minä en opetele. Per gele.
OIKEINKIRJOITUS Suomen kieli on monien ulkomaalaisten mielestä kohtuuttoman vaikea kieli. Se ei ole mikään ihme, sillä välillä myös suomea äidinkielenään puhuvilla on suuria vaikeuksia oikeinkirjoituksessa.
Ilta-Sanomat kysyi suomen kielen asiantuntijoilta, mitkä sanat tuottavat suomalaisille eniten päänvaivaa.
Vierasperäiset sanat
– Suomen kieleen on juurtunut jonkin verran vierasperäisiä sanoja. Osan kirjoitusasu on suomalaistunut, mutta mitään yleispätevää sääntöä ei ole. Esimerkiksi sana tussi on lainasana venäjästä, ja sen kirjoitusasu on suomalaistunut. Sen sijaan sanaa shakki ei voi kirjoittaa muodossa sakki, koska silloin koko sanan merkitys muuttuu, Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäinen vertaa.
– Esimerkkeinä tulevat mieleen sanat naiivi ja kollega. Toinen [kollega] on säilyttänyt alkuperäiskielen kirjoitusasun, mutta toiseen [naiivi] on lisätty vokaali. Tästä käy hyvin ilmi, että vierasperäiset lainasanat eivät ole oikeinkirjoitusasultaan aina kovin loogisia. Oikea kirjoitusasu pitää vain tietää, sillä aina sitä ei voi päätellä, kiteyttää Suomensuojelija-blogistaan tunnetuksi tullut suomen kielen tutkija, tohtori Lari Kotilainen.
Oikein: naiivi
Väärin: naivi
Oikein: kollega
Väärin: kolleega
Oikein: albiino
Väärin: albino
Oikein: foorumi
Väärin: forumi
Yhdyssanat
– Yhdyssanat ovat ikuinen ongelmakohta, myös aikuisilla. Niiden hankaluus johtuu varmaankin siitä, että ne ovat kirjoitusasultaan usein sopimuksenvaraisia, eikä niissäkään ole mitään selkeää, yhtenäistä sääntöä. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa nimenomaan ja alun perin, Hyytiäinen kertoo.
Yhdyssanoilla on maine monen nuoren kirjoittajan kompastuskivenä. Ylioppilasaineita työnsä puolesta lukevalla Lari Kotilaisella on kuitenkin rohkaiseva käsitys nykynuorison yhdyssanojen oikeinkirjoitustaidoista.
– Sellainen näkemys on melko yleinen, että nykynuoriso ei osaa yhdyssanoja ollenkaan. Minun lukemissani teksteissä yhdyssanavirheitä on kuitenkin pääsääntöisesti yllättävän vähän. Voi olla, että nuoret kirjoittelevat verkossa mitä sattuu, mutta tosipaikassa yhdyssanat tuntuvat olevan yllättävän hyvin hallussa.
Oikein: alun perin
Väärin: alunperin
Oikein: nimenomaan
Väärin: nimen omaan
Kun sanaparin jälkimmäinen sana on adverbi "päin", sen oikeinkirjoitus aiheuttaa usein päänvaivaa.
Tällaiset sanaparit voidaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen silloin, kun sanaparin ensimmäinen osa on adverbi (esim. siellä) tai partikkeli (esim. ylös).
Oikein: alaspäin, ylöspäin
Oikein: alas päin, ylös päin
"Väärin" lausuttavat sanat
Suomen kielessä pätee usein sääntö, että sanat kirjoitetaan samalla tavalla kuin ne lausutaan. Kirjoittajan harmiksi tämäkään sääntö ei ole kiveen hakattu.
– Ylioppilasaineissa sanat niinpä ja kunpa aiheuttavat usein ongelmia. Päätteet -pä ja -pa aiheuttavat puhuttaessa sen, että n-kirjain lausutaan kuin m-kirjain. Sen vuoksi moni käyttää myös kirjoittaessa m-kirjainta, Kotilainen toteaa.
– Toinen tyypillinen virhe on lisätä sanan enää perään ylimääräinen n-kirjain. Se saattaa olla yleistynyt puhekielessä, mutta eihän se siihen kieliopillisesti kuulu.
Välillä käy päin vastoin. Sanojen ääntäminen hämää kirjoittajan jättämään pois kirjaimen, joka ei äännettäessä välttämättä erotu selvästi.
– Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi tekijä, ompelija ja aggressiivinen. Kahdessa ensimmäisessä sanassa j-kirjain jää usein pois ja jälkimmäisessä toinen g-kirjain, Hyytiäinen kertoo.
Oikein: niinpä, kunpa
Väärin: niimpä, kumpa
Oikein: enää
Väärin: enään
Oikein: tekijä, ompelija
Väärin: tekiä, ompelia
Oikein: aggressiivinen
Väärin: agressiivinen
Juttua korjattu klo 16.31.
OIKEINKIRJOITUS Suomen kieli on monien ulkomaalaisten mielestä kohtuuttoman vaikea kieli. Se ei ole mikään ihme, sillä välillä myös suomea äidinkielenään puhuvilla on suuria vaikeuksia oikeinkirjoituksessa.
Ilta-Sanomat kysyi suomen kielen asiantuntijoilta, mitkä sanat tuottavat suomalaisille eniten päänvaivaa.
Vierasperäiset sanat
– Suomen kieleen on juurtunut jonkin verran vierasperäisiä sanoja. Osan kirjoitusasu on suomalaistunut, mutta mitään yleispätevää sääntöä ei ole. Esimerkiksi sana tussi on lainasana venäjästä, ja sen kirjoitusasu on suomalaistunut. Sen sijaan sanaa shakki ei voi kirjoittaa muodossa sakki, koska silloin koko sanan merkitys muuttuu, Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäinen vertaa.
– Esimerkkeinä tulevat mieleen sanat naiivi ja kollega. Toinen [kollega] on säilyttänyt alkuperäiskielen kirjoitusasun, mutta toiseen [naiivi] on lisätty vokaali. Tästä käy hyvin ilmi, että vierasperäiset lainasanat eivät ole oikeinkirjoitusasultaan aina kovin loogisia. Oikea kirjoitusasu pitää vain tietää, sillä aina sitä ei voi päätellä, kiteyttää Suomensuojelija-blogistaan tunnetuksi tullut suomen kielen tutkija, tohtori Lari Kotilainen.
Oikein: naiivi
Väärin: naivi
Oikein: kollega
Väärin: kolleega
Oikein: albiino
Väärin: albino
Oikein: foorumi
Väärin: forumi
Yhdyssanat
– Yhdyssanat ovat ikuinen ongelmakohta, myös aikuisilla. Niiden hankaluus johtuu varmaankin siitä, että ne ovat kirjoitusasultaan usein sopimuksenvaraisia, eikä niissäkään ole mitään selkeää, yhtenäistä sääntöä. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa nimenomaan ja alun perin, Hyytiäinen kertoo.
Yhdyssanoilla on maine monen nuoren kirjoittajan kompastuskivenä. Ylioppilasaineita työnsä puolesta lukevalla Lari Kotilaisella on kuitenkin rohkaiseva käsitys nykynuorison yhdyssanojen oikeinkirjoitustaidoista.
– Sellainen näkemys on melko yleinen, että nykynuoriso ei osaa yhdyssanoja ollenkaan. Minun lukemissani teksteissä yhdyssanavirheitä on kuitenkin pääsääntöisesti yllättävän vähän. Voi olla, että nuoret kirjoittelevat verkossa mitä sattuu, mutta tosipaikassa yhdyssanat tuntuvat olevan yllättävän hyvin hallussa.
Oikein: alun perin
Väärin: alunperin
Oikein: nimenomaan
Väärin: nimen omaan
Kun sanaparin jälkimmäinen sana on adverbi "päin", sen oikeinkirjoitus aiheuttaa usein päänvaivaa.
Tällaiset sanaparit voidaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen silloin, kun sanaparin ensimmäinen osa on adverbi (esim. siellä) tai partikkeli (esim. ylös).
Oikein: alaspäin, ylöspäin
Oikein: alas päin, ylös päin
"Väärin" lausuttavat sanat
Suomen kielessä pätee usein sääntö, että sanat kirjoitetaan samalla tavalla kuin ne lausutaan. Kirjoittajan harmiksi tämäkään sääntö ei ole kiveen hakattu.
– Ylioppilasaineissa sanat niinpä ja kunpa aiheuttavat usein ongelmia. Päätteet -pä ja -pa aiheuttavat puhuttaessa sen, että n-kirjain lausutaan kuin m-kirjain. Sen vuoksi moni käyttää myös kirjoittaessa m-kirjainta, Kotilainen toteaa.
– Toinen tyypillinen virhe on lisätä sanan enää perään ylimääräinen n-kirjain. Se saattaa olla yleistynyt puhekielessä, mutta eihän se siihen kieliopillisesti kuulu.
Välillä käy päin vastoin. Sanojen ääntäminen hämää kirjoittajan jättämään pois kirjaimen, joka ei äännettäessä välttämättä erotu selvästi.
– Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi tekijä, ompelija ja aggressiivinen. Kahdessa ensimmäisessä sanassa j-kirjain jää usein pois ja jälkimmäisessä toinen g-kirjain, Hyytiäinen kertoo.
Oikein: niinpä, kunpa
Väärin: niimpä, kumpa
Oikein: enää
Väärin: enään
Oikein: tekijä, ompelija
Väärin: tekiä, ompelia
Oikein: aggressiivinen
Väärin: agressiivinen
Juttua korjattu klo 16.31.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin metsässä naivia nuoria.
Meilä onpi kotona iso aggrekaattori.
Niin ,tota sitä mä vaan et onks se nuali vai nuoli?
kyl ne vaa nuali, toisiansa ja sit ol naisii joil o siitinpöly allerkia