Olematon itsetunto

Näitä ketjuja on nyt netissä varmasti jo ihan liikaakin, mutta mikään muiden tarinoista ei ole juuri minun tarinani. Eli mistähän tässä aloittaisi... Minulla on kaikinpuolin huono itsetunto ja se vaikuttaa tottakai jokaiseen elämän osa-alueeseeni. Parisuhde ensinnäkin on ihan riekaleina. Ollaan mieheni kanssa meinattu erota itsetunto-ongelmieni takia moneen kertaan ja suurin ongelmani on liian pienet rinnat. Rakastamme toisiamme paljon ja vaikka tiedostankin sen ja haluan uskoa, että hän rakastaa minua juuri omana itsenäni niin ahdistun muista naisista ja kuvittelen, että kun mieheni näkee näitä kauniita, suuremmalla rintavarustuksella olevia naisia niin hän mielessään "kuolaa" ja toivoo, että omalla naisella olisi jotain muutakin kun mitättömät itikanpistot. En pysty ahdistumatta katsomaan elokuvia, tv-sarjoja tai joskus jopa mainoksia hänen kanssaan, koska tunnen itseni rumaksi ja riittämättömäksi. Tilanne on niin paha etten voi kuvitellakkaan meneväni rannalle tai kaupungille kesällä, koska aina vastaan tulee kymmeniä kauniimpia naisia ja se aina muistuttaa omasta riittämättömyydestäni. Silloin aina ahdistun todella pahasti joten olen luopunut kokonaan sellaisista asioista. Ulkomaanmatkaa en voi edes ajatella tekeväni lämpimään maahan.. Aina kun puhutaan asiasta niin miehenihän sanoo tietenkin, että sinä olet juuri sellaisena kuin olet minulle kaunis. Mutta suurin ongelma tässä on se, että mieheni ei koskaan ole kehunut minua millään lailla, joten tuntuu että hän vain sanoo minun mieliksi sen, eikä hän silloin pahoittaisi mieltäni. Ja tunnetustihan miehet rakastavat suuria rintoja. (miksi niitä joka paikkaan esille muuten laitettaisikaan) joten mistä tiedän ettei mies sano vain minun mieliksi että kelpaan juuri näin. Koko ajan vaikka haluaisin uskoa mitä hän sanoo niin jostain tulee ajatus, ettei hän todella tarkoita sanojaan eikä halua minulle pahaa mieltä myöntämällä totuuden. Toinen syy miksi tilanteeni voi olla tämä on siitä että missään aikaisemmassakaan parisuhteessa en ole kuullut mitään positiivista palautetta ulkonäöstäni. Ehkä ajattelen sen niin, että minusta ei sitten vain ole mitään hyvää sanottavaa niin parempi että mies ei sano silloin mitään. Tätä kehumista mieheni puolustelee sillä, ettei vain ole sanallisesti hyvä niin ei osaa sanoa yhtään mitään. sitä minun on vaikea uskoa koska kuinka vaikea on sanoa naiselle edes että on kaunis?? Jopa yksinollessani itken kun ajattelen että olen ruma ja kukaan mies ei minua haluaisi jos ei kerran oma miehenikään... Haluan muuttua, mutta en tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä. Olen epätoivoinen, koska tiedän että tämä ongelma tulee johtamaan eroon jossain vaiheessa jos mitään ei tapahdu.