Siinäpä sitä tulikin otsikossa jo paljon asiaa, mutta juu.. siis en nyt sanoisi, että ihan räjähtää mutta sekavaksi pistää ja ajoittain hyvinkin sekavaksi. Tilanteeni on varmasti monille tuttu ja tätähän tämä bi-seksuaalina olo syvimmillään varmasti on, ei oikein tiedä mitä haluaa. Tai siis tietää, muttei kuitenkaan pysty sitä toteuttamaan tai omassa suhteessa ei vain ole riittävän hyvä olla, vaikka kaikki olisikin "hyvin". Uskon, etten ole tässä tilanteessa yksin, vaan jossain ne minunkin sielunsisaret kipuilee samaa asiaa.
Mutta tilanne on siis se, että aina olen ollut vähintäänkin bi. Ehkä hieman enemmän naisiin kallellaan, jos nyt näin ajattelee. Masturboidessa olen aina ajatellut olevani naisen kanssa ja se on se mistä kiihotun. Nautin seksistä myös miehen kanssa, mutta onhan se kuitenkin erilaista.. ja näin voin sanoa, koska kokemuksia molemmista on.
Nyt kuitenkin elän miehen kanssa, olen elänyt jo kymmenisen vuotta. Suhteessa olen ihan ok onnellinen, mutta itseni kanssa en kuitenkaan. Minusta ainakin puolet jää tällä tavalla elämättä. En halua erota, ainakaan toistaiseksi, mutta haluaisin jotenkin olla myös oma itseni. Haluaisin sellaisia naispuoleisia ystäviä, joiden kanssa voisin jutella, nähdä, halailla jne.. sellaista seuraa, jossa voisin olla täysin oma itseni. Haluiaisin joskus käydä myös jossain homobaarissa, se on ollut jo pitkäaikainen toiveeni. Mutta lähdepä yksin, no joo.. näitä ajatuksia halusin kirjoittaa, koska välillä tuntuu, että näihin ajatuksiin tukehtuu. Haluaisin vaan elää tätä elämää, niin ettei joku osa minusta jäisi näin varjoon.. se kuitenkin on todella iso osa minua..
Mutta tilanne on siis se, että aina olen ollut vähintäänkin bi. Ehkä hieman enemmän naisiin kallellaan, jos nyt näin ajattelee. Masturboidessa olen aina ajatellut olevani naisen kanssa ja se on se mistä kiihotun. Nautin seksistä myös miehen kanssa, mutta onhan se kuitenkin erilaista.. ja näin voin sanoa, koska kokemuksia molemmista on.
Nyt kuitenkin elän miehen kanssa, olen elänyt jo kymmenisen vuotta. Suhteessa olen ihan ok onnellinen, mutta itseni kanssa en kuitenkaan. Minusta ainakin puolet jää tällä tavalla elämättä. En halua erota, ainakaan toistaiseksi, mutta haluaisin jotenkin olla myös oma itseni. Haluaisin sellaisia naispuoleisia ystäviä, joiden kanssa voisin jutella, nähdä, halailla jne.. sellaista seuraa, jossa voisin olla täysin oma itseni. Haluiaisin joskus käydä myös jossain homobaarissa, se on ollut jo pitkäaikainen toiveeni. Mutta lähdepä yksin, no joo.. näitä ajatuksia halusin kirjoittaa, koska välillä tuntuu, että näihin ajatuksiin tukehtuu. Haluaisin vaan elää tätä elämää, niin ettei joku osa minusta jäisi näin varjoon.. se kuitenkin on todella iso osa minua..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluaisitko jonkun jonka kanssa jutella asiasta? :)
Joo, todellakin haluaisin.. :)
Okei, minne sulle voisi kirjoitella? :)
Mulla sama tunne ja tilanne, juttelen erittäin mielelläni ;)
No problemo. Kerrot vain miehellesi, jos se on älykäs ja alfauros, sillä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Sit on paha tapaus tietysti, jos se on epävarma, mustasukkainen, perussuomalainen kaappihomo - mut kuka haluis semmosen kanssa elämänsä tuhlata?