Onko kellään tietoa miten minun täytyy menetellä, kun nuorempi koirani reilu 7 kk lapinkoiran pentu on alkanut pompottelemaan vanhempaa 2,5 vuotiasta lappariani. Molemmat ovat narttuja eikä tämmöistä ole aikaisemmin ilmaantunut. Vanhempi on kyllä aina ollut pidättyväinen ja todella pehmeä luonteeltaan ja pentu aivan vastakohta, rohkea ja selkeästi kova luu mutta tähän asti ovat hienosti säilyttäneet "arvoasteikkonsa". Edelleen vanhempi menee ovista ja saa ruokansa ym. ekana, siitä minä pidän huolen, mutta jos annan luut molemmille, niin jossain vaiheessa pentu on ominut molemmat itselleen ja pelkällä katseellaan pitää vanhempaa niistä kauempana. Eikä vanhempi koira edes yritä vaatia osaansa, kiertää vaan kaukaa ja karttaa pennun katsetta. Vanhemmalla saattaa olla juoksujen jälkeinen valeraskaus alkamassa mutta voiko tämä vaikuttaa, luulisi että pikemminkin päinvastoin. Muuten tulevat erinomaisesti jutttuu, niin kuin ovat tulleet alusta saakka. Leikkivät ja painivat ja usein nukkuvat vierekkäin. Olen puuttunut tilanteeseen siten, että olen hakenut pennulta aina toisen luun pois ja vienyt vanhemmalle mutta en tiedä onko se oikein. Yritän vain toimia oikeudenmukaisesti. Mitä minun pitäisi jatkossa tehdä vai teenkö mitään? Luuletteko, että vanhempi alkaa jossain vaiheessa puolustaan omaansa tai laittamaan pennulle kampoihin kun tulee esim. tarpeeksi nälkä tai kun huomaa etten minä häntä auta?
Toivottavasti joku viisas osaa neuvoa. Olisiko muuten kellään tiedossa hyväksi koettua koirapsykologia? En ole koskaan kokeillut mutta tuon vanhemman koirani kanssa voisin sitä harkita.
Toivottavasti joku viisas osaa neuvoa. Olisiko muuten kellään tiedossa hyväksi koettua koirapsykologia? En ole koskaan kokeillut mutta tuon vanhemman koirani kanssa voisin sitä harkita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Turha sinun on asiasta ottaa mitään suuria paineita. Anna koiriesi vain selvittää omat välinsä. Näyttää siltä, että nuorempi koira on vain luonteeltaan paljon dominoivampi. Jos nyt joskus pieni rähinä tulee jostain luusta niin sekin on ihan normaalia eikä mitään vaarallista. Mutta luulen, että vanhempi koirasi on nyt vain alistunut tilanteeseen...
Meillä ollut sama tilanne. Nyt nuorempi on 1,5v ja huolehdimme ainoastaan ruokakupista (vanhemman kupilla tuntuu aina olevan parempaa ruokaa), mutta vanhempi koira lopetettuaan ruokailunsa, ei välitä jos nuori hyökkää sen kupille. Muuten luut ja lelut saa nuorempi ottaa, vanhempi luovuttaa suosiolla. Emme mene enää väliin, kun tuntuu, että se antaa tarkoituksella nuoremman ottaa niitä. Ovat tapelleet kaksi kertaa, toinen kerta nimenomaan kun nuorempi hyökkäsi toisen ruokakupille kesken vanhemman syömisen ja toinen mustasukkaisina isännän rapsutuksista. Muuten ovat erittäin läheisiä, nukkuvat kyljittäin ja valvovat jos toinen ei ole kotona (on metsällä). Ovat molemmat uroksia.
Aina kannattaa muistaa että kun on useampi koira, tekee kaikille koirille hyvää välillä se että ne pääsee yksinään erillaisiin tilanteisiin, että notta oppisivat olemaan omana yksilönään, eikä apuja/ pönkitystä tarvistsisi hakea toisilta koirilta.
Tämä on kamalan yleinen ongelma, mutta siihen yleinsä tehoaa se että kaikki osapuolet pääsevät edes kerran viikossa ilman muita osaanottajia tekemään asioita mamman tai papan kanssa.
Asialla ei ole mitään tekemistä dominanssin tai johtajuuden kanssa, koira vaan tarvitsee, ja sille pitääkin antaa, omaa aikaa.
Siis what???? Tämä aloitus on ihan klassinen koirien välinen dominanssi/johtajuus-ongelma! Itse olen saman ongelman kanssa paininut. Koirat tosiaankin saivat "omaa aikaa", molempien kanssa kävin useita kertoja viikossa erikseen treeneissä, lenkillä, leikkimässä, uimassa, fillaroimassa ym., mutta ei tosiaan auttanut ongelman ratkaisemiseen, enkä sitä odottanutkaan. Molemmat olivat myöskin hyvin koulutettuja, useista lajeista tuloksia.... Ja kääntäen, minulla oli kaksi samanikäistä pentua, jotka olivat ikänsä (yli 12 v) parhaat kaverukset, mutta jos lähdin treenaamaan ainoastaan toisen kanssa, niin alkoi hirveä rähinä, kun palattiin kotiin, ratkaisin ongelman sillä että otin aina molemmat mukaan... Oletkohan vain lukenut kirjoista teoriaa, ilman käytännön kokemusta?
Fifien ongelmat voi usein ratkaista ihan pelkällä teoriatiedolla, mutta kun puhutaan "oikeista" koirista, niin kyllä käytännössä tarvitaan paljon enemmän kokemusta ja taitoa kuin kirjoista voi oppia. Selvennän vielä termin "fifi": minulle fifi on enemmän luonne- kuin koko/rotutermi, jättiläiskokoinen koira voi olla fifi, samoin kuin kääpiökoira voi olla "oikea" koira.
On tainnut lukea lastenhoito-oppaita....Kyllä jokainen täysjärkinen, joskus koirien kanssa tekemisissä ollut, tajuaa ettei toista jätetä kotiin kun toisen kanssa mennään vaikka vain eläinlääkäriin, sitten takuulla tulee tappelu. Eli koira ei ole ihminen joka kaipaa täysin omaa aikaansa, vaan pitää olla yhdessä, ettei tule epäselvyyksiä. Turha tuota lapsipsykologiaa on koiriin sekoittaa.
Toi on ihan tyypillistä laumoissa ; jos joku jää jälkeen tai "omille teilleen", se saa satikutia kun palaa. Sitä voi hyödyntää ihminenkin koulutuksessa, mutta en nyt sitten tarkoita, että koira pitää hakata kun se tulee jostain karkuteiltään ;)
UP!! Meillä on nyt tämä ongelma pian 10kk tiibetinspanielin ja syksyllä 4v. cavalierin kanssa. Vanhempi äärettömän pehmeä ja lempeä, eikä juurikaan tunnut osaavan puollustaa omaansa. Pieni vie sumeilematta luut ja veisi varmaan ruuankin jos annettaisiin sen tapahtua. Oon mennyt monesti torumaan pientä ja vienyt luun takaisin vanhemmalle, ja nyt vahdin ettei edes yritä mennä lähellekkään vanhempaa kun tällä on luu. Molemmat siis saavat ruokansa ja luunsa yhtä aikaa, vanhempi vain muutamia sekunteja aiemmin (ja näin mielestäni kuuluukin olla). Lenkillä käyvät yhdessä ja nukkuvat vierekkäin, mutta silti tuntuu että tuo nuorempi välillä murahtelee toiselle ja varastelee ilman mitään syytä... Jos jollakin on tähän hyviä vinkkejä niin otan mielellään vastaan. :) Kirjoittelen myös itse, kuinka tilanne ratkesi.
Noh, teilläkään ei siis koirien anneta olla koiria. Nuoremmalla on murkkuikä, ja vanhempi koirista sen tajuaa, hormoonit hyrrää ja ollaan pikkuriiviöitä, kyllä se vanhempi komentaa sitten kun itse haluaa.
ps. kyllä nuo koirat vie koirapuistoissakin toisiltaan esim. keppejä, yksi löytää ja sitten varastetaan tai yritetään varastaa se pois, se on kuitenkin puiston paras oksan pätkä.
Luonne ratkaisee, kumpi koirista dominoi. Meillä jo 7kk ikäinen huskypoika kuritti vanhempaa nelivuotiasta niin, että se meni piiloon sängyn alle. Ja siinä katsottiin se, että vanhempi alkoi väistää.
Tämän pitää mielestäni olla niinkuin se luonnostaan menee, mutta sille nuorellekin pitää sitten ihmisten komento pitää, ettei ala turhan tärkeäksi. Toiselta ei viedä ruokia eikä luita, ja olemisen rauha pitää olla.