Hei!
Minä rohkenen aloittaa keskustelun insestistä.
Olen au-lapsi, 40-luvulla syntynyt, karja-
apulaisen tytär. Minulla on minua kaksi vuotta
nuorempi veli, meillä on sama isä. Eivät
kuitenkaan menneet naimisiin, isäni oli äitiä
viisi vuotta nuorempi. Nyt ajattelen, ettei
kaikille isiä riittänyt. Koulussa kun olisi
pitänyt tietää sekä isän että äidin nimi.
Aikuisena, isäpuolen kuoltua, olen joutunut
miettimään, miksi pelkäsin yläkerran huonetta,
joka tehtiin minulle koulunkäyntiä varten.
Näen vieläkin painajaista, että huoneessa ei ole
lukkoa ja että ovi voi aueta milloin tahansa.
Sitten herään hiestä märkänä, vaihdan yöpaitaa ja
yritän taas nukkua.
Jos olette jaksaneet lukea tähän asti, en voi
olla kertomatta, mikä elämässäni on hirveintä.
Olen käyttäytynyt omaa tytärtäni kohtaan väärin,
tunnen hirveää syyllisyyttä. Olen kirjoittanut
hänelle ja pyytänyt anteeksi. Hän ei ole
vastannut.
Menenkö hirteen? En sentään, kun kuitenkin
haluaisin olla ihminen, minäkin!
Asiani herättää varmasti keskustelua, jäänkin
odotamaan sitä.
Minä rohkenen aloittaa keskustelun insestistä.
Olen au-lapsi, 40-luvulla syntynyt, karja-
apulaisen tytär. Minulla on minua kaksi vuotta
nuorempi veli, meillä on sama isä. Eivät
kuitenkaan menneet naimisiin, isäni oli äitiä
viisi vuotta nuorempi. Nyt ajattelen, ettei
kaikille isiä riittänyt. Koulussa kun olisi
pitänyt tietää sekä isän että äidin nimi.
Aikuisena, isäpuolen kuoltua, olen joutunut
miettimään, miksi pelkäsin yläkerran huonetta,
joka tehtiin minulle koulunkäyntiä varten.
Näen vieläkin painajaista, että huoneessa ei ole
lukkoa ja että ovi voi aueta milloin tahansa.
Sitten herään hiestä märkänä, vaihdan yöpaitaa ja
yritän taas nukkua.
Jos olette jaksaneet lukea tähän asti, en voi
olla kertomatta, mikä elämässäni on hirveintä.
Olen käyttäytynyt omaa tytärtäni kohtaan väärin,
tunnen hirveää syyllisyyttä. Olen kirjoittanut
hänelle ja pyytänyt anteeksi. Hän ei ole
vastannut.
Menenkö hirteen? En sentään, kun kuitenkin
haluaisin olla ihminen, minäkin!
Asiani herättää varmasti keskustelua, jäänkin
odotamaan sitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet uskaltanut kirjoittaa tapahtuneesta tänne,
se on hyvä alku. Tällaisten asioiden
käsittelemiseen tarvitaan ammattiauttajaa,
esimerkiksi terveyskeskuksessa tiedetään minne
ottaa yhteyttä. Myös tyttärisi on saatava
hoitoon, yksin tällaisia tapahtumia ei voi
selvittää.
elä päivä kerrallaan
mikä on tehty
sitä ei saa tekemättömäksi
minun vaimoa nai sen veli
nuorena
se veli on nyt pappi
ne teki sopimuksen
että ei kerrota
mutta vaimo kertoi
se veli on tosi
teennäinen pappi
varmaan lähennellyt
rippikoulutyttöjäkin
leireillä
semmosilta papeilta
pitäis sahata munat pois
Jumala sinulle antakoot anteeksi jos valehtelet.
En ymmärrä näitä asioita juurikaan, mutta
kirjeestäsi päätellen kärsit omantunnon tuskia.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.
Hanki ammattiapua. Voit ehkä korjata hieman omaa
elämääsi samoin kuin parantaa mahdollisesti myös
tyttäresi elämää. Hän on luultavasti ikäiseni
nainen. Toivottavasti hänellä on asiat paremmin
hallinnassa. Et voi menettää mitään vain
saavuttaa jotain .