Kirjoittakaa kauhutarinoita.

Hanako

on tyttö japanilaisesta urbaanilegendasta, jonka henki kuulemma vainoaa koulujen vessoja, Hanako tulee esille jos menet tyttöjen kolmannen vessakopin eteen koputat kolmesti ja kysyt: "Oletko täällä Hanako-san?" silloin Hanakon pitäisi vastata: "Olen täällä" jos uskaltaudut avaamaan oven näet siellä pienen poikahiuksisen tytön jolla on yllään punainen paita. Hän voi olla joko hyväntahtoinen, ilkikurinen tai pahan tahtoinen.

täs on yks:
Tytöllä nimeltä Miia oli aina ollut suloinen pehmonukke nimeltä Molla. Hän nimesi sen heti kun oppi puhumaan, ja se oli myös hänen ensimmäinen sanansa. Miia täytti myöhemmin 15 vuotta, ja samana päivänä oli myös Mollan 15-vuotis syntymäpäivät. Miia avasi kauniin, punaisen ja pehmeähkön paketin. Keltainen koristenauha tippui nopeasti lattialle kun Miia avasi pakettia innoissaan. Paketissa oli posliininukke, se oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Miian äiti sanoi, että nukke oli tuotu Ranskasta asti ja se oli hyvin kallis. Miia asetti uuden nuken yöpöydälleen. Mollan hän tönäisi lattialle. Miian vieressä Molla ei ollut nukkunut moneen monituiseen vuoteen, vaan se oli istunut jo 5 vuotta yöpöydällä.

Yöllä Miia heräsi kummalliseen ääneen. Uusi nukke oli tippunut lattialle ja siitä oli kuulunut risahtava ääni. Molla oli jotenkin siirynyt lähemmäksi vuodetta. Miia piti Mollasta yhä, mutta rakasti uutta nukkeaan. Hän nosti kauniin nuken yöpöydälleen. Parin tunnin päästä hän heräsi uudelleen. Molla oli noussut yöpöydälle, ja uusi nukke makasi lattialla Mollan paikalla. Miiaa alkoi hermostuttaa. Hän sanoi hiljaa "Molla.." ja kylmät väreet viilsivät hänen ruumistaan pitkin. Hän sanoi uudestaan Mollan nimen, ja hän tunsi vihlovaa kipua. Pitkin yötä hän heräili ja lausui tahtomattaankin Mollan nimeä.

Aamulla Miian äiti tuli herättelemään Miiaa, mutta kun hän vetäisi peiton Miian päältä hän näki kauhean näyn. Miia oli kuollut, mutta silmät olivat jääneet auki. Ilme muistutti ihan huoletonta Mollan hymyä. Molla makasi Miian vieressä. Posliininukke makasi maassa. Miian äiti vilkaisi posliininukkeen ja kiljaisi; nukella oli järkyttävä, pirullinen hymy kasvoillaan. Miian äiti sai sydänkohtauksen ja Miian isäkin oli herännyt. Myöhemmin Miian äiti näki nuken kasvoja kaikkialla ja kuoli itsekin. Miian isää oltiin kielletty katsomasta nukkea kasvoihin, joten hän hautasi sen läheiseen metsään. Hän kaivoi ja kaivoi, vaikka kuoppa oli jo tarpeeksi suuri. Lopulta kuoppa oli niin valtava, että hän olisi mahtunut siihen itsekin. Takaa kuului pienen pieniä risahduksia. Mollalta oli irronnut toinen nappisilmä ja se hymyili kaameasti; se työnsi Miian isän kaivamaansa kuoppaan. Samalla posliininukke oli tippunut kuoppaan. Multaa alkoi tippua Miian isän päälle ja hän katsoi vasemmalle. Posliininukke irvisti häneen kaamealla tavalla eikä häntä löydetty enää koskaan.

ja kiva legenda tossa ylhääl

aika kiva :twisted:

toi merkki ei toiminu

Kirottu isoäiti osa 1/?

Olipa kerran 11 vuotias poika nimeltä Aleksi. Aleksin isoäiti oli kuollut, ja hän meni viemään kukkia isoäitinsä haudalle. Aleksi heitti kukat haudalle ja ajatteli: Alkaa olla jo myöhä. Aleksi kääntyi toisinpäin ja otti pari askelta. Hänen takaa kuului rapinaa. Aleksi kääntyi takaisin haudalle päin ja huomasi kukkien kadonneen.
-Mitä helvettiä? Aleksi kiiruhti kotiinsa peiton alle ja nukahti. Hän heräsi keskellä yötä ja kuuli äänen: -Aleksiii... APUAAH! Vhiuh! Se olikin vain unta. -Aleksiii... Täällä sängyn alla... -Se sama ääni... Aleksi kurkisti sängyn alle. Siellä oli hänen ryppyinen isoäitinsä :twisted: .

Jatkanko?

JATKA

joo jatka

PITKÄ KYNTINEN MURHAAJA olipa kerran tyttö ja äiti äiti oli lähdössä viikon pituisiin juhliin hän sanoi sulje ovet ja ikkunat äläkä päästä ketään sisään.Sillä lehdessä oli niin kauhea tiedote. Mutta en voi näytää sitä sinulle.!,hyvä on sanoi tyttö ja äiti lähti juhliin. tyttö sulki kaikki ikkunat.hän pesi hampaat ja meni olo huoneseen ja huomasi ETTÄ IKKUNA OLI AUKI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!hän meni sulkemaan sen mutta ei ehtinyt kun pitkäkyntinen murhaaja hyppäsi pimeästä ja raateli tytön,.myöhemmin äiti tuli kotiin ja löysi työn kuolleena kylpy ammeesta ja sai sydän kohtauksen ja kuoli MUTTA MUISTA ETTÄ TÄLLÄKIN HETELLÄ SE VAANII SIUNUA JOSSAIN!!

Uusi perhe.
Äiti ja isä ei ole ikinä kotona.He eivät laita ruokaa vaan kiertelevät baareissa päivät pikät. Illalla kun olen menossa nukkumaan vanhempani tulevat kotiin ja hakkaavat ja potkivat minua. Silloin karkaan ikkunasta naapuriin ja olen siellä niin kauan että äiti ja isä ei ole enää kännissä. Naapurit ovat ilmiantaneet äidin ja isän poliiseille. Äiti joutui vankilaan ja isä pääsi karkaamaan. Olen nyt kovalla sängyllä täällä, missä pidetään lapsia joiden vanhemmat eivät voi huolehtia. Huomenna menisin uuteen perheeseen.
Astuin sisään isoon taloon. Äitipuoleni ohjasi minut huoneeseeni. Laskin matkalaukun lattialle ja aloin järjestää tavaroita kaappiin. Avasin kaapin oven. Kuului kamala narina ja vinkuna painavan oven avautuessa. Oven ollessa vasta raollaan sisältä kuului huutoa ja kiljunaa, paiskasin oven täyttä kiiinni. Avasin sitä uudelleen. Ei kuulunut mitään. Ovi aukesi narahtaen selkoselälleen. Sisällä kaapissa istui 50cm pitkä olento joka hymyili leveästi minulle. Se hyökkäsi kohti ja ajoi munut sisälle pieneen komeroon. Komerosta lähti portaat joita pitkin lähdin juoksemaan, olento tuli perässäni. Rappusten päässä oli kellari huone joka oli täyvä luurankoja ja mädänneitä ruumiita. Verenhimoisia olentoja ilmestyi lisää ja ne piirittivät minut. Niiden punaiset silmät saivat minut hypnoosiin. Jäin aloilleni. Yksi tuli kohti ja repi minut kartia.Heitti toisen puolen muille ja he söivät sen toisen puolen minusta se heitti huoneen perälle. Siinä huoneen nurkassa minä edelleenkin makaan ja mätänen ajan kuluessa.

SÄKKIMURHAAJA

Osa 1

Joni oli 18 vuotias miehenalku. Kesällä hän päätti mennä vanhemmilleen katsomaan mitä heille kuuluu. Vanhemmat olivat ylpeitä Jonista, mutta he eivät tienneet mitä paheita hänellä oli.

Joni meni rantaan pois vanhempien piiristä. Hän otti tupakka-askin ja kaljapullon vanhasta ladan romustaan. Hänestä oli tulossa selvä juoppo. Hän ryyppäsi aina, kun oli mahdollisuus.

Ilta oli vielä nuori. Hän päätti soittaa tyttöystävälleen Marille. Marikaan ei tiennyt Jonin paheista. Mari ei päässyt Jonin surukseen hänen luokseen. Häntä ärsytti.

Joni päätti viettää koko yön rannassa, tupakkaa polttaen ja olutta juoden. Kello oli jo 2 yöllä. Istuskellesaan rannassa hän huomasi mustan säkin tippuvan salmen toisella puolen. Hänen päähänsä sattui karmea ajatus, että säkissä olisi ruumis. Se oli nuoren miehen ruumis. Aivan kuin Joni. Hetken mielijohteesta Joni hyppäsi järveen ja ui kovaa vauhtia säkin luo. Hän oli humalassa. Juuri ja juuri hän jaksoi uida. Hän alkoi vimmatusti repiä säkkiä. Jonin kauhukseen se oli ruumis. Hän oli kauhuissaan. Hän alkoi äkkiä kaivaa taskuistaan kännykkää. Mutta se oli rikkoutunut veden takia. Hän ajatteli huutaa, mutta muisti sitten kaljapullon, ja tupakka-askin.

Sitten tapahtui odottamaton asia. Ruumis avasi silmänsä, ja otti esiin hopeisen tikarin. Jonille kävi huonosti. Todella huonosti. Joni julistettiin kadonneeksi. Häntä ei ihme kyllä löydetty. Eikä myöskään mystistä säkkimurhaaja.

Jatkanko?

JATKA

OK Osa 2

Seuraava päivä koitti. Päivä oli kaunis, ja aurinkoinen. Kukaan ei tiennyt Jonin katoamisesta. Ei kukaan muu, kuin mystinen säkkimurhaaja. Jonin vanhemmat Kari, ja Satu, eivät kaivanneet vielä kello 10:neltä Jonia. Mari, Jonin tyttöystävä oli soittanut Jonille aamulla, mutta hän ei vastannut. Sitä Mari ihmetteli.

Kello kahdentoista aikaan Jonin isä jo ihmetteli mihin Joni oli jäänyt. Hänen auto oli kyllä pihassa. Kari päätti mennä katsomaan missä Joni oli. Hänen vanhemmillaan oli mökki, jossa Jonin piti olla yötä. Kari katsoi mökistä, ei Jonia. Hän ajatteli, että Joni on mennyt lenkkille, tai vaan muuten kävelemään. Kuitenkin Karia jäi harmittamaan. Hän päätti mennä mökin rantaa onkimaan.

Mutta rantaan tullessa Kari huomasi tupakka-askin, ja viisi kaljapulloa. Hän arvasi; ne olivat Jonin. Kari hermostui, ja jätti onkimisen sikseen. Hän sanoi asia Satulle, ja siitäkös irma huolestui. Ei niinkään hermostunut. Se päivä ihmeteltiin, että missä Joni on. Mutta illalla, kun Joni ei ollut palannut, Kari päätti soittaa Marille.

-"No hei Mari, Kari tässä.

-Ai sinä, vastaa Mari.

-Ol..

-Ol..

-Oletko nähnyt Jonia? kysyy kari.

-Sitä minäkin tässä ajattelin kysyä, vastaa Mari.

-Ei voi olla totta, Kari ihmettelee.

-Mihin Joni on voinut kadota? pähkäilee Marikin.

-Olen katsonut joka paikasta, eikä häntä ole löytynyt. Autokin on pihassa. Erään ikävän asian löysin. Viisi tyhjää kaljapulloa, ja tupakka-askin rannalta. Onko Joni kertonut tästä sinulle? Kari sanoo epäilevästi.

-Mitä? Ei todellakaan ole. Ei kai tässä ole mitenkään se mahdollisuus, että Joni on huk..

-Älä sanokkaan! Kari vastaa lujaa.

- On jo myöhä, toivotaan, että Joni tulee huomenna, Kari sanoi.

- Hyvä on, näkemiin Mari huokaisi.


Kari laski kännykän pöydälle, ja istuutui sohvalle. Hän oli huolissaan, aivan niinkuin Satu, ja Marikin. Kello oli jo 11, ja Jonin vanhemmat päättivät mennä nukkumaan. Huolestunein mielin he painuivat pehkuihin. Joni oli vieläkin kadoksissa.

Yö oli kuuma, ja Kari heräsi. Hän meni keitiöön juomaan. Pöydällä hän huomasi lapun, jossa luki:

On keskiviikko, Kari lähtee tapansa mukaan kävelemään kouluun 15 yli kahdeksan. Kari on 6. luokkalainen pieni koulupoika.
Kun Kari pääsee kouluun on siellä hiljaista, missä kaikki ovat? Kari menee kurkistamaan luokkansa ikkunasta.

Hän näkee huppupäisen olennon jolla on veitsi kädessä koko koulun oppilaat ovat verisinä ja kuolleinna siisteissä pinoissa.
Yht äkkiä kari tuntee kaulallaan puukon. Hän kuulee äänen ''Mitä sinä täällä teet on aika poistua''
Kari herää huohottaen hän on koulussä jälki-istunnossa ja opettaja on hänen vieressään '''olit nukahtanut''
Opettaja sanoo Karille.

Kari lähtee kotiin hän ajattelee ''jos näen vielä kerrrankin noin pahan painajaisen tulen hulluksi''

Illalla Kari sää tekstiviestin Petriltä ''TULE 10 MIN PÄÄSTÄ HYLÄTYLLE TALOLLE'' Kari lähtee kävelemäänpimeään metsään kohti hylättyä taloa. Karia pelottaa hän kuulee rapinaa pensaikosta. Kari pysähtyy, kuu loistaa kelmeää valoa.

Pensaikossa rasahtelee, Kari äkee tumman hahmon luikahtavan pensaikosta puitten sekaan, kohti Karia.
Kari lähtee juoksemaan metsässä hän juoksee ja juoksee kunnes kompastuu pieneen narun joka on pingoitettu metsässä kulkevalle ohuelle polulle, Hän kuulee askelia takanaan, joku ottaa Karin paidasta kiinni, Kari kuulee repeävän kankaan ääntä.

Kari potkaisee summamutikassa taakseen hän osuu johonkin varmaan kiinniottajan polveen. Takaa kuuluu ulvahdus ja pensaikko rytisee kun joku olento kaatuu sinne.

Kari tulee sydän pamppaillen hylätyn talon pihaan hän etsii katseellaan Petriä missä Petri on?
Hän kuulee askelia huh siellä Petri kävekee kohti Karia.

''Tuol pusikossa on joku joka jahtas mua'' Kari kertoo Petrille. Petri on oudon vaisu, hän katsoo Karia hiljaa suoraan silmiin.
Kari erottaa Petrin silmistä liekkejä Petri lähestyy Karia uhkaavasti Petrin kummalliset silmät tulevat lähemmäksi ja vielä lähemmäksi.

Sitten kuuluu elokuisen illan rauhaa rikkova kiljahdus, Kari makaa maassa hievahtamattakaan hänellä on puukon isku mahassa, sitten kari katsoo ommaa kättään hänen käsi alkaa muuttua punaiseksi siitä alkaa tulla karvoja, sitten punainen iho alkaa halkeilla ja ihaon sisältä purkautuu vihreää ja keltaista mönjää. Puukko jolla Petri puukotti Karia on kirottu.

Yhtäkkiä Karin jalat muuttuvat samanlaisiksi puna viher keltaisiksi. Karin alkaa tekemään mieli verta, Veitsen isku hänen mahassa on parantunut.

Kari lähtee kävelemään pimeässä metsässä kotia kohti, Kari asuu lasten kodissa koska hänen vanhempansa kuolivat kummallisesti.
Kari tulee talon pihalle hän huomaa hden lasten kodin ''hoitajista'' tulevan kohti karin takana olevia roskiksia.
Kari menee auton taakse suojaan kun hoitaja oon päässyt auton kohdalle kari kävelee hoitajan taakse.
Hoitaja kääntyy ja kiljaisee. Kari hyökkää hoitajan kimppuun ja puree hoitajalta käden irti. Kari nauttii veren mausta Kari vie loput hoitajan raadosta piiloon jokeen joka virtaa hoitokodin takana.

Kari nauraa räkäisesti hän ei malta odottaa seuraavaa aamua kun lapset lähtevät kouluun.
Aamulal kari huomaa Toni pojan aina niin kiltin joka lähtee aikaisin kouluun Kari seuraa Tonia hän on aivan kiinni Tonissa

Toni haistaa pahan hajuisen hengityksen ja kääntyy Kari syöksyy ja puraisee Tonia ja vie Tonin metsään ja syö Tonin siellä.

Olkaa varovaisia Kari elää yhä.

Pimeyden ruhtinas

- Oli pimeä yö, sunnuntai. Mikko ja Teemu olivat kävelemässä kaverinsa juhlista ja juttelivat niitä näitä. Heillä oli ollut todella mukava, katsoivat elokuvia kauniissa naisseurassa ja kaverien ympäröimänä. He naureskelivat kävellessään metsän laidalla ja näkivät kuusen latvojen liikkuvan. Teemu tuumasi, että se oli "varmaa joku varis." Vai oliko se? Teemu ja Mikko olivat Teemun talon kohdalla ja oli aika sanoa hyvät yöt. Teemu lähti kävelemään ovelle ja Mikko omalle taholleen. Teemu kuuli ääniä päänsä sisällä, jotain kummallista jotain niin kylmää ja raakaa. Hän ei ymmärtänyt sitä alkuunkaan.


Oli seuraava päivä, masentava aamu. Teemu kaatoi kahvia itselleen, että saisi itsensä hereille. Vanhemmat olivat jo lähteneet töihin. Hän mietti viime öistä tapausta ja selvitteli tapausta itselleen. "Mikä se oli ollut", "Mitä se tarkoitti", "Kuulinko minä harhoja" Ei voi tietää, vai voiko?

Hän lähti kävelemään kouluun ja meni saman metsän luo, mutta ei havainnut mitään erityistä, kunnes yhtäkkiä puiden lähistöillä rupesi kuulumaan liikettä, hänen ruumistaan piti outo voima paikoillaan, vai eikö hän vain uskaltanut liikkua. Joku kalmaiseva olio liikkui metsässä ja katsoi häntä silmiin. Olennon silmät olivat verestävän punaiset, muuta hän ei erottanut metsästä, hän lähti suoraan juoksuun ja tapasi matkallaan Mikon.

Hän selitti tapahtumiaan Mikolle, ja Mikko sanoi, että ei ollut nähnyt mitään omituista tai kuullut mitään erityistäkään. Teemua alkoi kalvaa pieni epäilys, Oliko hän hullu? Valehteliko Teemu?

Hän ei antanut sen vaivata mieltään vaan käveli reippaasti kouluun jossa hän vietti seuraavat kuusi tuntia. Hän käveli kotiin eikä nähnyt tällä kertaa metsässä mitään epäilyttävää ja meni kotiin tekemään läksyt, ja syömään ruokaa minkä äiti oli valmistanut. Hän oli koneella koko päivän ja oli jo myöhä 22:38 hän katsoi kelloa ja päätti käydä juomassa. Hän meni keittiöön ja katsoi ikkunasta hän näki sen! Hän näki sen selvästi, se oli....


Jatkuakko vai ei? Siinä vasta kysymys.

Matti ja Jari olivat hyvin kovia poikia. He päättivät yhtenä maanantaina kiusata puukäsityöntunnilla Heidän puukäsityön opettajaa, Heikki Niemelää. He heittivät paperipallon opettajan takaraivoon kun hän oli justiinsa hiomassa ja huonosti kävi, sormi katkesi. Pojat juoksivat kotiansa ja nauroivat sille tapahtuneelle. Yöllä Matin ja Jarin lopettaessa Cs:n pelaamisen, menivät sähköt yllättäen. "Miksi aina palaa sulake?" Matti valitti ja yhtäkkiä kaikki sumeni. Jari heräsi silmiään räpytellen ja ihmetteli missä on? Sitten hän tajusi että hän tuijottaa koulun kattoa. Hän käänsi päätänsä ja huomasi seinässä veriroiskeita. Hän säikähti sillä hän tiesi että hän on hiomakoneen pöydällä ja samassa pärähti kone soimaan ja vähän aikaan hiuksia pöllysi sitten kuului "ziuuuw" ja valkoista jauhetta, ihonkappaleita,verta ja jotain mönjää lenteli pitkin seiniä. Matti heräsi ääneen ja yritti liikkua mutta ei voinut. Hänen jalkansa oli naulattu yhteen ja hänet oli kiinnitetty höyläkoneeseen joka käynnistyi ja survoi pojan selän ja selkärangan ja kaikki sisuskalut veriseksi mössöksi. Tämä oli Opettajan kosto ja opettajaa ei enään nähty koko Järvelän maakunnassa.

Outoja viestejä

15 vuotias Jonna oli muuttanut lähiaikoina erääseen rauhalliseen pikkukaupunkiin. Hän oli palaamassa koulusta. Hän saapui postilaatikolleen ja otti postin. Sen jälkeen hän käveli posteineen kotiin. Hän laski postit pöydälle ja vilkaisi niitä. Siellä oli kirje hänelle. Oli ihme, että joku lähetti jo tässä vaiheessa hänelle postia. Kirje oli kirjoitettu ilmeisesti kirjoituskoneella ja siinä luki
"Olen pihallasi illalla. Tule mukaani, niin näet ihmeen"
Jonna ajatteli, että se oli joku tyyppi koulusta, joka halusi tutustua häneen. Hänen vanhempansa olivat poissa, joten nyt oli mahdollisuus tutustua viestin kirjoittajan kanssa. Hän odotti iltaan ja hänen pihaansa ajoi auto. Jonna juoksi kohti autoa. Auton kuljettaja oli piilottanut naamansa Halloween -naamarin taakse. Tämä kuului tietenkin tutustumisleikkiin. Auto lähti liikkeelle. Sitten Jonnan päähän pälkähti ajatus. Miten alle 18-vuotiaalla voi olla auto? Kaikki hänen koulussaan ovat alle 18-vuotiaita. Kun hän tajusi sen, oli jo liian myöhäistä...
Matka helvettiin voi alkaa. Jonna kiljaisi, mutta kuski meni täyttä vauhtia eteenpäin. Jos hän hyppäisi ulos autosta, niin se olisi varma kuolema. Auto pysähtyi. Hahmo veti naamarin naamaltaan ja sanoi:
"En minä tee sinulle pahaa. Ajetaan nyt vain kotiisi"
Kokemus oli pelottava, mutta myös outo. Jonna ei tietänyt hahmon sukupuolta, ei hänen nimeään, ei hänen asuinpaikkaansa, ei hänen ikäänsä, eikä sitä, miksi hän halusi Jonnan kyytiinsä.

Jatkoin tarinaa. Saako Jonna selville, kuka oli tuo outo tyyppi? Lue seuraava jatko...

KIrjoittakaa lisäääääääää! HALUUN LUKEE!!!!!!!!!!!!!

Kamala kauhu juttu


Oli sumuinen ilta, mutta kuu loisti taivaalla. Jussi Lehtiö oli kävelemässä kotiin töistä oman lehtensä toimituksesta, kun hän kuuli takanaan askelia. Hän kääntyi ja näki vanhan eläkeiässä olevan naisen. "Huh!" hän ajatteli. Hän kääntyi taas taaksepäin, mutta nainen oli kadonnut ja tilalla oli pieni, valkoinen kissa. Jussi meni silittämään sitä. Yhtäkkiä kissan silmät alkoivat loistaa…

Aamulla Anu Aamuvirkku tuli hakemaan postiaan ja näki kadulla raadellun miehen, jonka sydän oli revitty irti…Hän juoksi naapuriinsa, johon oli muuttanut juuri äskettäin tiedemies, Pertti Pipetti. Pertti soitti heti poliisin ja ambulanssin. Ne tulivatkin tuota pikaa ja poliisi otti Anulta ja Pertiltä lausunnot. Kun lääkärit veivät valkoisen ruumiin pois, he sanoivat, etteivät olleet ikinä nähneet mitään vastaavaa…

Anu lähti töihin järkytyksen laannuttua. Matkalla häntä vastaan tuli pieni kissa, ja Anu kutsui sitä luokseen. Kissa ei tullut, niinpä Anu lähti kulkemaan sitä kohti. Kun Anu kosketti kissaa, hän sai valtavan sähköiskun ja pyörtyi hetkeksi… Kun hän vähän ajan päästä heräsi, kissa oli kadonnut. "Aivan kuin kissan silmät olisivat loistaneet punaisina…" Anu ajatteli.

Töissä kaikki olivat hiljaa surullisen näköisiä. Anu kysyi, mitä oli tapahtunut. Tiina Tuittupää sanoi, että Marja Mäkättäjä oli kuollut. Hänet oli raadeltu ja hänen sydämensä oli revitty irti. "Miehelle kadulla oli käynyt samalla tavalla! Tämä ei voinut olla sattumaa", Anu ajatteli. Anu lähti aikaisin töistä pois. Tv oli päällä, kun Anu oli keittiössä. Hän kuuli, että uutiset alkoivat. Uutisissa raportoitiin näistä oudoista tapahtumista. Siinä sanottiin, että meidän Purppura- kylässämme oli sattunut jo 10 näitä outoja tapauksia.

Seuraavana iltana kun Anu tuli kotiin, taloissa paloivat kaikki mahdolliset kynttilät ja valot. Verhot oli vedetty ikkunoiden eteen ja kaikki ovet ja ikkunat oli laitettu lukkoon. Muutama asukas laittoi jopa lautoja kissan ja koiran luukkujensa peitoksi. Näki selvästi, että ihmiset olivat paniikissa. Anu päätti mennä nopeasti kotiin ja tehdä samat turva-toimenpiteet.

Aamulla löydettiin taas uusi uhri ja kuten tavanomaista, poliisit tutkivat uhrin perusteellisesti eikä mitään ollut koskaan löytynyt. Yksi poliiseista pyysi muut luokseen. Hän oli löytänyt valkoisen karvan. He ihmettelivät, mistä se voisi olla peräisin ja siten se vietiin poliisin laboratorioon. Anu päätti pitää vapaapäivän ja meni pihallensa istuttamaan kukkia. Pertti oli myös pihallansa ja silitti valkoista kissaa. Hän koko ajan hoki: "Olen niin pahoillani, olen niin pahoillani…" Anu ihmetteli, mitä hän tarkoitti. Kun hän näki Anun, hän juoksi sisälle ja kaappasi mukaansa kissansa. Kissa oli näyttänyt jotenkin oudolta…

Aamu-uutisissa sanottiin poliisien epäilevän murhaajan olevan KISSA ! Se kuulosti oudolta, mutta tutkimuksissa jokaiselta uhrilta oli löytynyt valkoisia kissankarvoja ja joiltakin kynsi ja jälkiä tietysti raatelusta. Anu ihmetteli hieman ja sitten hänen mieleensä tuli hirveä ajatus. Hänen naapurinsa Herra Pipettihän oli vasta muuttanut ja melkein heti sen jälkeen alkoivat kummat tapaturmat tapahtua. Ja hänellähän oli myös kissa, joka oli VALKOINEN ! Anu päätti lähteä poliisiasemalle kertomaan teoriansa… Poliisit kummastelivat hetken, mutta sanoivat, että hehän voisivat kyllä varmuuden vuoksi suorittaa kotietsinnän. Anu lähti heidän mukaansa…Illalla Pertti näytti olevan hieman hermostunut, kun he saapuivat ovelle. Kissa oli keittiön pöydällä ja Anu meni silittämään sitä, mutta kun Anu näki sen läheltä, hän tajusi, että se oli sama kissa, jolta hän oli saanut "sähköiskun" ! Yhtäkkiä kissan silmät alkoivat kiilua ja se hyökkäsi Anun kimppuun. Siinä samassa poliisit tulivat ja ampuivat kissaan nukutuspiikin.. Poliisit pidättivät Pertin ja pyysivät häntä kertomaan mitä oli tapahtunut. Pertti sanoi, että kissan päälle oli kaatunut koeputki sisältäen vaarallisen aineen." Kissa oli muuttunut aivan oudoksi. Illalla se lähtee aina ulos ja palaa sottaisena. En uskaltanut kertoa kenellekään… Olen niin pahoillani. Tätä tapahtumaa pyysin eilen kissaltani anteeksi, Anu ." Pertti kertoi, että hän on kehittämässä juuri parannuskeinoa ja siihen ei pitäisi mennä kauan. Poliisit antoivat Pertin jatkaa työtään, mutta kissan piti pysyä lukkojen takana.

Vähän ajan päästä kissa oli parantunut ja Pertti oli pistänyt varmat lukot yms. laboratorionsa eteen… Ei Pertti näin vähällä pälkähästä päässyt vaan hänen oli oltava ehdonalaisessa 8 vuotta ja suorittaa yhteiskuntapalvelua. Kaikki onneksi päättyi hyvin ja kissa oli toipunut tosi hyvin. Se vieraili Anun luona päivittäin. Anukin oli päättänyt hankkia kissan...

Kopsasin ton.

IHANA JUNAMATKA
Nuoripari oli vasta mennyt naimisiin ja he menivät junalla häämatkalle. Nuoripari oli istunut vähän aikaa autossa ja miehelle tuli kova hinku polttaa tupakkaa ja hän sanoi vaimolleen menevänsä wessaan. Kun miestä ei kuulunut pitkään aikaan ja vaimo oli käynyt wc ovellakin mutta mies ei avannut pian hän pyysi jotain miestä avaamaan wc oven kun he menivät sisään wc ikkuna oli auki ja miehen vartalo lojui lattialla. Todettiin että mies oli aukaissut ikkunan ja toinen juna oli ajannut ohi ja miehellä oli katkennut pää.

YÖ HETKI

Katsoimme/luimme spiritsmi juttuja netistä, kello oli silloin jotain vähän yli kaksitoista.(yöllä) Yhtäkkiä huoneen ovi meni kiinni, tietokone sammui ja yritimme laittaa sitä päälle, mutta se ei onnistunut. Ikkuna verho oli kiinni, mutta silloin se tapahtui. Ikkuna verho revähti auki ja silloin me nähtiin seinässä varjo. Sen seurauksena katsoimme ikkunaa sieltä tuli ainoastaan valoa. Sitten alkoi valot vilkkua ja kamalaa ulinaa joten katsoimme vielä kerran ikkunaa ja silloin me näimme sen. Ihmisen joka leijui ikkunan edessä lapsi sylissä. Ja nainen käänsi katseen meihin punaiset silmät vilkkuen ja sanoi: -Tunnetteko te tämän lapsen? me emme uskaltaneet vastata mitään. Sen jälkeen hän pudotti lapsen maahan ja itki. Ja sitten hän sanoi: -Jos olisitte vastanneet, niin lapseni olisi hengissä!. Ja emme kerenneet sanoa mitään kun hän katosi savuna ilmaan. Seuraavana aamuna näimme kuolleen lapsen kapaloituna maassa ja lappu sen edessä missä luki näin: Te tapoitte minun iki oman lapsen ja te joudutte kärsimään tästä.

Täs taas yksi.


Muuraaja

On eräs legenda joka kertoo ihan normaalista perheestä. Mies oli muurari , ja vaimo odotti lasta. Eräänä päivänä , kun muurari tuli töistä , hänen vaimonsa tapansa mukaan meni tervehtimään tätä halaten. Miehellä oli kuitenkin veitsi selkänsä takana , ja iski tämän naisen mahaan. Nainen pakeni ulos , kohti heidän pihassaan olevaa kivistä pientä rakennusta. Naisella oli niin suuri verihukka, joten sinne päästyään ei kauaa kestänyt kun hän kuoli , ja vuoti kuiviin. Sen jälkeen mies meni kivirakennukseen , ja alkoi muurata sitä sisäpuolelta. Kun mies oli tämän tehnyt , vasta silloin hän huomasi ettei päässytkään itse pois , pienestä salakolosta , joka olikin liian pieni. Mies meni kamalaan paniikkiin , yhtäkkiä hänen vaimonsa haamu ilmestyi ja murhasi miehensä veitsellä. Muurattua rakennusta ei olla koskaan saatu murrettua auki , vain pienestä kolosta on kulkenut koira , joka on tuonut luun jäänteitä ulos luolasta.

ja toinen:

Outo juhlista paluu

kertoja on 1964 syntynyt kauhajokelainen nainen.Vielä 1940-luvulla, kun autot olivat harvassa, voitiin tehdä pitkiäkin tanssimatkoja polkupyörällä. Minun isänikin oli ystävänsä kanssa kerran tällaisella matkalla. He olivat tulleet Honkajoelta Kauhajoelle tansseihin, mutta paluumatkasta muodostuikin sitten sanalla sanottuna unohtumaton.Kesäyö oli valoisa ja koska kaveruksia väsytti, päättivät he levähtää erään pikkutien reunamalla suuren, hyvin vanhan koivun luona. Kauempana häämötti asumaton talo. Pojat istahtivat nojaamaan puunrunkoa vasten niitä näitä jutellen. Yllättäen alkoi tuntua voimakasta tärinää ja katsoessaan ylös he näkivät kuinka vahvarunkoinen puu huojui ja sen oksien havina kuului tyynessä yössä.Täysin käsittämättömän huojunnan lisäksi havaittiin muutakin: hieman ylempänä puunoksassa riippui hirttäytynyt mies. Koko tapahtuma kesti muutamia sekunteja, kuollut mieskin hävisi isän näkökentästä hetkessä. Ruumiin näki vain isä, mutta kaveri kertoi tunteneensa puunrungon äkkinäiset liikkeet.Sen verran epämiellyttävän olon molemmille kokemus aiheutti, että he nousivat ripeästi pyörilleen ja rupesivat polkemaan kohti kotia. Pojat ottivat jälkeen päin selvää tuon seudun tapahtumista, ja kysely tuottikin tulosta. Muuan mies oli hirttäytynyt samaiseen puuhun noin viisikymmentä vuotta aiemmin.

ja viel yksi:

Toinen tapaaminen

Kertoja on 1964 syntynyt kauhajokelainen nainen. Olin mennyt kursseille Vaasaan keväällä 1987 ja tavannut siellä avomieheni, Matin. Eräänä yönä Matin jo nukkuessa ja minun valvoessani tyynenä ja rakastuneena tunsin yhtäkkiä jonkun olevan sängyn vieressä.
Kumma kyllä, en säikähtänyt, vaan uskalsin katsoa, mikä se oikein on. Siinä seisoi iäkkään naisen hahmo, jonka tukka oli nutturalla. Nainen vain katseli meidän päällemme ihan ääneti ja jonkin aikaa siinä seistyään hän katosi. Uni ei tullut silmään ja loppuyö kului ihmetellessäni näkemääni. Aamulla kuvailin Matille näkyäni, mutta ei hän tainnut ottaa sitä todesta.
Tapauksesta oli kulunut pari viikkoa. Olin käymässä ensimmäistä kertaa Matin kotona. Siinä katsellessamme vanhoja valokuvia sisälläni kävi sävähdys, sillä eräässä kuvassa oli yöllisen näkyni nainen, täsmälleen samannäköisenä. Sain tietää, että kuva esitti Matin toista mummua, joka oli jo manan majoilla.
Mummu oli ilmeisesti tullut silloin yöllä katsomaan miniäkokelasta ja nähtävästi hyväksynytkin, koska toista kertaa en ole häntä nähnyt. Toinen asia on, uskoiko Matti minua sanottuani, että tuossa kuvassa on nyt se sama nainen, joka kävi meitä yöllä tervehtimässä.

Ja viiminen:

AIKA HYVII!

Olin mökillä lapseni kanssa kahdestaan. Illalla lukitsin ylä- ja alaoven ja laitoin tietysti tv:n ja radion yms. Pois päältä. Mökki on sellainen elävä eli nitisee, natisee ja paukkuu koko ajan ja pelkään siellä muutenkin yöllä niin paljon että olen ihan satavarma että tein kaiken edellämainitun. Noh, aamulla kun heräsin ja menin alakertaan huomasin että radio oli päällä. Ihmettelin että miten se nyt on voinut jäädä päälle kun en ollut illalla sitä kuullut. Tästä meni hetki kun sitten olin ulkohuussiin menossa ja huomasin että alaovi ei ollutkaan lukossa?!? Vähän alkoi jo kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Mietin vaan että tämä ei voi olla todellista sillä tarkistan kaikki (neurootikko kun olen) vielä moneen kertaan iltaisin. Tämä jäi vaivaamaan aikalailla. Tovin siinä puuhasteltuani kuulin että lapseni heräsi yläkerrassa ja menin häntä hakemaan. Jäimme hetkeksi yläkertaan leikkimään ja siinä lattialla istuesssni huomasin että yläovi oli raollaan. Ei siis kiinni ja lukossa kuten olin laittanut! Tuli lähtö siltä istumalta ja tämän jälkeen en ole ikinä millekkään mökille ole yksin uskaltanut mennä!!! Olin ihan paniikissa siinä pakatessani. Yhden tuollaisen "unohduksen" olisin voinut vielä sulattaa mutta että en olisi lukinnut tai edes sulkenut ovia??? Ei ikinä!!!

Kushisake Onna on leikeltykasvoisen naisen lempinimi. Japanissa uskotaan, että Onna saattaa hypätä myöhään illalla yksin kulkevan ihmisen eteen lappu suunsa edessä ja kysyä, onko hän ohikulkijan mielestä kaunis. Jos hänelle vastaa ei, leikkaa hän uhrinsa pään irti isoilla saksilla. Jos hänelle vastaa kyllä, paljastaa hän viillellyn suunsa ja kysyy "Olenko edelleen kaunis?". Jos ohikulkija tuolloin vastaa ei, kokee hän tuskallisen kuoleman Onnan leikatessa hänet kahtia. Jos hän vastaa kyllä, leikkaa Onna myös hänen kasvonsa samanlaiseen, ikuiseen hymyyn.

Hyviä!

en kirjoita kauhutarinoita koska itse en pidä niistä mutta mä oon keksinyt ite yhen täs se tulee!!
Niin me tehtiin pääsiäinoitia jotka roikuivat langoista sanoin yhelle kaverille että sen henki menee siihen nukkeen kun se kuolee. Ja jatkuu sanoin että se jätetään roikkumaan koululle joksikin aikaa ja sit se lähtee menemään ympäri koulua keskellä yötä ja etsii mun kaverii kun se nukke pääsee hänen kotiansa ja hän lähtee isälleen niin se seuraa häntä. seuraavana yönä se nukke tulee sen huoneensensa ja mun kaveri herää johonkin ja se nukke on sen nenän eessä ja mun kamu saa sydärin ja se kuolee ja sitten sen henki menee sen nukkeen ja hänen veljensä tulee kahtomaan miksei hän herää ja huomaa että tämä on kuolut. Ja yhtäkkiä se nukke tulee nurkan takaa ja tappaa sen. Hän ei saa rauhaa ennen kuin hän on tappanut kaikki hänen sukulaisensa sanoin saman muille että niiden henki kans jää niihin nukkeihin mun henki ei jää mihinkään kun en tehnyt nukkea.

oli kerran pikkupoika joka toivo joululahjaksi leluautoa hänen vanhempanpansa lähtivät kaupunkiin ja auto suistui ojaan poika oli yksin kotona ja oveen koputettiin hän mietti oliko siellä joulupukki vai hänen vanhempansa. joulupukki tuli sisään ja heitti säkin lattialle ja polkaisi sitä sieltä säkistä tuli ulos hänen vanhempansa mädännyteet päät. joulupukki oli tappanut ne

Lisää kiitos!

Tässäpä yksi tosipohjainen kertomus. https://www.youtube.com/watch?v=HIjifaKt6Iw

Tätäpä ette ole vielä kuulleet ;)
Olipa kerran eräs tyttö, joka eli aivan tuiki-tavallisessa perheessä, tämän siskoa lukuunottamatta: Tytön
isosisko rakasti sarjakuvia. Tämä piirsi kaiket päivät, eikä juuri koskaan poistunut huoneestansa. Vanhemmat olivat kertoneet tytölle, että tämän isosisko oli ääniherkkä. Mutta tyttö oli jo tottunut isosiskonsa erikoiseen käytökseen, eikä koskaan välittänyt tai miettinyt sitä kummemmin. Eräänä päivänä tyttö päätti lukea sarjakuvaa. Sarjakuva oli ostettu antikvariaatista jonkin aikaa sitten. Tyttö otti sarjakuvan käteensä, ja alkoi selaamaan sitä. Sarjakuva kertoi tytöstä, joka halusi isona laulajaksi. Sarjakuvaa lukevan tytön mielestä sarjakuva oli mainio, ja tyttö tahtoi lukea heti toisen osan hyvää sarjakuvaa. Tyttö päätti siis lähteä antikvariaattiin myöhään illalla, ja löysikin sattumalta toisen osan hyvää sarjakuvaa. Toisen osan mukana tuli lappu, jossa luki: "lue vain yksin" . Kotonansa tyttö aloitti toisen osan lukemisen välittämättä kummalisesta lapusta, ei sen väliä, vaikka tämän isosisko olikin kotona. Mutta toisessa osassa oli jokin pielessä: sarjakuvan tyttö ei halunnutkaan enää laulajaksi, vaan sarjakuva piirtäjäksi. Sarjakuvassa kerrottiin siitä, kuinka sarjakuvan tytön äiti oli kertonut tälle, kuinka laulajan uraa olisi mahdotonta saavuttaa. Sarjakuva muuttui todella karmivaksi ja sekavaksi. Sarjakuvan tyttö alkoi inhota musiikkia enemmän, kuin mitään muuta. Aina, kun joku soitti hänen lähettyvillänsä musiikkia, tämä hyökkäsi musiikkia soittavan henkilön kimppuun. Sarjakuvaa lukeva tyttö päätti kääntää sivua, ja vastassa oli viimeinen aukeama. Sivun käännettyä alkoi soimaan voimakas musiikki. Sarjakuvaa lukeva tyttö hätkähti, kun kuuli siskonsa juoksevan huoneeseensa vihainen ilme kasvoillansa. Tässä vaiheessa tyttö tiesi, että hänen tarinansa tuli loppuun. Sisko hyökkäsi tämän kimppuun, eikä sarjakuvaa lukevasta tytöstä kuultu enää sen jälkeen. Böö! x3

Tässä tällänen video. https://www.youtube.com/watch?v=p7lGJTOm42M&pp=ygUOa2F1aHVuIG5hYXB1cmk=

Heippa! ajattelin kertoa yhdestä kerrasta, kun luulin nähneeni skinwalker nimisen hahmon. Oltiin ajamassa kotiin perheeni kanssa synkkää tietä, joka sijaitsi metsän varressa. Oli jo myöhä ilta ja istuin auton etupenkillä katselemassa metsikköä. Metsän edustalla oli pieni kappale peltoa. Siilmäkulmassani näkyi vilaus. Musta hahmo juoksi salaman nopeasti (kirjaimellisest) siksakkia. Sen muoto muistussi ihmistä. Ja se katosi metikön reunaan. Kun räpäytin silmiäni, jokin katseli minua sieltä, siellä näkui silmät. Ihmisen silmät, mutta vaan oudot ja hohtavat. Koko loppu matkan tuntui siltä että joku tai jokin tuijottaisi minua auton takaikkunasta.

Mulla olisi paljon tositarinoita, en tiiä jaksanko ne kirjoittaa.
Voin kyllä jos joku haluaa oikeasti lukea.

https://youtu.be/AWFT74dS4BQ

Kuunbelmatarina Oulusta. Vuosi on 1991.