Paksunahkaisella ja ohutnahkaisella on paljon eroa keskenään, mutta molemmat tekevät kyllä uskomattoman pahaa jälkeä läheisilleen..
Olen ikäväkseni joutunut tekemisiin kummankin tyypin kanssa ja...
Tulen itse vaikeasta lapsuudenkodista ja olen saanut oman psyykkeen vasta aikuisiällä kuntoon Jumalan Armosta.
Kun oma psyyke ei aikaisemmin ollut kunnossa, niin sitä päätyi mitä sairaampien ihmisten kanssa yhteen ja sai oppia yhtä ja toista rankimman mukaan.
Viimeisin tuttavuuteni sillä saralla (parantumisen jälkeen) oli monella tapaa viehättävä nainen, joka oli ikävä kyllä ohutnahkainen narsisti. Ehdimme tapailla noin kuukauden päivät, ennen kuin vihelsin pelin poikki. Rajattomuus iski läpi hyvin nopeasti, ensimmäiset valheet paljastui reilun viikon kuluessa ja syyllistäminen otettiin melkein heti käyttöön kun tuli ongelmia. Paksunahkainen on toivoton tapaus, mutta Ohutnahkainen voi parantua. Yritin auttaa häntä ja tukea lähtemään parantumisen tielle. Hän oli puheissa kiinnostunut ja lupaili kaikenlaista (varmaan itsekin jollain tavalla uskoen omat juttunsa) liittyen parantumiseen ja oikeanlaisen avun hakemiseen. Katsoin hänen toimintaansa jonkin aikaa ja lopulta tulin siihen tulokseen, että ainoa järkevä ratkaisu on lopettaa koko touhu siihen. Tässä vaiheessa hänellä oli jo vaikka minkälaista peliä ja valhetta käynnissä.
Hänellä oli alussa hirveä kiire asioiden kanssa, mutta onneksi itse osaan olla jo hiukan varovaisempi. Siksi oli aika helppoa katkaista välit kun oikeasti ei vielä mitään ollut pääsyt syntymään.
Siitä alkoi viikkoja ja kuukausia kestävä tekstiviesti ja sähköposti tulva, joka lopulta tyrehtyi kun en vain vastannut mitään.
Vieläkin välillä tulee sähköposteja...
Olen vasta "terveenä" ymmärtänyt, ettei terveet ja tasapainoiset ihmiset päädy narsistien puolisoiksi. Tasapainoinen ihminen ei päästä valhetta läpi sormiensa käsittelemättä sitä ja aika nopeasti ymmärtää kun häntä vedätetään. Terve ihminen myös analysoi omaa ja toisen käytöstä ja ottaa sen puheeksi (tätä valhemaailmassa olevat ihmiset ei kestä).
Ohutnahkainen narsisti
28
4681
Vastaukset
"Paksunahkaisella ja ohutnahkaisella on paljon eroa keskenään, mutta molemmat tekevät kyllä uskomattoman pahaa jälkeä läheisilleen."
Niin, mene ja tiedä miten nuo asiat ovat ja millä perusteilla diagnoosisi olet tehnyt, mutta tekee kyllä mieli laittaa jonkinlaista muunkinlaista kuvausta ohutnahkaisesta narsistista kun ma vaan luulen, että hyvinkin osa uhreista saattaa olla tuollaisia ohutnahkaisia naristeja, jotkaa hakevat hyväksyntää vääriltä ihmisiltä ja tuo ettei hyväksy että elämän vaikeudet ja ristiriidat johtuvat omista valinnoista/käyttätymisestä tuntuu vaivaavan monia uhrejakin.
"Narsistiset ongelmat eivät aina oireile piittaamattomuutena ja manipulointina, vaan häiriöi-
tä on erilaisia ja eriasteisia. Yleisesti narsistiset häiriöt jaetaankahteen ryhmään. Hyväk-syntää hakevaa narsistia kutsutaan ohutnahkaiseksi ja manipuloivaa ja alistavaa taas pak-
sunahkaiseksi narsistiksi. Narsisti ei voi olla sekä ohut- että paksunahkainen samanaikaisesti, mutta hänessä voi olla piirteitä molemmista ryhmistä.-
Sekä ohut- että paksunahkainen narsisti omaavat kuitenkin yhden yhteisen ajatusmallin. Molempien on äärimmäisenvaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että elämän ristiriidat ja
vaikeudet johtuvat suurimmaksi osaksi heidän omasta käyttäytymisestään. (Rekola 2006b.)
3.3.1 Ohutnahkainen narsisti
Ohutnahkaisella narsistilla on usein ollut hyvinkin traumaattinen lapsuus. Jatkuvan häpeän
ja nöyryytyksen seurauksena hän varttuu uskoen olevansa muita huonompi ja loukkaantuu
herkästi ihmissuhteissaan.
Ohutnahkainen narsisti uskoo, ettei hänestä itsestään löydy mitään arvokasta tai rakastettavaa,ja projisoi hyvät ominaisuutensa muihin ihmisiin. Hän alkaa ihailla muita ihmisiä tullen heistä helposti riippuvaiseksi.
Hän pelkää kuollakseen ihailemiensa ihmisten vihan tunteita ja mahdollisia ristiriitoja heidän kanssaan, koska uskoo pohjimmiltaan olevansa vihattava vikojensa vuoksi.
Ohutnahkainen narsisti on niin tottunut ajattelemaan olevansa syyllinen ja "paha", ettei suostu myöntämään edes itselleen olevansa pahansuopaisen ihmisen seurassa.
Hän uskoo sisimmässään, että kaikki ihmiset ovat hyviä, ummistaen näin silmänsä häneen
kohdistuvalta huonolta ja epäoikeudenmukai-selta kohtelulta. Ohutnahkainen narsisti ei ymmärrä, miksi häntä kohdellaan huonosti,vaikka hän tekee kaikkensa ollakseen juuri sellainen, kuin toinen osapuoli haluaa.
Hän onhyvin epävarma itsestään ja vielä aikuisenakin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, torjutuksilapseksi. (Hyrck 2006, 14–15.)
Ohutnahkainen narsisti pystyy kuitenkin mukautuvuutensa ansiosta elämään suhteellisen
normaalia elämää. Hänen itsetuntonsa pysyytasapainossa, kun hän onnistuu saavuttamaan
itselleen asettamat usein hyvinkin kohtuuttomat vaatimukset. Kun hän esimerkiksi menes-
tyy työssään tai parisuhteessaan, kokee hän hetkellistä tyytyväisyyttä elämäänsä. Hän ko-
kee hetkellisen ylimielisyyden puuskan onnistuessaan, ja vertaa sitä aikaisempiin nöyryyt-
täviin lapsuuden kokemuksiinsa. Sisimmässäänhän toivoo, että väärinkäyttäjä olisi näke-
mässä, että hän on muuttunut. Tällaisissa tilanteissa ohutnahkainen narsisti tuntee itsensä
vahvaksi ja kokee asettuvansa muiden ihmisten yläpuolelle, mutta normaalien, elämään
kuuluvien takaiskujen sattuessa hänen narsistinen epävarmuutensa kuitenkin paljastuu.
Ohutnahkaisen narsistin on erittäin vaikeaa olla vihainenkenellekään, koska hän pelkää
vihaisuutensa olevan niin tuhoisa, että senseurauksena ihmissuhteet katkeaisivat. (Hyrck
2006, 15.) Hänen sisällään onkin valtavasti tukahdutettua vihaa häntä satuttaneita ihmisiä
kohtaan. (Sinkkonen 2005, 279)"
Mutta joo, kerroit päässesi tuosta ohutnahkaisesta narsistista eroon, että siltä osin saatoit myös olla se väärä ihminen jolta hän haki hyväksyntää, että ero lienee niin sinun kuin hänen kannaltaankin hyvä asia...
http://narsistienuhrientuki-fi-bin.directo.fi/@Bin/1aa0664f0ef6ac75eb604719bbb8abe9/1427484981/application/pdf/203424/Parisuhteessa narsistin kanssa 14.4.2009.pdfjahas kopioitu teksti tuli vähän hassusti, mutta eiköhän siitä selvää saa, mutta laitetaas ny vielä lisääkin tietoa tuosta avauksesi aiheesta ohutnahkainen narsisti, että itsekukin voi tutkailla millainen ihminen se ohutnahkainen narsisti sitten on...
Miksikö sitten haluan "hänet" täällä tutkimusten valossa esitellä, niin syy siihen on juurkin se että ma ajattelen monien uhrien olevan juurkin noita ohutnahkaisia...
Ohutnahkainen narsisti:
" Ohutnahkaisella narsistilla on yleensä ollut myös hyviä kokemuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa. Hänellä on ollut todennäköisesti joku hyvin kärsivällinen henkilö läheisyydessään ja hän on sisäistänyt tämän ominaisuuden itseensä. Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi. Hän haluaa elämän voimien voittavan ja pyrkii itse omalta osaltaan korjaamaan olosuhteita ja muuttamaan itseään ristiriitaisten tilanteiden raukeamiseksi.
Jotkut ohutnahkaiset narsistit ovat jääneet kaikkivoipaisuuden tunteen valtaan. Se on kuitenkin heissä syvällä kätkössä mielen uumenissa. Tämä kaikkivoipaisuus voi ilmetä vaikka siten, että he tuntevat syyllisyyttä lähes kaikesta maailmassa vallitsevasta pahuudesta. He uskovat jollain tavalla vaikuttaneensa sen syntyyn, ja pyrkivät kaikin keinoin sitä sitten poistamaan. He ovat hyvin tarkkoja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja moni löytääkin itselleen sopivan yhteiskunnan tarjoaman kanavan, jonka kautta asettuu taistelemaan paremman maailman puolesta. Jatkuva itsensä syyttely voi myös olla suojakeino, joka estää todellisen, sietämättömältä tuntuvan syyllisyyden kohtaamisen.
Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa. Hänessä on kuitenkin eri tavalla kuin paksunahkaisessa jäljellä toivo sellaisen ihmissuhteen löytymisestä, joka poistaisi hänen pahan olonsa. Vaikka ohutnahkainen toivoo, että lopulta saisi hyvää kohtelua osakseen, hän kuitenkin yleensä asettuu sado-masokistiseen suhteeseen, jossa alistuu tuntemaan riippuvuutta ja kärsimystä toisenkin puolesta. Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin teos Huojuva talo."
"Brittonin (1998) mielestä jokaisen paksunahkaisen narsistin sisällä on ohutnahkainen narsisti ja päinvastoin jokaisessa ohutnahkaisessa potilaassa paksunahkainen puoli. Mielestäni on niitä potilaita, joissa edellä mainitut puolet vaihtelevat, mutta olen havainnut myös potilaita, joissa korostuvat pääasiassa paksunahkaiset tai ohutnahkaiset piirteet. Ohutnahkainen narsistinen henkilö pystyy harvoin käyttämään paksunahkaiselle ominaisia suojakeinoja. Kuitenkin jokaisen paksunahkaisen sisällä elää hyvin hauras ja suojautumista edellyttävä haavoittuva puoli.
https://narsismia.wordpress.com/- itseolenkaiohut
Minä olen tuon jutun lukenut jo "ajat sitten", ja miettinyt asiaa. Olen kai luultavasti se "ohutnahkainen", mutta se kuulostaa niin pahalta, että olisin jotenkin samankaltainen kuin se järkyttävän ilkeä ja sadistinen "paksunahkainen", kenet tunsin.
"Olen kai luultavasti se "ohutnahkainen", mutta se kuulostaa niin pahalta, että olisin jotenkin samankaltainen kuin se järkyttävän ilkeä ja sadistinen "paksunahkainen", kenet tunsin."
Niin samankaltaisuus liityy noihin itsetuntoasioihin, molemmilla niin paksulla kuin ohuellakin on ns. terveen narsismin puutos, ja huono itsetunto, kumpikaan ei rakasta itseään, koe olevansa rakkauden arvoinen ja myös ohutnahkainen joskus "unohtaa" sen asian, että hän itse myös on omalta osaltaan vaikuttamassa omilla valinnoillaan siihen millainen hänen elämänsä/ihmissuhteensa on...
Ohutnahkainen ei ole sillä tavalla ilkeä saati sadistinen kuin paksu, koska hän ei kykene ilmaisemaan vihaa, eikä mieluusti halua tosissaan loukata ketään, mutta ohutnahkainen on kyllä usein marttyyri ja kokee itsensä "salaa" paremmaksi kuin toinen...
Asiaa voit pohtia myös tämän linkin kautta, jossa narsismi kuvataan ikäänkuin janana jossa
" Äärimmäisen lujat ovat alistajia ja julkinarsisteja. Heidän selviytymiskeinonaan on ajaa omaa etua kyynärpäätaktiikalla. Keskellä oleva lujanlempeys on tervettä narsismia, jolloin voidaan sanoa välillä kyllä ja välillä ei tilanteen mukaan. Äärimmäisen lempeät ovat uhreja, alistujia ja piilonarsisteja. "
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Itseeni liittyen olen ikuisesti kiitollinen entiselle puolisolleni(ei se jonka vuoksi tänne olen tullut) siitä, että hän aikoinaan omalla tavallaan kertoi minulle, mikä minussa on "vikana" sanoessaan, että "kun sä aina oot/yrität olla niin sa*tanan, pyhä"
Joka johti minut aikoinaan pohtimaan näitä asioita kirjojen avulla ja eron jälkeen kävin vuoden verran juttelemassa psykologinkin kanssa joka myös johdatteli minut ajattelemaan itseäni, omaa elämääni ja mitä minun pitäisi muutta itsessäni, että elämäni olisi sellaista, että voisin olla itseeni ja elämääni, omiin valintoihini tyytyväinen ts. voidakseni huolehtia toisista minun pitäisi ensin pitää huolta itsestäni, kyetäkseni rakastamaan toista minun on ensin rakastettava itseäni.
Mutta joo, elin pitkään, vuosia ilman minkäänlaista suhdetta ja luulin että olen niin paljon oppinut etten enää suostu huonoihin suhteisiin, kunnes tuli se tyyppi imarteluineen ja elämä muuttui jännittäväksi, mutta pikkuhiljaa sitten suhde muuttuikin sellaiseksi, että olin sellaisessa tilanteessa, että minua välillä kehuttiin ja samalla salakavalasti mitätöitiin, loppupeleissä ihan suoraankin ja yritettiin muuttaa joksikin joka ei ihan ollut minun ominta omaani, kunnes ykskaks koin ikäänkuin heräämisen, ja kysyin itseltäni, että mitä hittoa sä ny oikein teet ja minkä ihmeen takia...
Näin jälkeenpäin ajattelen, että kaiketi minä sitten vielä tarvitsin tuonkin kokemuksen, niin syvässä se ns. miellyttämisen tarve ja alttius hyväksikäytölle minussa istui...
En tiedä, ei minulla ole mitään viisasten kiveä kenellekkään antaa, nää on niin henk. juttuja, mutta ainakin itse allekirjoitan ajatuksen, että elämämme on suurimmalta osaltaan sellaista millaiseksi me itse sen omilla valinnoillamme teemme...- Anonyymi
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Olen kai luultavasti se "ohutnahkainen", mutta se kuulostaa niin pahalta, että olisin jotenkin samankaltainen kuin se järkyttävän ilkeä ja sadistinen "paksunahkainen", kenet tunsin."
Niin samankaltaisuus liityy noihin itsetuntoasioihin, molemmilla niin paksulla kuin ohuellakin on ns. terveen narsismin puutos, ja huono itsetunto, kumpikaan ei rakasta itseään, koe olevansa rakkauden arvoinen ja myös ohutnahkainen joskus "unohtaa" sen asian, että hän itse myös on omalta osaltaan vaikuttamassa omilla valinnoillaan siihen millainen hänen elämänsä/ihmissuhteensa on...
Ohutnahkainen ei ole sillä tavalla ilkeä saati sadistinen kuin paksu, koska hän ei kykene ilmaisemaan vihaa, eikä mieluusti halua tosissaan loukata ketään, mutta ohutnahkainen on kyllä usein marttyyri ja kokee itsensä "salaa" paremmaksi kuin toinen...
Asiaa voit pohtia myös tämän linkin kautta, jossa narsismi kuvataan ikäänkuin janana jossa
" Äärimmäisen lujat ovat alistajia ja julkinarsisteja. Heidän selviytymiskeinonaan on ajaa omaa etua kyynärpäätaktiikalla. Keskellä oleva lujanlempeys on tervettä narsismia, jolloin voidaan sanoa välillä kyllä ja välillä ei tilanteen mukaan. Äärimmäisen lempeät ovat uhreja, alistujia ja piilonarsisteja. "
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Itseeni liittyen olen ikuisesti kiitollinen entiselle puolisolleni(ei se jonka vuoksi tänne olen tullut) siitä, että hän aikoinaan omalla tavallaan kertoi minulle, mikä minussa on "vikana" sanoessaan, että "kun sä aina oot/yrität olla niin sa*tanan, pyhä"
Joka johti minut aikoinaan pohtimaan näitä asioita kirjojen avulla ja eron jälkeen kävin vuoden verran juttelemassa psykologinkin kanssa joka myös johdatteli minut ajattelemaan itseäni, omaa elämääni ja mitä minun pitäisi muutta itsessäni, että elämäni olisi sellaista, että voisin olla itseeni ja elämääni, omiin valintoihini tyytyväinen ts. voidakseni huolehtia toisista minun pitäisi ensin pitää huolta itsestäni, kyetäkseni rakastamaan toista minun on ensin rakastettava itseäni.
Mutta joo, elin pitkään, vuosia ilman minkäänlaista suhdetta ja luulin että olen niin paljon oppinut etten enää suostu huonoihin suhteisiin, kunnes tuli se tyyppi imarteluineen ja elämä muuttui jännittäväksi, mutta pikkuhiljaa sitten suhde muuttuikin sellaiseksi, että olin sellaisessa tilanteessa, että minua välillä kehuttiin ja samalla salakavalasti mitätöitiin, loppupeleissä ihan suoraankin ja yritettiin muuttaa joksikin joka ei ihan ollut minun ominta omaani, kunnes ykskaks koin ikäänkuin heräämisen, ja kysyin itseltäni, että mitä hittoa sä ny oikein teet ja minkä ihmeen takia...
Näin jälkeenpäin ajattelen, että kaiketi minä sitten vielä tarvitsin tuonkin kokemuksen, niin syvässä se ns. miellyttämisen tarve ja alttius hyväksikäytölle minussa istui...
En tiedä, ei minulla ole mitään viisasten kiveä kenellekkään antaa, nää on niin henk. juttuja, mutta ainakin itse allekirjoitan ajatuksen, että elämämme on suurimmalta osaltaan sellaista millaiseksi me itse sen omilla valinnoillamme teemme..."Mutta joo, elin pitkään, vuosia ilman minkäänlaista suhdetta ja luulin että olen niin paljon oppinut etten enää suostu huonoihin suhteisiin, kunnes tuli se tyyppi imarteluineen ja elämä muuttui jännittäväksi, mutta pikkuhiljaa sitten suhde muuttuikin sellaiseksi, että olin sellaisessa tilanteessa, että minua välillä kehuttiin ja samalla salakavalasti mitätöitiin, loppupeleissä ihan suoraankin ja yritettiin muuttaa joksikin joka ei ihan ollut minun ominta omaani, kunnes ykskaks koin ikäänkuin heräämisen, ja kysyin itseltäni, että mitä hittoa sä ny oikein teet ja minkä ihmeen takia..."
Tuli se tyyppi imarteluineen ja elämä muuttui jännittäväksi, tuota jäin pohtimaan, että oliko se kokonaan hänen syy, kotoako sinut haki ? Asetitko ehkä itsesi alttiiksi ja tarjolle, tässä minä olen - ota minut?
Itseäni ei ole tultu koskaan vielä kotoa hakemaan oikeastaan mihinkään. Jos on tarkoitus ollut miestä iskeä, niin kyllähän siihen on paneuduttu oikein kunnolla vaatteita ja meikkiä myöden. Houkutuksia toki on ollut, mutta eihän ole kiellettyä käyttää omaa harkintakykyä tai no jos on jo monta ottanut, niin voi olla sitten pulassa, mutta jos nyt kykenee jotenkin hanskaamaan tilanteet.
Naisena voi olla hauska leikkiäkin miehillä, kyllä nyt jokainen tietää, miten se miehen huomio viedään, turha leikkiä jotain nunnaa. Kyllä sitä voi olla itselleen rehellinen, että nyt vähän lipsahti liian pitkälle tai ryhtyi leikkimään surutta toisen tunteilla, vaikka tiesi toisen olevan jonkun puoliso. Kissa hiiri leikki, sehän se parhaimmillaan on ja siihen voi myös addiktoitua. Mutta voi myös pitää järjen päässään ja valita toisin, sitä valintaa on siis myös se, että itse ajautuu tarkoituksella tilanteisiin, mutta miksi, se kiinnostaa? Onko oma elämä niin tylsää ja puuduttavaa, että mikä tahansa seikkailu tyydyttää?
Että tosiaan omilla valinnoilla on suuri merkitys. Anonyymi kirjoitti:
"Mutta joo, elin pitkään, vuosia ilman minkäänlaista suhdetta ja luulin että olen niin paljon oppinut etten enää suostu huonoihin suhteisiin, kunnes tuli se tyyppi imarteluineen ja elämä muuttui jännittäväksi, mutta pikkuhiljaa sitten suhde muuttuikin sellaiseksi, että olin sellaisessa tilanteessa, että minua välillä kehuttiin ja samalla salakavalasti mitätöitiin, loppupeleissä ihan suoraankin ja yritettiin muuttaa joksikin joka ei ihan ollut minun ominta omaani, kunnes ykskaks koin ikäänkuin heräämisen, ja kysyin itseltäni, että mitä hittoa sä ny oikein teet ja minkä ihmeen takia..."
Tuli se tyyppi imarteluineen ja elämä muuttui jännittäväksi, tuota jäin pohtimaan, että oliko se kokonaan hänen syy, kotoako sinut haki ? Asetitko ehkä itsesi alttiiksi ja tarjolle, tässä minä olen - ota minut?
Itseäni ei ole tultu koskaan vielä kotoa hakemaan oikeastaan mihinkään. Jos on tarkoitus ollut miestä iskeä, niin kyllähän siihen on paneuduttu oikein kunnolla vaatteita ja meikkiä myöden. Houkutuksia toki on ollut, mutta eihän ole kiellettyä käyttää omaa harkintakykyä tai no jos on jo monta ottanut, niin voi olla sitten pulassa, mutta jos nyt kykenee jotenkin hanskaamaan tilanteet.
Naisena voi olla hauska leikkiäkin miehillä, kyllä nyt jokainen tietää, miten se miehen huomio viedään, turha leikkiä jotain nunnaa. Kyllä sitä voi olla itselleen rehellinen, että nyt vähän lipsahti liian pitkälle tai ryhtyi leikkimään surutta toisen tunteilla, vaikka tiesi toisen olevan jonkun puoliso. Kissa hiiri leikki, sehän se parhaimmillaan on ja siihen voi myös addiktoitua. Mutta voi myös pitää järjen päässään ja valita toisin, sitä valintaa on siis myös se, että itse ajautuu tarkoituksella tilanteisiin, mutta miksi, se kiinnostaa? Onko oma elämä niin tylsää ja puuduttavaa, että mikä tahansa seikkailu tyydyttää?
Että tosiaan omilla valinnoilla on suuri merkitys."tuota jäin pohtimaan, että oliko se kokonaan hänen syy, kotoako sinut haki ?"
No yleensäkin ihmissuhteet ovat kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet tekee omat valintansa ja kantaa niistä vastuun, myös niistä vääristäkin valinnoistaan.
Mitä tulee siihen suhteeseeni joka minut tämän aiheen piiriin toi, niin kyseessä ei ollut kenenkään puoliso.
Hänellä oli vakituisempi seurustelukumppani kyllä, mutta eivät asuneet yhdessä. Edelleen minun ja tuon silloisen seurustelukumppanin lisäksi hänellä oli samanaikasesti muitakin suhteita.
Mitä tulee mainitsemaasi moniin ottamisiin, niin silloin aikoinaan hän oli vasta toinen mies minun elämässäni.
Mitä tulee imarteluihin, yleensäkin narsistisuhteisiin niin jos vähänkin olet tutustunut narsismi aiheeseen, niin se on hyvin tyypillinen alku suhteille.
Kun ei ole ole sellaiseen tottunut, niin sitä kun ei tiedä että kaikki se alun hyvä on vaan pelkkää teatteria ja petkutusta.
Vaikka näistä asioista nykyään puhutaan paljon julkisuudessakin niin siltikin monet lähettävät sitä rahaakin, uskovat satuihin. Niin miehet kuin naisetkin.
Että tosiaan jotkut asiat oppii vasta kantapään kautta.
Mutta joo, mulla noista ajoista on jo niin pitkä aika, kuten varmaan huomasit että kommentti johon vastasit oli v-15 ja silloinkin noista ajoista oli jo jokunen vuosi mennyt.
Nykyään sekin juttu on itsellä jo jäänyt osaksi mennyttä elämää. Mutta näyttää se kuitenkin kiinnostavan aina joitakuita ja aiheuttaa pohdintaa
- bklhdfh
Motä vikaa tässä ohutnahkaisessa on? Mielestäni kuvaus on on kaltoin kohdellusta ihmisestä, josta ei kyitenkaan ole tullut paha. Rakkaus vapauttaisi hänet varmasti taakasta ja hänen itsetunto korjaantuisi. Ei narsistin kanssa, mutta jonkun rakastavan terveitsetuntoisen kanssa...
- itseolenkaiohut
Niin, no sitä minäkin... olen luultavasti ohut, kun olen suostunut kaikenlaiseen p*skaan ilkeiden ihmisten kanssa. Jos menneisyyttäni halutaan kaivella, nin olen aina tehnyt niin ja äitini oli myös hyvin julma ja tunteeton ihminen, nykyisin naimisissa narsistin kanssa. Niin, kertokaa minulle, mikä on se minun osuuteni tästä pahuudesta, että minä olisin narsisti, sanottakoon sitä sitten vaikka ohutnahkaisuudeksi... ei ymmärrrä.
"Rakkaus vapauttaisi hänet varmasti taakasta ja hänen itsetunto korjaantuisi. Ei narsistin kanssa, mutta jonkun rakastavan terveitsetuntoisen kanssa..."
Niin tarkoitat varmaan hyvää komentillasi, mutta kritisoin sitä nyt kuitenkin syystä, että juurkin ohutnahkainen on tuollainen rakkauden kerjäläinen joka oman laatunsa mukaan yrittämällä olemalla hyvä, suostumalla jopa kaltoinkohteluun etsii ja etsii ihmistä jonka saisi rakastamaan itseään, vaikka ei itsekään koe olevansa rakkauden arvoinen...
Lähtökohtaisesti rakkautta ei pidä etsiä itsensä ulkopuolelta vaan omasta sisimmästään. Kenenkään tehtävä ei ole korjata toisen itsetuntoa /tehdä toista onnelliseksi vaan se on ihmisen oma tehtävä, ensin on rakastettava itseään, hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, vasta sitten voi uskoa että se toinenkin rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen...
Kokemus joka niin ohut kuin paksunahkaiselta ihmiseltä puuttuu, se terve narsismi
"Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.[7] Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.[7] Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[8] Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismiitseolenkaiohut kirjoitti:
Niin, no sitä minäkin... olen luultavasti ohut, kun olen suostunut kaikenlaiseen p*skaan ilkeiden ihmisten kanssa. Jos menneisyyttäni halutaan kaivella, nin olen aina tehnyt niin ja äitini oli myös hyvin julma ja tunteeton ihminen, nykyisin naimisissa narsistin kanssa. Niin, kertokaa minulle, mikä on se minun osuuteni tästä pahuudesta, että minä olisin narsisti, sanottakoon sitä sitten vaikka ohutnahkaisuudeksi... ei ymmärrrä.
Niin palaan vielä tähän sinun kohtaasi ja kehoitan sinua lukemaan tuon toisaalla olleen tuijotus ketjuun laitetun, linkin, jossa myös paljon asiaa nimenomaan ohutnahkaisesta narsistista...
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
Mitä muuten tulee kommentointiisi, niin en ny tosiaankaan ymmärrä miksi koet että on jotenkin erityisen kauheaa olla ohutnahkainen narsisti...
Itse ainakin ajattelen, että ensinnäkin se vika/vamma tulee esiin erityisesti läheisissä suhteissa, kohdistuen niihin ihmisiin joilta sitä hyväksyntää ja rakkautta suorittamisellaan/miellyttämisellään hakee itsensä ja omat tarpeensa sivuttaen...
Monien mielestä ohutnahkainen narsisti on varmaan mukava, kiltti, aina toisten tarpeet huomioiva, ahkera yms. Itsehän siitä enemmän kärsii kuin ympäristö, joka tosin saattaa hiljaa ihmetellä ohutnahkaisen sietokykyä...
- ghjkkhgghj
Koen tuon teorian ohutnahkaisesta narsistista ylipäätään aika kummalliseksi,
kiva teoria varsinkin paksunahkaisia narsisteja ajatellen.- vhmnbvvv
ps.
Koen että psykologisista teorioista voi saada hyviä vihjeitä ymmärtää asioita, mutta en kyllä alkaisi
niitä uskomaan minään maailman viimeisimpänä totuutena. - mkjhgghjj
PS. PS.
Eli joo kaikki sodan jaloissakin ja luonnonkatastrofeissa olevien ihmisten vaikeudet johtuu vain heidän omasta käyttäytymisestään pääosin. HAHAH
Minun mielestäni juuri moiset ovat suudenhulluisten ajatuksia, että omasta käytöksestä ne kaikki vaikeudet ovat kiinni. - yjkjgggjjk
Kukapa ei käyttäytyisi erinomaisesti saadakseen itselleen mukavan vaikeudettoman elämän, jos se käytösmahdollisuus olisi hänen ominaisuuksiensa ja kykyjensä vallassa ?
Kyllä teorioista saa hyviä apuvälineitä pohdintoihin silloin kun tunnistaa itsellään joitain ongelmia, elämä ei suju niinkuin pitäisi, ihmissuhteet ovat huonoja, elämä on kärsimystä, tuntuu siltä, että jotain tarttis tehdä...
Mutta niitäkään ei kannata lukea kuin piru raamattua, ihmiset on kuitenkin yksilöitä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Vähän kaukaa haetuilta ny tuntuu nuo vertaukset luonnonkatastrofeista ja sodista kun puhutaan narsistin uhreista/ ihmisistä jotka antavat kohdella itseään kaltoin.
Mutta sen verran ny kuitenkin noihin esimerkkeihin liittyen, että kyllä tavalliset ihmiset pyrkivät noissakin oloissa jollain tavalla omilla valinnoillaan vaikuttamaan, suojatumaan, pakenemaan, turvaamaan oman elämänsä, myös eläimet toimivat vaistojensa varassa samoin. Ei kukaan järkevä ihminen jää myrskyn silmään, tuleen makaamaan varsinkaan jos tilanne on ennakoitavissa tai jatkuva. Sodan jaloista pakenevia on maailma täynnään, ihmiset myyvät omaisuutensa päästäkseen pois hinnalla millä hyvänsä...
Mitä tekee narsistin uhri, jää paikoilleen, alistuu, kääntää vielä toisenkin posken kerta toisensa jälkeen vaikka tietää mitä tuleman pitää, uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen, joissain tarinoissa jopa kaipaa kaltoinkohtelijaansa jos hän nyt syystä tai toisesta on poistunut uhrin elämästä...
Mitä tulee tuohon viimeisen komentin "vaikeudettomaan elämään", en usko että sellaista on olemassakaan, koska "aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia", eikä elämässä kaikkeen voi vaikuttaa., kaikenlaista tapahtuu niin hyville kuin pahoille ihmisille...
Mutta mielestäni suhde narsistin kanssa, sen jälkeen kun on tietoinen siitä että kumppani on narsisti, ei ole enää aavistamaton tai luonnonkatastrofiin/sotaan verrattava tapahtuma ihan sinällään vaan jo hyvinkin tuttu ja jokapäiväinen asia ja mielestäni asia johon voi omilla valinnoillaan vaikuttaa...
Periaatteessahan
"Narsistit ovat narsisteja. Ota heidät tai jätä heidät."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Että aina on mahdollisuus valita, yleensä vaihtoehoja on ainakin kaksi, kyllä tai ei...
Käsittääkseni suurin osa ihisistä noissa tapauksissa äänestää jaloillaan ts. lähtevät, jotkut jäävät OMISTA syistään, en tiedä voiko sitä narsistia enää silloin syyttää jos jääminen on oma valinta. Minun on hyvin vaikea ymmärtää aikuisen ihmisen kohdalla pakkoa olla narsistin kanssa varsinkin kun puhutaan parisuhteista tai pakkoa olla hakattavana vuodesta toiseen...
Eri asia toki on jos jollain tavalla nauttii sellaisesta, on masokisti, mutta silloinkin jääminen on valinta, omista tarpeita lähtöisin...
Mitä tulee tuohon komenttiin
"Kukapa ei käyttäytyisi erinomaisesti saadakseen itselleen mukavan vaikeudettoman elämän, jos se käytösmahdollisuus olisi hänen ominaisuuksiensa ja kykyjensä vallassa ?"
Niin en ymmärrä ihan mitä tuolla tarkoitat, pitäisikö sitten ajatella että narsistin uhrit ovat kyvyttömiä ja heillä on sellainen ominaisuus, että heitä voi kohdella miten vain, eivätkä he pysty vaikuttamaan mitenkään oman elämänsä kulkuun, kyllä varmaan joissakin tapauksissa voi noinkin olla, mutta silloin pitäisi ennemminkin puhua oman elämänsä uhreista...
"Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten, elämän tai olosuhteiden uhreja. Vastuu omasta elämästä sysätään muille ihmisille tai yhteiskunnalle."
http://www.city.fi/yhteiskunta/oman elamansa uhrit/4623
No joo, mä taas näköjään innostuin, kun asiat mistä puhun on tuttuja mullekkin, itsekin tosiaan vasta aikuisena ymmärtänyt, että joo, aikuinen elämäni on enimmäkseen omien valintojeni summa niin hyvässä kuin pahassa...
- lottamarii
Eikö kaikille jo ole selvää, että kysymys on läheisriippuvasta liian kiltistä ihmisestä ja nuo höpötykset ohunahkaisesta narsistista voisi kyllä jo unohtaa vaikka ne kuulostavatkin asiasisällöltään muuten järkevältä ja täsmäävät. Minusta ei kuitenkaan voida puhua missään muodossa narsismista vaan täysin päinvastaisesta ihmisestä, jolta juuri puuttuu narsismia, eikä hänellä sitä oikeastaa ole, kun hän hän ei uskalla olla itsekäs, eikä narsistinen. Läheisriippuva on herkkä, heikko ja turvaton, joka tarvitsee toisen ihmisen tukea ja myötätuntoa ja vahistusta sille että on kepaava ja hyväsytty.
Aloittaja ei mielestäni kohdannut läheisriippuvaa kilttiä ihmistä vaan huomionhakuisen tai epävakaanluonnehäiriöisen persoonan. Läheisriippuva mielestäni sitoutuu ja on uskollinen, hän on myös tunnollinen ja ei säädä tai pelaa pelejä. Läheisriippuvalle tärkeintä on olemassa oleva ihminen ja suhde, johon hän panostaa täysillä.
Naristinenpersoonallisuushäiriöinen ihminen taas on täysin kylmä, julma, empaatiton ja kyvytön rakastamaan tai edes tuntemaan mitään kiintymyksen tapaistakaan. Lähesiriippuvan kiintymys ja rakkaus on vahva, syvä ja aito ja hän jaksaa panostaa suhteen hyvinvointiin, ei kyllästy ja hylkää ja jätä kuten narsisti tekee.No on ihan makuasia millä nimellä ny ko. ongelmaa nimittää, läheisriippuvaisuudessa ja ohutnahkaisessa narsistissa on hyvin paljon samaa...
Mutta joo, komenntisi oli muuten pääpiirteittäin ookoo, lukuunottamatta tuota viimeistä lausetta, jonka voisi jopa tulkita syyllistämiseksi, että sitten ei olekaan se mukava, kiltti, aina avulias läheisriippuvainen vaan narsisti jos ei jaksa panostaa suhteen hyvinvointiin, kun on itse aivan loppu ja ns. pelastaakseen itsensä jättää kumppaninsa...
Mutta joo laitetaas ny parit linkit läheisriippuuvudestakin niin itsekukin voi huomata, että tosiaan hyvinkin samankltaisesta asiasta on kyse, oli ny sitten LR tai ohutnahkainen/käänteisnarsisti, että on ihan makuasia millä nimellä ny ko. ongelmaa nimittää, läheisriippuvaisuudessa ja ohutnahkaisessa narsistissa on hyvin paljon samaa...
Mutta joo, komenntisi oli muuten pääpiirteittäin ookoo, lukuunottamatta tuota viimeistä lausetta, jonka voisi jopa tulkita syyllistämiseksi, että sitten ei olekaan se mukava, kiltti, aina avulias läheisriippuvainen vaan narsisti jos ei jaksa panostaa suhteen hyvinvointiin, kun on itse aivan loppu ja ns. pelastaakseen itsensä jättää kumppaninsa...
Mutta joo laitetaas ny parit linkit läheisriippuuvudestakin niin itsekukin voi huomata, että tosiaan hyvinkin samankltaisesta asiasta on kyse, oli ny sitten LR tai ohutnahkainen/käänteisnarsisti...
Joiden pohjalta itsekukin voi miettiä, onko sen läheisriippuvaisen kiintymys, rakkaus syvää ja aitoa jos hän ei tunnista omia tarpeitaan ja antaa kohdella itseään kaltoin ja kohtelee itsekin itseään kaltoin miellyttääkseen toista. Jos pitädytään siinä tosiasiassa, että kyetäkseen arvostamaan ja rakastamaan toista, pitää ensin arvostaa ja rakastaa itseään...
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin...
"Läheisriippuvuudesta voi toipua ja sen kanssa voi oppia elämään.
"Alku eheytymiselle lähtee oman pahoinvoinnin tunnistamisesta, siihen voidaan tarvita ulkopuolisen apua. On opittava tiedostamaan ja tunnistamaan tunteensa. Ensiksi on hyväksyttävä itsensä kaikkine tunteineen ja tarpeineen, hyvine ja huonoine puolineen. On alettava olemaan rehellinen omille tunteilleen. Täytyy ymmärtää, että itseään ei voi kohdella kaltoin miellyttämällä muita. Itseään on arvostettava ja rakastettava, vain sitä tietä oppii aidosti arvostamaan ja rakastamaan myös muita"
http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/tunnista_laheisriippuvuusNäköjään tuli toistoa/pari kappaletta kahteen kertaan , joka johtuu tätä nykyisestä tilanteesta, että kun ensin kirjautuu sisään kommentoidakseen ja kirjoittaa komenttinsa/saa sen valmiiksi ja klikaa lähetä niin jostain syystä tää nyk. systeemi on "heittänytkin pihalle", ei olekkaan kirjautunut ja välttääkseen sen ettei joudu uudestaan kirjoittamaan joutuu kopiomaan tekstinsä ja liittämään sen uuteen yritykseen, kun ensin toistamiseen kirjautuu sisään...
Sitten näköjään voi käydä niinkin että vahingossa kopio samat jutut kahteen kertaan, joten pahoittelut siitä...
Oikeesti en ymmärrä tätä uutuutta/parannusta/kehittämistä ollenkaan, liekö lopun alkua, ettei yhtään panosteta toimivuuteen...- Omia_lain
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
No on ihan makuasia millä nimellä ny ko. ongelmaa nimittää, läheisriippuvaisuudessa ja ohutnahkaisessa narsistissa on hyvin paljon samaa...
Mutta joo, komenntisi oli muuten pääpiirteittäin ookoo, lukuunottamatta tuota viimeistä lausetta, jonka voisi jopa tulkita syyllistämiseksi, että sitten ei olekaan se mukava, kiltti, aina avulias läheisriippuvainen vaan narsisti jos ei jaksa panostaa suhteen hyvinvointiin, kun on itse aivan loppu ja ns. pelastaakseen itsensä jättää kumppaninsa...
Mutta joo laitetaas ny parit linkit läheisriippuuvudestakin niin itsekukin voi huomata, että tosiaan hyvinkin samankltaisesta asiasta on kyse, oli ny sitten LR tai ohutnahkainen/käänteisnarsisti, että on ihan makuasia millä nimellä ny ko. ongelmaa nimittää, läheisriippuvaisuudessa ja ohutnahkaisessa narsistissa on hyvin paljon samaa...
Mutta joo, komenntisi oli muuten pääpiirteittäin ookoo, lukuunottamatta tuota viimeistä lausetta, jonka voisi jopa tulkita syyllistämiseksi, että sitten ei olekaan se mukava, kiltti, aina avulias läheisriippuvainen vaan narsisti jos ei jaksa panostaa suhteen hyvinvointiin, kun on itse aivan loppu ja ns. pelastaakseen itsensä jättää kumppaninsa...
Mutta joo laitetaas ny parit linkit läheisriippuuvudestakin niin itsekukin voi huomata, että tosiaan hyvinkin samankltaisesta asiasta on kyse, oli ny sitten LR tai ohutnahkainen/käänteisnarsisti...
Joiden pohjalta itsekukin voi miettiä, onko sen läheisriippuvaisen kiintymys, rakkaus syvää ja aitoa jos hän ei tunnista omia tarpeitaan ja antaa kohdella itseään kaltoin ja kohtelee itsekin itseään kaltoin miellyttääkseen toista. Jos pitädytään siinä tosiasiassa, että kyetäkseen arvostamaan ja rakastamaan toista, pitää ensin arvostaa ja rakastaa itseään...
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin...
"Läheisriippuvuudesta voi toipua ja sen kanssa voi oppia elämään.
"Alku eheytymiselle lähtee oman pahoinvoinnin tunnistamisesta, siihen voidaan tarvita ulkopuolisen apua. On opittava tiedostamaan ja tunnistamaan tunteensa. Ensiksi on hyväksyttävä itsensä kaikkine tunteineen ja tarpeineen, hyvine ja huonoine puolineen. On alettava olemaan rehellinen omille tunteilleen. Täytyy ymmärtää, että itseään ei voi kohdella kaltoin miellyttämällä muita. Itseään on arvostettava ja rakastettava, vain sitä tietä oppii aidosti arvostamaan ja rakastamaan myös muita"
http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/tunnista_laheisriippuvuus"No on ihan makuasia millä nimellä ny ko. ongelmaa nimittää, läheisriippuvaisuudessa ja ohutnahkaisessa narsistissa on hyvin paljon samaa..."
Omia lainauksiasi kun lukee niin tuollainen tulee mieleen...
Lottamarii vastaa:
"Eikö kaikille jo ole selvää, että kysymys on läheisriippuvasta liian kiltistä ihmisestä ja nuo höpötykset ohunahkaisesta narsistista voisi kyllä jo unohtaa vaikka ne kuulostavatkin asiasisällöltään muuten järkevältä ja täsmäävät. "
Samoin tulee ja mieleen nyt armonvuonna -17 että taitaa ohutnahkainen narsisti olla jo unholaan jäänyt nimike...
- Angrybirgitta
Molemmat vahingoittaa, mutta ohutnahkainen vaan itseään. Kulminaatiopisteen jälkeen hän pyrkii ja pystyy muuttumaan, koska hänessä on elatusaine myös hyvyydelle. Paksunahkainen on lähtökohtaisesti niin toksinen, ettei hyvyyttä voi aidosti kasvaa.
Tuossa jossain oli että muovailuvahamainen uhri pystyisi olemaan kuin paksunahkainen, mutta en usko.
Siis loukkaa kyllä itseään ja pahasti, mutta ei muita. - gfdhjgs
Mihin tästä vanhasta ketjusta hävisi se erinomainen opinnäytetyö juuri tästä aiheesta? Kerrankin oli tarjolla erinomaista tietoa, kun täällä tuntuu olevan vain yhdenlainen totuus sallittua. Puheet läheisriippuvuudesta ovat höpön höpöä. Oli ohut tai paksu, niin molemmat ovat narsisteja, eikä sillä läheisriippuvuudella voi selitellä itseään puhtoiseksi, että en se minä ollut vaan tuo naapurin narsisti.
- ejdjfikk
Läheisriippuva on englanniksi "codependent". Googlaa ja viisastu!
https://psychcentral.com/blog/archives/2013/09/08/the-dance-between-codependents-narcissists/ - Lukaisin
ejdjfikk kirjoitti:
Läheisriippuva on englanniksi "codependent". Googlaa ja viisastu!
https://psychcentral.com/blog/archives/2013/09/08/the-dance-between-codependents-narcissists/Lukaisin tuon. Mielenkiintoinen vertaus. Itsekseni ajattelinkin että täytynee tutustua tuohon englanninkieliseen termiin ja sen alkuperään ja historiaan. Kunhan joudan. Mutta tämä nyt alku...💃🕺
- HyvääPäiväää
Täällä taas siloitellaan omat rikokset syyttömien niskoille. En ole läheisriippuva, viihdynhän yksin. En myöskään ohutnahkainen narsisti, vaan MASENTUNUT. Se on sairaus, joka laskee ihmisen itsearvostusta. Ja totta tosiaan, narsismin yksi OIRE on maaginen ajattelu. Se on siis SAIRAUDEN OIRE, ei uskonto. Löytyy perseilyhäiriöisen tautiluokituksesta. Näette ainoastaan, mitä HALUATTE nähdä, en ole semmoinen. Kyllä asia vaan niin on, että joskus KAIKKI ongelmat aiheuttaa se naapurin nasse. Jos et kestä totuutta, on ongelma itselläsi. En palaa yhdellekään palstalle enää. Jättäkää sukuni jo vihdoin RAUHAAN!
- Anonyymi
Itse olen ohutnahkaisen narsistin lapsi jonka sairastutti paksukasnahkainen narsisti äiti.Äitini yhtälailla vähätteli minua,mikään ei riittänyt tai kelvannut samalla korosti kiltteyttään ja hyvyttään,hän oli täydellinen ja minä tein kaiken väärin ja minä olin se paha.Hän oli silti arka,ujo,herkkä,särkyvä,Ei ollut rakkautta,aitoa välittämistä.Piittaamattomuutta,ei empatiaa.9vuotiaana kävin sisäisen kamppailun painajaisen aikana,minussa taisteli hyvä sekä paha,uni päättyi hyvän voittoon.Jälkeenpäin ymmärrän että ystäviltä ja kavereilta sain sen verran ettei minusta tullut samanlaista,säilytin empatia kykyni .Olen lukenut myös siitä että jokaisen ohut nahkaisen sisällä asuu paksunahkainen ja päinvastoin ja olen sen omin silmin nähnyt niin äidissäni kuin mummossani.Miten narsistin lapsesta voi tulla muuta kuin narsisti,ellei ole muita suhteita jotka pelastaisi siltä.Perinnöllistä,siirtyy miten äiti kohtelee lasta,sukupolvelta toiselle ellei joku katkaise sitä.
- Anonyymi
Minusta Narsisti käsitteestä tulisi luopua. Varsinkin jos terapeutti tai psykiatria diagnosoi ihmisen sellaiseksi, niin hoidossa voidaan subjektiivisen kokemuksen mukaan jopa altistetaan "väkivaltakokemukselle" ja gaslightingille niin, että ihminen joutuu psykoosiin tai raivostuu itsensä puolustuksella niin, että toimitetaan pakkohoitoon. Terapeutti pitää itseään silloin niin ammattitaitoisena, että on onnistunut "motivoimaan potilaan pitkäaikaiseen hoitoon" ja näkemään tilanteensa niin, että potilas hyväksyy väkivallan ja alistuu sille.
Mitä tulee ohutnahkaiseen narsistiiin, todennäköisesti ohutnahkaisena kriisi ja traumaattisessa tilanteessa olevaa ihmistä narsisistiset piirteet tulevat esille väkivaltakokemuksessa tai kun koko elämässäolo on uhattuna.
Näin ollen kriisitilanteessa kun ihminen tulee väkivaltakokemuksessa ja traumatisoituna hoitoon, saa hän lisää trauma-affekteja, koska hoito on sietokyvyn kasvattamista.
Pahimmillaan terapeutti nostaa palkan kelalta, mutta vie potilaan siihen kuntoon ettei työssäolo ja yhteiskunnan jäseneyys onnistu. Vaan ihminen syöksyy mielenterveyden hoidon portaisiin.
Ohutnahkaisella narsistilla on usein ollut hyvinkin traumaattinen lapsuus. Jatkuvan häpeän ja nöyryytyksen seurauksena hän varttuu uskoen olevansa muita huonompi ja loukkaantuu herkästi ihmissuhteissaan. Ohutnahkainen narsisti uskoo, ettei hänestä itsestään löydy mitään arvokasta tai rakastettavaa,ja projisoi hyvät ominaisuutensa muihin ihmisiin. Hän alkaa ihailla muita ihmisiä tullen heistä helposti riippuvaiseksi.
Hän pelkää kuollakseen ihailemiensa ihmisten vihan tunteita ja mahdollisia ristiriitoja heidän kanssaan, koska uskoo pohjimmiltaan olevansa vihattava vikojensa vuoksi. Ohutnahkainen narsisti on niin tottunut ajattelemaan olevansa syyllinen ja "paha", ettei suostu myöntämään edes itselleen olevansa pahansuopaisen ihmisen seurassa.
Hän uskoo sisimmässään, että kaikki ihmiset ovat hyviä, ummistaen näin silmänsä häneen kohdistuvalta huonolta ja epäoikeudenmukai-selta kohtelulta. Ohutnahkainen narsisti ei ymmärrä, miksi häntä kohdellaan huonosti,vaikka hän tekee kaikkensa ollakseen juuri sellainen, kuin toinen osapuoli haluaa.
Hän onhyvin epävarma itsestään ja vielä aikuisenakin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, torjutuksilapseksi. (Hyrck 2006, 14–15.)
Tämä on se mitä myös mitä tapahtuu terapiassa. Terapeutin ollessa väkivaltainen, potilas ei voi uskoa että ihminen, jolta on hakenut apua ja turvaa sekä kenen kanssaan haluaisi selvittää ajatuksiaan käyttäytyisi noin.
Terapeutti torjuu kaikki potilaan lähestymis ja vuorovaikutusyritykset. Purkaa kaikki suojakeinot, "hukuttaa mereen", tekee ihmisen avuttomaksi, manipuloi ihmisen luopumaan kaikista sosiaalisista suhteistaan, työstään ja kaikesta, mistä ihmiselle olisi oikeasti turvaa. Sen jälkeen riippuvuussuhde on luotu, terapeutti saa "hoidon nimissä" tehdä mitä vain potilaalle.
Jos potilas ei tästä "hoidosta selviä", on se potilaan oma vika. Mitäs potilas antoi itseään kohdeltavan huonosti.
Tämän vuoksi narsisti diagnoosista tulisi luopua. Ihmisen ja hoidon tarve pitäisi aina tulkita tilanteen ja ympäristön vuoksi. Vakauttaa ihminen ja vasta sen jälkeen pohtia positiviisella näkökulmalla uusia toimintamalleja esimerkiksi itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja vihaan. Kun ihminen on tasapainossa ja turvallisessa elinympäristössä, missä ei ulkopuolista uhkaa ole - ihmisen käytösmallit ovat yleensä varsin normaaleja ja toisia huomioivia.
Näin ei valitettavasti ole.
Hoito pahimmilllaan rikkoo ihmisoikeuksia. Mutta jos valitat virallista polkua pitkin, menee siinä vuosikausia. Fiksumpaa olisi tehdä suoraan valitus esimerkiksi oikeusasiamiehelle, sen sijaan että menee virallista polkua lyttäväksi siihen rattaaseen, joka syyllistää ja tekee sairaaksi. Voisin kuvitella, että virallinen ppolku valittaa kestää niin kauan, että oikeusasiamies tai EUn ihmisoikeusviranomaiset eivät asiaa enään käsittele. Ehkäpä kannattaisi suoraan valittaa väkivallasta hoidossa näille tahoille.- Anonyymi
Väkivaltaisesti riehuva ja jopa psykoottinen narsisti pitää voida toimittaa pakkohoitoon. Nyt hoidetaan narsistien uhreja, mutta pitäisi voida puuttua itse ongelmien aiheuttajaan eli narsistiin.
- Anonyymi
Se uhri on usein se, joka loppuen lopuksi suuttuu niin pahasti että se toimiteen hoitoon.
Nimimerkillä kävin kaksi kuukautta terapiassa, se oli sairain kokemus ikinä.
Seuraavaksi tajusin, että toi terapeutti hoitaa mun pakkohoitoon, jos seuraavan kerran räjähdän. Siedin kaksi kuukautta sitä gashlightingia, loppuen lopuksi lähdin kehuen (väkivaltaisen)/terapeutin luota. Ah - miten terapeutti katsoi minua ihailleen "kuinka hyvin hän on parantanut", totuus oli että h
Sain dissosiaation, olin psykoosin partaalla ja pelkäsin kuollakseni.
Totuus on, todellinen narsisti ei riehu koskaan niin, että siitä jäisi todisteet. Sen sijaan provsoi uhrin sekopäiseksi riehujaksi. Siitä sitten terapeutti jatkaa samaa rataa kuinka sekaisin oleva uhri on itse se narsisti ja syyttää muita ongelmistaan.
Vaarallista leikkiä se sopimaton terapia..
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174616
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1922539Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731657Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291555- 211269
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641217Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon221215- 1281009
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42942- 171924