en kestä mun äitii

Oikeest. Mä en jaksa enää. Mun äiti on huutanu mulle taas. Tai no oikeestaa mun pikkuveljelle. Tää oli vahingossa jättänyt varpaat oven väliin. Sitä sattu ihan kauheest vielä monen tunnin jälkeenkin vaik oli side. Sit iltapalallu ku se vaa rupes sillee aijaijai valittaa nii äiti huuta suunnillee naama punasena et on hiljaa tai se viiään yksin yöksi puolentunnin päähä terveyskeskuksee. Ja sit jos pikkuveli sanoo et ei nii se toistaa tätä niin kaua ettää pikkuveli alkaa itkee ja ku se söi samal nii ei piittaa et se itkee vaa huuta siit et ruokaa tippuu vaatteille ja et sil on omaki pää kipee yms.

Ja tää ei ees ollu ainut kerta. Usein ku meiä isä on töissä illal ja meil on harrastuksii se huutaa siit et se saa sydän kohtauksen ja kuolee 40 ku me asutaa nii kaukana kylält (9km) ja se on yksi illat kotona ja joutuu koko ajan kuskaa ha ja kuuntelee melua. Ja sit mulle se huutaa jos mun oma huone ei oo siisti tai jos en osaa englannin juttui kokeeseen ku ehk 8-7 edestä. ( en oo viel saanu tätä koetta) se huutaa itse asiassa meille lapsille joka asiasta. Varsinkin mulle. Ja sit jos iskä huuta joskus harvoi jostai esim. Sotkust tai ilkeydest nii se on heti sillee et ei sais huutaa ja pitäs rauhottuu yms. Mä en jaksa enää