Paljonko saat/maksat elatusmaksuja?
Laskettiinko lastenvalvojan laskurilla vai sovitteko yhdessä muuten? Oliko erimielisyyksiä maksun suuruudesta? Tehtiinkö päätös maksun suuruudesta käräjillä jopa?
Itselläni tilanne ajankohtainen ja mietin voiko maksaja näissä huijata, mm. tuloissaan/menoistaan..
Laskettiinko lastenvalvojan laskurilla vai sovitteko yhdessä muuten? Oliko erimielisyyksiä maksun suuruudesta? Tehtiinkö päätös maksun suuruudesta käräjillä jopa?
Itselläni tilanne ajankohtainen ja mietin voiko maksaja näissä huijata, mm. tuloissaan/menoistaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
EN MAKSA; ensin huolto ja vuoroasuminen, sitten muut asiat
Minä saan yhdestä lapsesta 180 e kuussa. Tarhaikäinen, pelkkä tarhamaksu on n. 300e/kk... Summaa ei saatu sovittua lastenvalvojalla, koska lapsen isä ehdotti maksavansa 100e/kk. Laskurin mukainen summa olisi ollut jotain 340e, eikä etä siihen suostunut. Minäkään en niin suurta summa ehdottanut. Sopimus tehtiin pari vuotta sitten tälle tasolle käräjien sovintomenettelyssä. Lapsi on etävanhemman luona joka toinen vkl, tai harvemmin, sillä etävanhempi ei aina "ehdi" näkemään lasta sopimuksen mukaisesti. Sekä minä että etä olemme töissä käyviä ihmisiä, etällä jonkin verran suurempi elatuskyky kuin minulla. Minä vastaan kaikista lapsen kuluista: harrastus, vaatteet, vakuutus, asuminen, lelut ja tavarat...
Vanhemmasta lapsesta, pieni koululainen, saan 100e/kk. Hän on etävanhemman luona (eri isä siis kuin nuoremmalla lapsella) joka toisen viikon. Minä maksan lapsen laskut (puhelin, vakuutus, harrastus), ja minulle tulee myös lapsilisä. Eli nuo yhteensä 200e (elari ja lapsilisä) riittää kattamaan sen erotuksen, paljonko minulla menee lapseen rahaa verrattuna lapsen isään. Vaatteet ja ruuat maksamme molemmat itse kahteen kotiin. Lapsella on myös oma huone molemmissa kodeissa, asumiskulujakin tulee molemmille yhtä paljon. Tuosta summasta olemme aina sopineet yhdessä kahden kesken, ilman lastenvalvojaa tai käräjiä. Molemmat suhtaudumme asiaan järkevästi, lapsen etua ajatellen. Summa on vaihdellut vuosien varrella lapsen kulujen mukaan. Silloin kun lapsi oli vielä tarhassa, summa oli suurempi, koska tarhamaksuun meni rahaa ja minä maksoin sen. Lisäksi silloin kun minä en vielä ollut työelämässä lapsen ollessa ihan pieni, lapsen isä maksoi suurempaa elaria omasta halustaan. Tuolloin lapsi oli enemmän minun luona. Lapsen isällä on huomattavasti suuremmat tulot kuin minulla. Teemme joitakin hankintoja myös yhdessä, kuten vaikkapa sukset yms. Sellaisia mitä ei tarvita kuin yhdet.
Mieheni maksaa lapsestaan elareita n. 300e/kk. Summa on laskettu lastenvalvojalla, ja sen mukaan tehty sopimus. Lapsi on meillä, eli isänsä luona, 8 päivää kuukaudessa. Isä haluaisi pitää lasta enemmän luonaan, mutta lapsen äiti ei anna, huolimatta siitä että lapsikin sitä toivoisi.
Käytännössä siis meidän perheeseen tulee kahdesta lapsesta elareita VÄHEMMÄN, kuin mitä yhdestä lapsesta maksetaan. Reilu meininki.;) Kun vielä huomioidaan, että tuon mieheni lapsen tarhamaksu on vain puolet siitä mitä oman lapseni tarhamaksu (eli minun lapsella 300e/kk, miehen lapsella 150e/kk), niin tuntuuhan tuo 300e/kk varsin suurelta siihen nähden maksella miehen lapsen äidille. Miehenkin lapsen äiti on töissä käyvä ihminen, tienaa enemmän kuin minä. Lisäksi miehen lapsi on enemmän isällään kuin minun kuopukseni. Lapset ovat samanikäiset. Eli elareiden määrä voi vaihdella hyvinkin paljon, riippumatta siitä mikä on lapsen todellinen tarve tai vanhempien elatuskyky.
Vaikuttaa siltä, että elarien määrään vaikuttaa eniten se, mikä on lähivanhemman röyhkeys vaatia suuria summia, tai mikä on etävanhemman röyhkeys olla maksamatta oman lapsen elatusta. Parhaassa tapauksessa (kuten esikoiseni kohdalla) asioista saadaan sovittua ilman henkilökohtaisia vaatimuksia, tilanteen mukaan ja lapsen etua ajatellen.
Mutta näillä mennään. Tappiolle perheen tilillä elareista jäädään siis 20e/kk. Mutta pärjäämme ihan ok, koska töitä on. Kaikki kolme lasta saavat meillä kaiken tarpeellisen, mm. ruuan ja rakkauden.
sopikaa yhteishuollosta, vuoroasumisesta ja ettei elatusapua suoriteta niin kaikki on hyvin.. lapsen hyvinvointi ja oikeudet ennenkaikkea toteutuu..
Eli, jos toinen vanhempi on mt-ongelmainen, ahdistelija ja hakannut avioliiton aikana, pitää sopia vuoroasumisesta?
Katsopas kun aika vaikea sellaisesta on yksin sopia... Luepa huolellisemmin vastaukseni, niin ymmärrät tilanteen paremmin.
Minun kuopukseni isä EI HALUA nähdä lastaan yhtään enempää. En voi häntä pakottaa lasta enempää ottamaan, eikä olisi myöskään lapsen etu, että joutuisi olemaan kodissa, jossa hänestä ei huolehdita.
Minun esikoiseni elää vuoroviikot molemmissa kodeissa. Kuitenkin kaikki lapsen laskut tulevat minulle (harrastus, puhelin, vakuutus...), joten sen takia pieni elari on oikeudenmukainen seikka.
Mieheni (ja minäkin) haluaisi että hänen lapsi olisi enemmän meillä, isänsä luona, mutta LAPSEN ÄITI EI SUOSTU. Tätäkään asiaa ei voi yksin sopia, kun toinen osapuoli vastustaa.
Tämäkin on hyvä pointti. Meillä ei fyysistä väkivaltaa ole yhdenkään aikuisen suunnalta esiintynyt, mutta monilla on. Silloin ei mitenkään voi olla lapsen etu olla huolehtimatta hänen turvallisuudestaan.
Edellinen kirjoittaja ei myöskään hoksaa sitä, että kun ei läheskään kaikki halua lasta 50/50 asumiseen -on sitten etävanhempi tai lähivanhempi. Riippumatta siitä, olisiko se lapsen etu vai ei. Asioista ei vaan voi yksin sopia.
Lapsen oikeus on asua molemmilla vanhemmillaan ja mielestäni toista vanhempaa ei saa sivuttaa lapsen elämästä eli jos toinen vanhempi haluaa tulisi hänellä olla oikeus vanhemmuuteen ja huoltajuuteen, asua lapsensa kanssa eikä
sitä saisi evätä vaatimalla elatusta vaan molemmilla tulisi oikeus suorittaa elatusapua saamalla osallistua lapsensa elämään tasavertaisena huoltajana, vanhempana, kasvattajana sanovatpa narsistiviranomaiset tuomioistuimeen sitten mitä tahansa..