Voisiko joku selittää?

Tuo on mainio ja osuva esimerkki kielipolitiikkamme järjettömyydestä ja kohtuuttomuudesta!

Jollain ihmeen logiikalla ruotsin puhuminen on nostettu kaikkein tärkeimmäksi kansalaisoikeudeksi svekokratiassamme?

Kuvitelkaapa, että Ruotsissa suomen osaaminen olisi tärkein asia!!??

Oikeus "toimia" omalla kielellä on täsmälleen sama molempien osalta kun he asioivat viranomaisten kanssa. Ei suurempi eikä pienempi. Kallella yhtä suuri oikeus käyttää suomenkieltä asioidessaan Närpiön poliisin kanssa kuin Callells asoidessaan rajaviranomaisten kanssa.

Katsos kun Kallen pitää opastaa Callea, jos vaikkapa Calle eksyy. Ja se opastus on tehtävä ruotsiksi, muuten Kalle laitetaan häpeäpaaluun viikoksi kuninkaan käskystä.

"Callen oikeus osata vain ruotsia on suurempi kuin Kallen oikeus osata vain suomea"

Ja toisessa tilanteessa jossa Calle on virkamies ja Kalle kansalainen niin tilanne on juuri päinvastainen.

So what´s the fucking problem?

Onko Kalle jotenkin tärkeämpi kuin Calle? Miksi? Siksikö vain että Kalle sattuu kuulumaan isompaan ryhmään? Älkää hulluja puhuko!!

"Mitä järkeä tässä on? Voisiko joku ruotsinkielinen selittää, että miksi teidän oikeutenne toimia vain ruotsiksi on suurempi kuin suomalaisten oikeus toimia vain suomeksi?"

Periaatteessa oikeudet ovat täysin symmetriset. Eli jos Calle olisi virkamises ja Kalle olisi virkamiespalveluista nauttiva kansalinen niin tilanne olisi täysin vastaava. Siis periatteessa.

Käytännössä tilanne on hyvin epäsymmetrinen ja nimenomaan Kallen eduksi.

Tialnne on vielä paljon epäsymmetrisempi kaikissa muissa tilanteissa joihin ei virkavelvollisuudet päde. Tässäkin keskustelussa aloittajan oikeus olla osaamatta toista kotimaista kääntyy minun velvollisuuteen osata molempia.

Mutta mitä pullamössöenemmistön vähemmän lahjakkaammasta päässä oleva tuollaisesta mitään ymärtäisi. Ei tarvitse kun kuuluu enemmistöön.

Selitys on että ruotsinkieliset ovat arvokkaampia kuin suomenkieliset. Valtiovalta on siksi hyväksynyt Taxellin paradoksin virallisena käytäntönä.

Taxellin paradoksi keksittiin että olisi jokin perustelu alistamiselle, identiteetin muokkaukselle, rasismille ja Suomen olemattomalle kaksikielisyydelle.

Rasismia, alistamista ja identiteetin muokkausta on aina yritetty perustella eri tavoin mutta aina yhtä huonoin perusteluin.
Lainaus:
RKP:ssa kehitettiin niin kutsuttu "Allardtin-Taxellin paradoksi". Se tarkoittaa kaksikielisyyden ajamista suomenkielisten suhteen, mutta yksikielisten ruotsinkielisten instituutioiden säilyttämistä ja vaalimista. Kielikylpy sopisi näin ollen vain kieli-enemmistölle.
Linkki lainaukseen:
http://www.pakkoruotsi.net/kaksikielisyys.shtml

Taxellin paradoksi tarkoittaa sitä että suomenkielisen pitää oppia ruotsia mutta ruotsinkielisten ei tarvitse oppia suomea.
Taxellin paradoksi on keksitty Suomessa koska missään muualla ei yritetä väittää että 5%n vähemmistö tekisi maasta kaksikielisen.
Taxellin paradoksi osoittaa että Suomi ei ole kaksikielinen maa vaan suomenkielinen maa jossa on pieni vähemmistö ruotsinkielisiä. Taxellin paradoksia käytetään tekosyynä että suomenkielisen identiteetti voidaan muuttaa ruotsinkieliseksi. Todellisuudessa mitään Taxellin paradoksia ei edes ole, on vain rasismia jota yritetään perustella sairailla teorioilla.

Jos ruotsi olisi elinvoimainen kieli Suomessa niin siihen ei vaikuttaisi enemmistön toiminta suuntaan tai toiseen. Mutta ruotsi ei ole elävä kieli Suomessa, eikä Suomi ole elävästi kaksikielinen, niin enemmistön pitää tekohengittää ja varjella sitä pakkoruotsin, virkamiesruotsin ja kaksikielisyyden muodossa.

Tämäkään ei riitä vaan ruotsinkieliselle pitää antaa paremmat mahdollisuudet elämässä korkeamman koulutuksen muodossa.

Taxellin paradoksi osoittaa että ruotsi ei ole juurtunut Suomeen eikä ole oikeasti edes kuulunut Suomeen.

Jos Suomi olisi aidosti kaksikielinen kuten Belgia tai kuten aidosti monikielinen Sveitsi, niin Taxellin paradoksia ei syntyisi.

Belgiassa flaami ja ranska jatkavat elämää rinnakkain ilman mitään Taxellin paradoksia, koska molemmat kielet ovat paikallisia juurtuneita kieliä, joilla on puhujia kaikissa kansanosissa.

Opetuslaki pakkoruotsista ei voi kannatella (perustus)lakia 'kaksikielisyydestä' eikä päinvastoin.

Kehäpäätelmä ei toimi lain perusteena. Lait ovat itsenäisiä ja ne ovat laadittu jonkun aiheellisen asian takia, ne eivät ole olemassa itsensä tai toistensa takia, vaan niille pitää olla aiheellinen perustelu.

Laki kaksikielisyydestä ja laki pakkoruotsista eivät voi olla kannattelemassa toinen toisiaan. Poistamalla toisen murenee toisenkin merkitys.

Väite että Suomi on kaksikielinen ja siksi meillä on pakkoruotsi, on tyypillinen kehäpäätelmä joka tunnetusti ei kestä loogista kritiikkiä.

Kaksikielisyys tarkoittaa että Suomessa saa olla yksikielinen ummikko joko suomeksi tai ruotsiksi ja silti tulee saada palvelua äidinkielellään. Kaksikielisyys toimii nimenomaan pakkoruotsia vastaan.

Lain tarkoittama kaksikielisyys ei siis tarkoita pakkoruotsia missään muodossa. Pakkoruotsi on opetuslaissa jota on helppo muuttaa.

Pakkoruotsittajat ovat kynsin ja hampain pitäneet pakkoruotsista kiinni. Kun pakkoruotsi-laki poistuu huomaamme keinotekoisen kaksikielisyyden myös roikkuneen tyhjän päällä.