Without love I feel
like dark,
cold and dusty room.
Only light, beam
of hope and warmth
comes in when
someone opens
the door, raises up
the glimmering dust
in the air,
full of prays, whispers,
voices from the past,
just to see
if this room would be
worth of staying.
In those fleeting
moments, I can taste
the hope, I can see the
light and wish
that door stays
wide open,
someone would come
in and warm the room
with her presence.
But everytime
door closes, it
won’t stay open.
So fades warmth,
so fades light,
so dies glimmering dust
and faithful wishes.
And slowly dies heart,
blackening in the
endless night
and so comes out
invisible tears and
silent cry.
like dark,
cold and dusty room.
Only light, beam
of hope and warmth
comes in when
someone opens
the door, raises up
the glimmering dust
in the air,
full of prays, whispers,
voices from the past,
just to see
if this room would be
worth of staying.
In those fleeting
moments, I can taste
the hope, I can see the
light and wish
that door stays
wide open,
someone would come
in and warm the room
with her presence.
But everytime
door closes, it
won’t stay open.
So fades warmth,
so fades light,
so dies glimmering dust
and faithful wishes.
And slowly dies heart,
blackening in the
endless night
and so comes out
invisible tears and
silent cry.
Vastaukset 14
Vanhimmat
And so the door closed.
Permanently, forever.
Please, lock me, so
I can never see
the light again, never
feel the hope and
this dark pain
again. Please.
Kaunis.
`
She will love you in black
`
Don't you know how it is,
someone’s out there like you.
Someone’s sweetest little heart
is pounding like yours too.
`
Somehow you will find her,
and just when you do,
look into those bright eyes,
and you’ll see it too.
`
'Cause even in your darkest hours,
and your painful nights.
She will love you in black,
’til the morning lights.
.
Forgive me, dear,
my faith has gone,
all my life I
have believed,
there is someone..
I’m not young
anymore,
even my soul
sings brighter than
ever before.
I accept my role,
and I play it well,
but without passion,
without love.
Maybe my love is
not meant for one,
but for all. Pieces,
little pieces of
shattered heart,
drops of blood
and tears.
Destiny,
sentence.
`
Sydän roudassa
`
Minun maani hedelmällisyys, ravinnotta taisteli.
Multani musta syvyys routaantui,
jo ennen kuin viljat puitiin.
.
Sykkivä sydämeni taisteli, luovutti.
Jokaisella iskullaan, sisälläni
löi kovaa ja armotta.
.
Hiljaa katsoin, voimattomana tuskaani itkin,
näin miten lämmin vereni rantakiviin pisaroi.
Minun oli niin kylmä,
jäätävän kylmä.
.
Valui tuskani mustaan veteen
myötä veren, sekoittuen,
ajelehtien, aina viimeiselle
rannalle, sinne missä lautturi
odottaa.
Ei saapunut lautta,
ei tullut ruumiini,
vaan kääntyi tuuli
ja painoi mustan veden,
veren sekaisen,
sekä tuskan takaisin
rantakiville, Ruumiiseeni
kituvan elon liekin.
Läpi yön kuuluivat
kaksi sanaa "lyö", "hengitä",
täyttäen ilman, ääriään
myöten, aina viimeiselle
rannalle. Niin tuli
aamu, ja tuli tuska,
elämä itse. Tulivat
toivo ja usko,
mutta rakkaus oli
lautturin hinta, sillä
jollakin on paluumatka
maksettava.
`
Niin synkkä on kaikunsa sen,
kumpuaa, kuin matalin ääni elämän.
Värähtelee syvällä,
niin syvällä
alla sydämen.
`
Viiltävä kuin terävin siru,
kuin vettä vain se halkoo,
helposti
veret
vuodattaa.
`
Ilmassa kaikuu tuska,
kumpuaa kipuna ihmisen.
Mikä särkikään hänen sydämen.
.
Rakkaus enkelin.
Liian voimakas, puhdas,
polttavan kirkas.
Kun sanat jäävät
tarpeettomiksi ja katse
riittää lukemaan
salaisimmatkin toiveet,
pelot ja synnit. Kun katse
riittää kertomaan, ettei
sinua tuomita, vaan
puhdistetaan rakkaudella.
Ei ihmisen pitäisi kääntää
selkäänsä puhtaimmalle
rakkaudelle, vaan palaa
sen tulessa ja nousta
tuhkasta feeniks-linnun
tavoin. Ihmisen rakkaus
on ihmistä varten, uskoin.
Kai sen kohtalo, joka
kääntää selkänsä
puhtaimmalle rakkaudelle,
on jäädä rakkautta
vaille.
`
Kun kuolema vaatien koputtaa,
ryskyttää ovea auki itselleen.
Silti hiljaa se sisään hiipii,
kuin itsensä kutsuen.
Tullessaan tuo mukanaan
sen raskaimman.
Jättäen painon, taakan sydämeen,
sen suurimman.
Ilkkuenko lähti vai pahoillansa sittenkin.
Monta kertaa koputti, vielä jälkeenkin.
Sisälle en päästänyt, vaikka tiesinhän minä,
sen ulkopuolelle ne jättävän, kuitenkin.
.
Ei auttanut säihke, ei voimansa sen,
valo puhtaimman tunteen kahden sydämen.
Hiipuen sammui, vaikka tuikkien tahtoi,
hehkullansa taisteli hiljaa luovuttaen.
Jäikö jonnekin kytemään se elämän kaunein,
valo ja toivo - hehkuva rakkaus ihmisen.
.
Olen maailman äärissä
sitä etsien. Etsin, pengon,
jokaisen kiven kääntäen,
silti sitä löydä en.
En rannalta Atlantin,
suolaisista tyrskyistä,
en aavikolta Kalaharin,
hiekasta, polttavilta
dyyneiltäkään. Eivät
tummat silmät katso
rakastaen, vaan
kavahtaen ja ihmetellen.
Eivät sydämiään avaa,
päästä vierelleen.
`
Onnen majapaikka, osa I
:
Olet upottanut kätesi hienoimpaan hiekkaan,
nähnyt upeaa väriloistetta maailman.
Olet katsonut elämän suloisinta kauneutta
kaarteissa naisen ihanan.
Olet etsinyt auringon hehkusta, paratiisista suloisesta,
säihkeestä silmien ja käsien kosketuksesta.
.
Silti vielä ihmettelet, mitä siitä puuttua voi,
miksi vastaustasi et löydä,
seistessäsi edessä noiden ihmeiden.
Ei se ole solinassa kristallinkirkkaiden vesiputousten,
hehkussa taivaanrantojen, sylissä toisen ihmisen.
Onnen, rauhan, rakkauden, löytää sitten vasta voit,
kuin tiedät, missä sen majapaikka on.
.
Olen väsynyt etsimään,
kulkemaan ja harhailemaan.
En etsi enää,
hautaan toivon dyyneihin
ja uskon ikiroutaan.
löytäköön joku ne
ja paluttakoon, kunhan
tuo ne keralla rakkauden.
En ole menossa
minnekään, olen täällä
yhä. Minut kyllä löytää
se, joka tahtoo,
ja oveeni kolkuttaa.
Ja jos niin on,
olkoon rakkauteni
lautturin.
Ei tarvitse etsiä
se löytyy sydämestä ja
löytää toisen sydämen,
jos niin on tarkoitettu.
Vaikka yrität sen haudata
ei se suostu taipumaan pimeään.
Sen löytää valosta ja toivosta
ja siitä hetkestä kun
hiljaisuus avataan sanoiksi.
Ihmiset ihastuvat sanoihin,
ihmeellisiin tekoihin,
maskeihin ja rooleihin.
Ihmiset uskovat mielikuviin,
illuusioihin ja ihaniin
päiväuniin. Ei heitä
kiinnosta ihminen
sanojen ja tekojen
takana: ei se, kuka
hän on, millainen,
vaan mikä hän on,
hänen arvonsa ja tittelinsä.
Eivätkä ihmiset rakastu
ihmiseen, vaan fasadiin,
kulissiin ja unikuvaansa.
Seiso siinä sitten
alastomana, paljaana,
avoinna ja mitään
salaamatta, peittelemättä,
sellaisena kuin olet,
niinkuin tahdot itsesi
nähtävän, koska todellisuus
repii illuusiot kuitenkin,
ennemmin tai myöhemmin.
Ole siinä rehellinen, äläkä
lupaile olemattomuuksia,
kun ihmiset janoavat valheita,
tyhjiä lupauksia, onttoja valoja
vaaleanpunaisten hattaroidensa
täytteiksi. Lupaa se, mitä et voi
pitää, et lunastaa, ja eteesi
langetaan, sinut palkitaan.
Ennemmin olen yksin,
kuin elän valheiden verkossa,
kuvajaisena, jonkun päiväunena.
Ennemmin olen yksin,
kuin sanojeni vuoksi
rakastettu.
Ennemmin elän,
kuin olen harhan vanki.