Vuosien varrella kun on joutunut seurailemaan näitä ensimmäisen talon rakentajia on nähnyt toinen toistaan tietävämpiä rakentajia.
Pahimpia tai parhaimpia ryhmiä oli peruskoulun opettajat, ja opettajat yleensä. Toisella sijalla oli entiset Enson teknikot.
Urakkaa laskiessa olivat aina vähättelemässä, ja osa jopa kertoi nuorempana olleensa putkitöissä.
Niin ja Enson alennukset kuului heille huomioida.
Opettajat kun on työkseen opettaneet heiltä tahtoi unohtua että ei heidän tarvitse ammattimiehiä opettaa.
Joskus erään opettajan vaimo kysyi, eikö sinua haittaa kun tuo mies neuvoo jatkuvasti.
Sanoin että antaa vaan neuvoa, pääsee vähemmällä ajattelemisella. Opettaja oli iltaisin lukenut niin timpurin kuin muidenkin töiden kässärit.
Pahimpia tai parhaimpia ryhmiä oli peruskoulun opettajat, ja opettajat yleensä. Toisella sijalla oli entiset Enson teknikot.
Urakkaa laskiessa olivat aina vähättelemässä, ja osa jopa kertoi nuorempana olleensa putkitöissä.
Niin ja Enson alennukset kuului heille huomioida.
Opettajat kun on työkseen opettaneet heiltä tahtoi unohtua että ei heidän tarvitse ammattimiehiä opettaa.
Joskus erään opettajan vaimo kysyi, eikö sinua haittaa kun tuo mies neuvoo jatkuvasti.
Sanoin että antaa vaan neuvoa, pääsee vähemmällä ajattelemisella. Opettaja oli iltaisin lukenut niin timpurin kuin muidenkin töiden kässärit.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siihen, kun lasket vielä poliisin ja armeijan kapiaisen niin hankalat rakentajat jonossa.
Poliisi on tutustunut vain rikolliseen ainekseen ja epäilee ja kyttää raksamiestä. Armaijan kapiainen uskoo omaan taitoonsa, kun on mokuja opettanut ja alokas ei koskaan voi osata mitään ilman isoa huutoa.
Netti on pahentanut tilannetta huomattavasti. Onneksi nuo ammattiryhmät on helppo tunnistaa jo puhelimessa. Ope puhuu huolitellusti lausuen sanat loppuun asti ja armeijan kapiainen on myös helppo tunnistaa puhetyylistä, poliisi kyselee tehdyistä töistä kuten alibia rikolliselta.
Tollaset kun kysyy töihin niin pitää olla varalla aina sen nuoren ammattilaisen nimi jota suosittelee, kun oma kalenteri on aivan täynnä.
Unohditte lakimiehet. Ei mitään käsitystä rakentamisesta, mutta vahva käsitys siitä, että heitä kusetetaan. Ja toimenpiteisiin ryhdytäänkin sitten heti.
Lakimies on ehkä se kaikkein viheliäin tilaaja työlle kuin työlle.
Kyllähän näitä on pitkälti. Mutta kiva kun kuulee muidenkin kokemuksista. Minullekin sattui yksi varatuomari. Tein ensin oman urakkatarjoukseni ihan normaali kaavalla.
No eihän se tuomarille kelvannut. Hänen piti tulla meille kotiin itse muotoilemaan se hänelle sopivaan muotoon. Olin varannut paperia sen verran, että uskoin niiden riittävän. Silloin en käyttänyt vielä niitä valmiita pienurakointi sopimuksia. Viisi paperi myttyä kerkesi lentää lattialle ,ennen kuin hänen oma muotoilemansa teksti oli valmis.
Lopulta hän luki kuudennen sopimuksen ääneen. Sanoi sitten. Nyt tämä alkaa olla lakituvassa kelvollista luettavaa.
Mikäs siinä pistin nimen alle kun oli kerran niin selväjuttu.
Tarjoukseni oli erikseen työstä ja tarvikkeista. Yleensä en tehnyt niin, mutta nyt piti tehdä.
Jonkin päivän päästä hän soitti että oli saanut tarvikkeet 1500mk halvemmalla muualta.
Työ osuus siis jäi. Jossain vaiheessa talo alkoi olla siinä vaiheessa, että aloin asennella sinne vesijohtoja. Katselin toimitettuja tavaroita ja kysyin missähän mahtaa olla kupari putket ja niiden osat. Hän sanoi että tavarat on sinun listasi mukaisesti toimitettu, jos ne puuttuu osta itse.
Pyysin häntä tuoman oman tarvike tarjoukseni ja kilpailijan tarjous listan.
Kävin listat läpi. Kyllä minulla kuparit oli. Toisessa listassa ei ollut. Luin hänelle hänelle hitaasti mitä tarjouksessa luki. Sitoudumme toimittamaan tämän listan mukaiset LVI tarvikkeet tähän hintaan.
Kysyin tuomarilta ymmärtääkö hän sana muodon ,mitä se tarkalleen tarkoittaa.
Varmuuden vuoksi tarkennin että se ei ole se lista joka oli minun tarjoamani.
Eihän siellä ihan nappiin mennyt mikään. Viimeistely vaiheessa Ei tiskipöydän kaapinoviakaan mennyt kiinni. Ammattimiehet tietää mikä on pukinsarvi hajulukko
Eihän se sopinut sellaiseen kaappiin missä on jätevaunu. Kaappi jäi siis auki.
Tein työn loppuun niistä tarvikkeista mitä työmaalla oli.
Iltasella tuli 23.00 aikaan puhelu. Tuomari soitti ja alkoi suoraan sanottuna v.....
Aikani kuuntelin ja pistin luuri paikoilleen. Parin päivän päästä tuli postista ilmoitus kirjatusta kirjeestä. Sanoin vaimolle että tuomari haluaa jatkaa keskustelua kirjeitse.
En tietenkään noutanut kirjettä heti. Kävin jossain aiheessa tekemässä korjaukset ja jätin loppulaskun. Kirjeestä en maininnut mitään. Toisen ilmoituksen jälkeen lunastin kirjeen. Siinä luki jotenkin näin.
Koska puhelumme keskeytyi jotenkin ikävällä tavalla. Päätin jatkaa keskustelua kirjeitse. Posti ainakin kulkee.
Joskus sitten juttu komissaarista.
Jos huomaat tilaajan olevan juristi, kannattaa tarjoushintaa nostaa heti tulevien valitusten puskuroimiseksi. Hyvällä onnella käy jopa niin, että juristi löytää halvemman miehen tekemään homman. Jos vakiosopparit ei kelpaa, niin saa olla.
Lupasin vielä jutun poliiseista. Niitä sitten sattuikin yhtenä kesänä peräti kolme ja puoli poliisia.
Tämä puolikas kun oli virkansa menettänyt entinen poliisi. Talon teko hetkellä jo näitä Ensolaisia. Yhtä lukuun ottamatta näillä oli se yhteinen piirre että jotenkin sopivat hyvin poliisin kuvaan.
Juttu tulee nyt kuitenkin komisariosta.
Tämä yksi joka ei sopinut kuvaan oli kyllä varoittanut että on erittäin ikävä mies. Luulin pärjääväni ja teinkin sopimuksen, sopimus oli tosin vielä allekirjoitusta vaille.
Työt alkoi ja kävin parina päivänä tekemässä katuliittymän, pohjaviemärit alakertaan sekä laitoin sinne tulevat Upoletit.
Tein laskun joka oli 1500mk.tarvikkeineen.Yleensä se oli sellainen urakan aloitus erä.
Muutaman päivän perästä hän soittaa ja pyytää tulemaan tiettyyn paikkaan, ja tuomaan vielä tarvikelaskun hänen nähtäväksi. Menin sitten tapaamaan häntä. Pyysin häntä tulemaan mieluummin huoltoautooni, kuin hänen omaansa. Hän siinä alkoikin kertoilla että oli kuulemma käynyt laskuni kanssa kahdessa putkiliikkeessä kysymässä voiko lasku olla niin suuri. Olivat sanoneet että tonnia enempää ei voi. Tokihan kilpailijat aina näin tekevät. Oli vielä käynyt ensin varmistamassa tutultaan rautakaupassa onko lasku edes virallinen ,kun on tehty käsin kirjoittamalla. Tämä rautakaupan myyjä sattuu vieläkin olemaan kalakaverini. Hän joskus kertoi jutun minulle.
Tonni tuntui sitten olevan se summa jonka hän muka maksaa. Kerroin että tavarat on maksaneet jo melkein tonnin. hän ei tietenkään sitä uskonut. Näytin laskun joka oli 970mk.Joten minulle jäi kolmekymppiä ajoihin. Työlle ei käytännössä jäänyt mitään.
Hän alkoi siinä selittelemän. Muutin vitosen nollaksi ja sanoin ,nyt ala häipyä siitä .Hän vielä alkoi jankuttaa että kyllähän voi kuitenkin maksaa alkuperäisen summan. Sanoin hänelle, jos jo ensimmäisen laskun kanssa sinun piti juosta ympäri kaupunkia, ei meillä ole mitään yhteistä urakkaa. Nyt häivyt siitä autosta. Kaiken lisäksi hän oli vielä uskovainen. Kirkkovaltuuston jäsen. Hän oli todellinen jumalan lahja yhteiskunnalle.
Oli minulla yksi Helsinkiläinen tuomari joskus 80 luvulla. Yllätyin kun tuli puhelu Hesasta, ja soittaja esittäytyi tuomariksi. Hämmästyin ,kuinka kauas maineeni on kiirinyt, vai olenko joutumassa käräjille. Viikko aikaa juhannukseen ,ja hänen piti saada maalla olevaan vanhaan kartanoon sisävessa kylmä vesi ja keittiö kalusteet. Jonkun toisen urakoitsijan oli pitänyt se tehdä, mutta rahan puutteen vuoksi tavarat seisoi tukkuliikkeen takapihalla.
Mietin kyllä otanko hommaa, juhannuksen alla muutenkin kiireitä. Lupasin kuitenkin sen tehdä. Kysyin yhdeltä käyttämältäni kaivuri kuskilta löytykö häneltä viikon aikana joku aika.
Lupasi joskus loppuviikolla. Siinä kerkesin alkuviikosta tehdä muut hommat. Vedet oli toiminta kunnossa vain kaivot puuttui.
Kaivuri ilmaantui illan suussa perjantaina. Aloimme tehdä ulkopuoleista viemäröintiä.
Joskus aamuyön tunteina säiliöt saatiin paikoilleen ja imeytyskenttä kuntoon.
Isäntä oli koko ajan siinä seurailemassa työ etenemistä.
Siinä pihamaalla hän sitten kysyi paljonko nämä viikon työt ja tarvikkeet maksaa.
Toki olin laskenut työn urakkana ja siihen lisättynä vielä kiireen voiteet.
Hän kaivoi hinttipussin kokoisen rahamassin ja alkoi siitä kaivella rahoja .Ensimmäinen reaktio oli , kele taisin sittenkin olla liian armelias.
Tarjosin hänelle sen laskun, mutta hän sanoi vaan että tee mitä hyvänsä sillä, ei hän sitä tarvitse.
Vilkaisin kaivinkonemieheen päin, oIisin mennyt varoittamaan ,ettei pyydä paikkakunnan taksoja .Siellähän se tuomari jo levitteli rahojaan.
Jäimme hetkeksi kaivurimiehen kanssa aamun sarastukseen kahdestaan. Kysyin pyysitkö tarpeesi .Sanoi vaan että pikkusen yötyö lisää, mutta olisi ilmeisesti pitänyt kertoa kahdella. Tuomari pyysi jäämään vielä minua istuskelemaan ja nauttimaan aamun hiljaisista hetkistä. Siinä nautimme erilaisia kylmäsavu tuotteita, ja mitä lie ollut muutakin. En voinut alkoholia ottaa, kun piti lähteä aamulla ajelemaan kotiin juhannuksen viettoon. Nämä on niitä parempia asioita joita voi myös eläkkeellä ollessa muistella.
Parivuotta sitten hän yllättäen soitti minulle. En ensialkuun muistanut pyysin hieman kertomaan missä olemme tavanneet. Aikamme siinä jutusteltua muistin hänet. Kyseli
Likakaivoihin liittyviä asioita. Kun se on tämä uusi paskalaki. Sanoin että kyllä ne täyttää tämän päivän vaatimukset.
Hyvä, että joku edes on lukenut kässärit sillä niin monta vipeltäjää on tullut vastaan, joilla jo perustiedot on kateissa ja silti kehtaavat "ammattiylpeyteensä" vedoten loukkaantua huomauttamisesta virheellisestä toiminnasta.
Ilmeisesti pitäisi antaa reiskojen tehdä ensin juostenkustua suttajasekundaa ennenkuin heidän tekemiseensä voi puuttua ja silloin se on jo liian myöhäistä - virheeseen pitää puuttua kun se tapahtuu eikä vasta lopputarkastuksen yhteydessä, jolloin sen korjaaminen maksaa huomattavasti enemmän kuin heti virheen sattuessa.
Vaikka on ensikertalainen rakentaja ja ehkä varsinkin silloin tulisi reiskankin ymmärtää rakentavansa jonkin kotia, jonka rakentaja haluaa olevan kohdilleen bygätty vai haluaako reiska vain roiskia ja väittää, että kelpaa se noinkin - omankin kodin kohdalla - tuskin
Rakentamisen kulttuuri näyttäisi olevan, että asiakas on vain välttämätön paha ansainnan kannalta ja laadusta ei sitten tarvitse välittää..
En ole minkään edellä mainitun ammattikunnan edustaja... mutta puolustuksena sanottakoon, että selkärangalla varustettuja raksa/remppamiehiä on yllättävän harvassa. Se osaaminen ja ammattitaito ei ole mistään muusta kiinni kuin viitseliäisyydestä. Ei nuo hommat rakettitiedettä ole.
Juuri näin. Usein ne jotka vähiten tietävät pitävät ääntä eniten.40 vuotta rakennuksilla vietetyn työvuoden aikana on kyllä nähnyt enemmän ammatti miehiä ,kuin jotain remppa reiskoja.
Pienellä paikkakunnalla loppuu työt melko pian jos työn laadusta joutuu kiinni. Voihan se olla suuressa maailmassa niinkin että rahastettavia riittää.
87-88 vuodenvaihteessa piipahdin suuressa maailmassa tekasemassa yhden paritalon putkityöt, sekä sivussa kalusteasennuksiakin. Edellinen reiska oli vetässyt paritaloon viemärit,ja sanonut rakentajille että ei tässä enää ole jäljellä kuin parinpäivän hommat.
Nappasi siinä melkein koko urakan hinnan ulos ,eikä sen koommin ollut kuulunut ukosta mitään. Minun olisi sitten pitänyt tehdä homma kahdessa päivässä valmiiksi.
Hyvät oli nuoret rakennuttajat, harmitti vaan miten golleega oli pahasti kusettanut. Tein homman ,mutta en antanut kuin viikon työn sitten rahaa ja taas jatkui.
Mielipiteet ovat asennevammaiselta monessa kohdassa palstalla.
Nuuka ja nulju rakentaja joutuu aina vaikeuksiin, kun etsii halpoja miehiä ja menetelmiä. Kunnon suunitelmat ja mestari johtamaan niin EI OLE kohtaa joka voi mennä persiilleen.
Suunnitelmassa lukee kuinka ja miten tehdään, ei siinä raksamies sävellä mitään. Lisäksi mestari tarkastaa työn laadun niin sehän maksaa ja sitä nämä valittajat ei halua maksaa.
Täälä sitten selitetään kuinka huonoja raksamiehet on. Se on rakennuksen kustannuksista pieni osa, kun tehdään kerralla hyvä. Palkatkaa vain se poropeukalo, vähätöinen, luuseri joka esiintyy ammattilaisena ja pankaa se töihin keksimään omasta päästään menetelmiä.
Eihän se ole rakettitiedettä mutta maksaa vain ne raketin piirroksetkin ja ohjeet, ilman niitä se tussahtaa tontin ojaan.
Vastaava ei välttämättä ehdi kovin usein työmaalle, joten kyllä se on aika pitkälle rakentajista kiinni se laatu.
Hassua kyllä, mutta rakettitiede sattuu olemaan omaa laaa siinä missä rakentaminenkin. Vieläkin hassumpaa on se, että olen puuhastellut kummankin alan piirustusten kanssa.
Tomintavarmin kantoraketti on suunniteltu vuonna 1957, mikä kuvastaa suunnittelun merkityksettömyyttä. Se siitä suunnittelusta.
Kummassakin hommassa TÄYTYY ajatella itse. Kantorakettipuolella asia on yksinkertaisempi, koska tavoitteena on saavuttaa pakonopeus 11,2 km/s. Rakentamisessa taas kupletin juoni on merkittävästi sekavampi, koska järjetön määrä viranomaisa ja viranomaismääräyksiä sotkee sinänsä selkeää kuviota. Talopuolella kaikki on parhaassa tapauksessa osaoptimoitu, mutta normaalisti mitään ei ole optimoitu. Kokonaisuus ei sitten ole kenenkään hallussa, vaan määräykset ovat keskenään ristiriitaisia.
Esimerkki: normien mukaan rakennettu talo on täynnä eristeitä, mutta samanaiakaisesti sähköveto saa kulkea korkeintaan 500 mm eristeen sisällä. Pöljät virkamiehet ovat tehneet rakennuksen sähköistämisestä teoriassakin mahdotonta.
Samoja ristiriitaisten vaatimusten aiheuttamia ongelmia tulee lähes kaikessa muussakin rakentamiseen liittyvässä.
Höpöhöpö, ei vastaavan tarvitse asua työmaalla, kyllä minä tiedän missä kohtaa tarkistan työn laadun ja annan raksamiehille ohjeet mitä ei saa tahdä piiloon, ennen tarkastusta.
Kaikki vähättely on turhaa venkuroimista. Minä tiedän samoin kuin kaikki ammatti vastaavat koska ollaan rakennukssa vaativassa kohdassa. Isäntä tekee lähes aina ehdotuksia tarkastuskertojen harventamisesta, että säästää mania.
Varmaan veloitat parisataa joka käynnistä plus kilometrikorvaukset. Ei ihme jos isäntä haluaa harventaa käyntejä.
Ei se noin mene. Valvon aina itse ja silti ongelmia tulee heti, kun selkänsä kääntää.
Esimerkki: kävin WC:ssä ja sillä aikaa kaivurikuski oli leventänyt montun naapurien puolelle.
Toinen esimerkki: ohjeistin putkimiehen asentamaan putket keskelle seinän keskiviivaa. Samaan aikaan kirvesmies tarvitsi ohjeita, joten poistuin hetkeksi ja kuinkas ollakaan - putket olivat 25 cm päässä siitä, missä niide olisi pitänyt olla.
Rakennustyömaa on villieläin, jolle ei saa KOSKAAN kääntää selkäänsä. Sitä on valvottava herkeämättä.
Ongelmia itkeville ensikertalaisrakentajille: MISSÄ OLIT, KUN ONGELMA RAKENNETTIIN?
Vastuuta ei voi ulkoistaa.
Nimen omaan. Rakentajan kannattaa itse valvoa niin paljon kuin pystyy jos ei itse tee rakentamista. Ota vaikka palkatonta lomaa töistä. Sen ajan voi käyttää tehokkaammin omalla raksalla. Valvontaa, puuttuvien/loppuneiden tarvikkeiden noutoa ja tilaamista, apumiehen hommia, materiaalien työstöä (esim. riman tekemistä rakennussirkkelillä halvasta lankusta) jne. Samalla pitää silmällä työmaata. Takuulla on lyhyemmät tauot, parempi jälki ja vähemmän hävikkiä jos itse on paikalla suurimman osan ajasta. Varsinainen vastaava käy työmaalla vain tiettyjen vaiheiden valmistuttua.
Jos ei halua kuunnella ammattilaisten valituksia rakennuttajan persoonallisuudesta, voi aina rakentaa itse. Se ei ole edes vaikeaa, tuossa pari videota mistä voi lähteä liikkeelle
https://youtu.be/gLwu2SCjowY
https://youtu.be/NOY4drIDRgA
https://youtu.be/aK5Fj0_scII
https://youtu.be/_JUyoXDHHEs
https://youtu.be/ZamXt5tbsak
Työt kuitenkin maksaa tässä maassa leijonan osan mistä tahansa rakennuksesta, joten rakentaminen itse on itse asiassa halpaa.
Niin ja kun on rakentanut itselle itse yhden kokee jo olevansa ammattimies ja voikin sitten lähteä tekaisemaan ammattitaidon turvin jollekkin muulle.
Toiselle rakentaminen on aina aivan eri juttu kuin itselle tekeminen. Kun teet itse saat sitä, mitä sattuu tulemaan. Ja jos se on itse tehty, niin sehän on silloin hyvä tuli mitä hyvänsä. Näinhän se menee... No, ainakaan kukaan ei voi valittaa tekijälle, paitsi ehkä vaimo.
Kun itselleen rakentaa niin tietää mitä saa kun taas näiden remppa-reiskojen ja hartikaisten jäljiltä joutuu käymään käräjiä eikä silloinkaan tiedä mitä olikaan saanut paitsi juostenkustua ilman valvontaa kalliilla hinnalla.
Jouduin siis viemään projektin loppuun ihan itse omaamatta alan ammattitaitoa, mutta tekiessä oppii ja mieluummin korjaan omia virheitäni kuin ns. ammattilaisten. Aikaa se otti, mutta laatukin oli parempaa - silti en omani saatuani valmiiksi kehtaisi tyrkyttää neuvojani naapurille paitsi hänen niitä kysyessä saati lähtisin rakentamaan naapurille - jo pelkästään vastuu laadusta voisi olla naapurisuhteille haitallista.
No kukin rakentaa kuten haluaa ja mitä on rakentanut niin siinä on elettävä vaikkakin näiden "ammattilaisten" tekemisistä voisi kirjoittaa kirjan ja silti homma jatkuisi kuten ennenkin eli päin helevataa.
Yksi huomio on aina kaikkien rakennustyömaiden kohdalla eli työmaan epäsiisteys - kamat vain pudotetaan käsistä siihen paikkaan mistään välittämättä - siivosin oman mökkini alueen kahlaten polvia myöten sekalaisessa jätteessä kun ns ammattilaiset eivät viitsineet kerätä jätettään yhteen paikkaan vaan kaikki jäi juuri niille sijoilleen missä käyttö ja tarve päättyivät eli sementtisäkkien ja rakennustarvikkeiden seassa oli einesten ja ulosteiden jäänteitä.
Ehkä on parempi tehdä asiat itse loppuun niin ainakin tietää mitä saa eikä kourallista paskaa hampurilaisaterioiden jäänteiden seassa ja nämäkin pellet olivat olevinaan suomalaista parhaimmistoa eikä mitään baltteja venäläisellä mentaliteetilla.
Näinhän se on. Uusavuttomuus remontti ja rakennushommissa tulee tässä maassa kalliiksi. Monelle "akateemiselle" vihjeenä, että kannattaisi harkita remonttitaitojen kohennusta ja "turhimpien" kurssien väliin jättämistä ihan jo taloudellisessakin mielessä.
Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei ammattimiehellä kannata siivouttaa työmaata.
Raksatyömaan siisteys on aina isännän homma omakotityömaalla. Työ sujuu nopsaan, kun talossa oli kunnon emäntä joka otti iltaisin asiakseen siisteyden. Puutavaran palat löytyi omasta kasasta ja tarvittaessa ei aina tarvinnut ottaa pitkästä palaa. Raksatyö hoituu nopeasti ja turvallisesti siististssä ympäristössä.
Palkat oli ajallaan tilillä ja muutenkin, oikein kateellinen oli naisen laadusta isännälle.
Riitoja tulee eniten silloin, kun on epäselvää siitä mitä on sovittu sisältyvän urakkaan. Jos siivous sovitaan kuuluvaksi urakkaan, niin silloin se kuuluu, jos ei sovita niin se ei kuulu. Jos ei ole sovittu mitään, niin se ei kai silloin yleensä kuulu urakkaan. Mutta silloinkaan ei työmaalle saisi p*skantaa tai jättää naulaisia lautoja maahan makaamaan pitkin poikin.
Kyllä se rakentamisen siisteys kuuluu rakentajalle eikä maksavalle asiakkaalle. Loppusiivous tietysti kuuluu asiakkaalle ellei muuta ole sovittu.
Puhuin siis rakentamisen aikaisen työmaan siisteydestä. Luulisi rakentajillekin olevan työn sujuvuuden kannalta parempi kun työvaiheen tehtyään lajittelisivat ylijäämät omiin kasoihin pois tieltä. Mutta ainakin oman mökkini työmaalla tyypit vain pudottivat ylijäämän niille sijoilleen sisältäen kaikkea laudanpätkistä, sementtisäkeistä, pakkausmateriaaleista eväisiin ja - kyllä- ihmisen ulosteisiin. Ja tätä sekalaista jätettä kertyi miltei polviin asti ja oli tosi mukava siivota jälkikäteen ylläreitä peläten kesken jääneen urakan jälkeen.
Sopimuksen irtisanomiseenhan mökki-urakka lopulta päättyi urakoitsijan sopimusrikkeiden ja kelvottoman työnlaadun takia. Hoidin homman loppuun itse ja paremmalla laadulla kuin näiltä reiskoilta olisi koskaan onnistunut.
Höpö höpö. Ei kai rannustaitoinen mies palkkaa tumpeloita omalle työmaalleen.
Senhän näkee jo kolmannella silmällä, kun kysyy kirvesmiehen työnjälkeä edellisestä työmaasta. Nuo sun esitykset on opiskelu yksiössä asuvan päiväunia. Kokeile vain nimikirjaimis veskin seinään kyllikin kanssa.
Täysin oudot urakoitsijat tekevät urakkasopparin rakentajan kanssa ja johon kuuluu vielä rakennusaikainen siivous ja heidän ammattitaidostaan ei mitään tietoa.
Voi pyhä yksinkertaisuus!!!! Ei toi mene läpi kylän varttihullultakaan.