Mä avasin silmät taas yhteen niist aamuista jooihin ei ois halunnu herätä, mua jännitti mä tiesin et tää päivä ei ois ihan sitä mitä normaalisti ois.
Kello oli vast 8 mul ois ollu viel puoltoist tuntii aikaa nukkuu, mut mä mietin niit viestei jotka Tomi oli lähettäny ja mä olin luvannu et nähtäis. Mä nousin istuu ja laitoin yö-valon päälle, Jonin hiljainen kuorsaus kuulu toisest huoneesta, se ei koskaan ollu ajoissa.
-Joni ootsä tänää menos kouluu?? Mä huusin
Saamatta vastausta joten mä kävelin Jonin ovelle ja laitoin sen valot päälle.
-No ootko??!! Mä kysyin korottaen ääntä
-Paljon kello on? Joni kysy unisena
-kaheksan. mä sanoin hiljaa
-Voi paksa, mä lähen iha just. Joni sano ja nous istuu
Mua nauratti Joni mua 11kk:ta nuorempi pikkuveli se jakso käydä koulussa, mut ilmeisesti se oli tullu myöhään edellisenä iltana kotiin, ainakaan en ollut ite kuullu et se ois tullu himaan.
-Sä aiot tänää nähä sen Tomin? Joni enemmänki totes ku kysy kun mä olin menossa pois sen huoneesta.
-En tiiä. mä sanoin
Mä kiirehdin keittiöön ettei tarttis enää jatkaa koko aiheesta. Mä pistin kahvin valuu Joni tuli mun perässä keittiöön hiljaa ja säikäytti mut kunnolla.
-Ota iisisti sisko pieni. Joni sano ja tönäs mua kevyesti
-Jees todellaki unohdetaan säännöt ja vastuu. mä sanoin ja Joni nauro
-Ens vuonna haet kyl johonki kouluu.
-Joo joo kyl mä varmaanki. mä sanoin ja kaadoin kahvii kummallekki. Mä olin syntyny tammikuun alussa ja Joni joulukuussa, se oli joittenki mielest ollu tosi huvittavaa, mut mä olin enemmänki onnellinen, et mul oli pikkuveli mut ei kuitenkaan niin pieni. Joni lähti kouluun ja mä jäin yksin mun ajatuksien kanssa. Mä kävin suihkussa ja meikkasin ennenku lähin kävelee keskustaa kohti. Tomi asui aika lähellä keskustaa, mä tunnistin valkoisen tiilitalon jo kaukaa. Tomi oli pihal mua vastassa.
-Mul on ollu ikävä sua. Tomi sano ja veti mut lähelleen.
Mä katoin sen silmiin hymyilemättä.
-Älä väitä ettet oo kaivannu mua. Tomi sano hiljaa
Mä käänsin katseen pois ja taistelin kyyneleitä vastaan. Kyllähän mä olin kaivannu, mutta siihen liittyi liikaa katkeruutta.
Ja jatkoo tulee jos nyt joku pitää... :)
Kello oli vast 8 mul ois ollu viel puoltoist tuntii aikaa nukkuu, mut mä mietin niit viestei jotka Tomi oli lähettäny ja mä olin luvannu et nähtäis. Mä nousin istuu ja laitoin yö-valon päälle, Jonin hiljainen kuorsaus kuulu toisest huoneesta, se ei koskaan ollu ajoissa.
-Joni ootsä tänää menos kouluu?? Mä huusin
Saamatta vastausta joten mä kävelin Jonin ovelle ja laitoin sen valot päälle.
-No ootko??!! Mä kysyin korottaen ääntä
-Paljon kello on? Joni kysy unisena
-kaheksan. mä sanoin hiljaa
-Voi paksa, mä lähen iha just. Joni sano ja nous istuu
Mua nauratti Joni mua 11kk:ta nuorempi pikkuveli se jakso käydä koulussa, mut ilmeisesti se oli tullu myöhään edellisenä iltana kotiin, ainakaan en ollut ite kuullu et se ois tullu himaan.
-Sä aiot tänää nähä sen Tomin? Joni enemmänki totes ku kysy kun mä olin menossa pois sen huoneesta.
-En tiiä. mä sanoin
Mä kiirehdin keittiöön ettei tarttis enää jatkaa koko aiheesta. Mä pistin kahvin valuu Joni tuli mun perässä keittiöön hiljaa ja säikäytti mut kunnolla.
-Ota iisisti sisko pieni. Joni sano ja tönäs mua kevyesti
-Jees todellaki unohdetaan säännöt ja vastuu. mä sanoin ja Joni nauro
-Ens vuonna haet kyl johonki kouluu.
-Joo joo kyl mä varmaanki. mä sanoin ja kaadoin kahvii kummallekki. Mä olin syntyny tammikuun alussa ja Joni joulukuussa, se oli joittenki mielest ollu tosi huvittavaa, mut mä olin enemmänki onnellinen, et mul oli pikkuveli mut ei kuitenkaan niin pieni. Joni lähti kouluun ja mä jäin yksin mun ajatuksien kanssa. Mä kävin suihkussa ja meikkasin ennenku lähin kävelee keskustaa kohti. Tomi asui aika lähellä keskustaa, mä tunnistin valkoisen tiilitalon jo kaukaa. Tomi oli pihal mua vastassa.
-Mul on ollu ikävä sua. Tomi sano ja veti mut lähelleen.
Mä katoin sen silmiin hymyilemättä.
-Älä väitä ettet oo kaivannu mua. Tomi sano hiljaa
Mä käänsin katseen pois ja taistelin kyyneleitä vastaan. Kyllähän mä olin kaivannu, mutta siihen liittyi liikaa katkeruutta.
Ja jatkoo tulee jos nyt joku pitää... :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
...Pliis, toi on tosi hyvä!!!!!
Jatkoa tulee kun kerkiän istuu taas koneella vähän pidempään :)
Toi oli oikeesti tosi kiva=)
kunhan luet jatkonkin ;)
toi oli aivan loistavan mahtava. jatkoa :D
kyllä tulee :D
-Eiks sul oo muija? Mä kysyin Tomilta ja käänsin katseeni siihen.
-Ei se oo meit ennenkää estäny. Tomi sano
-Ei ehkä sua mut tajuutsä miten paljon mua vaivaa tää juttu. mä sanoin ja huokaisin
-En mä oo sua ennenkään mihinkään pakottanu oot ollu vapaaehtoisesti mukana. Tomi sanoi hymyillen
-Tajuutsä edes kuinka paljon tää mua satuttaa? en mä voi loppu elämääni esittää ja olla kertomatta kellekkään. mä sanoin ja kyyneleet vieri mun poskille
-Niina älä viitti nyt pilaa tätä hetkee tää on vaa meijän välistä. Tomi sano mä katoin sitä hetken ja pudistin päätäni, en mä voinu tapella tunteitani vastaan vaikka se koko juttu oli kuinka väärin. Tomi suuteli mua ja veti mut perässään sisälle. Mä kävelin tottumuksesta Tomin huoneeseen se kaikki oli mulle liikaa, Tomi tuli vähän mun jälkeen ja kietoi kätensä mun ympärilleni. Mä käännyin ympäri ja katoin Tomii se seiso mun edessä pelkis boxereissa.
-En mä pysty tähän. mä sanoin ja lähin menee, mä juoksin ovesta ulos kotiin päin kyynelten virratessa mun poskille, mä avasin kotioven ja juoskin vessaan. Sinne mä olin aina skidinä menny piiloon, kun mutsi oli suuttunu jostain. Mä katoin peiliin ja aloin nauraa, onneks ihmisii ei siihen aikaa aamusta ollu pahemmin liikkeellä ne ois voinu kattoo pitkään, meikit pitkin naamaa. Jes! mä huuhtelin kasvot ja menin olkkariin ja uppouduin muistelee menneitä.
Mä olin tutustunu Tomiin vuos sitten, ihan sattumalta oltiin törmätty kaverin pippaloissa ja jääty juttelee, mä olin ihastunu heti Tomin suklaa simmut oli tehny vaikutuksen. Pari kuukautta myöhemmin oltiin satuttu taas törmää ja Tomi oli selvittäny mun tietoja ja mä Tomin mese osotteen sitten oltiin vaan meseilty ja sillon se salailu alko alkuun vaan nähtiin, mut Tomi vaati koko ajan vaan enemmän. Sit se oli kertonu mulle et se oli löytäny muijan ja et mun pitäis vaa unohtaa se. Mä olin melkeen onnistunu siinä kun Tomi oli päättäny nähdä mut ja soittaa mulle. Se oli pistäny mut onnesta ja surusta sekaisin kaks kuukautta nyt oli peitelty sitä et Tomi oli pettäny muijaansa mun kanssa. Huokaisten mä nuosin ylös ja menin keittiöön tekee ruokaa. Puhelimen vaimee soiminen sai mut juoksee eteiseen.
-Niina. mä vastasin
-Miks sä lähit silleen vaa pois? Tomi kysyi
-Mä rakastan sua, en mä jaksa tälläst pelleilyy. mä sanoin
-Mä ymmärrän kyl, mä jätän sut rauhaan, kunnes mä todella tiedän et sä et kestä ilman mua, äs tuut ennemmin tai myöhemmin ottaa muhun yhteyttä. Me molemmat tiedetään se uskot tai et. Tomi sano ja sulki luurin. Pala nous mun kurkkuun ja mä menin jatkaa ruoan valmistusta, kyyneleet alkoi uudestaan virrata mun poskille ja mä istuin alas et rauhottuisin hetkeks. Ruoka oli jo valmiina muita varten, mut ite en pystyny syömään....
ja jatkoo tulee taas lisää jos jotain kiinnostaa...
Hei laita jatkoa kun kerkeät!