Black Room

And so the door closed.
Permanently, forever.
Please, lock me, so
I can never see
the light again, never
feel the hope and
this dark pain
again. Please.

Kaunis.

`
She will love you in black
`
Don't you know how it is,
someone’s out there like you.
Someone’s sweetest little heart
is pounding like yours too.
`
Somehow you will find her,
and just when you do,
look into those bright eyes,
and you’ll see it too.
`
'Cause even in your darkest hours,
and your painful nights.
She will love you in black,
’til the morning lights.
.

Forgive me, dear,
my faith has gone,
all my life I
have believed,
there is someone..
I’m not young
anymore,
even my soul
sings brighter than
ever before.
I accept my role,
and I play it well,
but without passion,
without love.
Maybe my love is
not meant for one,
but for all. Pieces,
little pieces of
shattered heart,
drops of blood
and tears.
Destiny,
sentence.

`
Sydän roudassa
`
Minun maani hedelmällisyys, ravinnotta taisteli.
Multani musta syvyys routaantui,
jo ennen kuin viljat puitiin.
.
Sykkivä sydämeni taisteli, luovutti.
Jokaisella iskullaan, sisälläni
löi kovaa ja armotta.
.
Hiljaa katsoin, voimattomana tuskaani itkin,
näin miten lämmin vereni rantakiviin pisaroi.
Minun oli niin kylmä,
jäätävän kylmä.
.

`
Niin synkkä on kaikunsa sen,
kumpuaa, kuin matalin ääni elämän.
Värähtelee syvällä,
niin syvällä
alla sydämen.
`
Viiltävä kuin terävin siru,
kuin vettä vain se halkoo,
helposti
veret
vuodattaa.
`
Ilmassa kaikuu tuska,
kumpuaa kipuna ihmisen.
Mikä särkikään hänen sydämen.
.

`
Kun kuolema vaatien koputtaa,
ryskyttää ovea auki itselleen.
Silti hiljaa se sisään hiipii,
kuin itsensä kutsuen.
Tullessaan tuo mukanaan
sen raskaimman.
Jättäen painon, taakan sydämeen,
sen suurimman.
Ilkkuenko lähti vai pahoillansa sittenkin.
Monta kertaa koputti, vielä jälkeenkin.
Sisälle en päästänyt, vaikka tiesinhän minä,
sen ulkopuolelle ne jättävän, kuitenkin.
.
Ei auttanut säihke, ei voimansa sen,
valo puhtaimman tunteen kahden sydämen.
Hiipuen sammui, vaikka tuikkien tahtoi,
hehkullansa taisteli hiljaa luovuttaen.
Jäikö jonnekin kytemään se elämän kaunein,
valo ja toivo - hehkuva rakkaus ihmisen.
.

Olen maailman äärissä
sitä etsien. Etsin, pengon,
jokaisen kiven kääntäen,
silti sitä löydä en.
En rannalta Atlantin,
suolaisista tyrskyistä,
en aavikolta Kalaharin,
hiekasta, polttavilta
dyyneiltäkään. Eivät
tummat silmät katso
rakastaen, vaan
kavahtaen ja ihmetellen.
Eivät sydämiään avaa,
päästä vierelleen.

`
Onnen majapaikka, osa I
:
Olet upottanut kätesi hienoimpaan hiekkaan,
nähnyt upeaa väriloistetta maailman.
Olet katsonut elämän suloisinta kauneutta
kaarteissa naisen ihanan.
Olet etsinyt auringon hehkusta, paratiisista suloisesta,
säihkeestä silmien ja käsien kosketuksesta.
.
Silti vielä ihmettelet, mitä siitä puuttua voi,
miksi vastaustasi et löydä,
seistessäsi edessä noiden ihmeiden.
Ei se ole solinassa kristallinkirkkaiden vesiputousten,
hehkussa taivaanrantojen, sylissä toisen ihmisen.
Onnen, rauhan, rakkauden, löytää sitten vasta voit,
kuin tiedät, missä sen majapaikka on.
.

Olen väsynyt etsimään,
kulkemaan ja harhailemaan.
En etsi enää,
hautaan toivon dyyneihin
ja uskon ikiroutaan.
löytäköön joku ne
ja paluttakoon, kunhan
tuo ne keralla rakkauden.
En ole menossa
minnekään, olen täällä
yhä. Minut kyllä löytää
se, joka tahtoo,
ja oveeni kolkuttaa.
Ja jos niin on,
olkoon rakkauteni
lautturin.