Eli oon 21 v. ja seurustellu n.3,5 vuotta. Nyt yhdessä asumisen myötä on tullut puheeksi kihloihin meno. Mut vitjat ku ei tiedä eikä kehtaa naiselta kysyä tietoja...
Miten siis mennään kihloihin??? Pitääx siitä ilmoittaa jollekkin viralliselle taholle esim. maistraatti?? Vai onko se niinkuin meidän kahden välinen juttu vaan niin kuin olen käsittäny?? AUTTAKAA NY...
Miten siis mennään kihloihin??? Pitääx siitä ilmoittaa jollekkin viralliselle taholle esim. maistraatti?? Vai onko se niinkuin meidän kahden välinen juttu vaan niin kuin olen käsittäny?? AUTTAKAA NY...
Vastaukset 19
Vanhimmat
reppanaa... :)
Ei tarvitse ilmotella, kahden kauppa, se on.
Otat sen morsmaikun ja menette, sormusten ostoon... siis...jos olet saanut myöntävän vastauksen.
No niin mä vähä ajattelinkin...Mut toisaalta typerää, kaikki kersatki voi mennä "kihloihin" tost noin vaa...on vähä liian heleppoa...
Hyvä huomio.
Eli.
Mietitäänpä vähän, mitä kihlautuminen oikeasti tarkoittaa.
Se on avioliittolupaus. Siihen ei tarvita sormusta, joskin suurin osa sormuksen hankkii.
Nekin, jotka eivät ajattele oikeaa merkitystä.
Haluat siis "oikeasti" kihloihin? Sellaista ei olekaan. "Oikea" kihlaus tarkoittaa oikeaa halua mennä naimisiin toisen kanssa.
Joten, mieti ensin valmiiksi, onko naisesi se, jonka kanssa haluat elämäsi jakaa, viedä vihille jne.
Mikäli näin on, et esitä kysymystä "mennäänkö kihloihin", vaan Haluatko naimisiin?
Jos naisesi vastaa myöntävästi, olette kihloissa. Sormuksen voi ostaa jälkikäteen, että varmasti tulee mieleinen.
Myöskään hääpäivää ei tarvitse sopia. Vain se, että menette naimisiin. Se on kihlaus.
Tietysti voit hoitaa asian, niinku kaikki "kersatkin" ja mennä ostamaan sormukset naisesi kanssa, lyödä sormiin ja "olla kihloissa". Ja muutaman vuoden jälkeen nainen kirjoittelee tänne olleensa kihloissa vuosia, ja miettii miksei kosintaa kuulu.
Ilman kosintaa ja siihen saatua myöntävää vastausta ei olla "oikeissa" kihloissa.
vaan lupaus, eliniän kestävästä avioliitosta.
Tärkeä askel, elämäsi tiellä, jota ei oteta, vakavasti harkitsematta eli "ei tosta noin vaan".
Mieti tarkkaan ja harkiten, onko hän elämäsi nainen, vielä kuudenkymmenenkin vuoden kuluttua. Onnea elämääsi, teitpä minkä ratkaisun tahansa.
Loistava kirjoitus!
Asiaa, juu.
Mut yks asia on pakko kysyä:
"Mietitäänpä vähän, mitä kihlautuminen oikeasti tarkoittaa. Se on avioliittolupaus."
Mie olen aina luullut että se mitä siellä alttarilla sovitaan ("kunnes kuolema meidät erottaa...") on avioliittolupaus, ja että tämä kihlaus on vain lupaus siitä että joskus annetaan avioliittolupaus. Olenko ihan hakoteillä?
Aivan. Kihlaus on avioliittolupaus kahdella sanalla lupaus avioliitosta.
Alttarilla ei enää anneta lupausta avioliitosta vaan solmitaan avioliitto.
Siellä annetaan vihkivala, johon ei muuten enää tätä nykyä kuulu "kunnes kuolema teidät erottaa".
Eli, pikkuisen olit hakoteillä. :)
Eli, kihlaus on avioliittolupaus, eli sopimus siitä, että joskus solmitaan avioliitto.
Luulisin, että tarkkaanottaen tarkoitat oikeata asiaa, kyse lienee vain semantiikasta.
Ahaa... noh, pitää tarkistaa tuo asia. Mie kun oli aika vankassa luulossa... mut voin toki olla väärässä. Tarkistellaan.
Kyllä sitä on tullut tuumailtua et "jaksaako" olla koko elämän yhes...en vaa oo keksiny miksi ei. Vaikka oon "vasta" 21 (täytän 22 pian) oon sen verran vanhanaikainen että kyllä mun mielestä ei saisi erota paitsi jos on jokin hyvä syy esim. väkivalta tms. EI kuitenkaan sairauden tms vuoksi. Sen tiesin kyllä että kihlaus on henkilökohtainen lupaus avioliitosta.
ON SE NIIN VÄÄRIN KUN KAIKKI KERSAT PELLEILEE ASIALLA.
sanoit, että "Siellä annetaan vihkivala, johon ei muuten enää tätä nykyä kuulu "kunnes kuolema teidät erottaa"."
Kyllä meillä vaan kuului, silloin typykkänä 13 vuotta sitten kun ekaa kertaa alttarille astelin.
Mites se sitten nykyään kuuluu? Vaikka samapa tuo meille on miten kuuluu, tällä kertaa vihitään maistraatissa jossa kaava ei muutenkaan ole sama.
...jos meinaan pitäisi tietää ollaanko yhdessä vielä kuusikymppisinä ennenkuin naimisiin / kihloihin menee.
Voitko ihan silmät kirkkaina väittää, että eroavat pariskunnat ovatkin sitten antaneet sitoumuksensa hälläväli-asenteella tai jopa ajatellen, että "naimisiin mennään vaikka kohta kumminkin erotaan"?
En minäkään näitä teinien "ollaan kihloissa kihloissa olemisen takia" -kihlauksia minään todellisina pidä, mutta jos nyt rajataan tällaiset pelleilyt pois, niin uskon, että jokainen kyllä sisimmässään pohtii tarkkaan ne asiat mitä pohdittavissa on.
Se on muuten kumma juttu, miten viimeistään siinä kohtaa kun joutuu avioeron kokemaan, karisee kaikki ylimääräinen ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämän tosiasioista. Oikein naurattaa, miten itsekkin olin ennen sitä mieltä, että kyllä ihan varma pitää olla, että loppuikä ollaan yhdessä ennenkuin naimisiin menee... hmh, voivoi.
Aivan. Kirjoitin "enää tätä nykyä".
13 vuotta sitten ei ole "tätä nykyä", siitä on yli kymmenen vuotta aikaa.
reipas vuosi sitten vannoin vihkivalan.
"tahdotko sinä N.N ottaa M.M:n aviopuolisoksesi ja takastaa ja kunnoittaa häntä niin myötä-, kuin vastoinkäymisissä".
Vanhaa loppuliitettä "kunnes kuolema teidät erottaa" ei kysytty.
"13 vuotta sitten ei ole "tätä nykyä", siitä on yli kymmenen vuotta aikaa."
Ai onko siitä tosiaan NIIN kauan..
Mutta siis vihkikaavoissahan ei voi eroja olla keskenään? Kun minun mielestäni ne on joka kerta vähän erilaisia joka häissä. Niin, tarkistaa asian joka kokee vaivan arvoiseksi, mutta minusta tuntuu, että kyse ei taida olla nykyisestä ja menneestä ajasta pelkästään, vaan voihan kyse olla myös siitä, että kaavojahan on muutenkin pitkiä ja lyhyitä ja siltä väliltä ja lisäksi vielä parin omin lisäyksin ja poistoin. Niin tai näin, mutta vihkikaavan runkoa pari voi muokata aika vapaasti.
Jospa teidän vihkikaavastanne on jätetty se "..kunnes jne" koska se on muodostunut juuri sen seurakunnan käytännöksi niin monen haluttua poistaa tämän "..kunnes jne", ja silloin kun kaavasta pastorin kanssa keskustelitte, niin ette tulleet maininneeksi, että haluatte tämän "..kunnes jne", ja niin se vain jäi pois?
Kosit ("Mennäänkö naimisiin?" tai "Tuletko vaimokseni?" tms.) ja jos saat myöntävän vastauksen, niin olette kihloissa. Olette tällöin siis antaneet avioliittolupauksen. Ei tarvitse ilmoittaa viralliselle taholle, kihlaushan on vain kahdenkeskinen lupaus naimisiinmenosta.
Sormukset voi mennä ostamaan sitten yhdessä jälkeenpäin. Tai eihän niitä ole pakko hankkia ollenkaan.
Sinultakin kysyn samaa mitä tuolla aikaisemmin.
Eli siis:
"Olette tällöin siis antaneet avioliittolupauksen."
Eikös se avioliittolupaus ole se mitä luvataan alttarilla, ja kihlaus on vain lupaus että joskus päädytään sinne alttarille. Vai?
Avioliittolupaus = lupaus avioliitosta = lupaus siitä, että mennään naimisiin
Vihille mentäessä vannotaan sitten aviovala, tai mikä se nyt sitten onkin nimeltään. Ei silloin enää luvata, että mennään naimisiin, vaan silloin mennään naimisiin. Lupaus annetaan silloin, kun sovitaan naimisiinmenosta (eli toinen kosii, toinen vastaa myöntävästi)
Pilkunviilausta: kihlautuessa ei luvata, että päädytään alttarille, vaan että mennään naimisiin. Monet parit menevät naimisiin muualla kuin kirkossa. :)
Totta. Olin väärässä.
ei tarvitse ilmoittaa mihinkään se on teidän kahden välinen asia...