Nyt riittää

Todella kuluttavaa. Ehkä vaan parasta olla ja elää erakkona loppuelämä. :D

Sitten ei pitäisi kuulla eikä nähdä mitään, jäädä vaan kotiin tai muuttaa keskelle ei mitään. Ehkä osa-aika erakoksi, käykö se?

Osa-aika erokkokin käy oikein hyvin! Vaikka on ihana tavata uusia ihmisiä, kaipaa välillä sitä omaa rauhaa ja tilaansa. Aina ei jaksa, eikä pidäkään, olla sosiaalinen.

Ei mitään lisättävää ja tutulta kuulostaa :)

Osaiskin vaan ottaa ihan rennosti, mutta kun se tuntuu vaan olevan niin kauhea vaikeata. :/

Sitä herkkänä tuntee kaiken niin voimakkaasti, niin sen hyvän, kun pahankin.
Auttaisko ajatus, ettei se toinen ollut sun arvoinen, jos leikki sun tunteilla, tarkoittamatta sen enempää.

Herkkis mikä herkkis, ei sille mitään voi. Yhtä tunteiden vuoristorataa joskus. Tai aina oikeestaan.

Miks kaikkea toisaalta pitäs analysoida aina? Jos pitää jonkun seurasta, sillon tekee kaikkensa et näkee mahdollisimman usein. Vaikka sit oiskin pientä välimatkaa.

Tiedän, mitä on olla herkkä ja istua siellä samassa tunteiden vuoristoradassa melkein aina.

Eihän kaikkea tarvitse analysoida ja jokainen tekee asiat niinkun omalla kohdalla parhaaksi näkee.
Anna aikaa itselles.

Niinpä! Oma on menetyksensä. Toivottavasti jonain päivänä sen tajuaa.

Mäkin haluisin tietää mistä playerit tunnistaa. Itellä on tullu oikeen kammo ettei vaan taas ihastui semmoseen.

korppuli kirjoitti:

Mäkin haluisin tietää mistä playerit tunnistaa. Itellä on tullu oikeen kammo ettei vaan taas ihastui semmoseen.

Siitä ainakin tunnistaa, että jatkuvasti on suhteessa ja jatkuvasti varattuna, yhden tai useamman kanssa yhtäaikaa. Hetkeäkään ei ole yksin. Elämä pyörii pelkän seksin, päihteiden (useimmiten), lesbouden ja seurustelun ympärillä. Ihmissuhteet ja harrastukset (jos niitä edes on, useimmiten ei) valikoituu pelkän lesbouden perusteella. Eli päässä ei pyöri mikään muu kuin seksi, seksuaalisuus ja seurustelu. Aivot siis sijaitsee alapäässä kuten joillakin miehillä. Eivät kovin älykkäitä ihmisiä ole.

Kantsisko vaan lentää ja lemmiskellä aina kun siltä tuntuu ?

Kumpi pelaa? Signaalien kerääjä, vai hän joka niitä jakelee? Mieti vähän.
Älkää säätäkö, toimikaa, kukaan ei teitä jaksa odottaa kuukausi tolkulla.
Surkutelkaa vasta sitten, jos itkettävää oikeasti on. Pariutukaa keskenänne. Muutaman vuoden päästä kun olette tarpeeksi saaneet toisiltanne vihjeitä.

Jaa, että suhdetoiminnassakin pitäisi siirtyä mikroaaltouunikulttuuriin. Mieluummin kypsyttelen miedolla lämmöllä ja annan tarvittaessa tekeytyäkin.

Kypsytä, lämmitä oikein kunnolla ja ajan kanssa.
Kysy sitten itseltäsi: Millainen nainen sinulle kelpaa? Mieti myös sitä kelpaako sinun kaltaisesi keittäjä/kokki kenellekään muulle kuin kaltaiselleen.

aivottomia kirjoitti:

Siitä ainakin tunnistaa, että jatkuvasti on suhteessa ja jatkuvasti varattuna, yhden tai useamman kanssa yhtäaikaa. Hetkeäkään ei ole yksin. Elämä pyörii pelkän seksin, päihteiden (useimmiten), lesbouden ja seurustelun ympärillä. Ihmissuhteet ja harrastukset (jos niitä edes on, useimmiten ei) valikoituu pelkän lesbouden perusteella. Eli päässä ei pyöri mikään muu kuin seksi, seksuaalisuus ja seurustelu. Aivot siis sijaitsee alapäässä kuten joillakin miehillä. Eivät kovin älykkäitä ihmisiä ole.

Lue lisää

" Eli päässä ei pyöri mikään muu kuin seksi, seksuaalisuus ja seurustelu. Aivot siis sijaitsee alapäässä kuten joillakin miehillä. Eivät kovin älykkäitä ihmisiä ole."

Mä olen aika pitkälle tuollainen, mutta en oo mikään peluri. Olo tuntuu tyhjältä ja ontolta ja elämä merkityksettömältä, jos en ole suhteessa. Olen pahasti läheisriippuvainen. Yleensä pystyn hukuttamaan sen johonkin järjestötoimintaan tms., mutta se on pelkkä korvike. Kun istun tähän tuoliin, olen yksin ja pelokas. Joka yö pelkään, joka aamuun herään pelokkaana. Tarvitsen parisuhteen luomaa turvaa. Se on vähän niin kuin olisi kodillinen pitkän kodittomuuden jälkeen.

aivottomia kirjoitti:

Siitä ainakin tunnistaa, että jatkuvasti on suhteessa ja jatkuvasti varattuna, yhden tai useamman kanssa yhtäaikaa. Hetkeäkään ei ole yksin. Elämä pyörii pelkän seksin, päihteiden (useimmiten), lesbouden ja seurustelun ympärillä. Ihmissuhteet ja harrastukset (jos niitä edes on, useimmiten ei) valikoituu pelkän lesbouden perusteella. Eli päässä ei pyöri mikään muu kuin seksi, seksuaalisuus ja seurustelu. Aivot siis sijaitsee alapäässä kuten joillakin miehillä. Eivät kovin älykkäitä ihmisiä ole.

Lue lisää

Ja mitä tulee seksiin niin minä menetin kaikki ystäväni, työpaikkani ja kotini omoseksuaalisuuden takia ennen kuin koskaan edes olin koskenut toiseen hempukkaan. Hirveä miinussaldo heti alkuunsa. Jokainen rakastelu, jokainen suudelma vie minua lähemmäksi sitä tosiasiaa, että oikeasti tämä homoseksuaalisuus on ihanaa. Poistaa häpeää ja syyllisyyttä ja antaa itseluottamusta.

Juuri noin. Minäkin tarvitsen toisen ihmisen, olkoonpa se läheisriippuvuutta tai mitä hyvänsä. En halua olla yksin enkä myöskään opetella olemaan yksin, mitä hyvää tarkoittavat ystävät yrittää tyrkyttää. Opetelkoon yksinoloa ken haluaa, minä en halua. Eli haku päällä, kunnes sopiva taas löytyy. Ja sitten katsotaan mihin asti ja kuinka pitkäksi aikaa päästään.

Tällä tavalla ihmisiä myös manipuloidaan. Mitäänhän ei voi näyttää toteen ja aina voi sanoa, että reppana on ihastuksissaan kuvitellut kaiken. Raukkamaista, mutta ei niiden takia kannata itseään hukata.

shithappened kirjoitti:

Tällä tavalla ihmisiä myös manipuloidaan. Mitäänhän ei voi näyttää toteen ja aina voi sanoa, että reppana on ihastuksissaan kuvitellut kaiken. Raukkamaista, mutta ei niiden takia kannata itseään hukata.

Lue lisää

Tai sitten joskus käy oikeasti niin. Niin kuin minulle. Minun tuttava on ilmeisesti hyvin epätoivoisesti ihastunut/rakastunut minuun, itse en ole koskaan hänestä kiinnostunut, enkä koskaan osoittanut pienintäkään elettä, että olisin kiinnostunut tai hänellä olisi mitään mahiksia. Silti hän kuvittelee meistä kaikenlaista, kuvittelee, että olen hänestä kiinnostunut, vainoaa minua, kirjoittelee kaikenlaisia nettiin vain kerjätäkseen minulta huomiota. Olen vaihtanut puhelinnumeroni, jotta hän ei vaan soittaisi, hän on varmasti tulkinnut tuon niin, että en uskalla lähestyä, olen ujo ja olen hänestä kiinnostunut, vaikka oikeasti koko ihminen oksettaa minua totaalisesti. Hänelle ei millään mene perille, että en ole hänestä kiinnostunut, en edes kaverina.

Tiedän myös tapauksia, joissa ihastunut osapuoli on kuvitellut normihymyn merkitsevän enemmän kuin onkaan. Kaikki eivät osaa erottaa normaalia perusystävällisyyttä jostain syvemmästä varsinkin silloin jos taustalla on jotain poikkeavaa käyttäytymistä ihmissuhteissa, kykenemättömyyttä luoda ihmissuhteita jne.

kuvitteletkoliikoja kirjoitti:

Tai sitten joskus käy oikeasti niin. Niin kuin minulle. Minun tuttava on ilmeisesti hyvin epätoivoisesti ihastunut/rakastunut minuun, itse en ole koskaan hänestä kiinnostunut, enkä koskaan osoittanut pienintäkään elettä, että olisin kiinnostunut tai hänellä olisi mitään mahiksia. Silti hän kuvittelee meistä kaikenlaista, kuvittelee, että olen hänestä kiinnostunut, vainoaa minua, kirjoittelee kaikenlaisia nettiin vain kerjätäkseen minulta huomiota. Olen vaihtanut puhelinnumeroni, jotta hän ei vaan soittaisi, hän on varmasti tulkinnut tuon niin, että en uskalla lähestyä, olen ujo ja olen hänestä kiinnostunut, vaikka oikeasti koko ihminen oksettaa minua totaalisesti. Hänelle ei millään mene perille, että en ole hänestä kiinnostunut, en edes kaverina.

Tiedän myös tapauksia, joissa ihastunut osapuoli on kuvitellut normihymyn merkitsevän enemmän kuin onkaan. Kaikki eivät osaa erottaa normaalia perusystävällisyyttä jostain syvemmästä varsinkin silloin jos taustalla on jotain poikkeavaa käyttäytymistä ihmissuhteissa, kykenemättömyyttä luoda ihmissuhteita jne.

Lue lisää

Eikö olisi sitten vaan helpompaa sanoa suoraan ettei kiinnosta.Se säästäisi aikaa ja vaivaa kummaltakin osapuolelta.