pitäisikö minun mennä osastolle?

Heippa!
Itse en tuolla osastolla ole ollut, mutta tunnen ihmisiä, jotka on ollut ja saanu sieltä paljon apua. Itselläni luultavasti on osastojakso edessä, johtuen useista diagnooseista.
Neuvoisin pyytämään koulupsykiatrilta lähetettä lääkärille, joka voisi ohjata oikeaan hoitoon. Minä puhuin ensin terveydenhoitajan kanssa, joka antoi lähetteen lääkärille ja lääkäri kirjoitti lähetteen psykopolille.
Toi viiltely on peruste sille et lääkäri luultavasti lähettää sut käymään tuola psykopolilla (nuorisopsykiatrinen poliklinikka) ja sielä ne määrittelee et millasta hoitoo laitetaan. Itte oon kokenu sen todella hyödylliseksi.
Ensimmäinen askel sulla olis varmaan kertoo sun vanhemmille et sulla on paha olo ja se purkautuu sua ittees kohtaan. Se on tosi vaikeeta ja vaatii rohkeutta, mutta ei kukaan vanhempi voi vaan antaa asian olla ku lapsella on selvästi paha olo. Oon aika varma et neki haluais selvittää asian ja saada sut kuntoon. Mulla ne oli tosi ymmärtäväisiä ku kerroin ja oli mun kaa samaa mieltä siitä, et mä tartten hoitoo.
Sitte tuo osasto. Niin. Sinnehän ei siis pääse tosta noi vaan ja siihen tarttee perusteet. Elikkäs se olis sitte se psykopolireissu.
Ja koulu hoituu osastolla voinnin mukaan. Jos jaksaa niin sielä käydään sairaalakoulua. Sielä on oma osasto nuorille (tai voisit päästä 13 vuotiaana lastenki osastolle) mutta en usko et sua sinne laitettas.
Terapiaa kokeillaan luultavasti ensinnä. Mahdollisesti lääkitystä. Riippuu diagnoosista, millasta hoito tulis oleen. Mutta ainaki kokemuksen perusteella terapialla alotettas. Kuulostat sen verran hyväkuntoselta ja haluat siitä viiltelystäkin eroon, niin ei ne sua osastolle laita. Itte en edes halunnu lopettaa viiltelyä. En oikeestaan halua vieläkään. Mutta koska sä haluat lopettaa nii sää kyl onnistut.
Mutta pyydä rohkeesti lähetettä lääkärille tai suoraan sinne psykopolille ja kerro vanhemmilles. Vaikka se tuntuu vaikeelta niin ne osaa olla tosi ymmärtäväisiä ja haluaa auttaa. Puhu vaikka sen koulupsykiatrin kans et haluaisit käydä polilla jos ne osais sanoo, et mitä kannattas tehdä. Se tietää tosta paikasta ja laittaa kyllä lähetteen jos oot sitä mieltä et sun kannattas käydä siä. :)
Sitte vielä tällanen loppujuttu. Kun itte kerroin vanhemmille viiltelystä ja pahasta olosta, mulla oli tikkauskunnossa olevia viiltoja sekä käsissä että jaloissa. Tuntu et mitä syvemmälle viiltää sitä parempi. Ne olis todella pitäny tikata, mutta en tehny mitään. Mulla oli todella itsetuhosia ajatuksia ja mietin aina ku mulla oli terä kädessä et "mitä jos toi verisuoni katkeis? Kuolisinko mää?" Tää oli se tilanne josta havahduin hakeen apua. Älä oikeesti hyvä ihminen jää odottaan liian pitkäks aikaa ja vajoo syvemmälle. Äläkä ota tätä tekstiä henkilökohtasesti. Yritän selittää et mihin sitä ei kannata päästää. Voi olla et on jossain vaiheessa ollu 0.01 millistä kiinni etten oo viiltäny liian syvälle. Oon nyt 16 ja en vieläkää oo päässy siitä täysin eroon, mutta mulla on muitaki ongelmia ;)
Kerro vanhemmille ja hae apua. Et joudu osastolle. :)

Miksi te alkujaan oikein aloitte viillellä?kiusataanko vai miks ihmees te noin teette?Tuntuu vain pahalta..miksi ette kerro vanhemmille jos on ongelmia,pitää uskaltaa kertoa jotta voi auttaa.

Yleensä osastolle otetaan sellaisia potilaita, jotka ovat vaaraksi itselleen tai muille. Joskus "pelkkä" viiltely ei riitä perusteeksi, sillä osastot ovat usein hyvin täynnä. Riippuu tietysti lääkäristä. Tämä on kuitenkin mielestäni väärin.
Itse olin osastohoidossa muutama vuosi sitten ja siitä oli paljon apua. Tuntui, että sai taukoa maailman menosta. Kyllä siellä oli monta sellaista, jotka olivat päässeet sinne vaikkei ollut mitään akuuttia vaaraa.
Sinun pitää saada lähete lääkärille, joka tekee arvion. Joskus lähetetään suoraan osastolle arvioitavaksi. Puhu niin avoimesti ja rehellisesti kuin pystyt, jotta sinua voidaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Sittenhän on olemassa myös ihan päiväosastoja, joilta lähdetään yöksi kotiin. On myös intervallihoitoa, jolloin ollaan lyhyitä aikoja osastolla säännöllisesti/tarpeen mukaan.
Suosittelen lämpimästi, minä ainakin sain siitä paljon apua.

Mä ymmärrän tämän mulla on aika samoja juttuja ton viiltelyn kanssa, mut mä päätin kertoa mun vanhemmille siitä, äidin vastaus oli "toi on vain kokeilua ja harmi että päätit mennä tolle tielle". Olin joskus kertonut mun äidille mun ongelmista ja sanoin että olin melkein tappamassa itseäni hän vastasi "olet kyllä pimee, hullu ja sairas" toi pahensi mun omatuntoa. Isäni ei sanonut mitään siihen . Olen ollut pois tunneilta koska ei ole fiilistä mennä niihin jne. Mäkin oon miettinyt tota osastoa että pitäiskö mun mennä mut oon kuullut todella huonoa niistä. Mä viiltelin ennen koulussa mut opettajat ottivat mun teräaseen pois niin en viitti ottaa toista. Opettaja teki lastensuojeluun ilmoituksen mun asiasta, mulla on keskustelu siellä huomenna tähän liittyen, koulussa nykyään kun mulla on huono olla niin mä hakkaan päätä seinään ja kotona mä viiltelen . Mulle on neuvottu mitä muuta voi tehdä ku viillellä 1. Kumilenksulla käteen 2. Peset naaman kylmällä vedellä 3. Teet viillon sun sormella (se ei tartte olla kovaa se viilto) ylähuulen kohdalle.