...että ei oikein löydy nykypäivänä yhtään toimialaa jolle ei saisi hyviä ohjelmia?
Jos nyt yleensäkin löytyisi heikkolaatuinen ohjelma (hyvin harvinaista!) niin se on ihme että jollain toimialalla olisi kaikki ohjelmat surkeita! Puhumattakaan siitä, että jotain puuttuisi.
Elämme valmiissa maailmassa.
Jos nyt yleensäkin löytyisi heikkolaatuinen ohjelma (hyvin harvinaista!) niin se on ihme että jollain toimialalla olisi kaikki ohjelmat surkeita! Puhumattakaan siitä, että jotain puuttuisi.
Elämme valmiissa maailmassa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Harmi ettei hyvä ohjelma kulje käsikädessä huonon, heikon tai surkean käyttäjän kanssa. Valitettavasti myös löytyy useita ohjelmia, joiden lopulliset ominaisuudet eivät ole aivan viimeisteltyjä, joko vain yksinkertaisuuden takia tai markkinoiden, mutta useimmiten itse ohjelma on hyvä, kun taas käyttäjät, asentajat, ohjelmoijat eivät. Tekijä useimmiten tietää ohjelmansa ja mihin se on tarkoitettu, välttämättä ei taas osaa perehdyttää omaa ohjelmaansa eteenpäin ns. loppukäyttäjille.
Kiinteistöille valmiit ohjelmat ovat useimmiten jonkun tekemiä, toisen myymiä, kolmannen asentamia ja neljännen käyttämiä. Usein itse käyttäjä opettelee ohjelman käytön, mitä asentaja itse ei osaa, hallinta myös usein jää osaamattomalle taholle, mikä ei itse ohjelman sielunelämästä kovin paljoa tiedä.
Tuota on nykyään virtaviivaistettu, että asiakas ostaa suoraan ohjelman palveluna ilman asentamisia ja asiakaspalveluun soittamalla saa suoraan sen tekijän kiinni tai sitten siinä on välissä se joku joka blokkaa 99% turhista kysymyksistä ja kehoittaa käynnistämään tietokoneen uudestaan.
Poikkeuksena mm. kauppakeskukset, joiden laitteet, palvelut, ohjelmat ja ylläpito saattaa tulla kolmansilta osapuolilta ja loppukäyttäjät on muita alihankintoja itse asiakkaalta, jotka sitten käyttävät itse laitteita ja ohjelmia. Myydyt tuotteet, palvelut ja ohjelmat saattavat olla neljännen osapuolen, joihin on lisenssit, jolloin itse neljäs osapuoli voi pestä kätensä ns. valmiista edelleen myytävästä tuotteesta tai ohjelmasta.
Nyt en oikein ymmärtänyt. Kerrohan tarkemmin minkälaisista ohjelmista puhut?
Vastuuasiat nyt menee yleensä niin, että se kuka lupaa niin se vastaa siitä. B2B myynnissä ei kylläkään ole "kuluttajansuojaa" samalla tavalla, että on myös mahdollista myydä juttuja niin että kun ostaja hyväksyy toimituksen niin se antaa rahat eikä tarvitse välttämättä sopia sen kummemmin mitään. On sitten tilaajan asia vaatia soppareihin juttuja. B2B myynnissä lähinnä se, että jos joku tekee sontaa niin sillä ei ole kauaa asiakkaita.
Kauppakeskus on täynnä ohjelmia. Moderneissa kauppakeskuksissa ohjelmat ylläpitävät kauppakeskuksen päivittäistä toimintaa. Hisseillä, liukuportailla, kameroilla, ovilla, valoilla, ilmastoinnilla tms. on omat ohjelmistot ja hallintapaneelit tai tietokoneet, joista itse ohjelmia käytetään, huolletaan, päivitetään ja ohjataan.
Useimmiten tapahtuu ns. avaimet käteen asennus, johon enää tarvitsee palkata taho, joka loppupeleissä ylläpitää, huoltaa ja vastaa tietyt osa-alueet, mitkä ei kuulu sopimukseen, tai takuuseen.
Mitkä ohjelmista ovat sitten huonoja?
Nyt ymmärsit väärin, ei ohjelmat ole huonoja, ainoastaan useimmiten käyttäjät tai perehdyttäminen itse ohjelmaan, tai se ettei välttämättä asentajakaan osaa käyttää asennettavaa ohjelmistoa.
Toki toisen tuottama ohjelmisto saattaa palvella samassa alueella toista ohjelmistovalmistajaa vastaan, mikäli itse ohjelmisto on enemmän suunnattu loppukäyttäjälle, kun vain koristeeksi tms. tarkkailualustaksi.
Niin.. ketjun aihe olikin se, että onko enää huonoja ohjelmia missään kun kaikki toimii niin hyvin ja on kivoja käyttää, ainakin sitten jos ottaa tarjolla olevista parista vaihtoehdosta sen paremman.
Sen takia juuri täytyikin huomauttaa kohta käyttäjät, koska käyttäjät useimmiten määrittelevät laadukkaat ja laaduttomat ohjelmat, mikä lisää mahdollisuutta laadukkaan ohjelman saamalle negatiiviselle palautteelle ja kokemukselle, kun käyttäjät eivät osaa ja sisäistä itse ohjelmaa ja sen käyttö- ja tarkoitusperiä.
Välttämättä vuosikymmeniä sitten, ohjelmat eivät myöskään ollut huonoja, tarjonta oli vähäisempää, vaatimus pienempää ja osaaminen parempaa. Tietenkin kustannustehokkuus nosti päätänsä, enemmän vähemmällä, jolloin saattoi tulla floppeja, mutta 80-luvun maailma, 80-luvun teknologialla suhteutettuna nykypäivän mahdollisuuksiin, voidaan harkita, että myös ennen ohjelmat olivat laadukkaita, kunnes niitä kehitettiin entistä enemmän käytännöllisemmiksi ja monipuolisemmiksi.
Laatua voidaan arvioida kolmesta näkökulmasta:
1. Täyttääkö ohjelma sille määritellyt vaatimukset
2. Soveltuuko ohjelma käyttötarkoitukseensa
3. Täyttääkö ohjelma loppukäyttäjän odotukset
http://www.digitoday.fi/tietoturva/2014/08/18/windows-sovelluskaupasta-tuli-huijareiden-leikkikentta/201411399/66
hmmm
Mikä mahtoi olla toimiala?
Turhia ohjelmia kaikki tyyni jos niitä ei ole tarkoitettu muuhun kuin rahankeräykseen/-tekemiseen joka sekin on aika yleinen toimiala.
Ainakin Windowsissa ei ole mitään estettä aubuntun sovelluksille, Windowsissa toimii kaikki Ubuntun sovellukset.
Ei toimi.
Toimii, Windowsissa ei ole mitään estettä ubuntun sovelluksille.
Niistä pitää tehdä Windows versioita. Ubuntulle natiivisti käännetty ohjelma ei toimi Windowsissa.
Ubuntussa ei toimi Photoshop, siitä pitää tehdä Ubuntu versio että se toimii, Windowsille natiivisti käännetty ohjelma ei toimi Ubuntussa.
Windowsissa ei ole motään estettä aubuntun sovelluksille.
Ubuntussa on suurelta osin binääriyhteensopiva Windows API ja .NET, joten Ubuntulla voi käyttää monia Windowsille natiivisti tehtyjä ohjelmia. Osa myös ihan valmistajan tukemana. Photoshop CS2 on yksi mikä toimii.
Windowsissa taas ei ole Ubuntun rajapintoja joten toiseen suuntaan se homma ei toimi samalla tavalla.
Mielestäni emme elä vielä läheskään valmiissa maailmassa. Näihin yksinkertaisempiin käyttötarkoituksiin löytyy varsin hyviä ohjelmia.
Mutta näyttää siltä, ettei esimerkiksi valtion ja kuntien tietojärjestelmäpuolella ole oikein löydetty toimivia ohjelmia kun niihin niin valtavasti rahaa on haaskattu ja haaskataan edelleen.
Mikä ohjelma esimerkiksi? Muista että ohjelmien suunnittelu on varsin kallista puuhaa joten kyllä niiden tekemiseen rahaa menee.
Valtiolla on noin 16-hanketta vuosi, johon uppoo rahaa miljardeja. Useimmiten ne jollakin tasolla liikkuu valtio - palvelintilojen - valtio tasolla. Valtiolla ilmoitetaan paljonko menee, mutta moni it-alan yritys jostain kumman syystä sössii ja pahasti jossakin osa-alueessa, joten palautuksia tulee, mutta niistä mihin Tiibetin salkkuun ne lopullisesti katoaa, ei edes valtio itsekkään tiedä. Ohjelmista ei voi oikeastaan puhua, mutta asiakkaan eli valtion ja palveluntuottajan x-yritys ohjelmista, laitteista, palveluista ja toiminnoista.
Ohjelmat ja laitteet on todellakin ne alkuperäiset aataminaikuiset, voit katsoa omaa palvelintasi, laitteitasi ja ohjelmiasi ja miettiä vaikka Kallen kalatukun tarpeita. Muuten ne laitteet ja ohjelmat jäävät valtionkin tasolla STIII suojatuksi asiaksi.
"mutta moni it-alan yritys jostain kumman syystä sössii ja pahasti jossakin osa-alueessa"
En yksipuolisesti syyttäisi IT-yrityksiä, onhan ne tarjouspyynnötkin usein mitä sattuu, määrittely löperöä ja sitten kun puolet tehty projektista niin halutaan jotain muutoksia jossa pitääkin aloittaa homma taas alusta.
Siis jos asiakas tilaa vaikka sillan, määrittelee sen että silta tästä tuohon saareen, halvin tarjous voittaa ja sitten kun se on melkein valmis ja sanotaan "ainiin, tästä pitää sitten sopia öljynporauslautta menemään myös ja tarvitsee maantieyhteyden lisäksi myös kiskot", niin onko se mikään ihme jos se budjetti ei pysy samana?
Pitäisi määritellä tarkemmin se mitä haluaa ja palastella projekti jo tarjouspyyntövaiheessa jo sen kokoisiin osaprojekteihin jotka kyetään määrittelemään järjellisellä tarkkuudella.
Kyllä noi hyvin selkeitä ja yksityiskohtaisia ovat, tusina lakimiehiä ja muita useimmiten katsovat ja viilaavat kaikki niin, ettei kenellekkään osapuolelle jää epäselvyyksiä ennen nimen laittamista paperiin. Todellisuudessa kyse taitaa olla siinä, että ne ketkä päättävät, miettivät vain rahaa, eivätkä loppupeleissä osaa, tai kehtaa edes kysyä, mitä oikeasti pitäisi tehdä, joten silloin mahdollisesti saattaa päästä noita öljynporauslautta esimerkkejä toteutumaan. Täysin projektiin osallistumaton ja siitä tietämätön taho, haluaa ne 5-6% osingot joulupöytään, jolloin ostetaan se silta, tai lankku kiveltä kivelle mikä hyväksytään, tajuamatta että mitä oikeasti haluttiin ja mitä piti hakea.
Olennaisesti tässä pitää huomioida se, että se on nimenomaan tilaajan asia määritellä tarkkaan mitä haluaa, mikäli haluaa tietää etukäteen mitä koko lysti maksaa ja hintalappu tavallisesti on se alhaisin mikä täyttää annetun määritelmän. Hinta sitten nousee sitä mukaan kun määritelmä tarkentuu. Vähänkään laajemmissa jutuissa se on hyvin vaikeaa saada tarjousvaiheessa kaikki yksityiskohdat etukäteen tietoon ja siksi se pitäisikin palastella aikaisessa vaiheessa.
Tästä syystä usein laajempia juttuja tehdäänkin ns. ketterästi jossa vastuuta siirretään vielä enemmän tilaajalle, että tilaaja käytännössä ostaa työresurssia kuukausi kerrallaan ja ohjelmistokehittäjät säätää sitä koodia asiakkaan toiveiden mukaisesti.
Tämä on usein nopein tapa tehdä asioita ja siinä jää se raskas määrittelytyö vähemmälle, mutta vastuuta siirretään tilaajalle niin että jos huomataan "oho, tämmöinen tarvitaan myös" niin sitten vaan tuottaja säätää taas koodia ja laskua perään.
Ketterästi tekemällä softa voi valmistua huomattavan nopeasti ja projektit kestää sen mitä kestää tai niitä tehdään kunnes rahat loppuu kesken. Ei ole mitenkään tavatonta, että silloin myös korjataan bugeja asiakkaan laskuun. Ajatushan tässä on se, että asiakas ostaa työvoimaa ja se koko projekti on asiakkaan tuote täysin, ja jos asiakkaan omassa jutussa on säädettävää niin siitä sitten maksetaan.
...
Sellainen yleisohje onkin, että kun halutaan teettää joku juttu niin homma on tehty sitten kun se on valmis. Ja mikä on valmis, pitää määritellä. Se määrittely valmiudelle on hyväksymistestaus, eli homma on valmis sitten kun testit menee läpi.
Ne tarjouspyynnöt vaan ovat usein lähempänä muutama sivu ranskalaisia viivoja ja varsin epämääräisiä vaikka tarkasti määritelty työ pitäisi olla joukko testejä jotka voidaan testata joko ihmisvoimin tai automatisoidusti. Jos jotain asiaa ei ole määritelty, se on silloin epäolennaista ja voi olla tehty halvimmalla mahdollisella tavalla.
"Paskallakin on tekijänsä".