Harjoittelussa pahoja puutteita

Ei ne viitti.... tulis hiki.

Tässä yleisessä maansurussa kannattaisi hieman tarkastella Suomen reaalisia mahdollisuuksia jalkapallomenestykseen.

Maantieteelle emme voi mitään. Ilmastomme on kurja jalkapallon kannalta. Ei junioreita oikein kiinnosta harjoittelu räntäsateessa vettä pursuavilla kentillä. Tarvittaisiin monta suurta hallia, mutta siihen ei nykyisellä konkurssivaltiolla ole mahdollisuuksia, kun kaikki infra huutaa korjausmäärärahoja.

Jalkapallon pelailu voi silti olla hauskaa, vaikka emme koskaan olisikaan MM-loppuottelussa. Menestys syntyy vain hitaasti. Niinhän se tapahtui lentopallossa ja koriksessakin. Se lähtee pihapeleistä ja koulujen välitunneista. Seurat ja sponsorit voisivat nyt aluksi pitää huolta, että jokaisella koululla ja lastentarhallakin on muutama pallo ja jonkinlainen seinä, johon voisi potkia. Samoin taloyhtiöissä toimivat palloilijat voisivat tehdä aloitteen, että pihalla on maalikehikko ja jopa lainattavia palloja.
Kuntien omistamilla kentillä on usein kielletty pelaaminen muilta kuin seuroilta. Pitäisi olla sellainen sääntö, että ainakin huonommilla kentillä saa kuka tahansa potkia silloin kun siellä ei ole varattua vuoroa.

Seuroissa toiminta on useinkin liian ryppyotsaista. Monet juniorit kyllästyvät ylikireään harjoitteluun ja lopettavat. Pitäisi sallia myös pelailu ilman sen suurempia tavoitteita. Näistä pelailijoista saadaan nimittäin yleisö otteluihin. Vasta sitten kun suuri yleisö innostuu jalkapallosta, irtoaa myös rahaa jalkapallolle.

ASUNTOALUEET LIIAN TIIVIITÄ. EI OLE POJILLE ENÄÄ MINKÄÄNLAISIA VAPAITA PAIKKOJA, JOISSA VOISIVAT PALLOTTELLA. SIKS PALLO EI PYSY SUOMEN POJILLA JALASSA.