Äidin käytös vituttaa

Terppa vaan, eli jos hypätään suoraan asiaan, niin äitini käytös ärsyttää. Tunnustin tänään olosuhteiden pakosta, että olin pe-la poikaystävälläni eri paikkakunnalla enkä kaverillani yötä (kuten olin väittänyt.) Olen siis 16, tänä vuonna 17 täyttävä tyttö. Äitini otti tästä nokkiinsa, "jos mua huijataan niin menot loppuu siihen paikkaan", toisinsanoen olettaisin olevani arestissa koko loppuajan kunnes täytän 18. Aikomukseni oli tunnustaa koko asia jokatapauksessa ensi vklp tuodessani poikaystäväni meille käymään. Noh, olen tässä yrittänyt olla aikuinen ja puhua tapahtuneesta, sopia mahdollisesta rangaistuksesta ja perustella käytöstäni. MUTTA kun MINÄ yritän olla aikuinen, äitini käyttäytyy kuin menkkainen teini! Ei katso mua kun puhun, oikeastaan ignooraa täysin. "Mä en nyt jaksa keskittyä siihen" se vaan sanoo, ja mä meen mätänemään kämppääni.

Kyllä, tiedän tehneeni väärin, ja ymmärrän hänen ärsyyntymisensä, mutta miksei asiasta voi keskustella rakentavasti? Tämä vaivaa minua. Tämä oli ainut kerta kun koskaan olen huijannut, ja kuitenkin tunnustin tekoni. Kadun ja haluan järjestää asiat. Mutta kun nämä perheeni aikuiset ovat ah niin kypsiä niin tässä sitten odotellessa että pääseekö näkemään omaa kultaa enää koskaan.

Vinkkejä tähän tilanteeseen?