Taivasreissu, kirj. paarma
Kun taikametsässä vaelsin
niin kumman näyn kohtasin.
Yhtä-äkkiä edessäni näin
mä tikkaat mi johtivat ylöspäin.
Ohi puiden latvain ne ulottuivat,
kohti taivaansineä kurottuivat.
Tuumin korvallistani raapien
ei ohi viel aika oo ihmeiden.
Zeteetikkona päätin mä selvittää
mihin oikein johtavat tikkaat nää.
Siks’ kiipeämisen mä aloitin
ja puola puolalta etenin.
Kuinka korkeella olin jo lienenkää?
Mua alkoi jo kovasti väsyttää.
Ja jälkeen useiden tuntien
saavuin pienen portin etehen.
Koska arka en oo, niin kolkutin,
portin avaamista mä oottelin.
Se pian auki jo tempaistiin
ja multa sitten kysäistiin.
Kuka oot, taivaan takaportista tuut,
sä etkö voi olla kuin ihmiset muut.
Tästä portista tulla ei ollenkaan
ja ethän sä vielä oo kuollutkaan.
”Mutta tuu nyt sisään kuitenkin,
kun noin väsyneeltä sä näytätkin.”
Sanoi ukko tuo pitkäpartainen
takaportinvartija herttainen.
Hän tarjosi mulle nektaria,
siinä lienee oli monta rosenttia,
kun se ainakin virkisti mielen
ja kirvoitti kankean kielen.
Tässä vaiheessa itseni esittelin.
Mä paarma oon, kuka sä lienetkin?
”Iskariotin Juudashan mä vaan
ja takaporttia taivaan vartioida saan.
Pääportia Pietari hallitsee,
hän tulevat sisälle ohjailee,
mutt’ kesäloma kun hällä on
olen silloin mä sijainen verraton.”
Siinä taivaan menoa katselin
sitä riemunpitoa ihmettelin.
Toiset tanssii, toiset laulaa,
joku kostuttaa nektarilla kaulaa.
Pöydät notkui kinkkua silavaa
ja muutakin syömistä ihanaa,
kaviaaria, hanhenmaksaa,
eikä kukaan kysy edes taksaa.
Kysyn minä et kuinkas se Juudas on
kun meikä on aivan uskoton
mulle taitaapi käydä silloin niin
että päätäpahkaa joudun helvettiin.
Tuumi Juudas: ”niin ei oo ollenkaa
vaan kaikki tänne tulla saa,
ja helvetti on sauna taivaassa
jossa löylyt käymme nauttimassa.”
Lauantaisin on vuorossa jumalat,
he silloin itseään hakkaavat,
Zeus, Allah, Jahve ja Orfeuskin
käyvät kiinni vihtojen kahvoihin.
Silloin valtavaa on vastain läiske,
penikulmia kuuluu tuo mahtava mäiske.
Saunaolutta myöskin veikkoset nää,
kittaa niin että aamul’ on kipeä pää.
Mutta kaikista kovin saunoja
on Ukko tuo Suomen jumala,
hän kiululla vettä kiukaalle lyö
ja sellainen on tää urotyö,
alas toiset jumalat lauteilta
tulee pää kolmantena jalkana.
Ja karjahtelu Ukko-veikkosen,
tehän tunnette äänen ukkosen.
Mutta vaikka olis taivaassa ihana
mun pakko oli maahan palata.
Siinä pääsin mä kuitenkin helpolla
koska hyppäsin laskuvarjolla.
Mut älköön kukaan kuiteskaan
olko tästä ’runosta’ moksiskaan
sillä tämänkin sadun takana
on paarma, tuo paha, pakana.
Kun taikametsässä vaelsin
niin kumman näyn kohtasin.
Yhtä-äkkiä edessäni näin
mä tikkaat mi johtivat ylöspäin.
Ohi puiden latvain ne ulottuivat,
kohti taivaansineä kurottuivat.
Tuumin korvallistani raapien
ei ohi viel aika oo ihmeiden.
Zeteetikkona päätin mä selvittää
mihin oikein johtavat tikkaat nää.
Siks’ kiipeämisen mä aloitin
ja puola puolalta etenin.
Kuinka korkeella olin jo lienenkää?
Mua alkoi jo kovasti väsyttää.
Ja jälkeen useiden tuntien
saavuin pienen portin etehen.
Koska arka en oo, niin kolkutin,
portin avaamista mä oottelin.
Se pian auki jo tempaistiin
ja multa sitten kysäistiin.
Kuka oot, taivaan takaportista tuut,
sä etkö voi olla kuin ihmiset muut.
Tästä portista tulla ei ollenkaan
ja ethän sä vielä oo kuollutkaan.
”Mutta tuu nyt sisään kuitenkin,
kun noin väsyneeltä sä näytätkin.”
Sanoi ukko tuo pitkäpartainen
takaportinvartija herttainen.
Hän tarjosi mulle nektaria,
siinä lienee oli monta rosenttia,
kun se ainakin virkisti mielen
ja kirvoitti kankean kielen.
Tässä vaiheessa itseni esittelin.
Mä paarma oon, kuka sä lienetkin?
”Iskariotin Juudashan mä vaan
ja takaporttia taivaan vartioida saan.
Pääportia Pietari hallitsee,
hän tulevat sisälle ohjailee,
mutt’ kesäloma kun hällä on
olen silloin mä sijainen verraton.”
Siinä taivaan menoa katselin
sitä riemunpitoa ihmettelin.
Toiset tanssii, toiset laulaa,
joku kostuttaa nektarilla kaulaa.
Pöydät notkui kinkkua silavaa
ja muutakin syömistä ihanaa,
kaviaaria, hanhenmaksaa,
eikä kukaan kysy edes taksaa.
Kysyn minä et kuinkas se Juudas on
kun meikä on aivan uskoton
mulle taitaapi käydä silloin niin
että päätäpahkaa joudun helvettiin.
Tuumi Juudas: ”niin ei oo ollenkaa
vaan kaikki tänne tulla saa,
ja helvetti on sauna taivaassa
jossa löylyt käymme nauttimassa.”
Lauantaisin on vuorossa jumalat,
he silloin itseään hakkaavat,
Zeus, Allah, Jahve ja Orfeuskin
käyvät kiinni vihtojen kahvoihin.
Silloin valtavaa on vastain läiske,
penikulmia kuuluu tuo mahtava mäiske.
Saunaolutta myöskin veikkoset nää,
kittaa niin että aamul’ on kipeä pää.
Mutta kaikista kovin saunoja
on Ukko tuo Suomen jumala,
hän kiululla vettä kiukaalle lyö
ja sellainen on tää urotyö,
alas toiset jumalat lauteilta
tulee pää kolmantena jalkana.
Ja karjahtelu Ukko-veikkosen,
tehän tunnette äänen ukkosen.
Mutta vaikka olis taivaassa ihana
mun pakko oli maahan palata.
Siinä pääsin mä kuitenkin helpolla
koska hyppäsin laskuvarjolla.
Mut älköön kukaan kuiteskaan
olko tästä ’runosta’ moksiskaan
sillä tämänkin sadun takana
on paarma, tuo paha, pakana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.