Uroksien murrosikä

Asia ei ole niin yksinkertainen. Jotkut koirat haastavat, jotkut eivät. Riippuu koulutuksesta, sekä koiran luonteesta.

Meillä kotona murrosikäinen amstaffi uros. Koulutus ja kuri ollut siitä asti kun kotiin tuotiin 8 viikkoisena. Silti tämä ukko haastaa välillä. Koskaan ei ole saanut ns. tahtoaan läpi ja käskyt viedään aina loppuun asti (eli koira tekee pyydetyn joka kerta halusi tai ei).
Ulkona liikkuu kauniisti vieressä, eikä riuhdo tai räyhää muille. Saa tarpeeksi lenkkeilyä ja aivotyöskentelyä joka päivä, silti se haastaa joskus, eikä tahtoisi totella.

Murrosikä on luonnollinen vaihe jota ei voi ihmisen taidoilla täysin skipata, se tulee tai ei tule. Miten kovin se iskee on monesta tekijästä kiinni.
Oma koirani jossain vaiheessa oli hirveä perseilijä rappukäytävässä, alkoi hyppiä päin ja napsia hihoja, sormia, hanskoja, hihnaa... mistä vain sai kiinni. Jos sen kanssa lähti ''tappelemaan'' tai ''painimaan'' niin se palkkautui siitä. Olisit voinut vaikka nyrkillä tuutata turpaan ja se olisi nauttinut vain siitä. Selätys ei toimi, hetken ''häviäminenkin'' on sille palkkaavaa toimintaa. Rodun alkuperän kun kaikki tietävät. Taistelutahtoinen, kovaluontoinen otus tuo on. Se ei juurikaan tunne kipua, eikä koiria kiltiksi kuulukkaan hakata missään nimessä. Niin siitä tulisi vain tikittävä aikapommi ja epäluottavainen omistajaa/muita ihmisiä kohtaan.

Meillä rankaisuna on huomioimattomuus/erotus laumasta. Koira siis laitetaan oven taakse ilman leluja tmv miettimään hetkeksi riehumisiaan ja kun rauhoittuu _täysin_ niin päästetään taas laumaan. Hetkeen sitä ei kyllä senkään jälkeen huomoida/paijata, ettei alota taas uudestaan uhmitteluaan. Tämä on ollut kaikkein toimivin ratkaisu.

Jotkut pehmeät koirat saattavat lopettaa selätyksellä huonon käytöksen, mutta kaikilla se ei yksinkertaisesti toimi.

Toivottavasti edes jotenkin tyydyttävästi vastasin kysymykseesi =)

Meillä ylikiltti kultsi ja ei oo koskaan yrittäny mitään temppuiluja, on niin miellyttämishalunen ja herkkujen perään. Nii ja siis uros!

Toisissa roduiss kai narttu jopa murrosiässä hankalampi luonteeltaankin?

Meidän lahjaksi saatu koira on hakattu niin sävyisäksi että jos ääntä korottaa se luikkii sängyn alle.
Naurusta se tulee sekaisin.
Ei haasta ketään eikä mitään.
Hauku se ei, ei vieraita eikä tuttuja.
Ei myöskään hypi.
Nuolla se osaa tietyistä paikoista ja se on ihanaa

Mulla lapinkoirauros 1v 9kk, mitään murrosikää en ole huomannut, koulutus ja kehitys mennyt loogisesti sen mukaan, kuinka paljon olen koiraan aikaa laittanut, millainen ympäristö jne. Remmirähjä ollut yksinkertaisesti ohitustilanteiden ja koirakavereiden puutteesta, mutta nyt kaupunkiin muutettuamme tämäkin tilanne ilahduttavan nopeasti korjaantumassa. Koira haluaa toimia oikein eikä haasta tarkoituksella. Mitään kovaa kuria meillä ei todellakaan ole pidetty, penska ehkä pikemminkin vähän hemmoteltu vauveli... Kuitenkin looginen ja johdonmukainen olen pyrkinyt aina olemaan. Ei mun eka koira, talosta löytyy myös vanhempi narttu, joka on kuitenkin luonteeltaan niin eri maata että koulutusmetodit oli opeteltava kakaraa varten uusiksi.

Mun lapinporokoira, nyt 1,5 vee aloitti murkkuilun siinä 8-9kk tietämillä ja nyt jo vähän rauhaantunut. Ei ole haastanut suoraan, vaan lähinnä käskyt on ignoorattu ja oltu muutenkin hv asenteella, vähän tyyliin "en tartte sua mihinkään". Remmissä vetämistä, muille uroksille rähjäämistä. Vähän joutui välillä hermoja kiristelemään kun kaikki jo opitut asiat tuntui unohtuvan. Nyt näyttää taas siltä että elämä rupeaa voittamaan ja pahin vaihe on jo takanapäin.

Ei minkäänlaista. Lappalaiskoirat ovat pehmeitä ja jopa nössöjä koiria joiden suurimmat ongelmat ovat toimintakyvyn puutteessa.

Joitain vaikeasti motivoitavia luupäitä on olemassa, mutta harvassa ovat.