Sossun "sanoittamat"

Sosiaalityöntekijä ”sanoitti” äidin elossa olevan veljen yhdeksi  äidin ”vaihtuvista miesystävistä” joka päätyi polttoitsemurhaan

HOL (Huostaanotetut lainvastaisesti) ry:n perustajan Ani Leikoniemen piina alkoi, kun kolme ventovierasta humalaista miestä tunkeutui hänen kotiinsa.

Paikalle tuli poliisi ja kaksi päivystävää sosiaaliviranomaista. Myöhemmin Anin poika haettiin kiireelliseen laitossijoitukseen kotirauharikoksen varjolla.

Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.

– Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin voimavarojen vähyys, vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa, Leikonniemi suomii. Hänen mukaansa jopa hänen oma veljensä oli kirjattu yhdeksi ”epämääräisistä miessuhteista”.

Leikoniemi kuvailee lastensuojelun asiakaskirjauksia: "Veljeni oli kirjattu huostahakemuksessa myös tehneen polttoitsemurhan. Tämä valhe kumottiin hallinto-oikeudessa virkatodistuksella. Minun väitettiin pitävän ruokatilanteita "lähinnä pikniktyyppisinä", kun kerran oli nähty poikani syövän lasten tv:tä katsoessa omenan paloja, kurkun paloja ja ituja. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poika on minulle jotenkin näkymätön, joka vain kulkee mukana. Kun kerroin sossulle harrastavani elokuva-avustajana toimimista, se kirjattiin siten, että minä jollakin lailla kuvittelen näytteleväni.”


Sosiaalityöntekijä väärensi lääkärin lausuman

Sairaalahoidossa fyysisen pitkäaikaissairauden vuoksi ollut äiti sai hiljattain sairaalan sosiaalityöntekijän tekemän lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan ”(äitiä) hoitava lääkäri on erittäin huolissaan äidin psyykkisestä voinnista... Rva on puhelimessa aggressiivinen, vainoharhainen (kuvittelee että kaikki haluavat hänelle pahaa)”.

Kun äiti kysyi asiaa suoraan lääkäriltä, tämä kertoi, ettei tiennyt tehdystä lastensuojeluilmoituksesta mitään. Lääkäri tulistui kuullessaan millaisesta diagnosoinnista ilmoituksessa oli kyse ja totesi oma-aloitteisesti vaativansa viittaukset itseensä pois lastensuojeluilmoituksesta. 


Sosiaalityöntekijä valehteli äitiysneuvolan ja neuvolan tehneen lastensuojeluilmoituksen

Sosiaalityöntekijä väitti äidille, että tästä oli tehty lastensuojeluilmoitus äitiysneuvolasta ja neuvolasta. 

Kun äiti soitti neuvoloihin, kummassakin oltiin tietämättömiä tehdyistä ilmoituksesta ja molemmat tahot kiistivät tehneensä mitään ilmoitusta. Neuvolakorteissa päin vastoin mainittiin hyvinjaksaminen, reipas iloinen ja terve vauva ja erikseen vauvan kohdalla, että ei huolta äitisuhteesta taikka jaksamisesta. 

Valheelliset huolimerkinnät kuitenkin jäivät  äidin asiakaskirjauksiin.

Päähuolena oli sosiaalityöntekijän tuntema huoli siitä, ettei köyhällä äidillä ollut aviomiestä. Äiti yritti rauhoitella sosiaalityöntekijää ilmoittaen talonsa olevan velaton ja että hänellä ei ollut lainkaan asumiskuluja. Sosiaalityöntekijä kirjasi äidin kertoman: ”Huoli äidin taloudellisesta tilanteesta, riittävätkö rahat asumiskulujen ja muiden menojen jälkeen esim. lasten leluihin ja harrastuksiin?”


Sokea hallinto-oikeus uskoo valheet

Sosiaalityöntekijöiden oma hallinto-oikeus hyväksyy sosiaalityöntekijöiden väittämät niitä tutkimatta, eikä sen toimenkuvaan kuulu tosiseikkaselvittely. Mahdollisuus, että sosiaalityöntekijä vastuutettaisiin väärentämisestä on olemattoman pieni. Siksi fabrikoinnista on tullut lastensuojelun asiakaskirjauksiin ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Fabrikointi on kuitenkin paitsi syvästi epäeettistä myös rikollista toimintaa. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat esim.:

- törkeä kunnianloukkaus 

- virka-aseman väärinkäyttö  

- tietosuojarikos

Taltiointi tuo oikeusturvaa

Koska fabrikointi on erittäin yleistä, asiakkaiden kannattaa nauhoittaa kaikki keskustelut, puhelinsoitot ja tapaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Asiakkaalla on omassa kodissaan automaattinen nauhoitusoikeus ilman lupapyyntöä tai erillistä ilmoitusta. Vain taltiointi takaa sen, että asiakas voi todistaa sosiaalityöntekijöiden kirjaamat valheelliset väittämät vääriksi.

Professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois.” 

Sosiaalityöntekijän ”sanoitukset” säveltää poliisi ja sovittaa hallinto-oikeus. Tuottajana häärii voitontavoitteluun tähtäävä sijaishuolto. Niistä muodostuu lastensuojeluperheille helvetin portit avaavia tritonuksia.

IHANNE JA TODELLISUUS EIVÄT KOHTAA

IHANNE:
”Lapsi hyötyy siitä, että aikuinen sanoittaa lapsen tunteita:
Haastavasti käyttäytyvää lasta voi auttaa löytämään parempia, sanallisia keinoja tehdä itseään ymmärretyksi. Aikuinen joutuukin usein tarjoamaan lapselle vaihtoehtoja siitä, mistä lapsen käyttäytymisessä voisi olla kyse. Hänen tehtävänään on kääntää lapsen käyt- täytyminen ymmärrettäviksi sanoiksi. Tämän vas- tavuoroisen kommunikaation kautta lapsen mieli voi alkaa jäsentyä ja oireilu vähentyä.”
http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/raportit/traumatisoitunut_lapsi_varhaiskasvatuksessa.pdf

JA TODELLISUUS:
Lainvastaisesti pahamaineiseen lastensuojelulaitokseen huostattu Krista kertoo kohtaamastaan aggressiosta ja leimaamisesta Lokakuun Liikkeen viisiosaisessa juttusarjassa: 

”Yllättäen toukokuussa kuulin, että sosiaalityöntekijäni olivat tehneet huostaanottohakemuksen hallinto-oikeuteen. Päätös tuli heinäkuussa. Minut oli otettu huostaan. Perusteluissa luki esimerkiksi, että myyn seksuaalisia palveluita aikuisille miehille yöpaikkaa vastaan.

Olin järkyttynyt. Mitä tämä tarkoittaa? Minut oli raiskattu heinäkuussa 2009 ollessani 13-vuotias, mutta nyt minun väitettiin myyvän itseäni!

Sosiaalityöntekijäni olivat halunneet ymmärtää väärin yöpymiseni yhden tutun pojan luona karkumatkallani. Heidän kertomuksensa ei ollut muunneltu totuus, vaan se oli täysin uusi tarina. En enää luottanut viranomaisiin.”

Samoin jotkut huonolaatuiset sijaisperheet fabrikoivat monella muotoa toiminataansa. Tuttua on!