Joni Skiftesvikin kirja mietteissä

Luen vain kirjastokirjoja ja viimein sain Joni Skiftesvikin kirjan " Valkoinen Toyota vei vaimoni " käsiini jonotuksen jälkeen. Kirja oli sellainen elämys että se on siitä lähtien ollut koko ajan mielessä kun luin viimeisen sivun. Aion lukea kirjan vielä uudestaankin.
Mietin sitä mitä meillä Suomessa kirjoitetaan. Kuinka paljon kirjoitetaan puuta heinää ja kuinka monta kertaa oikea kirjallisen elämyksen tarjoava kirja jää pimentoon. Varmaankin niin olisi jäänyt nytkin jos tämä kirja ei olisi saanut Runebergin palkintoa. Ainakin minä kiinnostuin kirjasta vasta kun se sai palkinnon.
Yritän sanoa sitä etteivät kirjalliset palkinnot ole turhia. Kyllä ne saattavat osoittaa oman merkityksensä myös sillä tavalla kuin nyt kävi että lukija löytää palkinnon ansiosta todella hyvän kirjan.
Olen monta kertaa pettynytkin luettuani jonkun palkitun kirjan kun olen luullut, että se on todella hyvä mutta olenkin saanut havaita että palkitsija onkin halunnut näyttää vain oman " fiksuutensa " valitsemalla voittajaksi jonkun eriskummallisen taidetekeleen osoittaakseen oman fiksuutensa.
Kiitos lukuelämyksestäni siis kirjan tekijälle mutta myös Runebergin palkinnon raadille. Sitä kyllä ihmettelen miten Finlandia palkinnon raati ei tätä kirjaa huomioinut. Hakiko se taas kerran sellaista " fiksua " kirjaa " ?
7125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Harvoinpa noita laatukirjoja palkitaan - yleensä palkinnot menee niin h...tin taiteellisille luomuksille ettei viitti lukea paria sivua pitemmälle.

Äänestä

Samanlaiset ajatukset on mielessä meikällä noista palkituista kirjoista että esimerk. Finlandia Palkinnolla palkitut ovat järkiään taiteellisia luomuksia joita ei viitsi lukea. Skiftesvikin kirjoista olen aina tykännyt ja tämänkin kirjan aion kyllä hankkia käsiini.

Äänestä

No, tässä "Valkoinen Toyota..." kirjassa oli hyvää se, että teksti on sujuvaa, koska kyseessä on lukuisia teoksia jo julkaissut, lehtimiestaustainen kirjoittaja.

Heikkoa siinä on mielestäni se nykyään kaikkeen viihteeseenkin (tositevee esim.) yleistynyt tyylikeino, että juonen kulku rakennetaan näiden rankkojen kohtauksien esiin nostamiseen. Siinähän tekijä ei edes pyri antamaan vastausta lukijalle, kuinka näiden rankkojen asioiden kanssa selvitään. Samalla kirjoittaja kätketysti kerjää saamatta jäänyttä myötätuntoa ja hyvitystä kovista kokemuksistaan. Sitten sanoma vielä esitetään siinä valossa, että kirjoittaja ei suinkaan kamppaile omilla elämänasenteillaan rankkuuksia vastaan, vaan pyrkii etulyönnillä niiden kaveriksi. Rankkuuksia heitetään lukijan syliin tavallaan kuin sanotaan savolaisten sälyttävän vastuun kuulijalle omista puheistaan. Ei lukija mielestäni tällaista odota.

Äänestä

En ymmärrä pätkääkään edellisesti vuodatuksesta. Rakastuin Skiftesvikin kirjaan ja luen sitä jo toiseen kertaan. Se on kiertänyt ystäväpiirissäni ja kommentit ovat kaikilta samanlaiset: tässä pitkästä aikaa kirja, jossa on elämänmakua. Ihana kirja!!

Äänestä
  • No, kyllä ymmärsit. Jos ymmärrät Skiftesvikin tekstiä, ymmärrät myös näin selkokielistä kritiikkiäkin.

    Nämä kirjaa kritiikittömästi ylistävät kannanotot haiskahtavat teoksen myynnin edistämiseksi tuotetuilta mainosteksteiltä.

    Äänestä

Se nyt vain oli niin hyvä että kolahti minuun niin että tuntui ja saman tuntuu tehneen muihinkin lähipiirissä.Kai sen saa sanoa. Aiheetta enempään.

Äänestä

Tuskin mikään mainoskamppanja voi vaikuttaa jonkun kirjan arvosteluihin ja siihen että saa jonkun palkinnon. Kyllä kai se on kirjan laatu joka ratkaisee.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Veroc kirjoitti:

Luen vain kirjastokirjoja ja viimein sain Joni Skiftesvikin kirjan " Valkoinen Toyota vei vaimoni " käsiini jonotuksen jälkeen. Kirja oli sellainen elämys että se on siitä lähtien ollut koko ajan mielessä kun luin viimeisen sivun. Aion lukea kirjan vielä uudestaankin.
Mietin sitä mitä meillä Suomessa kirjoitetaan. Kuinka paljon kirjoitetaan puuta heinää ja kuinka monta kertaa oikea kirjallisen elämyksen tarjoava kirja jää pimentoon. Varmaankin niin olisi jäänyt nytkin jos tämä kirja ei olisi saanut Runebergin palkintoa. Ainakin minä kiinnostuin kirjasta vasta kun se sai palkinnon.
Yritän sanoa sitä etteivät kirjalliset palkinnot ole turhia. Kyllä ne saattavat osoittaa oman merkityksensä myös sillä tavalla kuin nyt kävi että lukija löytää palkinnon ansiosta todella hyvän kirjan.
Olen monta kertaa pettynytkin luettuani jonkun palkitun kirjan kun olen luullut, että se on todella hyvä mutta olenkin saanut havaita että palkitsija onkin halunnut näyttää vain oman " fiksuutensa " valitsemalla voittajaksi jonkun eriskummallisen taidetekeleen osoittaakseen oman fiksuutensa.
Kiitos lukuelämyksestäni siis kirjan tekijälle mutta myös Runebergin palkinnon raadille. Sitä kyllä ihmettelen miten Finlandia palkinnon raati ei tätä kirjaa huomioinut. Hakiko se taas kerran sellaista " fiksua " kirjaa " ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu