Olen nyt keski-ikäisenä alkanut miettimään että olivatko molemmat vanhempani ehkä narsisteja. Paljon sellaisia piirteitä ja asioita on tullut ilmi jotka viittaisivat tuohon, tai jononkin muuhun mielenterveysongelmaan tai luonnehäiriöön.
Jotenkin koko lapsuuttani varjostaa se että muut ihmiset olivat aina tärkeämpiä kuin minä, muita täytyi aina huomioida paremmin. Minulla ei ollut mitään omaa omaisuutta, vaan tavarani annettiin tai myytiin pois jos joku sukulainen vaikka sattui tarvitsemaan jotain. Vaatteitani annettiin pois sillä välin kun olin käymässä jossain, tulin kotiin niin vaatteeni olivat hävinneet naulakosta johon ne olin jättänyt. Enhän niitä tarvinnut kun kerran siihen ne jätin, ne oli annettu sukulaiselleni joka oli käynyt kylässä. Sukulaisia ja vieraita tuli oikein käymään kylässä ja hakemaan tavaraa, kyselivät että onko teillä sitä ja tätä tavaraa. Muuten sukulaisia ei paljoa käynyt.
Ja esimerkiksi se kun noin 25 -vuotiaana asuin kotona ja minun piti maksaa vuokraa asumisestani. Kun asumisolot olivat hankalat ja sanoin että mieluimmin asun jossain muualla ja maksan siitä hyvästä kuin maksan kotona asumisesta, niin yhtäkkiä vuokraa ei enää tarvinnutkaan maksaa. Asuin kotona koska en ollut menestynyt elämässäni enkä opiskellut. Ei ollut koskaan sellaiseen mitään haluja kun olin pienestä pitäen oppinut että olen kuitenkin aina huonompi kuin muut.
Isälläni oli käyttöoikeus tiliini, ja kerran hän oli ottanut 10 000e joiden omien laskujensa maksamiseen, kysymättä minulta mitään. Muistaakseni sain ainakin osan takaisin kun hermostuin asiasta jonkin verran. Hänen mielestään se oli ihan ok koska minusta oli aiheutunut kuluja.
Nyt kun mietin niin en muista että äitini olisi koskaan sanonut mitään positiivista minulle, aina oli vaan jotain valituksen aiheita mistä hän minulle puhui. Ja valitti minusta myös muille ihmisille, miltei tuntemattomillekin. Kun en ole sitä ja tätä enkä tee sitä ja tätä jne. Esim kun en ole mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia hänelle, sitä hän valitti tuntemattomillekin.
On paljon vaikka mitä, en vaan muista kaikkia outoja juttuja mitä olen kokenut. Olin lapsena ja nuorena hyvin hämmentynyt ja epävarma, ja jouduin kiusatuksi epävarmuuteni takia. Syyt saattoivatkin olla jossain muualla kuin minussa itsessäni.
Narsistiset vanhemmat
50
3051
Vastaukset
- Anonyymi00001
Kyllä ne narsistit tai ihmisetkin, joilla on edes 5 narskun piirrettä aiheuttaa ympärillä oleville huonoa itsetuntoa vielä aikuisuudessakin
- Anonyymi00006
Kyllähän lapsuuden haavat ja arvet seuraavat myöhemmälle iälle. Itsetuntoa pystyy kyllä saamaan paremmaksi, jos haluaa. Se vaatii vain työtä itsensä kanssa, ja jos tarvitsee ammattiapua, sitäkin pystyy saamaan.
- Anonyymi00002
Muistan kun ehkä 6- vuotiaana jossain kaupassa halusin jonkun lelun, paloauto tai vastaava, ja se oli liian kallis enkä saanut sitä, järjestin kohtauksen ja itkin ja huusin. Vanhempani olivat minulle erittäin vihaisia siitä pitkän aikaa, kun he joutuivat häpeämään minua, kun muut näkivät kuinka huonosti käyttäydyin. Sain tuosta tapauksesta kuulla varmaan 10 - vuotiaaksi asti. En vaan osannut siihen sanoa mitään kun en sitä tilannetta tai käytöstäni jälkikäteen pystynyt muuttamaan. En tiedä olisiko anteeksipyyntö auttanut, en sitäkään osannut tehdä kun olin aina kovin hämmentynyt enkä tiennyt miten pitäisi toimia. Sen tiesin että sitä ei ainakaan saanut koskaan näyttää miltä tuntui. Piti olla hiljaa ja osata käyttäytyä. Ilmeisesti en osannut kovinkaan hyvin sitä tehdä. Lapsuudestani on jäänyt syvä hämmennys ja epävarmuus joka on kestänyt aina tähän asti.
- Anonyymi00003
Mitä enemmän narsismista puhuttais niin sen pienempi olisi niitten valta ja pienemmät nurkat, koska valtaanhan se toiminta perustuu ja ihmisten kiusaamiseen.
Sun pitää tavata joku teatterihenkilö tai jokin muu esiintyvä ammattilainen, joka opastaa sut pois tosta hämmennyksestä.
Mutta se on jo hyvä asia että tietää ettei oma eletty nega, negatiiset asiat ole aina oma vika.
Kannattaa jatkaa oman historian tutkimusta, se on aika mielenkiintoista välillä ja hyvä opintomatka paremmalle polulle.- Anonyymi00004
Niin, ehkä. En ole mitenkään tutkinut asioita sen ihmeemmin, se vaan välähti mieleeni yllättäen, kun näistä narsisteista on ollut puhetta lehdissä ja muualla, siitä varmaan jäi mieleeni ajatus ja osasin yhdistää asioita omaan elämääni.
Kyllä se oma elämä on nyt tässä vaiheessa jo eletty, tai siis jäänyt elämättä, ei tähän mikään enää auta tässä vaiheessa. Siihen opin jo lapsena ettei minun elämälläni tai tunteillani ole väliä, vaan kyse kaikessa on aina vain vanhemmistani, ja erityisesti heidän julkisuuskuvastaan että se pysyy kirkkaana. Perheen kesken he olivat täysin eri henkilöitä kuin muiden ihmisten seurassa ollessaan. Julkinen kuva oli kaikki kaikessa heille. - Anonyymi00007
Anonyymi00004 kirjoitti:
Niin, ehkä. En ole mitenkään tutkinut asioita sen ihmeemmin, se vaan välähti mieleeni yllättäen, kun näistä narsisteista on ollut puhetta lehdissä ja muualla, siitä varmaan jäi mieleeni ajatus ja osasin yhdistää asioita omaan elämääni.
Kyllä se oma elämä on nyt tässä vaiheessa jo eletty, tai siis jäänyt elämättä, ei tähän mikään enää auta tässä vaiheessa. Siihen opin jo lapsena ettei minun elämälläni tai tunteillani ole väliä, vaan kyse kaikessa on aina vain vanhemmistani, ja erityisesti heidän julkisuuskuvastaan että se pysyy kirkkaana. Perheen kesken he olivat täysin eri henkilöitä kuin muiden ihmisten seurassa ollessaan. Julkinen kuva oli kaikki kaikessa heille.Olet oppinut lapsesta asti ajattelemaan, ettei sinusta olisi mihinkään. Miksi et alkaisi ajattelemaan, että sinusta voisi ollakin johonkin ?
Itseäsi vartenhan elät täällä, voit tehdä elämästäsi itsesi näköisen, sellaisen joka miellyttää itseäsi.
Kyllähän muut voivat sanoa mitä tahansa, jopa moittia huonommaksi, mutta älä anna periksi. Näytä muille, ja näytä ennen kaikkea itsellesi, että pystyt pärjäämään.
On vaikeaa, kun itsetunto on lytätty nolliin, mutta sitä pystyy parantamaan. - Anonyymi00009
Anonyymi00004 kirjoitti:
Niin, ehkä. En ole mitenkään tutkinut asioita sen ihmeemmin, se vaan välähti mieleeni yllättäen, kun näistä narsisteista on ollut puhetta lehdissä ja muualla, siitä varmaan jäi mieleeni ajatus ja osasin yhdistää asioita omaan elämääni.
Kyllä se oma elämä on nyt tässä vaiheessa jo eletty, tai siis jäänyt elämättä, ei tähän mikään enää auta tässä vaiheessa. Siihen opin jo lapsena ettei minun elämälläni tai tunteillani ole väliä, vaan kyse kaikessa on aina vain vanhemmistani, ja erityisesti heidän julkisuuskuvastaan että se pysyy kirkkaana. Perheen kesken he olivat täysin eri henkilöitä kuin muiden ihmisten seurassa ollessaan. Julkinen kuva oli kaikki kaikessa heille.Toi on varmaan aika monella varsinkin julkkis perheellä, tai kun kylillä ollaan menestyviä ja tunnettuja.
Niin julkinen kuva on se tärkein vaikka lasten kustannuksella.
Se on aina ikävää kuulla kun lytätään nollaan, mutta sitä on koettu aikuisenakin narsistien toimesta. - Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Toi on varmaan aika monella varsinkin julkkis perheellä, tai kun kylillä ollaan menestyviä ja tunnettuja.
Niin julkinen kuva on se tärkein vaikka lasten kustannuksella.
Se on aina ikävää kuulla kun lytätään nollaan, mutta sitä on koettu aikuisenakin narsistien toimesta.Ei siinä tarvitse mikään julkkis olla, jos jollain tekee mieli antaa itsestään ja perheestään ulkopuolisille hyvä kuva.
Eipä meistä täälläkään varmaan kovin moni tiedä, mitä missäkin naapurissa vaikka seinän takana saattaa tapahtua. - Anonyymi00011
Tiedän teatterihenkilön, joka on narsisti.Heitä on paljon esiintyjissä
- Anonyymi00012
Anonyymi00011 kirjoitti:
Tiedän teatterihenkilön, joka on narsisti.Heitä on paljon esiintyjissä
Jos tiedät vain yhden teatterihenkilön, joka on narsisti, niin miten voit sanoa, että esiintyjissä on heitä paljon ?
- Anonyymi00014
Anonyymi00004 kirjoitti:
Niin, ehkä. En ole mitenkään tutkinut asioita sen ihmeemmin, se vaan välähti mieleeni yllättäen, kun näistä narsisteista on ollut puhetta lehdissä ja muualla, siitä varmaan jäi mieleeni ajatus ja osasin yhdistää asioita omaan elämääni.
Kyllä se oma elämä on nyt tässä vaiheessa jo eletty, tai siis jäänyt elämättä, ei tähän mikään enää auta tässä vaiheessa. Siihen opin jo lapsena ettei minun elämälläni tai tunteillani ole väliä, vaan kyse kaikessa on aina vain vanhemmistani, ja erityisesti heidän julkisuuskuvastaan että se pysyy kirkkaana. Perheen kesken he olivat täysin eri henkilöitä kuin muiden ihmisten seurassa ollessaan. Julkinen kuva oli kaikki kaikessa heille.Narsistinen käytös on lopulta todella yleistä koska myös heikko itsetunto on yleistä. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä puhutaan silloin, kun toiminta on patologista ja vahingoittavaa. Noh, narsistinen käytös on yleensä kyllä vahingoittavaa tavalla tai toisella, mutta se että vähän antaa ymmärtää asioita ja levittää enemmän valkoisia kuin mustia valheita, on kai jotakin mitä me kaikki teemme ja siinä mielessä menee normaalin toleranssiin.
Narsistisella käytökselle on hyvin tyypillistä huolehtia siitä, miltä näyttää ulospäin. Vaateet, autot, korut, lomakatkat jne. vaikka sitten velaksi, voivat olla vain osa kulissia ja toisaalta osa yritystä pönkittää omaa itsetuntoa. Kauniit, menestyvät ja hyväkäytöksiset lapset voivat olla osa kulissia. Kun lapsi ei sitten täytäkään kulissille asetettuja vaatimuksia, kyllä lapsi sen huomaa vaikka vanhempi vähän yrittäisi peitelläkin pettymystään.
Se on jo askel eteenpäin, että lapsi alkaa hahmottaa eron itsensä ja vanhempansa luoman mielikuvan välillä. Silloin on mahdollisuus alkaa rakentaa minuutta ja omaa elämää, joka ei perustuu omiin mieltymyksin ja toiveisiin. Tietysti, moni narsistin lapsi on haudannut oman ajattelun pienestä pitäen eikä ehkä osaakaan erottaa, mikä tulee minusta, mikä ulkopuolisista odotuksista. Maiseman vaihto on aivan olennaista. Etäisyys lähtötilanteeseen, uudenlaiset näkökulmat ja uudenlaiset vasteet voivatkin rakentaa kuvaa ihan erilaisesta minästä.
Ja mitä oikeastaan on menestys? Minusta pitäisi unohtaa sellaiset sanat kuin onni ja menestys koska niiden määrittely on oikeastaan aika vaikeaa. Kannattaa keskittyä merkityksellisyyteen ja nimenomaan, mikä on merkityksellistä minulle? Kukaan muu ei voi eikä saisi tulla määrittämään, mikä on merkityksellistä juuri sinulla. Jos sinulle tulee hyvä olo siitä, että keräät roskan kadulta tai otat kuvan kauniista kukasta tai käyt juttelemassa tuttujen kanssa paikallisessa kahvilassa niin anna mennä ja tee niitä asioita. Ne voivat jopa johtaa maineeseen ja kunniaan lopulta, sellaiseen jota ulkopuolelta voidaan pitää menestyksenä. Mutta vaikka ei johtaisi, pääasia että teet asioita jotka koet merkityksellisenä. - Anonyymi00021
Anonyymi00014 kirjoitti:
Narsistinen käytös on lopulta todella yleistä koska myös heikko itsetunto on yleistä. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä puhutaan silloin, kun toiminta on patologista ja vahingoittavaa. Noh, narsistinen käytös on yleensä kyllä vahingoittavaa tavalla tai toisella, mutta se että vähän antaa ymmärtää asioita ja levittää enemmän valkoisia kuin mustia valheita, on kai jotakin mitä me kaikki teemme ja siinä mielessä menee normaalin toleranssiin.
Narsistisella käytökselle on hyvin tyypillistä huolehtia siitä, miltä näyttää ulospäin. Vaateet, autot, korut, lomakatkat jne. vaikka sitten velaksi, voivat olla vain osa kulissia ja toisaalta osa yritystä pönkittää omaa itsetuntoa. Kauniit, menestyvät ja hyväkäytöksiset lapset voivat olla osa kulissia. Kun lapsi ei sitten täytäkään kulissille asetettuja vaatimuksia, kyllä lapsi sen huomaa vaikka vanhempi vähän yrittäisi peitelläkin pettymystään.
Se on jo askel eteenpäin, että lapsi alkaa hahmottaa eron itsensä ja vanhempansa luoman mielikuvan välillä. Silloin on mahdollisuus alkaa rakentaa minuutta ja omaa elämää, joka ei perustuu omiin mieltymyksin ja toiveisiin. Tietysti, moni narsistin lapsi on haudannut oman ajattelun pienestä pitäen eikä ehkä osaakaan erottaa, mikä tulee minusta, mikä ulkopuolisista odotuksista. Maiseman vaihto on aivan olennaista. Etäisyys lähtötilanteeseen, uudenlaiset näkökulmat ja uudenlaiset vasteet voivatkin rakentaa kuvaa ihan erilaisesta minästä.
Ja mitä oikeastaan on menestys? Minusta pitäisi unohtaa sellaiset sanat kuin onni ja menestys koska niiden määrittely on oikeastaan aika vaikeaa. Kannattaa keskittyä merkityksellisyyteen ja nimenomaan, mikä on merkityksellistä minulle? Kukaan muu ei voi eikä saisi tulla määrittämään, mikä on merkityksellistä juuri sinulla. Jos sinulle tulee hyvä olo siitä, että keräät roskan kadulta tai otat kuvan kauniista kukasta tai käyt juttelemassa tuttujen kanssa paikallisessa kahvilassa niin anna mennä ja tee niitä asioita. Ne voivat jopa johtaa maineeseen ja kunniaan lopulta, sellaiseen jota ulkopuolelta voidaan pitää menestyksenä. Mutta vaikka ei johtaisi, pääasia että teet asioita jotka koet merkityksellisenä.Heikko itsetunto on heikko itsetunto, mutta narsistilla on vääristynyt itsetunto.
- Anonyymi00024
Anonyymi00021 kirjoitti:
Heikko itsetunto on heikko itsetunto, mutta narsistilla on vääristynyt itsetunto.
Nimen omaan näin, vääristynyt mieli vääristyneet syvälle kasvaneet jäykät kaavat.
Luulotauti on myös vahvasti läsnä ja myös vahva kateus.
Sitten on paha jos ympäristössä on mustispari niin siihen isketään sata lasissa luulotaudilla ja kateudettumalla kaveripiiriä. - Anonyymi00045UUSI
Anonyymi00010 kirjoitti:
Ei siinä tarvitse mikään julkkis olla, jos jollain tekee mieli antaa itsestään ja perheestään ulkopuolisille hyvä kuva.
Eipä meistä täälläkään varmaan kovin moni tiedä, mitä missäkin naapurissa vaikka seinän takana saattaa tapahtua.Niin ja monesti kyse voi olla aikakaudesta. Jos jo kauemmin tapahtunut, niin silloin ei puhuttu eikä ns pussattu. Ei aina ollut kyse narsismista. Mutta varmasti sitäkin on ollut.
Ja kulissien ylläpitoa. Mutta se on varmaankin ollut maan tapa. Ei aiemmin lapset saaneet näkyä tai kuulua.
- Anonyymi00005
Noista rahoista voi aina kysyä kuittia, kuitteja on säilytettävä viiden vuoden ajalta, sitten poliisi asia.
Tiedän kyllä että huollettavia kusetetaan.- Anonyymi00008
Ei kai täysi-ikäistä enää pidetä huollettavana, vaikka hän asuisi vanhempiensa kodissa ?
- Anonyymi00013
Narsisteja on paljon sellaisissa paikoissa missä saa valtaa kuten kirkon, lahkojen, taidepiireissä jne...
- Anonyymi00015
Tässä aika tyhjentävästi selitetty narsististen aikuisten velmuilut. Kumma että viranomaiset menee ihan halpaan vieläkin. Yksin oot pieni ihminen…
https://m.youtube.com/watch?v=3-tP-hv6wHs - Anonyymi00016
Vanhemmat ikäluokat ovat narsistisempia. Isoissa katraissa on joutunut taistelemaan paikastaan auringossa. Siihen sopii hyvin tuo miten lapsella ei saa olla mitään omaa kun itsekin joutunut aikoinaan jakamaan kaiken.
- Anonyymi00017
Narsistisuus liittyy lähinnä itsetuntoon. Olen niitäkin tapauksia nähnyt, joissa vanhempi haluaa antaa lapselleen kaiken koska ei ole itse saanut. Lapselta ei ole vaadittu, hän on vain saanut ja hänet on nostettu jalustalle koska halutaan lapselle päinvastaista mitä itse on koettu. Siinä ei kehity tervettä itsetuntoa vaan vääristynyt kuva omasta erinomaisuudesta, joka johtaa narsistiseen käytökseen. Toiset oppii elämässä, toiset taas jäävät narsistiseen kuplaansa.
Lapsen perusteeton ylentäminen tai alentaminen, lopputulos sama eli itsetuntovaurio.
- Anonyymi00018
Aika vaikeaa on todeta narsistista henkilöä ammattilaisenkin. Kaikki ihmiset ovat jossain vaiheessa narsistisia olematta kuitenkaan varsinainen narsisti. Mutta yleensä narsistit kehuvat itseään ja luulevat itsestään liikoja ja käyttävät toista hyväkseen saadakseen itselleen jotain etua ja kääntävät omat virheet toisen syyksi. Joku yksi tai kaksi piirrettä ihmisessä ei tee vielä narsistia, vaikka tekstistäsi tulee ilmi vanhempiesi kaltoinkohtelua sinua kohtaan. Itsekin olen kokenut lähes samaa isän puolelta, mutta en koe häntä silti narsistiksi.
- Anonyymi00022
Joku asiantuntijahan sanoi kerran, että meissä kaikissa on pienen pientä narsismia. Se ilmeisimmin on täysin totta. Kun ajattelen, tarkastelen, itseänikin, ehkäpä voisi pieni narsismin jyvänenkin olla, enpä tiedä. Miten sen nyt sitten ottaa.
- Anonyymi00039
Anonyymi00022 kirjoitti:
Joku asiantuntijahan sanoi kerran, että meissä kaikissa on pienen pientä narsismia. Se ilmeisimmin on täysin totta. Kun ajattelen, tarkastelen, itseänikin, ehkäpä voisi pieni narsismin jyvänenkin olla, enpä tiedä. Miten sen nyt sitten ottaa.
En tiedä, luinko saman asiantuntijan haastattelun, mutta voisin yhtyä samaan kommenttiin. Nykyisin, kun lukee uutisia ja kommentteja/mielipiteitä, sekä kohtaa ihmisiä, niin tuntuu, että kaikki olisi narsisteja.
- Anonyymi00019
Ei ollert
Mun äiti on narsisti ja mun kaksoissiskokin on. 80- ja 90- luvuilla ei vielä puhuttu narsismista niin paljon, joten en tiennyt sitä. Olen 78- syntynyt. Leffoista ja kirjoista opin mitä tarkoittaa psykopaatti, ja paremman puutteessa se oli nimitys jota heistä käytin. 2000- luvulla ymmärsin, että he ovat narsisteja. Vielä senkin jälkeen luulin, että vaikeudet elämässäni johtuivat vain mitättömän ulkonäön, akne-ihon ja koulunkäyntiongelmien aiheuttamasta koulukiukiusaamisesta. Luulin jostain syystä, että koska uskalsin puolustaa itseäni heitä vastaan, heidän käytöksensä ei vaurioittanut minua. Nyt kuitenkin tiedän, koska nykyään tietoa on niin paljon tarjolla, että kärsin Kompleksisesta post traumaattisesta stressioireyhtymästä, C-PTSD. Kannattaa googlettaa, koska se on todennäköisesti kaikilla narsistien lapsilla, joista ei tullut myös narsisteja.
- Anonyymi00048UUSI
Varmaan minulla myös on tuo, monen muunkin ongelman ohella.
Minäkin kuvittelin että koulukiusaaminen oli syynä kaikkiin ongelmiini, ja keksin erilaisia syitä sille, joista mikään ei kuitenkaan oikein selittänyt kaikkea. Mutta voin huonosti myös kotona, ei vaan koulussa. Ei minulla ollut mihin verrata, en osannut verrata kotiolojani muihin. Joskus kun meillä kävi kylässä vieraita niin eräs heistä, tai ehkä useampikin heistä, oli kovin huolissaan minusta, kun en käyttäytynyt normaalin nuoren tavoin.
Kun katson jotain elokuvia tai muuta missä kuvaillaan idyllistä perhe-elämää niin minusta ne jutut ovat niin naurettavia ja teennäisiä kuin voi olla, uskomattomia suorastaan. En ikinä pystyisi kuvittelemaan parhaalla tahdollanikaan että joidenkin perhe-elämä voisi olla sellaista kuin elokuvissa kuvaillaan. Minusta ne ovat vain naurettavan epätodellisia tarinoita. Todellisuus on jotain ihan muuta, tai ainakin se on minkä minä tunnen.
Aloittaja - Anonyymi00049UUSI
Tuli mieleeni eräs tapahtuma nuoruudestani, olin käynyt allergiatesteissä kun oli puhetta että ottaisimme ehkä koiran, mutta saatoin olla hieman allerginen koirille, aivastelin tai jotain. Allergiatestissä testattiin monta kymmentä erilaista ainetta, ja yllättäen jotkut niistä aiheuttivat hyvin voimakkaita reaktioita ihollani, niitä pistettiin piikillä käsivarsiini, ja hoitaja oli aivan ällistynyt kun niistä allergisista reaktiosta ja kirjasi kaikki tarkasti muistiin. Pyysin ja anelin että hän kirjoittaisi minulle lapulle ne erikseen, kun tiesin jo ettei isäni hyväksyisi sitä tulosta. Mutta hoitaja vaan nauroi ja sanoi että minun pitää mennä ehdottomasti lääkäriin, ja viedä testitulos paperilla sinne, siihen aikaan ei ollut mitään tietokonesysteemejä olemassa. Isäni saapui paikalle ja testituloksen nähdessään oli erittäin vihainen ja otti testitulospaperin hoitajalta, kun hoitaja näki tämän vihaisen käytöksen niin hän tajusi jotain ja kirjoitti minulle lapulle ne pahimmat allergian aiheuttajat ja ojensi sen käteeni, mutta isäni nappasi lapun heti kädestäni ja hävitti sen. Ja myöhemmin kotona isäni hävitti testitulospaperin, kun minä katselin vierestä hän ajoi sen silppurista lävitse. Minä en sitä saanut nähdä. Hän ei hyväksynyt että hänen lapsensa olisi niin sairas, minä en saanut olla sairas ja häpeäksi hänelle. Joten en sitten ollut.
Ilmeisesti siinä testituloksessa oli useita ruoka-aine allergioita ynnä muuta, kun hoitaja puhui ruokavalion muuttamisen tärkeydestä. Varmaan yli kymmenen allergian aiheuttajaa joista muutama oli erittäin voimakas. Koulussa taas oli vaikea tilanne kun muut kyselivät allergiatestituloksestani, ja nauroivat kun en osannut sanoa mille olin allerginen vaikka olin saanut testituloksen, keksin sitten jotain päästäni siihen vastaukseksi. Keksin siihen aikaan paljon kaikenlaista hölynpölyä joilla selittelin asioitani sujuvasti muille.
Aloittaja
- Anonyymi00020
"niin yhtäkkiä vuokraa ei enää tarvinnutkaan maksaa. "
Elikkäs heti kun osioitti haluja siirtyä täysin itsenäiseksi, pidettiin huoli, että henkilö pysyy paikalla taloudellisesti hyväksikäytettävänä.- Anonyymi00027
Ehkä myös kontrolloitavava. Ettei menisi ja puhuisi ihmisille kokemuksistaan.
- Anonyymi00034
Kyllä tästä aikuisesta vanhempiaan hyväksikäyttäjä, narisija, marisija tyypistä saa sen kuvan, että on laiska, itsekeskeinen ja saamaton vätys. Miten aikuinen 25 vuotias ei osallistu mitenkään elämiskuluihin, vaan odottaa vanhemmiltaan täyspalvelua?
- Anonyymi00023
Äitini oli ja on edelleen luulosairas draamaqueen narsistinen psykopaatti, paikkakunnan juorumatriarkkojen puhelinringin kantava jäsen ja sisällöntuottaja. Vasta avioeroni jälkeen aloin tajuta omaa itseäni ja sitä mistä ongelmat johtuivat. Hankkiutukaa eroon tuollaisista paskoista mahdollismman varhain.
- Anonyymi00025
Nykyään on muodissa, että kaikki ovat narsisteja. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaavia on ihan todella pieni osa Euroopan populaatiosta. Ihan kyllästymiseen saakka saa kuulla, että kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat narsisteja.
- Anonyymi00026
Ja luonnollisesti jokaisella itsellään on ADHD, autismi ja erityisherkkyys, kuinkas muuten.
- Anonyymi00029
Narsisti-sanaa käytetään joskus turhan herkästikin. Jos joku ihminen on itsekeskeinen, itsekäs, tai jos on eri mielipiteitä asioista, ei se tee hänestä heti narsistia.
Missä se todellisen narsismin raja sitten menee, voi olla häilyvää. - Anonyymi00030
Anonyymi00026 kirjoitti:
Ja luonnollisesti jokaisella itsellään on ADHD, autismi ja erityisherkkyys, kuinkas muuten.
No onneksi ei ole. Pitäisikö muka olla ?
- Anonyymi00028
Vielä ehtii kostaa, jos he ovat elossa. Kirjoita tuo kaikki vaikka sosiaaliseen mediaan. Siitå tulee suloista nähdå kuinka nuo ihmiset sekoaa ja raivostuu sellaisesta. Toteuta hyvä ihminen heidän pahin pelkonsa, tuhoa maine. Sen he ovat ansainneet. Ei ole kaukaa haettua että sen jälkeen syöpä vie kummatkin.
Pahin kosto narsistille on olla onnellinen ja arvostaa itseään. Olla mahdollisimman etäällä narsistista ja kaikista, jotka kuuluvat hänen hoviinsa. Älä kerro asioistasi, vaikka ne olisivat hyvin, ettei ne pääse sabotoimaan sua ja yrittämään hyötyä susta jotenkin. Olen koittanut käyttää ns. Harmaakivi menetelmää jossa ollaan mahdollisimman lyhytsanaisia eikä reagoida voimakkaasti mihinkään narsistin sanomisiin.
- Anonyymi00031
Samanlaista itsellä, koskaan ei minua itseäni kehuttu mutta sukulaisile ja naapureille minua kyllä ylistettiin selän takana.
Isäukko valehteli mitä vaan saadakseen tahtonsa läpi, oli oikea mafioso eli lahjoi , valehteli tai kiristi tarpeen mukaan.
Myi salaa antamiaan kulkuneuvoja ilman lupaa.
Viinakuskiksi kelpasin kyllä.
Älä syytä itseäsi, vika on vanhemmissasi emme vaan halua uskoa pahaa läheisisitämme. - Anonyymi00032
Älä kerro mitään sellaista mistä narsisti voisi kadettua.
- Anonyymi00033
Mitä kerrot ei sovi narsismiin, mieleen tulee persoonallisuus häiriö, patologinen sellainen, huh. Minulle tuli huono olo kun luin tekstiäsi. Pidä nyt etäisyyttä vanhempiisi., Jos mahdollista niin saisit psyykeä tukevasta ja avaavasta terapiasta mielenrauhaa . On sulla ollut .....
- Anonyymi00035
Maailmassa on paljon egoisteja,narsisteja ja psykopaatteja.On lievää itsekkyyttä,keskivaikeaa itsekkyyttä,äärimmäisen vakavaa itsekkyyttä.Terve ihminen on vain terveellä tavalla itsekäs eli hänellä on hyvä itsetunto eli hän ei suostu ovimatoksi muille.Hän tuntee oman arvonsa.
Monet ovat egoisteja.heillä ei ole korkealle kehittynyt sympatiankyky muita kohtaan.Vain harvoin he haluavat auttaa ihmisiä,eläimiä,luontoa.
Narsistit aiheuttavat muille vaikeuksia kouluissa,työpaikoilla,valtion virastoissa,eduskunnassa.Kyllä heitä joka paikkaan palkataan.Narsisti pystyy teeskentelemään että hän on miellyttävä ihminen.Narsistit lähinnä kieroilevat,jotkut saattavat osallistua rikolliseen toimintaan
Psykot aiheuttavat eniten ongelmia muille.He antavat muille henkistä,fyysistä,seksuaalista väkivaltaa.Kaikki psykot eivät koskaan jää kiinni rikoksistaan,jotkut jäävät kiinni ja he ehkä joutuvat vankilaan.
Kannattaa olla ei-egoisti.Ihminen pystyy kehittymään henkisesti paremmaksi.Se vaatii paljon työtä.- Anonyymi00036
Narsisteja myös palkitaaan tai ovat pomojen lellikkejä, koska ovat teeskenteleviä tekopirteitä ja omasta mielestään aina oikeassa, kaikkitietäviä.
Muille he aiheuttavat tosiaan henkistä väkivaltaa, väkivaltaa ja pahenevan mt -ongelman jos et itse lähde pois tai poisteta työmaalta.
Firman tulos olisi parempi ilman naristeja.
- Anonyymi00040
Onkohan Suomessa niin paljon henkisesti vammautuneita ihmisiä epigeneettisen siirtymän kautta koska eriarvoisuutta ja kahtiajakoa ovat olleet niin pitkään vallassa. Varmaan 70-luvulle saakka oli oikeiston ja vasemmiston kaupat, pankit, urheiluseurat ja muu toiminta pitkään eriytynyttä. Lisäksi taustalla olivat sodat, joiden traumat ovat siirtyneet sukupolvilta toisille.
Kaikki ovat pyrkineet saamaan paremman elämän ja siinä on syntynyt kitkaa ja varmaan erilaisten luonnehäiriöiden korostumista. - Anonyymi00041
Omien kokemusten mukaan ainakin yksi piirre paljastaa narsistin. Se on nimenomaan se, että he tuovat itseään paljon esille, kehuvat itseään ja janoavat muiden hyväksyntää ja ihailua, sekä esim. puhuvat nimenomaan pahaa omista lapsistaan muille. Panettelu on heille aika tyypillistä.
Toinen piirre on sitten se, että heitä pitäisi olla aina auttamassa. Aika monesti yrittävät sitoa omat läheisensä jollakin tavalla. Painostamalla, kontrolloimalla, estämällä esim. itsenäistymistä jne.
Aika monen persoonallisuushäiriöisen vanhemman lapsen itsetunto romutetaan, tai viedään täysin. Sitä pahentaa vielä entisestään se, jos lapsi joutuu esim. koulussa kiusatuksi, tai jää ulkopuolelle. Itselleni kävi näin. Minun kohdalla se itsetunto ei koskaan parantunut, tai korjaantunut. Tulleet vauriot on sen verran suuria. En tietenkään halua tässä kohtaan uhriutua, mutta kyllä se kiistaton. Sinällään on surullista se, että hoitosysteemissä ei välttämättä jokaisen vastaanotolle tulevan kohdalla käsitellä, diagnoosikeskeisyyden takia. Vaikka systeemiin tulee varmasti paljon niitä, joilla on traumataustaa, niin se puoli jätetään täysin huomiotta ja käsittelemättä. Tämä on kiistaton fakta.
Mutta yhden sellaisen tavallaan väärän kuvitelman haluaisin korjata. Narsistisen, tai narsistivanhemman lapsesta ei tule välttämättä itsestään narsistia.- Anonyymi00042
Edelliseen vielä sellainen lisäys: että itselläni on ollut aina ensimmäisenä prioriteettina toisten auttaminen. En usko, että se ainakaan on narsistin omaama piirre. En tee edellä mainittuja asioita saadakseni siitä jotakin sosiaalista statusta, hyötyä, ihailua tai rahaa.
- Anonyymi00043
Narsistisen vanhemman lapsesta ei tosiaan tule aina narsistia. Käsittäisin, että jonkinlainen geneettinenkin alttius saatetaan tarvita ja muut ihmissuhteet voivat korjata tilannetta. Vaurioita narsistinen vanhempi varmasti aina jättää. Lapsesta saattaa tulla läheisriippuvainen, joka hakee koko elämänsä hyväksyntää uhrautumalla muiden edestä. Narsistin lapsella on usein hämärtynyt kuva siitä, mikä hän itse on ja mikä on narsistisen vanhemman luomaa harhaa.
Kummilapseni toinen vanhempi on hyvin narsistinen henkilö. Kummilapsesta on kasvanut vaikeasti tulkittava persoona, joka toisaalta vaikuttaa rohkealta mutta toisaalta todella pelokkaalta. Hän ei pienenäkään koskaan näyttänyt vahvasti mielipiteitään ja tunteitaan, mikä oli outoa. Hän lähti mukaan retkille, mutta ei koskaan osannut valita mitään tai kertoa mielipidettään kun sitä kysyttiin. Kun mut lapset kiukuttelivat ja heille asetettiin rajoja, kummilapsi katsoi vierestä lähinnä kauhuissaan ja ihmeissään. Tuntui, että hän oletti kiukuttelu johtavan paljon vakavampiin seurauksiin ja pelästyi, mutta hämmentyi kun niin ei käynyt.
Kasvaessa hänen mieltymyksensä ja tavoitteensa tuntuivat tulevan narsistiselta vanhemmalta: samat lempi- ja inhokkiruoat, samat harrastukset, samat asenteet, samat kiinnostuksen kohteet. Kaverisuhteita lapsella ei juurikaan ollut . Murrosiässä ei tullut kapinaa, tai ainakin se tukahdutettiin niin, ettei kukaan huomannut mitään. Häneltä on vaadittu osallistumista perheen elatukseen jo nuorena, kotitöihin tietenkin jo paljon nuorempana. Narsistiselta vanhemmalta ei ole tukea tai apua tullut, eikä lapsi ole edes pyytänyt. On aina ollut itsestään selvää, että apu tulee toiselta vanhemmalta tai sisaruksilta, narsistilta ei kukaan edes oleta mitään.
Nyt nuorena aikuisena hän toisaalta pärjää kyllä ihan hyvin, mutta on jotenkin varuillaan. Katse pälyilee ja olemus on varautunut. Hän on kuin olisi koko ajan valmiudessa juoksemaan karkuun. Onneksi hän on fyysisesti saanut etäisyyttä narsistiseen vanhempaan, mutta psyykkisesti tuskin. Pelkään, että hän toteuttaa nyt vanhemman näkemystä omasta elämästään, ei omaansa.
- Anonyymi00044
Mä ainakin kapinoin nuorena 1970-luvulla raivoraitista isääni vastaan vaikka periaatteessa hän lienee ollutkin oikeassa heh.
- Anonyymi00046UUSI
Olen ymmärtänyt että narsistisessa perheessä ns. golden child, eli se joka toteuttaa parhaiten narsistin tahtoa, kasvaa narsistiksi. Häntä yleensä kehutaan ilman todellista syytä ja nostetaan muiden lapsien yläpuolelle. Hänet myös palkitaan sisarusten alistamisesta ja kiusaamisesta. Lapsista itsenäisin, vahvin ja oikeudenmukaisin, se joka vastustaa narsistia ja kaikkia jotka häntä pokkuroivat, päätyy ns. Skapegoat lapseksi, saa kaiken paskan niskaansa, ja on avointa riistaa koko perheelle. Yleesä juuri hän on se lapsi, joka traumatisoituu vaikeimmin, vaikka on perhrensä ns. Parhain yksilö.
- Anonyymi00047UUSI
Aivan hullua lukea asioita muiden kertomana mitkä ovat suoraan omasta elämästäni!
Tuo viimeisinkin kultalapsi, sekin pitää paikkansa, vanhempi veljeni oli juuri tuo. Vaikka teki mitä ja pilasi kaiken elämässään niin hän oli aina se tärkein, ainoa, tälle vanhemmalleni. Tuota ylistettiin ja minua taas moitittiin muille ihmisille, vissiin kun en edes yrittänyt kilpailla tuon kanssa suosiosta.
Monet muutkin asiat kuulostavat niin tutulta. Tuo miten joku kuvaili erästä lasta muiden joukossa joka oli kauhuissaan muiden käytöksestä, minä olin tuo lapsi joskus. Ja nyt olen varuillani koko ajan, odotan aina pahinta. Ja viime vuosiin asti olen kuvitellut että jatkuva koulukiusaaminen oli syynä siihen miksi elämäni epäonnistui täysin, mutta nyt olen alkanut tajuamaan että syyt ovat ihan muualla, ja se syy koulukiusaamiseenkin löytyi vanhemmistani. Jotenkin tuntuu ihan järkyttävältä ajatella että jos itse olinkin syytön kiusatuksi joutumiseen, ja se syyllinen oli muualla.
Kaikesta on jäänyt jäljelle loputon hämmennys. Kuka minä olen ja mitä vanhempani oikeasti olivatkaan. Ja on tunne etten edes tiedä puoliakaan siitä kaikesta mitä oikeasti tapahtui ja oli meneillään.
Aloittaja - Anonyymi00050UUSI
Anonyymi00047 kirjoitti:
Aivan hullua lukea asioita muiden kertomana mitkä ovat suoraan omasta elämästäni!
Tuo viimeisinkin kultalapsi, sekin pitää paikkansa, vanhempi veljeni oli juuri tuo. Vaikka teki mitä ja pilasi kaiken elämässään niin hän oli aina se tärkein, ainoa, tälle vanhemmalleni. Tuota ylistettiin ja minua taas moitittiin muille ihmisille, vissiin kun en edes yrittänyt kilpailla tuon kanssa suosiosta.
Monet muutkin asiat kuulostavat niin tutulta. Tuo miten joku kuvaili erästä lasta muiden joukossa joka oli kauhuissaan muiden käytöksestä, minä olin tuo lapsi joskus. Ja nyt olen varuillani koko ajan, odotan aina pahinta. Ja viime vuosiin asti olen kuvitellut että jatkuva koulukiusaaminen oli syynä siihen miksi elämäni epäonnistui täysin, mutta nyt olen alkanut tajuamaan että syyt ovat ihan muualla, ja se syy koulukiusaamiseenkin löytyi vanhemmistani. Jotenkin tuntuu ihan järkyttävältä ajatella että jos itse olinkin syytön kiusatuksi joutumiseen, ja se syyllinen oli muualla.
Kaikesta on jäänyt jäljelle loputon hämmennys. Kuka minä olen ja mitä vanhempani oikeasti olivatkaan. Ja on tunne etten edes tiedä puoliakaan siitä kaikesta mitä oikeasti tapahtui ja oli meneillään.
AloittajaSe helpottaa kun tutkii menneisyyttä, eikä aina ole syy itsessä eikä kaikkea tarvii ottaa omaksi syyksi, tarvitse ressata sillä enään.
Mulla oli asioita mille ei itse voinut mitään, lisäksi koulussa ollaan aina kilpailu tilanteessa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1134892Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293543No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452430- 501558
- 411480
Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv241334- 141222
- 271128
- 1651089
Olen oikeasti aika mukava
Vaikka itse sanonkin. Tunnemyrsky sekoitti mieltä silloin ja annoin aika kahjon kuvan itsestäni.221057