Kuka tämä Sisko Lounatvuoi on ja kuinka hän johtaa lastensuojelua asiakkaan silmin ja työntekijöiden silmin?
Onko asiakkailla kokemuksia ja millaisia?
Jäin miettimään kovasti, kun Eerika-tapaus on vaikuttanut jo työyhteisöön. Onko Lounatvuori hankkinut työntkijöilleen kriisitukea, jos Eerikatapauskin jo vaikuttaa muihin työntekijöihin? Eihän toisten sosiaalivirkailijoiden virheet ja välinpitämättömyys saisi vaikuttaa muiden sosiaalivirkailijoiden keskittymiseen negatiivisesti.
Jos resursseja ei ole tarpeeksi, on sillä mitä on saatava aikaan silti tulosta. Kyllähän köyhän perheen äidinkin tulee saada leipä pöytään, vaikka resusrsseja ei olisi. Nämä ihmiset ovat saaneet yliopistotason ammatillisen koulutuksen, jotsen missä on vika, jos kriisissä regressoitumiseen ei esimiestasolta saada krriislain velvoittamaa tukea krrisityöntekijöille.
Haukutaanko tässä nyt väärää puuta? Onko kunta, jolla on myös resusssipula (valtion kassa ei ole pohjaton) yksin syyää siihen, että sosiaalivirkailijat kuluttavat aikaansa pähkäilyy tukevan ja ennakoivan tukevan työskentelyn sijaan? Onko koulutustaso riittävä lastensuojelualan ihmisillä? Osaavatko he lähestyä kriisissä eläviä perheitä, onko heillä tähän tarvittava koulutus, ja osaavatko käyttää kunnan valtavasta reusrssitarjonnasta sopivia tukevia ratkaisukeskeisiä keinoja?
Kuinka lastensuojelun asiantuntijat ovat lastensuojelun vastuusoiaalityöntekijöiden käytettävissä? Onko heillä oikeasti asiantuntevuutta lastensuojelun työskentelyyn ja humaaniin ajatteluun? Antavatko he neuvoja vastuusosiaalityöntekijöille?
Olen kuullut, että vain Eerika-tapaus ei ole se mikä huolestuttaa Helsingin lastensuojelussa. Helsingin lastensuojelun kriisi on tainnut elää jo toista vuosikymmentä ja se on salattu medialta taitavasti. En lähtisi säälimään sosiaalivirkailijoita, vaan vaatisin parempaa johtamista. Eihän rivisossu ole se jonka tulee hakea kunnalta reusrsseja, se on Lounatvuoren tehtävä. Miksi nämä sosiaalivirkailijat jo pyytävät ohitse esimiestensä tukea kunnalta?
Onko asiakkailla kokemuksia ja millaisia?
Jäin miettimään kovasti, kun Eerika-tapaus on vaikuttanut jo työyhteisöön. Onko Lounatvuori hankkinut työntkijöilleen kriisitukea, jos Eerikatapauskin jo vaikuttaa muihin työntekijöihin? Eihän toisten sosiaalivirkailijoiden virheet ja välinpitämättömyys saisi vaikuttaa muiden sosiaalivirkailijoiden keskittymiseen negatiivisesti.
Jos resursseja ei ole tarpeeksi, on sillä mitä on saatava aikaan silti tulosta. Kyllähän köyhän perheen äidinkin tulee saada leipä pöytään, vaikka resusrsseja ei olisi. Nämä ihmiset ovat saaneet yliopistotason ammatillisen koulutuksen, jotsen missä on vika, jos kriisissä regressoitumiseen ei esimiestasolta saada krriislain velvoittamaa tukea krrisityöntekijöille.
Haukutaanko tässä nyt väärää puuta? Onko kunta, jolla on myös resusssipula (valtion kassa ei ole pohjaton) yksin syyää siihen, että sosiaalivirkailijat kuluttavat aikaansa pähkäilyy tukevan ja ennakoivan tukevan työskentelyn sijaan? Onko koulutustaso riittävä lastensuojelualan ihmisillä? Osaavatko he lähestyä kriisissä eläviä perheitä, onko heillä tähän tarvittava koulutus, ja osaavatko käyttää kunnan valtavasta reusrssitarjonnasta sopivia tukevia ratkaisukeskeisiä keinoja?
Kuinka lastensuojelun asiantuntijat ovat lastensuojelun vastuusoiaalityöntekijöiden käytettävissä? Onko heillä oikeasti asiantuntevuutta lastensuojelun työskentelyyn ja humaaniin ajatteluun? Antavatko he neuvoja vastuusosiaalityöntekijöille?
Olen kuullut, että vain Eerika-tapaus ei ole se mikä huolestuttaa Helsingin lastensuojelussa. Helsingin lastensuojelun kriisi on tainnut elää jo toista vuosikymmentä ja se on salattu medialta taitavasti. En lähtisi säälimään sosiaalivirkailijoita, vaan vaatisin parempaa johtamista. Eihän rivisossu ole se jonka tulee hakea kunnalta reusrsseja, se on Lounatvuoren tehtävä. Miksi nämä sosiaalivirkailijat jo pyytävät ohitse esimiestensä tukea kunnalta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.