nyt on hyvä hetki
nousta puun juurelta
lähteä matkalle
jolla on ollut jo vähän aikaa
nyt on hyvä hetki
hyvästellä linnut
halata puu
jonka viileys on antanut rauhan
enkä tunne janoa enkä nälkää
minun ei tarvitse mitään
astua vain piiristä pois
nousta puun juurelta
lähteä matkalle
jolla on ollut jo vähän aikaa
nyt on hyvä hetki
hyvästellä linnut
halata puu
jonka viileys on antanut rauhan
enkä tunne janoa enkä nälkää
minun ei tarvitse mitään
astua vain piiristä pois
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihana runo!
Runo saa alakuloiseksi;aamukylmä hytisyttää koko vartaloa, kivistä tietään kohti umpisukkeloa vaeltaa kalvea olento, joka vapaaehtoisesti on heittänyt kaiken ilon, elon ja intohimon kuin jätesäkin tienoheen. Sellainen tunnelma syntyi runosta.
Ehkä mielikuva syntyi osaksi siitä että Solovetskissä tuulee kylmästi, vrt. ainakin siellä on jatulintarha.
Minut tämä runo taas tekee tyyneksi, koska siinä kuljetaan minusta labyrintin umpisukkelosta pois. Jatulintarha ei ole umpisukkelo vaan siitä johtaa aina avoin polku ulos. Kotikaupunkini Porvoon Jatulin Tarhassa on selkeästi erottuva avoin ulospääsyportti. Runon lopussahan puhutaan astumisesta pois piiristä. Minusta tuntuu että tämä valinta on ollut pakko tehdä, koska vaihtoehtoja ei ole. Vastassa on jokin voima, jonka yli ei pääse, vaikka keräisi puun energiaa vuosikaudet. Runoilija on tehnyt kuulaan ja kirkkaan, rauhaa huokuvan runon, joka on nähtävästi päätepiste noille alemmille runoille. Looginen sarja, puhdas ja eleetön. Parasta antia tällä saitilla.
olen myös syleillyt puuta.molemmat kädet rungon ympäri,mutta silloin oli kaipaus kipeämpi kuin mikään pelko,että joku näkee merenrannassa naisen painautuneena puunrunkoa vasten.
enkä siinä kauaa ollut.
puu on kuitenkin niin eloton.voi elämän kevät!
Jatunin ympärillä