tavalla kuin vanhemmalla koirallani. Eli todella paljon merkitsee millaisista vanhemmista pennun ottaa, paljon kasvattaja panostaa sosiaalistamiseen jo pentuaikana, ja minkä pennun otat pentueesta.

Lapinporokoiria kannattaa käydä katsomassa toko-kokeissa, agilitykisoissa, kasvattajilla, harrastajilla, erikoisnäyttelyssä (lokakuussa). Jos asut etelä-Suomessa, niin voit nähdä minunkin koirani.

Porokoirista kokemusta lähes 20 vuoden ajalta. Hieno koira osaavissa käsissä. Aikuistuu vasta 2,5-3v iässä. Siihen asti saa vääntää joka asiasta. Minulla aina mukana, minne sitten menenkin. Niin kuin joku tuossa sanoikin, kotona sitä ei edes huomaa. Sosiaalistettava hyvin. Totutettava autoihin, pyöräilijöihin, rollaattorimummoihin, mopopoikiin jne. Vaatii omistajalta aika paljon mutta myös antaa paljon. Keli kun keli, aina mennään.
Kyseinen rotu on juuri minulle sopiva mutta ei kaikille. Jos haluaa helpon rodun, on valittava joku muu.

Porokoirat on ihan turhia piskejä. Kuka niitä tarvitsee.