Ihmelapset ja superihmiset

Sirkuksista tuommoiset tapaukset on ennen löydetty. Ennen varsinkin olisi ko tapauksia käytetty hyvin kassamagneetteina, näe 7 vuotias supernainen joka nostaa kolme aikuista ilmaan!

Tms, kyllä historiankirjoista pitäisi löytyä erilaisia ihmemiehistä kertomuksia, mikäli niitä on ollut aikanaan. Mutta huom. Homo Sapiens on aikansa ihmemies.

Evoluutio jatkaa kulkuaan.

Suhteessa tähän astiseen evolutiiviseen kehityshistoriaan tuntuu oudolta ajatukselta, että massiivinen, yleinen hengen kyky muokata ruumiinsa materiaa olisi ainakaan "ihan ovella". Klassinen ajatushan on vaikkapa joistain avaruusolennoista, että he ovat kehittyneet niin pitkälle, etteivät ole enää sidoksissa materiaan (esim. erilaiset valo-olennot). Jos ihmiskuntaa odottaa tämä, pitäisi olettaa, että tilanne, jossa hengen keinoin muokkaamme ruumiin ulkonäköä, olisi jo varsin lähellä kehitysmielessä kokonaan ruumiin hylkäämisen tilannetta. On vaikea nähdä, että olisimme ylipäätään fyysisessä mielessä kehittyneet niin pitkälle, että tilanne tosiaan olisi seuraavaksi tämä. Epäilen, että tälläinen kehittyminen vie vielä pitkän aikaa, eikä tapahdu globaalina ulottuvuuden muutoksena tms. Ennemminkin ensin olisi pitkä jakso fyysistä kehittymistä, joka sopeuttaa ihmistä paremmin esimerkiksi vaativaan avaruusmatkailuun tms. Silloin voisi linkkien ihmelapsien kaltaisista fyysisesti ylivoimaisista ominaisuuksista olla apua.

Indigolapsiteoria on mielestäni hankala jo siitäkin syystä, ettei ole oikein yksimielisyyttä siitä, kuka on indigo ja kuka ei. Indigolapset ovat periaatteessa niitä, joiden aurassa näkyy indigoväriä. Indigolasten tunnistaminen onkin sitten vaikeampaa: toisten mielestä kyseessä on ADD/ADHD -diagnosoidut lapset, kun taas toisen näkemyksen mukaan kaikki 1985 jälkeen syntyneet lapset. Käytännössä tuntuu, että indigolapsiksi osoitetaan sillä perusteella, että se kuulostaa mukavalta äidin tai isän korvaan. Samaan rahaan usein myös itse ilmoittaudutaan indigoksi. Perusteena on usein aivan naurettavan heppoiset asiat, kuten "olen taiteellinen ja itsenäinen".

Tälläinen minä ja meidän perhe on parempi kuin muut -ajattelu on mielestäni virheellistä ja osoitus tyypillisestä uskonnoissa esiintyvästä ajattelusta. Niissäkin usein julistaudutaan muita paremmiksi, koska ajatellaan esimerkiksi että vain itse pelastuu, sillä uskoo oikealla tavalla ja muut uskovat väärin.

Joka tapauksessa, indigolapsilla pitäisi olla yliaistillisia ominaisuuksia ja kykyjä, älykkyyttä jne. Joskus lapsen ilmoittamista indigoksi perustellaan niin, että "lapsellani on niin viisaat silmät". Kuitenkin esimerkiski oman sukulaiseni koirallakin on viisaat silmät, suorastaan kuin ihmisellä ja usein tulen miettineeksi, että mitähän tuokin koira tuolla silmiensä takana oikein ajattelee. En kuitenkaan sillä perusteella lähtisi kyseistä koiraa arvioimaan "vanhaksi sieluksi". Suhtaudun siis myönteisesti ajatukseen siitä, että kehitymme niin fyysisesti kuin psyykkisesti koko ajan ja maailmaan syntyy lapsia, jotka ovat esimerkkejä tästä kehityksestä ja tulevaisuuden suunnasta. Voimme kutsua näitä vaikka indigolapsiksi tai superihmisiksi. Kuitenkin epäilen vahvasti niitä perusteita, millä eräät yli-innokkaat vanhemmat kiirehtivät julistamaan oman lapsensa (ja usein itsensä) indigoksi.

old_profile_15739 kirjoitti:

Suhteessa tähän astiseen evolutiiviseen kehityshistoriaan tuntuu oudolta ajatukselta, että massiivinen, yleinen hengen kyky muokata ruumiinsa materiaa olisi ainakaan "ihan ovella". Klassinen ajatushan on vaikkapa joistain avaruusolennoista, että he ovat kehittyneet niin pitkälle, etteivät ole enää sidoksissa materiaan (esim. erilaiset valo-olennot). Jos ihmiskuntaa odottaa tämä, pitäisi olettaa, että tilanne, jossa hengen keinoin muokkaamme ruumiin ulkonäköä, olisi jo varsin lähellä kehitysmielessä kokonaan ruumiin hylkäämisen tilannetta. On vaikea nähdä, että olisimme ylipäätään fyysisessä mielessä kehittyneet niin pitkälle, että tilanne tosiaan olisi seuraavaksi tämä. Epäilen, että tälläinen kehittyminen vie vielä pitkän aikaa, eikä tapahdu globaalina ulottuvuuden muutoksena tms. Ennemminkin ensin olisi pitkä jakso fyysistä kehittymistä, joka sopeuttaa ihmistä paremmin esimerkiksi vaativaan avaruusmatkailuun tms. Silloin voisi linkkien ihmelapsien kaltaisista fyysisesti ylivoimaisista ominaisuuksista olla apua.

Indigolapsiteoria on mielestäni hankala jo siitäkin syystä, ettei ole oikein yksimielisyyttä siitä, kuka on indigo ja kuka ei. Indigolapset ovat periaatteessa niitä, joiden aurassa näkyy indigoväriä. Indigolasten tunnistaminen onkin sitten vaikeampaa: toisten mielestä kyseessä on ADD/ADHD -diagnosoidut lapset, kun taas toisen näkemyksen mukaan kaikki 1985 jälkeen syntyneet lapset. Käytännössä tuntuu, että indigolapsiksi osoitetaan sillä perusteella, että se kuulostaa mukavalta äidin tai isän korvaan. Samaan rahaan usein myös itse ilmoittaudutaan indigoksi. Perusteena on usein aivan naurettavan heppoiset asiat, kuten "olen taiteellinen ja itsenäinen".

Tälläinen minä ja meidän perhe on parempi kuin muut -ajattelu on mielestäni virheellistä ja osoitus tyypillisestä uskonnoissa esiintyvästä ajattelusta. Niissäkin usein julistaudutaan muita paremmiksi, koska ajatellaan esimerkiksi että vain itse pelastuu, sillä uskoo oikealla tavalla ja muut uskovat väärin.

Joka tapauksessa, indigolapsilla pitäisi olla yliaistillisia ominaisuuksia ja kykyjä, älykkyyttä jne. Joskus lapsen ilmoittamista indigoksi perustellaan niin, että "lapsellani on niin viisaat silmät". Kuitenkin esimerkiski oman sukulaiseni koirallakin on viisaat silmät, suorastaan kuin ihmisellä ja usein tulen miettineeksi, että mitähän tuokin koira tuolla silmiensä takana oikein ajattelee. En kuitenkaan sillä perusteella lähtisi kyseistä koiraa arvioimaan "vanhaksi sieluksi". Suhtaudun siis myönteisesti ajatukseen siitä, että kehitymme niin fyysisesti kuin psyykkisesti koko ajan ja maailmaan syntyy lapsia, jotka ovat esimerkkejä tästä kehityksestä ja tulevaisuuden suunnasta. Voimme kutsua näitä vaikka indigolapsiksi tai superihmisiksi. Kuitenkin epäilen vahvasti niitä perusteita, millä eräät yli-innokkaat vanhemmat kiirehtivät julistamaan oman lapsensa (ja usein itsensä) indigoksi.

Esim. jostakin Mystiikan maailma -sarjan kirjasta löytyy "luonnetesti" jolla voi selvittää auransa värin, ja minäkin sain tulokseksi indigo, vaikka olen jo vanhempi eukko. Ilmeisesti sellaiset vastaukset joista ilmenee että on melko kaikelle avoin, esim. homoseksuaaleihin myönteisesti suhtautuva, yliluonnollisesta ja sen sellaisesta kiinnostunut henkilö, niin helpostihan sitä sitten on "indigo".

Ja mitä tulee niihin yliaistillisiin kokemuksiin joita voisi herkästi ylimielisesti pitää todisteena vaikka mistä... Kyllä niitä on niin monella ihmisellä, mutta useimmat eivät vaan hiisku niistä halaistua sanaa. Olen lisäksi huomannut että erittäin herkästi ihmiset suorastaan unohtavat mitä erikoisimpia kokemuksia: eräänkin kerran näin ja kuulin erikoisen valoilmiön (suhahduksen kera) exäni kanssa, mutta joitakin aikoja myöhemmin hän ei sitten enää koko juttua muistanutkaan. Eikä se välttämättä edes ollut mitään erikoisempaa, vaikka toki voidaankin nimittää UFOksi, kun emme saaneet tietää mikä se oli.

On hykerryttävää kuvitella olevansa jonkin sortin poikkeusihminen. Jos ei itse kykene itsestään sitä ajattelemaan, niin sitten toki oma lapsi on sitä. Tai edes serkun kummin kaima. Tai sitä poikkeavaa lähdetään vaikka etsimään Intiasta asti, jos guruista tykkää. Paljon paljon vaikeampaa onkin elää normaalia, tavallista elämää itsestään mitään erityistä ääntä pitämättä. Ehkäpä se erikoisuuden tavoittelu jotenkin on sukua kuolemanpelolle?

(Itsehän en paljon muuta teekään kun tuherran erikoisuuksien kimpussa, mutta yritän nyt edes jkv pitää järkeä jäljellä...)

old_profile_15739 kirjoitti:

Suhteessa tähän astiseen evolutiiviseen kehityshistoriaan tuntuu oudolta ajatukselta, että massiivinen, yleinen hengen kyky muokata ruumiinsa materiaa olisi ainakaan "ihan ovella". Klassinen ajatushan on vaikkapa joistain avaruusolennoista, että he ovat kehittyneet niin pitkälle, etteivät ole enää sidoksissa materiaan (esim. erilaiset valo-olennot). Jos ihmiskuntaa odottaa tämä, pitäisi olettaa, että tilanne, jossa hengen keinoin muokkaamme ruumiin ulkonäköä, olisi jo varsin lähellä kehitysmielessä kokonaan ruumiin hylkäämisen tilannetta. On vaikea nähdä, että olisimme ylipäätään fyysisessä mielessä kehittyneet niin pitkälle, että tilanne tosiaan olisi seuraavaksi tämä. Epäilen, että tälläinen kehittyminen vie vielä pitkän aikaa, eikä tapahdu globaalina ulottuvuuden muutoksena tms. Ennemminkin ensin olisi pitkä jakso fyysistä kehittymistä, joka sopeuttaa ihmistä paremmin esimerkiksi vaativaan avaruusmatkailuun tms. Silloin voisi linkkien ihmelapsien kaltaisista fyysisesti ylivoimaisista ominaisuuksista olla apua.

Indigolapsiteoria on mielestäni hankala jo siitäkin syystä, ettei ole oikein yksimielisyyttä siitä, kuka on indigo ja kuka ei. Indigolapset ovat periaatteessa niitä, joiden aurassa näkyy indigoväriä. Indigolasten tunnistaminen onkin sitten vaikeampaa: toisten mielestä kyseessä on ADD/ADHD -diagnosoidut lapset, kun taas toisen näkemyksen mukaan kaikki 1985 jälkeen syntyneet lapset. Käytännössä tuntuu, että indigolapsiksi osoitetaan sillä perusteella, että se kuulostaa mukavalta äidin tai isän korvaan. Samaan rahaan usein myös itse ilmoittaudutaan indigoksi. Perusteena on usein aivan naurettavan heppoiset asiat, kuten "olen taiteellinen ja itsenäinen".

Tälläinen minä ja meidän perhe on parempi kuin muut -ajattelu on mielestäni virheellistä ja osoitus tyypillisestä uskonnoissa esiintyvästä ajattelusta. Niissäkin usein julistaudutaan muita paremmiksi, koska ajatellaan esimerkiksi että vain itse pelastuu, sillä uskoo oikealla tavalla ja muut uskovat väärin.

Joka tapauksessa, indigolapsilla pitäisi olla yliaistillisia ominaisuuksia ja kykyjä, älykkyyttä jne. Joskus lapsen ilmoittamista indigoksi perustellaan niin, että "lapsellani on niin viisaat silmät". Kuitenkin esimerkiski oman sukulaiseni koirallakin on viisaat silmät, suorastaan kuin ihmisellä ja usein tulen miettineeksi, että mitähän tuokin koira tuolla silmiensä takana oikein ajattelee. En kuitenkaan sillä perusteella lähtisi kyseistä koiraa arvioimaan "vanhaksi sieluksi". Suhtaudun siis myönteisesti ajatukseen siitä, että kehitymme niin fyysisesti kuin psyykkisesti koko ajan ja maailmaan syntyy lapsia, jotka ovat esimerkkejä tästä kehityksestä ja tulevaisuuden suunnasta. Voimme kutsua näitä vaikka indigolapsiksi tai superihmisiksi. Kuitenkin epäilen vahvasti niitä perusteita, millä eräät yli-innokkaat vanhemmat kiirehtivät julistamaan oman lapsensa (ja usein itsensä) indigoksi.

Mietippä tilannetta missä kaikki mitä uskot käyvän todeksi, toteutuu melkeinpä välittömästi. Jos uskot, että itsellesi kasvaa vaikkapa 4. jalka, se myös tapahtuu. Kyse on samasta asiasta, kuin lumelääkkeillä itsensä parantaminen, mutta ajatuksella on vain enemmän voimaa. Sitten myöhemmin tulevaisuudessa.

Kysehän ei ole mistään itsensä asettamisesta muiden yläpuolelle. Ainakin kunnon indigo tietää olevansa muiden kanssa samalla viivalla, vaikka olisikin jotakuta henkisesti kehittyneempi. Jos jollain nousee indigous päähän, se on sitten hänen häpeänsä. Täytyy muistaa, että indigon olemukseen vaikuttaa myös muutkin asiat kuin se, että hän vain on indigo. Eihän indigoa pidä alkaa katsomaan läpi sormien sen takia, että se on indigo. Jos indigolapsonen alkaa hyppimään silmille, täytyy häntä ehkä muistuttaa kuka olikaan oikeasti kingi. Ja myöskin jos hän ei itse muista/ymmärrä, miksi on sellainen kuin on, saattaa se pitää rasittavaa käytöstä yllä, mutta joissain tapauksissa ei koira karvoistaan pääse jolloin karvat kaipaavat hyväksyntää ja ymmärrystä. Myös indigoista on moneksi; eihän kukaan ihminen ole samanlainen. Thank god..

Mitä tulee tuohon vuosilukuun -85, niin itse olen ymmärtänyt, että indigot ovat vain lisääntyneet
80-luvulla. Ja tiettävästi myös ennen sitä syntyneitä indigoita on.

Ja tietysti indigoksi määritteleminen vaatii tarkkuukka. Eihän pelkkä taitellisuus tai adhd indigoa tee. Tärkein on ehkä noista kuitenkin se väri mistä nimi indigokin tulee. Mutta ihminen voi myös olla vanha sielu ilman indigouttakin.

Joka tapauksessa tulevaisuuden ihminen on rakastavaisempi ja anteliaampi kanssaeläjiään kohtaan kuin nykyihminen. Oli se sitten indigo tai jonkin muun värinen. Eihän koiraan ole karvoihin katsomista. Minä suhtaudun myönteisesti ajatukseen että kehitymme.. oli se sitten fyysistä tai henkistä..

Qadesha kirjoitti:

Esim. jostakin Mystiikan maailma -sarjan kirjasta löytyy "luonnetesti" jolla voi selvittää auransa värin, ja minäkin sain tulokseksi indigo, vaikka olen jo vanhempi eukko. Ilmeisesti sellaiset vastaukset joista ilmenee että on melko kaikelle avoin, esim. homoseksuaaleihin myönteisesti suhtautuva, yliluonnollisesta ja sen sellaisesta kiinnostunut henkilö, niin helpostihan sitä sitten on "indigo".

Ja mitä tulee niihin yliaistillisiin kokemuksiin joita voisi herkästi ylimielisesti pitää todisteena vaikka mistä... Kyllä niitä on niin monella ihmisellä, mutta useimmat eivät vaan hiisku niistä halaistua sanaa. Olen lisäksi huomannut että erittäin herkästi ihmiset suorastaan unohtavat mitä erikoisimpia kokemuksia: eräänkin kerran näin ja kuulin erikoisen valoilmiön (suhahduksen kera) exäni kanssa, mutta joitakin aikoja myöhemmin hän ei sitten enää koko juttua muistanutkaan. Eikä se välttämättä edes ollut mitään erikoisempaa, vaikka toki voidaankin nimittää UFOksi, kun emme saaneet tietää mikä se oli.

On hykerryttävää kuvitella olevansa jonkin sortin poikkeusihminen. Jos ei itse kykene itsestään sitä ajattelemaan, niin sitten toki oma lapsi on sitä. Tai edes serkun kummin kaima. Tai sitä poikkeavaa lähdetään vaikka etsimään Intiasta asti, jos guruista tykkää. Paljon paljon vaikeampaa onkin elää normaalia, tavallista elämää itsestään mitään erityistä ääntä pitämättä. Ehkäpä se erikoisuuden tavoittelu jotenkin on sukua kuolemanpelolle?

(Itsehän en paljon muuta teekään kun tuherran erikoisuuksien kimpussa, mutta yritän nyt edes jkv pitää järkeä jäljellä...)

Voihan sitä sulkea korvat ja keskittyä niihin tavallisiin tylsiin arkiaskareisiin jos ei indigot kiinnosta.. ;p

Mutta täytyyhän niitäkin ihmisiä ymmärtää jotka pitävät älämölöä indigoista.. Ihmisen ego se tahtoo aina uskotella itselleen kaikennäköisiä asioita.. Parempi se nyt kuitenkin on haluta olla indigo kuin vaikka namusetä..

Qadesha kirjoitti:

Esim. jostakin Mystiikan maailma -sarjan kirjasta löytyy "luonnetesti" jolla voi selvittää auransa värin, ja minäkin sain tulokseksi indigo, vaikka olen jo vanhempi eukko. Ilmeisesti sellaiset vastaukset joista ilmenee että on melko kaikelle avoin, esim. homoseksuaaleihin myönteisesti suhtautuva, yliluonnollisesta ja sen sellaisesta kiinnostunut henkilö, niin helpostihan sitä sitten on "indigo".

Ja mitä tulee niihin yliaistillisiin kokemuksiin joita voisi herkästi ylimielisesti pitää todisteena vaikka mistä... Kyllä niitä on niin monella ihmisellä, mutta useimmat eivät vaan hiisku niistä halaistua sanaa. Olen lisäksi huomannut että erittäin herkästi ihmiset suorastaan unohtavat mitä erikoisimpia kokemuksia: eräänkin kerran näin ja kuulin erikoisen valoilmiön (suhahduksen kera) exäni kanssa, mutta joitakin aikoja myöhemmin hän ei sitten enää koko juttua muistanutkaan. Eikä se välttämättä edes ollut mitään erikoisempaa, vaikka toki voidaankin nimittää UFOksi, kun emme saaneet tietää mikä se oli.

On hykerryttävää kuvitella olevansa jonkin sortin poikkeusihminen. Jos ei itse kykene itsestään sitä ajattelemaan, niin sitten toki oma lapsi on sitä. Tai edes serkun kummin kaima. Tai sitä poikkeavaa lähdetään vaikka etsimään Intiasta asti, jos guruista tykkää. Paljon paljon vaikeampaa onkin elää normaalia, tavallista elämää itsestään mitään erityistä ääntä pitämättä. Ehkäpä se erikoisuuden tavoittelu jotenkin on sukua kuolemanpelolle?

(Itsehän en paljon muuta teekään kun tuherran erikoisuuksien kimpussa, mutta yritän nyt edes jkv pitää järkeä jäljellä...)

Tuo kun sanoit, että useimmat eivät hiisku sanaakaan pitää kyllä paikkansa.

Toinen elämäni erikoinen tapaus, jota en pysty selittämään (aiemman kerroi toisessa viestissä) tapahtui ollessani 12-vuotias: Olin samanikäisen ystäväni kanssa talomme pihan keinuissa istuskelemassa joskus, ehkä yhdeksän aikoihin illalla, kun kesken jutustelumme huomasimme päämme päällä ison kolmion muotoisen pyöreistä palloista koostuvan muodostelman, nämä valopallot liikkuivat siten, että näytti, että nämä olisivat vaihtaneet paikkaansa, katsoimme tätä ilmiötä yhtä hämmästyneinä, kunnes se, mikä lie, lennähti silmänräpäyksessä naapureiden rivitalojen taakse.
Tämä ei siis ollut mikään pieni valopilkku jossakin taivaanrannassa, vaan se oli aivan päidemme yläpuolella oleva hyvin suuri muodostelma.
Menimme tämän jälkeen kotiini, jossa kaverini kertoi kirjoittavansa jutun ylös, en tiedä/muista tekikö näin.
Olemme vieläkin ystäviä, mutta asiasta emme halua puhua, joskus siihen olemme viitanneet, mutta se on tullut kuitattua lähinnä naureskelulla.

Ei tulisi mieleenikään puhua näistä asioista reaalielämässä, kuka sitä haluaisi saada hullun leimaa otsaansa? Muutoinkin olin tämän lähes unohtanut ja koen olevani melko "jalat maassa" oleva henkilö.

Tässä olivatkin kaksi "yliluonnollista" kokemusta elämästäni, en koe olevani mitenkään erikoinen ihminen, vaan pikimminkin melko realistinen tavallinen tallaaja.

>Itse en lähtisi painottamaan fyysiseen ruumiinrakenteeseen.. Sitähän pystyy tulevaisuudessa muokkaamaan ajatuksella.

Pystyy jo. Olen itse laiskanpuoleinen ihminen, joka mieluusti työskentelee tietokoneella. Koska laiskuus on mielestäni hyve vain tiettyyn rajaan asti, vastapainoksi käyn sitten aika utrasti kuntosalilla. Ammoin kävi tutuksi myös taistelulajipuoli.

Etenkin budojutuissa henkinen harjoittelu oli ja on kai vieläkin aika pop. Mielentyhjentävää mokuso-treenausta ja mielikuvaharjoittelua suosittiin. Tästähän ei ole kauaakaan, kun asiaa käsiteltiin jossain tv-dokkarissa: hankalan liikeradan omaksumista auttoi sen mietiskely jopa fyysistä treenausta enemmän.

Seurailen lihaskasvatuksen tuulia säännöllisesti. Ihan tässä justiinsa luin erään yliopistotutkimuksen tulokset. Siinä tutkittiin ruumiinkehittämistä ajatuksen voimalla, ja kohdehenkilöinä oli muistaakseni ihan "taviksia", ei siis mitään bodareita. Toiselle ryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä bodausta ajoittain ja voimakkaasti, siis liikkeitä ja lihaksien supistumista. Toisen tuli vain olla möllötellä.

Näiden mielikuvabodarien lihaksissa huomattiin merkittävää voimistumista ja paksuuntumista. Kyseessä ei ollut varsinainen yliluonnollinen tapahtuma, vaan selitys oli aivoista lähteneiden hermoimpulssien voimistuminen ja vaikutus kohdealueella.

Kun tiedetään, miten vähän me loppujen lopuksi käytämme mieltämme (monet keskustelupalstojen kirjoituksetkin ovat tästä oiva osoitus:-), tulee etsimättä mieleen kuinka pitkälle jotkut tähän keskittyvät ihmiset voivatkaan edetä. Jos pienellä mieliponnistelulla tavis pystyy kasvattamaan lihaksiaan, mihin kykenevät esim. vuosikymmeniä mietiskelleet joogit ym. vastaavat.

Muinaisella valokuvaajanurallani minulla oli kerran työtoverina jooganopettaja. Hänellä kehkeytyi kerran muuan AD:n kanssa mehevä väittely henkisten kykyjen voimasta. Kollegani kertoi esim. levitoimisesta. AD:n mielipidettä voisi kuvailla skeptisenomaiseksi, ja hän tiedusteli mikseivät nämä joogit sitten tule asioita julkisesti esittämään. Vastaukseksi häntä valistettiin, ettei heillä ole mitään syytä tai halua käydä julkisiksi sirkustelijoiksi.

Oli niin tai näin, ihmiskunnan kehittymisen kannalta voisi olla hyvä tikki alkaa keskittyä henkisten voimien kehittämiseen, niin vaivalloista kuin se onkin. Hyvä alku ovat tällaiset fyysiset jutskat. Kun havaitaan, ettei kyseessä olekaan höpsismi vaan ihan tieteellisesti (tämähän on monille niiiin tärkeää) toimiva periaate, rohkaisee se ehkä yhä useampaa kokeilemaan.

Tuo mahdollinen levitaatiopuoli lienee kuitenkin jo niin suuren keskittymisen takana, etten kehoita ihan heti vaikkapa Finnairin osakkeita omistavia niitä myymään...

Särmä kirjoitti:

>Itse en lähtisi painottamaan fyysiseen ruumiinrakenteeseen.. Sitähän pystyy tulevaisuudessa muokkaamaan ajatuksella.

Pystyy jo. Olen itse laiskanpuoleinen ihminen, joka mieluusti työskentelee tietokoneella. Koska laiskuus on mielestäni hyve vain tiettyyn rajaan asti, vastapainoksi käyn sitten aika utrasti kuntosalilla. Ammoin kävi tutuksi myös taistelulajipuoli.

Etenkin budojutuissa henkinen harjoittelu oli ja on kai vieläkin aika pop. Mielentyhjentävää mokuso-treenausta ja mielikuvaharjoittelua suosittiin. Tästähän ei ole kauaakaan, kun asiaa käsiteltiin jossain tv-dokkarissa: hankalan liikeradan omaksumista auttoi sen mietiskely jopa fyysistä treenausta enemmän.

Seurailen lihaskasvatuksen tuulia säännöllisesti. Ihan tässä justiinsa luin erään yliopistotutkimuksen tulokset. Siinä tutkittiin ruumiinkehittämistä ajatuksen voimalla, ja kohdehenkilöinä oli muistaakseni ihan "taviksia", ei siis mitään bodareita. Toiselle ryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä bodausta ajoittain ja voimakkaasti, siis liikkeitä ja lihaksien supistumista. Toisen tuli vain olla möllötellä.

Näiden mielikuvabodarien lihaksissa huomattiin merkittävää voimistumista ja paksuuntumista. Kyseessä ei ollut varsinainen yliluonnollinen tapahtuma, vaan selitys oli aivoista lähteneiden hermoimpulssien voimistuminen ja vaikutus kohdealueella.

Kun tiedetään, miten vähän me loppujen lopuksi käytämme mieltämme (monet keskustelupalstojen kirjoituksetkin ovat tästä oiva osoitus:-), tulee etsimättä mieleen kuinka pitkälle jotkut tähän keskittyvät ihmiset voivatkaan edetä. Jos pienellä mieliponnistelulla tavis pystyy kasvattamaan lihaksiaan, mihin kykenevät esim. vuosikymmeniä mietiskelleet joogit ym. vastaavat.

Muinaisella valokuvaajanurallani minulla oli kerran työtoverina jooganopettaja. Hänellä kehkeytyi kerran muuan AD:n kanssa mehevä väittely henkisten kykyjen voimasta. Kollegani kertoi esim. levitoimisesta. AD:n mielipidettä voisi kuvailla skeptisenomaiseksi, ja hän tiedusteli mikseivät nämä joogit sitten tule asioita julkisesti esittämään. Vastaukseksi häntä valistettiin, ettei heillä ole mitään syytä tai halua käydä julkisiksi sirkustelijoiksi.

Oli niin tai näin, ihmiskunnan kehittymisen kannalta voisi olla hyvä tikki alkaa keskittyä henkisten voimien kehittämiseen, niin vaivalloista kuin se onkin. Hyvä alku ovat tällaiset fyysiset jutskat. Kun havaitaan, ettei kyseessä olekaan höpsismi vaan ihan tieteellisesti (tämähän on monille niiiin tärkeää) toimiva periaate, rohkaisee se ehkä yhä useampaa kokeilemaan.

Tuo mahdollinen levitaatiopuoli lienee kuitenkin jo niin suuren keskittymisen takana, etten kehoita ihan heti vaikkapa Finnairin osakkeita omistavia niitä myymään...

Muistan lukeneeni tuosta "mielikuvaharjoittelun vaikutuksesta lihaskasvuun" -tutkimuksesta pari vuotta sitten. Nyt en äkkiseltään löytänyt sitä mistään, mutta eikö ollut niin, että tutkimuksessa havaittiin noin 10% lihasmassan kasvua penkkiurheilijoilla, jotka saivat tehtäväkseen ajatella punttien nostoa säännöllisesti, mutta eivät oikeasti treenanneet nostelua? Olisi mukavaa, jos joku löytäisi tämän tutkimuksen, niin voisi tarkistaa asian.

Tämä on tietysti kaukana tuosta ajatuksesta, että voitaisiin kehon ulkomuotoa muokata täysin ajatuksen voimalla, kuten jossain X-filesin jaksoissa, mutta merkittävä todiste mielikuvaharjoittelun merkityksestä ja "ajatuksen voiman" tehokkuudesta. Eiköhän kilpaurheilutasollakin mielikuvaharjoittelu kuulu aivan arkipäivään lajissa kuin lajissa.

Noista joogeista tuli mieleen se, että itseasiassa näitä joogejahan pullahtelee vähän väliä julkisuuteen mitä erilaisimpien temppujensa kanssa. Jostain syystä kuitenkaan länsimaissa median kiinnostus jossain Intian takamailla ällistyttävää mielen ja kehon hallintaa osoittavaan joogiin ei ole kovin suurta. Vaikka niistä raportoidaan jopa kuvienkin kera, asia tuppaa unohtumaan ja kuitataan vaan "on se hurja" -tyyppisellä olankohautuksella.

Särmä kirjoitti:

>Itse en lähtisi painottamaan fyysiseen ruumiinrakenteeseen.. Sitähän pystyy tulevaisuudessa muokkaamaan ajatuksella.

Pystyy jo. Olen itse laiskanpuoleinen ihminen, joka mieluusti työskentelee tietokoneella. Koska laiskuus on mielestäni hyve vain tiettyyn rajaan asti, vastapainoksi käyn sitten aika utrasti kuntosalilla. Ammoin kävi tutuksi myös taistelulajipuoli.

Etenkin budojutuissa henkinen harjoittelu oli ja on kai vieläkin aika pop. Mielentyhjentävää mokuso-treenausta ja mielikuvaharjoittelua suosittiin. Tästähän ei ole kauaakaan, kun asiaa käsiteltiin jossain tv-dokkarissa: hankalan liikeradan omaksumista auttoi sen mietiskely jopa fyysistä treenausta enemmän.

Seurailen lihaskasvatuksen tuulia säännöllisesti. Ihan tässä justiinsa luin erään yliopistotutkimuksen tulokset. Siinä tutkittiin ruumiinkehittämistä ajatuksen voimalla, ja kohdehenkilöinä oli muistaakseni ihan "taviksia", ei siis mitään bodareita. Toiselle ryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä bodausta ajoittain ja voimakkaasti, siis liikkeitä ja lihaksien supistumista. Toisen tuli vain olla möllötellä.

Näiden mielikuvabodarien lihaksissa huomattiin merkittävää voimistumista ja paksuuntumista. Kyseessä ei ollut varsinainen yliluonnollinen tapahtuma, vaan selitys oli aivoista lähteneiden hermoimpulssien voimistuminen ja vaikutus kohdealueella.

Kun tiedetään, miten vähän me loppujen lopuksi käytämme mieltämme (monet keskustelupalstojen kirjoituksetkin ovat tästä oiva osoitus:-), tulee etsimättä mieleen kuinka pitkälle jotkut tähän keskittyvät ihmiset voivatkaan edetä. Jos pienellä mieliponnistelulla tavis pystyy kasvattamaan lihaksiaan, mihin kykenevät esim. vuosikymmeniä mietiskelleet joogit ym. vastaavat.

Muinaisella valokuvaajanurallani minulla oli kerran työtoverina jooganopettaja. Hänellä kehkeytyi kerran muuan AD:n kanssa mehevä väittely henkisten kykyjen voimasta. Kollegani kertoi esim. levitoimisesta. AD:n mielipidettä voisi kuvailla skeptisenomaiseksi, ja hän tiedusteli mikseivät nämä joogit sitten tule asioita julkisesti esittämään. Vastaukseksi häntä valistettiin, ettei heillä ole mitään syytä tai halua käydä julkisiksi sirkustelijoiksi.

Oli niin tai näin, ihmiskunnan kehittymisen kannalta voisi olla hyvä tikki alkaa keskittyä henkisten voimien kehittämiseen, niin vaivalloista kuin se onkin. Hyvä alku ovat tällaiset fyysiset jutskat. Kun havaitaan, ettei kyseessä olekaan höpsismi vaan ihan tieteellisesti (tämähän on monille niiiin tärkeää) toimiva periaate, rohkaisee se ehkä yhä useampaa kokeilemaan.

Tuo mahdollinen levitaatiopuoli lienee kuitenkin jo niin suuren keskittymisen takana, etten kehoita ihan heti vaikkapa Finnairin osakkeita omistavia niitä myymään...

Itse muistan kanssa lukeneeni tuosta samaisesta asiasta joskus muutama vuotta sitten.. Siinä muistaakseen myöskin ajateltiin soveltaa sitä sänkypotilaisiin, että ei lihakset rappeudu..

Näillä taajuuksilla muutos on vain hitaampaa.. mutta varmaa..

Niin ja kysehän todella on siitä, että milloin tämä tajutaan.. Siis ajatuksen voima. Helppoa kuin vetten päällä kävely..

old_profile_15739 kirjoitti:

Muistan lukeneeni tuosta "mielikuvaharjoittelun vaikutuksesta lihaskasvuun" -tutkimuksesta pari vuotta sitten. Nyt en äkkiseltään löytänyt sitä mistään, mutta eikö ollut niin, että tutkimuksessa havaittiin noin 10% lihasmassan kasvua penkkiurheilijoilla, jotka saivat tehtäväkseen ajatella punttien nostoa säännöllisesti, mutta eivät oikeasti treenanneet nostelua? Olisi mukavaa, jos joku löytäisi tämän tutkimuksen, niin voisi tarkistaa asian.

Tämä on tietysti kaukana tuosta ajatuksesta, että voitaisiin kehon ulkomuotoa muokata täysin ajatuksen voimalla, kuten jossain X-filesin jaksoissa, mutta merkittävä todiste mielikuvaharjoittelun merkityksestä ja "ajatuksen voiman" tehokkuudesta. Eiköhän kilpaurheilutasollakin mielikuvaharjoittelu kuulu aivan arkipäivään lajissa kuin lajissa.

Noista joogeista tuli mieleen se, että itseasiassa näitä joogejahan pullahtelee vähän väliä julkisuuteen mitä erilaisimpien temppujensa kanssa. Jostain syystä kuitenkaan länsimaissa median kiinnostus jossain Intian takamailla ällistyttävää mielen ja kehon hallintaa osoittavaan joogiin ei ole kovin suurta. Vaikka niistä raportoidaan jopa kuvienkin kera, asia tuppaa unohtumaan ja kuitataan vaan "on se hurja" -tyyppisellä olankohautuksella.

"unohtumaan ja kuitataan vaan "on se hurja" -tyyppisellä olankohautuksella."

Niinpä.. On se tyhmää... Sitten länsimaissa katellaa ennenmin jotain reevesin kentsuu lentelemässä (hyvä elokuva tosin), kuin oikeita tyyppejä...

einari kirjoitti:

"unohtumaan ja kuitataan vaan "on se hurja" -tyyppisellä olankohautuksella."

Niinpä.. On se tyhmää... Sitten länsimaissa katellaa ennenmin jotain reevesin kentsuu lentelemässä (hyvä elokuva tosin), kuin oikeita tyyppejä...

Ja parasta on vielä se että länsimaissa ei uskota edes tuollaisten temppujen olevan mahdollista..

niin.. eihän niitä ole tieteellisesti todistettu.. siis hyvänen aika

old_profile_15739 kirjoitti:

Suhteessa tähän astiseen evolutiiviseen kehityshistoriaan tuntuu oudolta ajatukselta, että massiivinen, yleinen hengen kyky muokata ruumiinsa materiaa olisi ainakaan "ihan ovella". Klassinen ajatushan on vaikkapa joistain avaruusolennoista, että he ovat kehittyneet niin pitkälle, etteivät ole enää sidoksissa materiaan (esim. erilaiset valo-olennot). Jos ihmiskuntaa odottaa tämä, pitäisi olettaa, että tilanne, jossa hengen keinoin muokkaamme ruumiin ulkonäköä, olisi jo varsin lähellä kehitysmielessä kokonaan ruumiin hylkäämisen tilannetta. On vaikea nähdä, että olisimme ylipäätään fyysisessä mielessä kehittyneet niin pitkälle, että tilanne tosiaan olisi seuraavaksi tämä. Epäilen, että tälläinen kehittyminen vie vielä pitkän aikaa, eikä tapahdu globaalina ulottuvuuden muutoksena tms. Ennemminkin ensin olisi pitkä jakso fyysistä kehittymistä, joka sopeuttaa ihmistä paremmin esimerkiksi vaativaan avaruusmatkailuun tms. Silloin voisi linkkien ihmelapsien kaltaisista fyysisesti ylivoimaisista ominaisuuksista olla apua.

Indigolapsiteoria on mielestäni hankala jo siitäkin syystä, ettei ole oikein yksimielisyyttä siitä, kuka on indigo ja kuka ei. Indigolapset ovat periaatteessa niitä, joiden aurassa näkyy indigoväriä. Indigolasten tunnistaminen onkin sitten vaikeampaa: toisten mielestä kyseessä on ADD/ADHD -diagnosoidut lapset, kun taas toisen näkemyksen mukaan kaikki 1985 jälkeen syntyneet lapset. Käytännössä tuntuu, että indigolapsiksi osoitetaan sillä perusteella, että se kuulostaa mukavalta äidin tai isän korvaan. Samaan rahaan usein myös itse ilmoittaudutaan indigoksi. Perusteena on usein aivan naurettavan heppoiset asiat, kuten "olen taiteellinen ja itsenäinen".

Tälläinen minä ja meidän perhe on parempi kuin muut -ajattelu on mielestäni virheellistä ja osoitus tyypillisestä uskonnoissa esiintyvästä ajattelusta. Niissäkin usein julistaudutaan muita paremmiksi, koska ajatellaan esimerkiksi että vain itse pelastuu, sillä uskoo oikealla tavalla ja muut uskovat väärin.

Joka tapauksessa, indigolapsilla pitäisi olla yliaistillisia ominaisuuksia ja kykyjä, älykkyyttä jne. Joskus lapsen ilmoittamista indigoksi perustellaan niin, että "lapsellani on niin viisaat silmät". Kuitenkin esimerkiski oman sukulaiseni koirallakin on viisaat silmät, suorastaan kuin ihmisellä ja usein tulen miettineeksi, että mitähän tuokin koira tuolla silmiensä takana oikein ajattelee. En kuitenkaan sillä perusteella lähtisi kyseistä koiraa arvioimaan "vanhaksi sieluksi". Suhtaudun siis myönteisesti ajatukseen siitä, että kehitymme niin fyysisesti kuin psyykkisesti koko ajan ja maailmaan syntyy lapsia, jotka ovat esimerkkejä tästä kehityksestä ja tulevaisuuden suunnasta. Voimme kutsua näitä vaikka indigolapsiksi tai superihmisiksi. Kuitenkin epäilen vahvasti niitä perusteita, millä eräät yli-innokkaat vanhemmat kiirehtivät julistamaan oman lapsensa (ja usein itsensä) indigoksi.

Tulipa mieleen vielä tämä, mikä unohtui aikaisemmin sanoa..

Meillä kaikilla on noita yliaistillisia ominaisuuksia, mutta ne yleensä tuppaavat helpommin aktivoitumaan laajempaan toimintaan henkisesti kehittyneemmillä yksilöillä. Eli indigolla ei välttämättä ole aktivoitunut nuo kyvyt vaikkakin se on todennäköisempää..

Kirjoittelinkin juuri hitaalla vauhdilla samantyyppistä kritiikkiä indigo-otsikolla enkä huomannut, että ehditkin jo kritisoida täsmälleen samaa asiaa. Joka tapauksessa, en voi muuta kuin allekirjoittaa sanomasi.

old_profile_15739 kirjoitti:

Kirjoittelinkin juuri hitaalla vauhdilla samantyyppistä kritiikkiä indigo-otsikolla enkä huomannut, että ehditkin jo kritisoida täsmälleen samaa asiaa. Joka tapauksessa, en voi muuta kuin allekirjoittaa sanomasi.

Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että tuo indigolapsi höpinä on nimenomaan ihan vain höpinää.
Luultavasti näillä lapsilla on esim aspergeri tai adhd, ja tuollainen esim indigoksi luokittelu vain vaikeuttaa näiden lasten hoitamista.
Oma sukulaiseni, joka 80-luvun alussa syntynyt, omaa indigo auran ja on juuri sellainen mitä indigoista sanotaan. Hän on kuitenkin täysin tasapainoton ja kykenemätön kantamaan mistään vastuuta. En kyllä ensimmäiseksi lähtisi esim häntä kuvaamaan jotenkin kehittyneeksi sieluksi, jonka pitäisi luotsata maailmaa uuteen aikakauteen, pikemminkin hän on läheisilleen taakka.

Samoin tuo nykyinen kanavointi esim kryon on täysin naurettavaa, itse luulisin ettei se kyllä mikään valo-olento siellä kanavoi, vaan ehkä sieltä toiselta puolen joku ylikehittyneen huumorintajun omaava demoni.

Ja sitten ihmiset täysin vailla kritiikkiä hyväksyvät "indigojen" mellastuksen, koska nehän ovat "indigoja".
Samalla tavalla ihmiset eivät kyseenalaista jotain kanavointeja "valo-olennoilta" ja esim reikiä, vaikka kukaan ei voi mennä takuuseen siitä kuka sitä energiaa välittää eteenpäin.

Itse kyllä välttelen tuollaista yksipuolista yksinkertaistamista. En tosiaan ymmärrä miksi esim indigoteoriasta, se on tosiaan vain teoria, esitetä enemmän kritiikkiä.

Ei sellaisia olekaan...

....heitä kiinnostaa vain oleellinen....

Taitaa nykyään tuo idiot savant korvattu neutraalimmalla termillä autistic savant.
Joka tapauksessa savant-ilmiöstä on kyse, joka tilastollisesti esiintyy n. 10% autisteiksi diagnosoiduista, mutta todellisuudessa määrän uskotaan olevan huomattavasti suurempi. Sukupuolijakaumassa suhde on 6:1 miesten hyväksi, mikä lienee merkittävä asia ilmiön ymmärtämisen kannalta.

Erityislaatuinen kyvykkyyshän osoittautuu jollain erittäin kapealla alueella, joten useassa tapauksessa kyky jää ympäristöltä huomaamatta. Suurimmaksi osaksi kyky kuuluu johonkin seuraavista luokista: kalenteri-, matemaattinen, musiikillinen tai taiteellinen kyky. Matemaattis-järjestelmälliset kyvythän ovat muutenkin liitetty enemmän miehiin kuin naisiin, joten osaksi voisi selittää, miksi savanteilla esiintyy juuri tämänkaltaisia kykyjä.

Koska henkilöt eivät osaa itse selittää kykyään, on erilaisia teorioita aina jumalallisesta älystä geneettisiin virheisiin. Mielenkiintoista on se, ettei henkilöt ole yleensä opiskelleet kyseistä leipälajiaan, joten mistä prosessointitaito on peräisin? Jos vielä katsoo noita yleisimpiä muotoja, niin niissä on suurimmaksi osaksi kyse ns. universaalista kielestä; vahvimpana erityisesti matematiikka.

Itse voisin ajatella tilannetta samaan, kuin istuu yksin suljetussa huoneessa. Pakostakin ajatukset alkavat harhailla syvälliseksi ja parhaat ideat saakin silloin, eikä suinkaan hyvässäkään seurassa istuskellessa. Silloin ei nimittäin häiritse ulkoiset ärsykkeet. Suljetussa huoneessa voi rauhassa miettiä ns. syntyjä syviä, jotka ylittävät tavanomaisen tason.

Voisiko olla, että tälläiset universaalin kielten rakenteet ovat "sisäänrakennettuja" ominaisuuksiamme ja siellä "suljetussa huoneessa" koneen on mahdollista käydä täysillä, aikaansaaden ilmaisumuodon kielelle.

Tottahan pieniä herculeksia voidaan tehdä samalla tavalla kuin isojakin herculeksia, mutta kuten itsekin sanoit "treenaamalla ja synnyinlahjoilla". Kysehän onkin juuri näistä synnyinlahjoista; miksi joillakin on tälläisiä synnyinlahjoja? Mitä nämä lahjat on ja mistä ne ovat tulleet?

Viimeisimmässä Tiede-lehdessä (8/2004) oli artikkeli ihmisen tulevaisuudesta avaruudessa; yhdeksi merkittäväksi pullonkaulaksi voi muodostua oma elimistömme. Matkustaminen ja asuminen painottomuudessa mm. surkastuttaa lihaksia. Esimerkiksi tuon ensimmäisen linkkini pikkulapsi, jolla on diagnosoitu poikkeuksellista lihaskasvua aiheuttava geenimutaatio, kuulostaisi kuin "luodulta" avaruusmatkailuun tältä osin. Poikkeuksellinen lihaksen kasvukyky on tältä pohjalta avaruusmatkailuun sopeutumisessa hyödyllinen ominaisuus, ainakin ennemmin kuin haitallinen. Ihan näin maan päälläkin kyseisestä ominaisuudesta on hyötyä; lasta tutkimalla odotetaan saatavan tietoa, jonka perusteella voitaisiin kehittää uusia lääkkeitä erilaisiin lihasrappeuma-sairauksiin. Ensimmäisiä tieteellisiäkin julkaisuja tähän liittyen on jo ilmaantunut lääketieteellisissä julkaisuissa, kuten esimerkiksi http://content.nejm.org/cgi/content/extract/350/26/2682 osoittaa.

old_profile_15739 kirjoitti:

Tottahan pieniä herculeksia voidaan tehdä samalla tavalla kuin isojakin herculeksia, mutta kuten itsekin sanoit "treenaamalla ja synnyinlahjoilla". Kysehän onkin juuri näistä synnyinlahjoista; miksi joillakin on tälläisiä synnyinlahjoja? Mitä nämä lahjat on ja mistä ne ovat tulleet?

Viimeisimmässä Tiede-lehdessä (8/2004) oli artikkeli ihmisen tulevaisuudesta avaruudessa; yhdeksi merkittäväksi pullonkaulaksi voi muodostua oma elimistömme. Matkustaminen ja asuminen painottomuudessa mm. surkastuttaa lihaksia. Esimerkiksi tuon ensimmäisen linkkini pikkulapsi, jolla on diagnosoitu poikkeuksellista lihaskasvua aiheuttava geenimutaatio, kuulostaisi kuin "luodulta" avaruusmatkailuun tältä osin. Poikkeuksellinen lihaksen kasvukyky on tältä pohjalta avaruusmatkailuun sopeutumisessa hyödyllinen ominaisuus, ainakin ennemmin kuin haitallinen. Ihan näin maan päälläkin kyseisestä ominaisuudesta on hyötyä; lasta tutkimalla odotetaan saatavan tietoa, jonka perusteella voitaisiin kehittää uusia lääkkeitä erilaisiin lihasrappeuma-sairauksiin. Ensimmäisiä tieteellisiäkin julkaisuja tähän liittyen on jo ilmaantunut lääketieteellisissä julkaisuissa, kuten esimerkiksi http://content.nejm.org/cgi/content/extract/350/26/2682 osoittaa.

Ensiksikin: tuo eka linkki oli msdn tms sivuille, eli ei mitenkään vakuuttava linkki.

Toiseksi: ihmisen fysiologiaa tunteva huomioi tuosta kuvasta heti nilkat. Ne kertovat heti, ettei kyse ole mistään muskelivauvasta tms.

Noiden kahden em. kohdan takia en viitsinyt edes lukea tarinaa...

arska kirjoitti:

Ensiksikin: tuo eka linkki oli msdn tms sivuille, eli ei mitenkään vakuuttava linkki.

Toiseksi: ihmisen fysiologiaa tunteva huomioi tuosta kuvasta heti nilkat. Ne kertovat heti, ettei kyse ole mistään muskelivauvasta tms.

Noiden kahden em. kohdan takia en viitsinyt edes lukea tarinaa...

Mahdoitkohan nyt lukea edes viestiänikään? Siinähän oli linkki peräti lääketieteelliseen julkaisuun, joka käsittelee juuri tuota kyseistä lasta ja hänen poikkeuksellista lihaskasvuaan. Se ei ole edes ainoa asiasta tieteellisissä julkaisuissa kirjoitettu artikkeli. Koska tuo alkuperäinen linkki on maksullinen, löydät kyseisen artikkelin myös vaikkapa Stanfordin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sivuilta.
http://cmgm.stanford.edu/biochem/biochem230/papers2004/Week7/lynch.pdf

Teksti on luonnollisesti vaikeaselkoista, mutta "kansantajuisiakin" linkkejä löytyy pilvin pimein, kun laittaa googleen hakusanan. Esimerkiksi parempia ja vakuuttavampia linkkejä voisivat olla:

http://www.sciencenews.org/articles/20040626/fob5.asp
http://www.sciencentral.com/articles/view.php3?language=english&type=24119&article_id=218392292&cat=1_3
http://www.news-medical.net/?id=2757
http://www.genomenewsnetwork.org/articles/2004/06/24/musclegene.php
http://www.missouri.edu/~chemrg/current_news/Article_Muscular_Baby.html
http://washingtontimes.com/upi-breaking/20040624-113403-4269r.htm
http://www.appliedbiosystems.com/biobeat/

Aika yllättävä huomiosi, ettei kyse olekaan mistään muskelivauvasta, kun asiasta on uutisoitu päinvastoin sentään kohtuullisen monessa paikassa.

>Suurin osa noista on ns. bullshittiä. Pieniä herculeksia voidaan tehdä treenaamalla ja synnyinlahjoilla, mutta kaikkia noita juttuja ei kannata uskoa.

Kyllä kyseessä on uutisoimisen arvoinen asia. Tuollaisiin tuloksiin ei riitä rankkakaan treenaus edes "tavallisilla" asialle otollisilla geeneillä ryyditettynä.

Joka asiaan löytyy hurahtaneita, bodaukseenkin pilvin pimein. Taatusti on viljalti vanhempia, jotka lykkäävät dumbbeleita taaperon kouraan oitis kun tämä kehdosta kahdelle jalalle taapertaa. Moiset tulokset ovat kuitenkin aniharvinaisia.

Syy on se, että lihaksen paksuunnuttaminen noin merkittävästi on kasvuiässä erittäin vaikeaa - mahdottomaksihan sitä on vaikea enää väittää. Kas, lihaskasvuenergia ja -ravinteet kun menevät varsinkin tuonikäisillä jo "valmiisti" kahteen muuhunkin: lihaksen luonnolliseen vahvistumiseen sekä pituuskasvun aiheuttamaan venymiseen. Vaikka lihassyyt paksunevat treenaamisesta tietysti samoin kuin aikuisella, efekti vaikuttaa huomattavasti vähemmän muskelissa joka kohta onkin venynyt taas muutaman sentin pitemmäksi.

Jos olisin taipuvainen new ageen, esim. melchizedekiläiset näkemykset, sanoisin että kyseinen lapsi olisi kasvunsa puolesta esimerkki seuraavan seuraavan eli ykseystietoisuuden tason ihmisestä. Tosin tämän teorian tukeminen vaatisi myös diagnosoidut erot kromosomimäärässä. Käytännöllisemmin katsottuna on hieman epäselvää, millaista hyötyä tämänkaltainen superkasvu tuo. Äkkiseltään ei tule mieleen mitään erityistä. . Ikävää, että lapselle povataan terveydellisiä ongelmia tämän superkasvunsa vuoksi...