Huoh.. Olen ihastunut, tai siis pikemminkin rakastunut yhteen aivan upeaan tyttöön, joka on kaikkea mitä tyttöystävästä haluaisin..
Viime aikoina on alkanut tämä vakavoitumaan sen puoleen, että viimeinen ajatus illalla on hän ja aamulla ensimmäinen hän myös.. Joka yö, jos pystyn nukkumaan, näen hänestä unta. Mutta monena yönä en nuku ollenkaan tai vain pari tuntia..
Ja suorastaan ahdistaa ajatus siitä, etten näkisi häntä enää, koska muutan toiselle paikkakunnalle enkä pysty ajattelemaan tulevaisuutta ilman häntä..
Nyt mun on jumalauta pakko tehdä jotakin asialle ja pian. Tunnen itseni jotenkin kyvyttömäksi luuseriksi kun en vieläkään ole saanut sanottua tai tehtyä aloitetta..
Viime aikoina on alkanut tämä vakavoitumaan sen puoleen, että viimeinen ajatus illalla on hän ja aamulla ensimmäinen hän myös.. Joka yö, jos pystyn nukkumaan, näen hänestä unta. Mutta monena yönä en nuku ollenkaan tai vain pari tuntia..
Ja suorastaan ahdistaa ajatus siitä, etten näkisi häntä enää, koska muutan toiselle paikkakunnalle enkä pysty ajattelemaan tulevaisuutta ilman häntä..
Nyt mun on jumalauta pakko tehdä jotakin asialle ja pian. Tunnen itseni jotenkin kyvyttömäksi luuseriksi kun en vieläkään ole saanut sanottua tai tehtyä aloitetta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
hahah feel ya :) mut mee nyt ihmeessä juttelemaan tai tutustumaan! kyl te sit näätte viel jos teillä synkkaa :)
Tunnen tunteen... Kaikki alkoi omalla kohdalla hyvin, mutta loppui yllättäen. Et muute arvaa kui pahalt voikaan tuntuu? Vinkkinä annan älä koskaa ihastu/rakastu tai älä ainakaan aloita minkäänlaista suhdetta. Kun sut jätetään, tuntuu kuin kaikki ilo ja onnellisuus katoais maailmastas ja tilalle tulee masennus ja suru. Et koe enää mitään positiivista ja positiiviset asiatkin muuttuvat negatiivisiksi. Tunne on sanoin kuvailemattoman hirveä. Iteltä se vei tän yön unet ja sai juomaputken päälle :(
Sama juttu mulla vuosi sitten. Pyysin ihastusta ulos ja suostu. Perui kumminkin parin päivän päästä koska oli tavannut jonkun ihanan pojan. Nyt on kohta vuosi kulunut ja ollaan eri kouluissa koska peruskoulu päättyi ja silti ajattelen häntä. Mietin että pitäisikö vielä kerran kysyä häntä ulos ja katsoa miten käy en vaan tiedä uskallanko.
Tee aloite. Pakota itsesi siihen. Juttele hänen kanssaan, tutustukaa ja sitten pyydät jossain vaiheessa häntä ulos. Jos et muuten uskalla niin ajattele miltä sinusta tuntuu sitten kun asutte eri paikkakunnilla etkä enää voi tehdä asialle paljoakaan(ainakaa helposti) ja mietit vain että entä jos olisin yrittäny entä jos olisin uskaltanut. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja mene juttelemaan hänelle!
Puhut ihastumisesta. Teinit eivät tajua mitä on rakkaus.
Voi kuule kyllä tiedän. Usko pois. Ei taida olla ihan mikään normaali ihastus, jos olet ajatellut häntä 4 vuoden ajan päivin ja öin..