Nyt kun vanhin lapseni asuu (toivottavasti tilapäisesti) meillä ja syö yleensä aamiaista tai pikemminkin brunssia kanssamme niin asiaan kuuluu loppumattomat keskustelut (politiikkaa, uskontoa jne.) ja tänään päivän aihe oli leikkelelautanen pitkäperjantain aamiaispöydässä. Teen juhlapyhinä ja viikonloppuisin usein runsaan leikkelevadin aamupuuron, jugurtin ja murojen, munakokkelin tai muun sopivan aamiaisruuan kanssa tarjottavaksi, parin kolmen eri leipäsortin kanssa (ruisleipää, hapankorppuja, kokojyvänäkkäriä, monenviljanleipää jne.) ja tänä aamuna huomattiin että salamit ja meetwurstit olivat heikosti edustettuina.
Miksi? Koska tänään on pitkäperjantai ja perinteellisesti lihaton päivä. Mitä tulee ruokaa tänään? Savulohta ja perunoita.Salaattia.
Eikö teillä kotona ollut mitää ruokaan liittyviä perinteitä pitkänäperjantaina?
Ei, sanoo Lutunen.
Muistan lapsuudesta vain että pitkänäperjantaina ei saanut olla kivaa eikä kaupat eikä leffat olleet auki. Kylässä ei saanut käydä. Sai istua tuvan penkillä ja kuunnella jumalansanaa radiosta. Mutta ruokaperinteitä? Ei tule mieleen.
Miksi? Koska tänään on pitkäperjantai ja perinteellisesti lihaton päivä. Mitä tulee ruokaa tänään? Savulohta ja perunoita.Salaattia.
Eikö teillä kotona ollut mitää ruokaan liittyviä perinteitä pitkänäperjantaina?
Ei, sanoo Lutunen.
Muistan lapsuudesta vain että pitkänäperjantaina ei saanut olla kivaa eikä kaupat eikä leffat olleet auki. Kylässä ei saanut käydä. Sai istua tuvan penkillä ja kuunnella jumalansanaa radiosta. Mutta ruokaperinteitä? Ei tule mieleen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ei tule mieleen mitään perinteitä ruuan suhteen. Pashaa äitini teki pääsiäisenä, mutta muita ruokia en muista.
Pitkänäperjantaina ei toki saanut mennä kylään. Eikä pyykkiä saanut olla narulla kuivumassa (ulkona), kuten ei missään nimessä sunnuntaisinkaan.
Radiosta emme kuunnelleet kirkonmenoja koskaan.
Mitä tuohon tulee, ettei "saanut olla kivaa", niin semmosta en muista. Yritin keksiä kaikkia kivaa, koska ei voinut mennä kaverin luo tai käskeä kaveria mun luo.
Sitten odotin lauantaita, että sai mennä trullittamaan.:) Huomenna on täällä trullipäivä.
Just toi että oli jotenkin väärin kuunnella esim. popmusaa ja radiostakin tuli vain hengellistä ohjelmaa oli jotenkin sellaista syyllistämistä tai oiskohan ollut tapakasvatusta.
Kaikenlainen työnteko oli ehdottomasti kiellettyä. Ruokaa sai laittaa, mutta ei mitään herkkuja. En minäkään muista mitään ruokarajoituksia pitkälleperjantaille.
Meillä ei ollut radio koskaan päällä. En ainakaan muista. Meillä oli televisio melkein koko ajan päällä, vaikkei sitä kukaan katsonutkaan. Sielä se televisiohuoneessa yksin klopotti. Myöhemmin, kun sain oman radiokasettisoittimen (olisko 12v), niin sitten kasetit soikin aika usein.
Joka päivä plimputtelin pianolla ja luultavimmatusti myös juuri pitkänäperjantainakin, koska tosiaan ei mihinkään kotoa saanut lähteä. Siinähän olis naapuritkin paheksunut, jos olisivat nähneet mut pihalla :)
Ei meillä ollut lihansyöntikieltoa pitkäperjantaina. Normaalisti syötiin.
Lihansyönti pitkänäperjantaina tuntuu väärältä ja filistiiniseltä. Vaikka ei olekkaan raamattuun vaan perinteisiin perustuvaa. (Tosin katolinen maailma ottaa nää asiat hieman vakavammin)
Äitee teki mämmiä ja keitti kananmunia. Munia maalattiin ja pajunkissoja haettiin vaasiin.
Siinä se.
Isä oli ateisti, ei ollut mitään uskonnollisia traditioita.
Silloin joskus, niitä aikoja, kun karvojenkin kasvu alkoi, ei ei ollut pitkäperjantai vaan sanottiin "kirottuperjantai".
- Ei ollut auki baarit
- Ei ravintolat, ken aikuinen janoinen oli
- Ei leffat
- Ei bussit
- Ei junat
- Ei tanssipaikat
- Ei m i k ä ä n!
- Ei työtäkään, paitsi joitakin pakollisia tietty.
- Kaiketi oli syntiä sekin jos luki muuta kuin raamattua.
- Pitkäperjantai taisi olla kovempaa kamaa kuin joulupäivä?
Myöhemmin "laki" antoi löysää ja pitkäperjantai sai loppua klo 18 jonka jälkeen kiellot löystyivät (jos muistan lähes oikein?)
Nyt kai ei ole millään mitään väliä. Itsekin olin työkeikalla tänään, heti aamusta. Eikä minulle muutenkaan juhlapyhät merkitse oikeastaan mitään jos on tärkeämpiä tapoja niitä viettää. Jouluja kunnioitan nykyisin kun on enemmän aikaa "levätä" eli lähinnä aatto ja joulupäivä.
Aivan perinteiset pyhäpäivään kuuluvat asiat, kuten Jumalanpalvelus, jonka kuuntelimme radiosta. Ruoka oli vaan vähän parempaa kuin arkena, eikä käsitöitä tehty. Vieraita kävi jos kävi, eikä meitä kielletty käymästä naapureissakaan. Tietenkin kotityöt oli tehtävä, muuten kului päivä aikuisilla lepäillessä. Me lapset laskimme mäkeä, tai leikimme ulkona. Yleensä oli hanki ja mäenlsku oli mieluisaa.
Nykyisin hankia ei ole ollut monenakaan pääsiäisenä. Silloin kun on ollut olemme tehneet reppu selässä hiihtoretkiä luontoon. Tänäänkin ulkoilu jäi lenkkeilyksi.
Miksi kaikkien pitää kärsiä kristinuskon juhlapyhistä vaikka eivät halua tietää mitään uskonnoista.
Se on tää demokratia mis enemistön etu ja tahto menee vähemistön tahron yli.
Mikäs se on, mikä sinulle tekee niistä kärsimystä? Ei minusta tämä ole ollut muita päiviä kurjempi.
Muistan että pyhinä ja juhlapyhinä oli se ero ettei juhlapyhinä käyty kylässä,
tavallisina pyhinä kyllä, vieraita myös tuli. Radiosta kuunneltiin jumalanpalvelusta,
piti olla hiljaa, siis penskat hiljaa. Sehän oli meille vaikeaa. Koti oli siivottu aina
viikonlopuksi, vähän parempaa vaatetta myös sai laittaa päälleen, pyhämekko.
Juhlava tunne oli pyhäpäivänä, rauhallinen. Mitään ihmeitä en muista ruuan suhteen, joka pyhä vähän runsaampaa, kun leivottiin ja uunissa laitettiin sitten
muutakin. Pyhät oli tärkeämpiä mitä nykyään. Kotoa otin mallin omaan huusholliini, siivosin ja laitoin erikoishyvää ruokaa, katoin pöydän hienosti.
Kahdestaan tyttären kanssa syötiin yleensä, jos ei ollut minun tai tyttären kavereita pöydässä. Meillä oli pyhä myös kodikasta ja rauhallista.
Usein otimme pyhäpäivän ruokalevot ja tytär tuli minun sänkyyn, se oli minusta
erikoisen mukava kun tuli minun viereen vielä lukioikäisenäkin. Hyvä tunnelma, niin muistan.
Mitä tuossa luin ketjua, hyvin samantyyppistä on ollut, ollaan senajan ihmisiä.
Sodanjälkeistä elämää kaikilla, ei kovin ylellistä mutta ehkä hyviäkin vanhoja tapoja enemmän.
Lapsista sen verran, että esikoinen kertoi syöneensä Etelä-Koreassa kalaravintolassa vasta pilkottua mustekalaa, joka nytkähteli suussa ja kieleen tarttui sen imukuplat. Nuorempi kävi grillillä kepakilla. Minä ja Petze söimme tekemääni kiinalaista valkosipulilla höystettyä merenherkku/riisifokkia. Pienenä tyttönä muistan syöneeni ainakin vesiväreillä maalattuja kananmunia
Tänään nuo tiedoitusvälineet kertoivat, että suomalaisten suosituin pääsiäisruoka on grillimakkara.
se on wokki , eikä fokki.
mää söin eräänä pääsiäisenä, kaverin tätien tykönä kulitsanoita, ja pashaa, tätöset oli karjalasta kotoisin.
Mämmi rove on aukaisematta.
Pitkin päivää join kahvia. Pari kakun palaakin meni.
Alkuillalliseksi luomu perunoita (made in Loppi) ja kotimaista Siikaa pannupaistettuna.
Illan join kahvia.
Perin pääsiäismäistä.
Koltiaisena ja pitkänäperjantaina ei saanut mennä edes heikoille jäille.
Mummovainaa tuvan nurkasta huudahteli pitkänäperjantaina on synti hukkua.
Heikoille jäille mentiin lauantaina, silloin naperoina eikä hukuttu.
Kevät jäissä oli jotain kutsumusta.
Mun isovanhemmat oli kovia pelaamaan korttia, mutta pitkäperjantaina ei saanut pelata. Joskus vanhempani (mokomat pakanat) ylipuhui häntä, että mitään ei tule tapahtumaan, ja hän pelasi. Istui kuin neulatyynyllä koko ajan ja mutisi. Varmaankin siksi ettei vaan hymy tai, auta armias, nauru olisi lipsahtanut suunpielestä.
Omat perinteet olen koonnut pitkin elämää, innoituksena vastaantulevien parhaat palat. Koskee kaikkia juhlia. Olen valmis viettämään halloweenia ja vaikka kahdet synttärit vuodessa, jotta sais juhlia. Sitä arkea piisaa siltikin. Pääsiäisen erikoisin on ortodoksisen suvun pashaa, johon alkuperäisen reseptin mukaan menee 13 munaa. Meillä ei ihan niin monta syöjää ole. Kun lapset oli pieniä, pääsiäiskukko muni joka aamu suklaamunan. Tänä vuonna kukko on mennyt jonnekin piiloon, en löytänyt enää mistään.
Me jaamme saman perusidean periteiden muodostamisesta elämänkaaren aikana ja niiden muovaamisesta omien mieltymyksien ja tarpeiden mukaiseksi. Minäkin juhlin kaikki mahdolliset halloweenit ja valentiinit, joulut, juhannukset ja pääsiäiset, synttärit ja nimpparit, suuremmalla tai pienemmällä rekvisiitalla ja markeeraan mielelläni ajankulun syklisyyden juuri toistuvilla traditioilla. Kehittelen ja muunnan toki omia traditioitani koko ajan: lisään jotain, poistan jotain, muunnan esim pääsiäiskoristeluja ja ruokalistaa. Tänä vuonna olen asettanut keraamisen pääsiäispupun ovenpielen jasmikkepensaan eteen ja ruotsalaiseen maaseututapaan tehnyt puskasta suuren pääsiäishuiskan sitomalla sen täyteen erivärisiä höyheniä.
Mun traditiot on luonnollisestikin "minunnäköisiä". Pelkään vain että lapseni eivät niitä jatka.
Tänään on perinteiden sauna johon kuuluu perinteinen olut.
Perinteinen linnun muutto on parhaillaan.
Tänään saakin jo kylpeä. Kansanperinteen mukaan jos kylvet kiirastorstaina tai pitkänäperjantaina niin muutut merenneidoksi. (Vanha iberialainen taikausko, levinnyt myös latinalaiseen amerikkaan)
https://www.youtube.com/watch?v=bIieC_nKI7I
Kuten kaikki jo tietävätkin.
Minä olen 65V. Hippi.
Joten minulla ei ole tarvetta noudattaa vanhusten traditioita.
Olen siihen ihan liian nuori.
Kun/jos olen 70 , niin toivottavasti en palaa nuorten palstoille haikailemaan.
Toisaalta olis ihan kiva, love, love, love...
Vaan olisi minun Beatlesini jo, kuin Rautavaara tai Virta meikäläiselle tänään.
Liian raskasta raahattavaa.
H.
Bah humbug!
Perinteiden puuttuminen on merkki sieluttomuudesta, ei iästä.
Mutta onhan sinullakin perinteitä, hunksz. Aamuinen tupakkayskä, iltainen kaljahuuru .Sunnuntaiaamun formulat. Illansuun läskinpaisto pannussa. Palstalla käväisy päivänsydämellä katsomassa josko ne ämmät ikävöisi perääsi.
Olet vain ymmärtänyt väärin mitä traditiot on. Ei ne tarvi olla suuria juttuja eikä kirkonmenoihin liityyviä.
Meillä ylivuotisilla hipeilläkin on omat traditiomme.
https://www.youtube.com/watch?v=8Tgi-j56ueU
Mikä se on muuten ero traditioilla ja jokapäiväisillä rutiineilla? Vai onko niillä eroa?
"Paloma.se.co"
Kalja-huuru on harvinainen.
Tupakka-yskä ei.
Formula ei, Ralli kyllä.
Palsta kyllä, ämmät kyllä.
Yksikään ei yötä-päivää.
Sana "traditio" on alkanut menettää vanhaa merkitystään.
Naisen hali on alkanut korvata sen.
Elämän rytmi nelistää yhä kiivaammin.
"Påsk ej längre viktig är
kinder bara billig ägg.
Ej växa mera hemmets mull
utomlands blir annat knull"
https://www.youtube.com/watch?v=siiWstFqBlY
H.
"ent.siivoojaparka"
Kysy vasta sitten, kun me viisaat olenne lopettaneet blogimme.
Olet vielä liiaksi pihalla.
H.
Traditiot liittyvät juhlapyhiin, rutiinit ovat arkipäivän tapoja.
Kjäh! Vastasitkin yllättävän nopeasti kysymykseeni: "Sana "traditio" on alkanut menettää vanhaa merkitystään."
Pikakirjoitusta?
Traditio tarkoittaa vain pernnettä. Ja perinne ei liity erityisesti tai poissulkevasti juhlapyhiin, joskin niihin mielellään liitämme toistuvia rutiineja jotka ajan saatossa muuttuvat omaksi perinteeksemme.
Esimerkiksi rutiinista: harjaan hampaani kaksi kertaa päivässä; aamuin ja illoin.
Esimerkki perinteestä:Pesen ikkunat ulkoapäin aina kun kevätaurinko alkaa paistaa. Sitten vaihdan kevätverhot keittiön ikkunaan ja haen maljakollisen pajunkissoja.
Perinne on rutiini tai tapa joka on tullut merkitykselliseksi kulttuurin tai elämäntyylin kantajaksi pitemmällä ajanjaksolla. Perinne voi olla yhteisöllistä tai yksilöllistä kulttuuriperintöä. Osittain perinne ja rutiini ovat päällekkäin meneviä käsitteitä.
(Tulkintani perinteistä ja rutiineista on vapaa ja omaa keksintöäni: ei vastaa välttämättä muiden mielipiteitä asiasta)
Mielestäni on erilaista perinettä pestä ikkunat keväisin, kuin käydä kirkossa jouluna.
Koska ikkunoiden peseminen ei liity tiettyyn päivämäärään, joulukirkko liittyy. Se on traditio jos mikä.
Mielipiteesi on varmasti aivan vallitsevaa linjaa. Useimmat liittävät perinteet juuri päivämääriin. Minun tulkintani on poikkeava yleisestä linjasta ja yritän sillä vain esittää omaa ideaani että me teemme itse omat perinteemme ja toivomme siirtävämme ne jälkipolville: silloin vasta niistä tulee "oikeita" perinteitä.
Mä en pidä keväistä ikkunanpesua perinteenä vaan normaalina työnä jonka teen jotta ikkunat puhdistuvat.
Tradition liitän juhlapäiviin.
Mutta ollaan omilla kannoillamme ja tehdään kuten tukätään.
Hyvää Pääsiäisen jatkoa sinulle ja lutusellesi.
Paloma
Määritelmäsi on mielestäni hyvä.
Juhlapyhäperinteet ovat usein vanhoja, tietyn suuren joukon hyväksymiä vuodesta toiseen.
Toisaalta me luomme omia perinteitä, jotka toimivat meillä vuodesta toiseen ja kenties jatkuu seuraaville sukupolville.
Hautajaisetkin ovat perinne (medän suvussa on tehty aina näin), muttei sekään päivään liity vaan kuolemaan.
Ihan yleisesti mietin milloin perinne syntyy, kuinka monta kertaa jokin juttu täytyy tehdä, että sitä voi kutsua perinteeksi.
Meille mieheni kanssa on muodostunut tietty tapa silloin, kun olemme vieneet pojan hoitokotiin ja loma alkaa. Ostamme pizzat ja nautimme ensimmäisen illan hiljaisuudesta. Jo toisella kerralla puhuimme perinteestä. Ettei sen perinteen aina tarvitse niin kovin kummoinen ja juhlatilaisuuksiin liittyvä olla.
”Anceli”, kirjoitat niin kauniisti, että melkein pillahdin itkuun!!!
Ja – myös ”Paloman” ajatus antaa tilaa jokaisen omalle, ”traditiolle ja perinteelle” – yksilöllisesti, ilman perinteisiä, yleisesti tunnustettuja tapoja!
Paloma: ”Perinne on rutiini tai tapa joka on tullut merkitykselliseksi kulttuurin tai elämäntyylin kantajaksi pitemmällä ajanjaksolla. Perinne voi olla yhteisöllistä tai yksilöllistä kulttuuriperintöä. Osittain perinne ja rutiini ovat päällekkäin meneviä käsitteitä.”
Kulkaapas TE naiskuormitus tässä pitkähkössä ketjussa. Mitä tulee ikkunoiden kevätpesuun, olin aistivinani naisellista laiskuutta mennä läpi missä verho on matalin. Eli ei riitä että ikkunoista pestään vain ulkopinta ja verhoilla piiloon. Ikkunat ovat harmaat nimenomaan sieltä väleistä, ja pölyiset. Jos kirkkautta aikoo katsoa ikkunat on pestävä joka pinnaltaan, peitti ne verhoilla tai ei. Se on samalla myös "kiinteistön huoltoa" niin sanotusti.
Nostetaan nyt tätä omaa ketjua jonka aoitin pääsiäsisen perinteistä ja etenkin pitkänperjantain perinteistä mutta joka kuten olinkin jo ehtinyt toivoa, kääntyi käsittelemään perinteitä ja traditioita käsitteenä.
Tuo mitä Anceli sanoo "jo toisella kerralla kutsuimme sitä perinteeksi" on juuri alkulähde henkilökohtaiselle kokoelmallemme omia perinteitä jotka eivät ole lähtöisin saarnastuolista tai ulkopuolisesta tapakulttuurista.Usein vain me emme itse tiedosta että olemme aloittamassa perinnettä; vasta lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat toteamaan että meidän perheessä on ollut sellainen perinne, että...
Luulen että nykyaikaan kuuluu sekin että media ja kauppa yrittää tietentahtoen luoda uusia perinteitä markkinoidakseen tuotteita tai elämäntapaa joka houkuttelisi käyttämään mahdollisimman paljon rahaa (konsumerismi). Kirkon saarnastuolista tulleet ohjeet on korvanneet lähikaupan mainoslehtiset jotka täyttävät postilaatikon varsinkin juhlapyhien aattona.
(Ulkona satelee hiljakseen lunta ja porukat ovat heräämässä. Kohta lähdemme käymään Lutusen pojan äidin haudalla viemässä narsisseja ja pääsiäisliljoja. Sitten pääsiäislounaalle tyttären luo. Olemmekohan luomassa uutta perinnettä?)
"Paloma.se.co"
Vaatiiko perinne syntyäkseen aina jotain erikoista?
"Entrecote, pakaste-vihanneksia, yksi pilkottu peruna.
Voi-Rypsi-Öljy-Valko-sipuli-kastike ilman jauhoja.
Jauhojen sijasta Luomu-Vehnän-alkioita saosteena"
Tuota olen syönyt usein, useimmiten ihan yksin.
Viisasta oli kommentoida: Lapset muodostavat kokemastaan perinteen.
Minusta aikuinen ei voi sitä luoda.
Antaa vain aiheita.
Aikuinen paris-kunta voi kyllä aina todeta:
Täähän on jo melkein kuin perinne.
Painottamalla sanaa "melkein".
"Media-perinne" oli myös fiksu ajatus.
Summa-Summarum, perinne peritään, ei opita saati luoda.
Älä enää nosta :)
Ellei kysytä tai mainita.
H.
Me teemme perinteitä myös tietoisesti. Sun pakastevihannespussisi ei ole silleen perinnettä koska siihen ei liity sosiaalista funktiota eikä myöskään mitään kulttuurimarkeerausta. Vain laiskaa ruuanlaittoa aamukohmeessa tai iltapäiväkahveessa.
Muuten, kuka sinä oikein kuvittelet olevasi että luulet voivasi sanoa toisille josko he jatkavat tai ei OMIA ketjujaan? Olenko minä koskaan tunkenut sinunketjuihisis sanomaan että lopeta jo tää huonon musiikin linkitys koska ei niitä sun linkkejäs kuitenkaan kukaan avaa? :) :) :) (nää hymiöt on tarkoitettu silleen että en kai minä ihan tosissani sinua moiti mutta lukija saa tulkita ne ihan niinkuin itse haluaa.)
MVH/P
"Paloma.se.co"
Saisit tunkeutua.
Uusin musiikki-aloitukseni kaikuu tyhjyyttään.
Laita sinne jotain Pasha-pusuja tummalla Suklaalla.
Tai muuta pehmeätä.
Minä vähän luulen että pakaste-vihannes-pusseja puhkotaan usein.
Onhan niitä naisiakin keittiöissä.
Huomautan myös että nainen briljeeraa ainoastaan toisten resepteillä.
Mieheltä kaikki syntyy luonnostaan.
Muistelen naisten kutoneen pusseista jotain Sauna-mattoja.
Minä en tunteitani peittele koskaan.
Kyss-puss, luv
H.
Enpäs ole ennen ollut pääsiäiskokolla. Eilen kuitenkin olin. Kertahan se on ensimmäinenkin.
Tänään on kaunis aurinkoinen päivä. Aamulla hankikin kesti kävellä ihan niinkuin ennen vanhaan.
Pääsiäsilammas uunissa ja mämmiä tietenkin jälkiruoaksi. Eipäs ole nykymämmit äitimuorin tekemää mämmiä voittanut, mutta menettelee kermavaahdon kanssa.