Tästä on ollut jo keskustelua, mutta ajttelin kysellä asiaa hieman eri näkökulmasta.
Miten on, pitäisikö valtion tukea opiskelijoita enemmän?
Riittääkö valtiontuki alkuunkaan vai onko sitä jopa liikaa?
Olisiko fiksumpaa, jos tuki ei olisi "rahat kouraan" (=tilille)-periaatteella, vaan esimerkiksi enemmän opiskelija-alennuksia. Vaikkapa ruokakaupat voisivat alkaa tukea opiskelijoita muutenkin kuin muutaman prosentin bonus-korteilla, joita käytännössä jokaisella on. Oppisivatko opiskelijat silloin paremmin/fiksummin käyttämään rahojaan?
Sehän on selvää, että opiskelijoilla ei ole koskaan rahaa liikaa, joten siinä mielessä suurempi valtiontuki aina maistuisi. Mutta jos valtio maksaa opiskelijan kaikki menot, niin eikös se vähän anna väärän kuvan tästä elämän menosta? Töitäkin pitäis opetella tekemään, mutta miten opit, jos kaikki kannetaan valmiina kakkuna syötäväksi (olipas nokkelasti sanottu)?
Kannattaisiko ennemminkin tukea opiskelijoita alennuksilla vai antaa heille lisää rahaa, jonka itse saisivat sijoittaa mihin haluavat eli baareihin, muotiin ym. kulutustavaroihin?
Nykyään aina vaan harvempi opiskelija ottaa opintolainaa, koska valtio tukee niin hyvin opiskelijoita. Ja vaikka vertaukseni ei ole aivan paras mahdollinen, niin selvittiinhän sitä opiskeluista ennen vanhaakin (sotien jälkeen kumminkin).
En sano, että itse olisin sitä mieltä, että tuki on riittävä, mutta mietin vain asiaa. Olen itsekin opiskelija ja saan tukea kaiken kaikkiaan 380?/kk ja eihän se oikein tahdo sellaisenaan riittää, mutta sitä varten ovat säästöt ja ensi kesän kesätyöt. Tuki on aina tuki, eikä (välttämättä) kaiken kattava rahasto, mistä voi rahaa nostella ku huvittaa.
Miten on, pitäisikö valtion tukea opiskelijoita enemmän?
Riittääkö valtiontuki alkuunkaan vai onko sitä jopa liikaa?
Olisiko fiksumpaa, jos tuki ei olisi "rahat kouraan" (=tilille)-periaatteella, vaan esimerkiksi enemmän opiskelija-alennuksia. Vaikkapa ruokakaupat voisivat alkaa tukea opiskelijoita muutenkin kuin muutaman prosentin bonus-korteilla, joita käytännössä jokaisella on. Oppisivatko opiskelijat silloin paremmin/fiksummin käyttämään rahojaan?
Sehän on selvää, että opiskelijoilla ei ole koskaan rahaa liikaa, joten siinä mielessä suurempi valtiontuki aina maistuisi. Mutta jos valtio maksaa opiskelijan kaikki menot, niin eikös se vähän anna väärän kuvan tästä elämän menosta? Töitäkin pitäis opetella tekemään, mutta miten opit, jos kaikki kannetaan valmiina kakkuna syötäväksi (olipas nokkelasti sanottu)?
Kannattaisiko ennemminkin tukea opiskelijoita alennuksilla vai antaa heille lisää rahaa, jonka itse saisivat sijoittaa mihin haluavat eli baareihin, muotiin ym. kulutustavaroihin?
Nykyään aina vaan harvempi opiskelija ottaa opintolainaa, koska valtio tukee niin hyvin opiskelijoita. Ja vaikka vertaukseni ei ole aivan paras mahdollinen, niin selvittiinhän sitä opiskeluista ennen vanhaakin (sotien jälkeen kumminkin).
En sano, että itse olisin sitä mieltä, että tuki on riittävä, mutta mietin vain asiaa. Olen itsekin opiskelija ja saan tukea kaiken kaikkiaan 380?/kk ja eihän se oikein tahdo sellaisenaan riittää, mutta sitä varten ovat säästöt ja ensi kesän kesätyöt. Tuki on aina tuki, eikä (välttämättä) kaiken kattava rahasto, mistä voi rahaa nostella ku huvittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisi erittäin hyvä idea jakaa opiskelijoille ns.ruokakuponkeja.
Ja työnteosta, eihän niitä töitä kannata tehdä kun siitä vain rankaistaan laskemalla opintotukea.
Ja nykyisellä tyylillä valtio kannustaa vain työttömyyten, koska itse laihduin parissa kuukaudessa opiskellessani yli 10kg, kun ei vaan ollut rahaa ruokaan. Elin 50e yli kuukauden, joten söin käytännössä näkkäriä ja vettä. Siinä vaiheessa harkitsin kyllä monta kertaa, että lopetan opiskelun ja alan työttömäksi niin saisin ehkä hieman parempaa ruokaa.
Tukihan on tuki.... mutta jos työttömät valittavat, että tuki ei riitä, pitäisikö heidän mennä tuen ohella töihin? Tämä oli vähän kärjistetty esimerkki... Kyllä tuen pitäisi riittää elämiseen ilman tuota "näkkäri vesi" linjaa. Ja eiköhän se opiskelu ole melkolailla kokopäiväistä, eli käy "työstä" ainakin ajankäytön mukaan mietittynä. Tarkoitushan on jopa valmistua joskus ammattiin! Tottakai joskus on mahdollista käydä töissä, mutta silloinkin pitää varoa paljonko tienaa, jottei tuet lähde. Joillain alueilla tällaisia "opiskelijoiden muutama tunti/vko" tyyppisiä töitä on todella vähän tarjolla, kaikille sellaisia ei millään riitä.
Lainan otto on tosiaan vähentynyt, mutta se on normaalia. Ihmiset ovat käyneet sillä alueella varovaisemmiksi 80-luvun riemuvuosien jälkeen. Huoli tulevasta työpaikansaannista varjostaa. Tuskin kukaan haluaa ottaa lainaa periaatteella "valtio maksaa jos minä en pysty". Itse aiakin pitäisin kunnia-asiana maksaa lainaamani rahat takaisin. Yleensä tulevaisuus on muutenkin lainantäyteistä, ellei ole jo opiskelu aikana. Autolaina, asuntolaina...
Itselleni jää vuokran jälkeen 100 € kuukaudessa, koska asun kaupungissa, jossa vuokrat eivät ole pääkaupunkiseudun tasoisia. Vanhemmat sponsoroivat sen verran, että auttavat osin koulukirjojenmaksussa, jos pakottavaa tarvetta on. Kesätyörahoja on vaikeaa venyttää "jokapäiväiseen" elämään, lähinnä ruokamenoihin, sillä ne käytän isompiin hankintoihin, esim. vaatteisiin, talvitamineisiin, silmälaseihin, koulutarvikkeisiin, kampaajaan ja joululahjoihin ym. sitä mukaa kun niitä on tarpeellista hankkia. Kyllä niistä silti osa menee ruokarahoiksikin. Ja aika äkkiä ne hupenee. Viimeistään puolivälistä kevättä ei kesätyösäästöjä ole enää lainkaan jäljellä.
Voisin siis sanoa olevani suhteellisen onnellisessa asemassa opiskelijoiden joukossa. Moni saa tastella elanostaan paljon enemmän. Ruokakauppakupongit olisivat hyvät.... se olisi todella käytännöllistä apua, sillä tulisi varmistettua, että valtion apu menee tosi tarpeeseen. Jokainenhan tarvitsee ruokaa elääkseen. Omilla sivutuloilla, jos niitä on ja jos niistä jää yli, voi sitten rahoittaa ne baarit ja muut huvitukset jos sellaisia hinkuaa.