jossain lehdessä haastateltu vanhaa avioparia, jotka olivat olleet naimisissa 60 vuotta ja siinä toimittaja kyseli tältä vaimoihmiseltä, että "onkos koskaan tullut mieleenne ottaa ero tuosta miehestänne" vaimo vastasi topakasti, että " EI KOSKKAA, mutta tappoo on tehnyt mielj monta kerttoo".
Minua nauratti pitkän aikaa tuon haastattelun tiimoilta, mitä mieltä te olette noin vahvasta ilmaisusta - tai onko koskaan tullut mieleenne samanlaisia tunteita pitkien avioliittojenne varsitiellä?
Minua nauratti pitkän aikaa tuon haastattelun tiimoilta, mitä mieltä te olette noin vahvasta ilmaisusta - tai onko koskaan tullut mieleenne samanlaisia tunteita pitkien avioliittojenne varsitiellä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
rautaista keskinäistä huumoria
se kovin hyvä juttu olisi kerrottavaksi Kakolan sanomissa :?
Piristi päiväni:-) Parhaat naurut saa vanhuksilta enkä tarkoita tätä pahalla. Heillä on useimmiten riittävä elämänkokemus olla ottamatta itseään liian vakavasti kuten me nuoremmat teemme.
me ollaan oltu nyt 33 vuotta yhdessä.aikoinaan tapeltiin siitä kun lapset oli pieniä .Sitten siitä,kun ne kasvatetaan täysi-ikäisiks.nyt tapellaan siitä kumpi lähtee kaupunginvuokra-asunnosta.Jompikumpi ilmeisesti hautausmaalle.
voisi heittää vaikka noppaa!
itsellekkin, tosin ei ihan tosissaan :)
Takana 30 vuoden yhdessäolo.
Miehet osaa olla välistä, tosi ärsyttäviä ;-)
tekee sellaista tyotä mistä ei tienaa,mut tykkää.on vanha ja väsynyt.Tykkää hääräillä omia pikkujuttuja.
Minä olen häntä niin paljon nurempi ,et oma äitini käy sille paremmin puolisoksi kuin minä.Tässä sitten vaan nyyköttelen ja oottelen kuolemaa..
ärsytyksen. Olen ollut -60 vuodesta lähtien yhdessä ja kyllä toisen tuntee niin tarkkaan, että aamulla tietää joka ähkäisyn, kun kaveri tulee aamukahville.
Omaisuuden ja lapset jaamme ei muuta mutta eroaminen ei auta sillä jokaisessa sukujuhlassa tapaamme kuitenkin. Emme riitele juuri koskaan.
Minusta tuntuu monesti, että hän odottaa minun poismenoani ja senjälkeistä naiselle kuuluvaa leskeyttä.
miestä on rakastanut hullun lailla ja jota on melkein jumaloinut ja sitten se sama mies on se, jonka olisi (joskus) voinut vaikka kuristaa - ja nyt hän on kuin haalea tee - (tai me molemmat). On se mokomaa vuoristorataa tämä immeisen elo ja ihmisen mieli. Sitä kai se elämä on, ei se varmaan kellään ole yhtä auvoista onnea. Mutta ärsyttäviä miehet kyllä osaa olla - välillä vain.
oottele - se tulloo oottamattakin - se kuolema - sitä ennen olisi aika elää.
Kyllä voin yhtyä vanhan vaimon lausumaan, vaikka ronskia tekstiä onkin. Riippuu ihmisen temperamentista, miten riitelee, mutta kyllä joskus on niin mieleni kuohahtanut, että "tappaa" on mieli tehynyt, vähintäänkin nostaa seinälle. Tietenkin terve mieli ja mielen hallinta estää hirmuteot.
Vaikka avioliitto on hyvä, kyllä arjessa tulee yhteentörmäyksiä, koviakin. Ja varmaan jokaisella on tapoja, jotka ärsyttää toista ja erimielisyyksiä ratkotaan kovin yksilöllisellä tavalla.
Karkuun ei ole mun kuitenkaan koskaa vielä tarvinnut lähtee enkä minäkään ole puukon ja puntarin kanssa ajanut takaa.
oli noin voimakkaita tunteita avopuolisoa kohtaan, että melkein murhanhimo käväisi mielessä, olikin kaikki hyvin.
Sitten kun mikään ei tehnyt mitään vaikutusta oli kaikki ohi, vaikka yhteselo jatkuikin vielä jonkun aikaa.
Joku sanoikin, että välinpitämättömyys on pahempaa kuin viha.
täysin paikkansa.
Olen kokenut kaikki vaiheet - rakastamisen, tulistumisen, vihan ja lopuksi välinpitämättömyyden.
Kaikki muut vaiheet vievät voimat mutta
viimeinen saa voimattomaksi, niin että mikä
se loppujen lopuksi on sitten paras vaihe, onko
sitä?
välinpitämättömyys ei anna edes potkua lähteä, vaikka on onneton ja kärsii.
Sitten joku asia saa, sai ainakin minut, reipastumaan ja lopetin helvetissä elämisen.