Tällä palstalla on kaikenlaisista asioista keskusteltu. On etsitty kumppania, on selvitetty lomitukset ja maataloustuet ym.
Minä haluaisin tietää maatilan emäntänä, että miten te aviossa olevat hoidatte parisuhdettanne? Kun ollaan aina yhdessä töissä, eikä koskaan kuitenkaan olla oikeasti yhdessä. Puheenaiheet liittyvät aina työhön ja eläimiin.
Miten saatte ajatukset joskus pois työstä?
Teettekö jotain muutakin yhdessä? Matkustatteko ja lomailetteko?
Kertokaa, miten avioliitto pysyy kasassa, kun ollaan aina työpaikalla!
Minä haluaisin tietää maatilan emäntänä, että miten te aviossa olevat hoidatte parisuhdettanne? Kun ollaan aina yhdessä töissä, eikä koskaan kuitenkaan olla oikeasti yhdessä. Puheenaiheet liittyvät aina työhön ja eläimiin.
Miten saatte ajatukset joskus pois työstä?
Teettekö jotain muutakin yhdessä? Matkustatteko ja lomailetteko?
Kertokaa, miten avioliitto pysyy kasassa, kun ollaan aina työpaikalla!
Vastaukset 37
Vanhimmat
riidellään kyllä aika usein. Ja vaimon kanssa usein pidetään mykkäkoulua.
Riidan tullen huudetaan ja kirotaan ja lopuksi ollaan hiljaa eikä edes vilkasta toisiimme.
Minä harrastan metsästystä ja vaimo lenkkeilee. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole.
riidan jälkeen onkin sopu mukavinta..;-))
Kuinka teillä sovitellaan pitkän mykkiksen jälkeen?
Me ollaan kuin nuori rakastunut pari riidan ja muutaman päivän mykkäkoulun jälkeen...:-)
Sopu alkaa yleensäkin pienellä sänkypainilla ja seksikin maistuu hyvältä pienen tauon jälkeen...nam...;-)
Yleensä riitaan ei ole edes järkevää syytä ja toisaalta kun jälkikäteen miettii tilannetta, niin itseäkin huvittaa se elämä, miten aviopari voi elää välillä jaksoja ettei olla toista huomaavinaan.:-)
siinä sitte halataan ja sovitellaan. Pyydetään anteeksi toisiltamme riidan jälkeen
Lähdettävä reissun päälle yhdessä. Maalla nähdään joka tunti toisen niin kyllä sitä myös voi yhdessä käydä sukulaisissa, tanssimassa jossa ainakin tapaa toisiakin ihmisiä. Millainen maatila teillä on?
Meillä on sellainen maatila, jota on kunnostettu jatkuvasti EU kuntoon ja sitä myöten aika on mennyt kaikki siihen. Yhdessä emme ole tehneet yhtään mitään. On ollut niin kiirettä, että sukulaisissa vierailutkin ovat jääneet. Erikseen kyllä, mutta ei yhdessä. Yhteisiä ystäviäkään ei enää ole ja ne joita on, ne liittyvät aina ammattiin, elikä puhutaan vain työasioista.
Ilo hävisi elämästä, mutta sanotaanhan, että rakentaminen ja remontoiminen kuluttaa parisuhdetta. Ja maatilalla riittää sitä korjaamista jatkuvasti.
Naimisissa pian 19 vuotta, saman verran pidetty isännän lypsykarjatilaa. Mekin olemme yrittänet pysyä mukana kaikenlaisissa EU:n tuomissa vaatimuksissa mitä tilan pitoon tulee: navettaa laajennettu,lantalat laitettu ja kusikaivot kanssa kuntoon. Työtä on ollut kovasti eikä siis siten juurikaan vapaa-ajan ongelmia ja sehän tarkoittaa sitä ettei ole ollut aikaa yhdessä tehdä mitään muuta kuin työtä. Varsinkin kesäaika aina maaliskuun lopulta kyntöjen päättymisiin asti on sellaista aikaa ettei mitään mahdollisuutta lomaan. Siksi olemme pyrkineet talviaikaan käymään yhdessä jossain etelässä että saisi edes viikon olla vuodessa irti tästä kaikesta, mutta aina se ei ole onnistunut kun ei ole saatavilla tarpeeksi luotettavaa lomittajaa jolle voi karjan viikoksi jättää. Loman järjestäminenkin käy työstä kun on ensin saatava se lomittaja ja sille apulainen joka tuo eläimille lisää heinää, rehua, pehkua ja on muutenkin tavoitettavissa kun ei koskaan tiedä mitä sen viikon aikana taphtuu. Mutta kun olemme sellaiselle lomalle päässeet, on se kuin taivaassa olisi ja olemmekin yrittäneet nauttia siitä ajasta kaikella mahdollisella tavalla, varsinkin yrittämällä unohtaa kantturat!! Joskus normaalina viikonloppuna yritämme jaksaa lähteä tanssimaan, me kun molemmat siitä kovasti tykkäämme, vaikka aamulla onkin taas mentävä aikaisin navetalle ja yöunet jäävät n. kolmeen tuntiin. On tässä matkan varrella ollut lukemattomia huonoja hetkiä suhteessa ja varmasti ollaan molemmat oltu valmiita luovuttamaankin, mutta jokin saa jatkamaan ja jaksamaan... en oikein tiedä mikä.. Olen aivan vakuuttunut että tämä taitaa olla lähes ainoa ammatti jossa parisuhde joutuu näin kovalle koetukselle kun ollaan niin paljon yhdessä olematta silti yhdessä, kun aina vaan tehdään töitä ja töitä yhdessä eikä ehditä esim harrastamaan yhdessä. Olisi tosiaan kiva kuulla, miten muut hoitavat parisuhdettaan??? Miten esim juuri sinä??
Kyselit jo aikaa sitten miten meillä parisuhdetta hoidetaan, mutta en aikaisemmin ollut valmis vastaamaan.
Meillä on rakennettu kaikki kesät ja on ollut koko ajan vierasta työvoimaa, jonka muonituksessa minulla on mennyt toistakymmentä vuotta kaikki kesät ja välillä talvellakin. Oma elämä jäi näin vähän elämättömäksi.
Meillä sitä parisuhdetta ei hoidettu ollenkaan, koska ei siihen ollut aikaa ja olikohan haluakaan. Minä jossain vaiheessa ehdotin, että kerran kesässä pitäisi käydä tanssimassa, mutta emme koskaan ehtineet emmekä jaksaneet ja oliko siihenkään riittävästi halua. Yksin kävin sitten tyttökavereitteni kanssa kun miehestä ei ollut lähtijäksi. Perheenä kävimme joskus jossakin, emme edes kerran vuodessakaan, mutta kahdestaan emme käyneet edes ostoksilla, puhumattakaan muista yhdessäolon muodoista. On paljon firmojen järjestämiä rientoja ja risteilyitä ja niissä kyllä kävimme mutta tuskin montaa sanaa vaihdoimme keskenämme kun kolleegojen kanssa oli niin hauskaa jutustella. Emme todellakaan ymmärtäneet että yhdessä voisi olla kahdestaankin. Vuosien aikana tapahtui hiljalleen vieraantuminen ja sitä on todella vaikeaa parantaa, vaikka halua olisi molemmilla. Mistä löytää avaimen yhdessäolemiselle, jos ei sellaista ole koskaan harrastettu. Pitäisi viihtyä toisen kanssa ilman sen kummempaa mutta mitä se olisi. Avioliittoa on takana 26v. Voiko se olla enää mitään erikoista vai yritänkö hakea kuuta taivaalta?
Onko teidän yhdessäolonne hauskaa? Vai mitä se olisi? Kertokaa!
Kuten kerroin, me ollaan päästy jopa kahdestaankin joskus lähtemään pois kotoa lasten ja karjan luota. Joskus on ollut tosi kivaakin mutta on sellaisiakin reissuja että olisi ollut ehkä parempi jättää tekemättä kun on tuntunut ettei ole osannut olla miehen kanssa, ei ole ollut sellaista "normaalia"kivaa, tuntuu kuin ei oikeasti osaisi sen omansa kanssa enää olla kivaa??!! Onko suhde jo NIIN rutinoitunutta ja arkipäiväistynyttä, joskus mietin että onko meidän suhde enemmänkin isä-tytär-suhde kuin mies-vaimo-sunde. Ei ole aina seksikään maistunut ja siitäkös on tuhat riitaa tullut, meillä kun mies on se paljon aktiivisempi siinä asiassa ja minä voisin olla selibaatissa vaikka kuinka ja kauan, ainakin mitä omaan mieheen tulee, olisiko tilanne sama jonkun vieraan miehen kohdalla, sitäkin on tullut mietittyä ja toisinaan jopa tullut siihen tulokseen että eipä välttämättä olisi??!! En tiedä miten isännän ja emännän parisuhdetta pitäisi oikeasti hoitaa. Olisi kiva kuulla miten näissä asioissa yleensä toimitaan!!?? Tätä palstaa lukee tuhat ja yksi farmari-paria, joten kertokaa vaan rohkeasti miten teillä on asiat järkätty, anonyymistihän tässä viestitellään!
järjestelystä. Täällä Varsinais-Suomessa, hieman ehkä Auran suunnassa on tapana kysellä tyhmiä naapureita avuksia, heinäntekoon, paskanajoon, viljankorjaamiseen, jne. Naapuri huoltaa myös kaluston, kun jätän tankit ovelasti tyhjiksi, jne. Naapuri joutuu tankkaa ja rasvaa kaluston, ennen kuin pääsee esim. paskan ajoon. Näin olen tehnyt itsestäni työttömän monta kertaa ja ollaan paettu vaimon kanssa Kanarialle. Raukkauselämä ja parisuhde toimii. Naapuri on tehnyt hommat kun tullaan kotiin. Ei ne älyä pyytää edes maksua koskaan ja mä en älyä muka maksaa. Mä lupaan muka aina tulla apuun sitten kun naapuri tarvitsee apua. Kätevää vai mitä. Joskus tietenkin vähän sääliksi käy tuo naapuri kun se raataa ilmaiseksi oman työn ohella, mutta sääli on sairautta.
Olihan tuo huumoriviesti?
...toivottavasti juu pilaa.Enpä voisi moista isäntää arvostaa vähääkään.Säälittävä on lähinnä isäntä,jonka moraalilla moisilla konsteilla lomista nautitaan. Mutta lienee onneksi pilaa=)
taivaan tosi. Sehän tässä hieman joskus hävettää, mutta vain joskus. Maataloushommat on nykyään bisnestä ja sääli on sairautta. Kenkään ei ole pakko uskoa. Hommaa on jatkettu menestyksellä vuosikausia ja on pakko jatkaa samaa rataa, kun itse en oikeastaan edes osaa tehdä näitä hommia kunnolla. Rikon vaan kallit traktorit. Se on parempi, että naapuri tekee hommat niin hyvä tulee. Vuokrasin muuten samalta naapurilta myös hänen pellot, mutta en itse ehdi mukamas koskaan kyntämään ja korjaamaan satoa näiltäkään pelloilta. On aina muka niin helvetisti hommia. Naapuri itse korjaa sadot, jne. Jaksan minä kyllä korjata rahat sentään. En kyllä muista olenko maksanut vuokrat. Saattaa olla, että olen maksanut. Palkkaa en ole koskaan maksanut yhdellekkään naapurille. Täällä päin on vielä talkoohenkeä ja hyödynnän surutta tätä perinnettä. Vähän hävettää joskus kun itse en ole koskaan ollut kenenkään muun "talkoissa". Nämä jutut kuulostaa legendalta ja joku voi luulla, että nytpä tulee oikein juttua, mutta tarina on todellakin täyttä totta ja yhtään ei ole väritetty. Kannattaa kokeilla josko teilläkin päin talkoohenki vielä eläisi. Vaimo tosiaan tykkää myös näistä mun järjestelyistä.
Maitomies! Olet ihan hassu. En yhtään ihmettele kun vaimosikin tykkää sun järjestelyistä, sulla on sitä pilkettä silmäkulmassa. Jatka samaan malliin ja avioliittosi pysyy kunnossa. Minun mies teki kaikki itse ja nyt on kiperät ajat kysymyksessä.
Mulla on kiire mutta oli pakko vastata heti tähän viestiin!
on harvinaisen rehellinen maajussi. Näinhän ne on toimineet vuosisadat ja vuosikymmenet käyttäen hyväkseen heikompiosasia. Nyt elintason noustua ja pätevämmän porukan lähdettyä kaupunkiin he elävät näiden maksamilla tukiaisilla. Olen itse pienviljelijän poika ja vakaa käsitykseni on , että me maalla asujat olemme suurimmaksi osaksi luusereita. Ei tietenkään kaikki, osa rakastaa maaseudulla asumista, mutta yleensä heillä on kunnon ammatti ja käyvät työssä muualla.
Provoviestihän toi oli,mut jos on totta niinsun naapuri on varsin tyhmä,ja jos on noin thmä,niin on ansainnukkin moisen kohtelun jos ei itse herää todellisuuteen.
Toihan oli se naapuri ite, jota joku oli vedättänyt vuosikausia.
Nojaa, kuka on kuka ei ole käyttänyt, ei pidä yleistää jos oma suku on tommosta paskapersesukua ...
Ei tommosella hyväksikäytöllä mitään tekemistä ole asuinpaikan kanssa, kyllä niitä löytyy joka puolelta Suomea hyväksikäyttäjiä.
Oma iso-isäni maksoi aikanaan koko perikunnan verot, kun meni talo pakkohuutokauppaan, senjälkeen se antoi talon takaisin niiden alkuperäisille omistajille, itse otti itselleen vain oman perintöosuutensa eli yhden neljäsosan tilasta.
Nykyään sanottaisiin että oli hullu mies kun ei pitänyt koko tilaa itsellä.
Mutta ne periaatteet, ne periaatteet ...
Saman miehen poika otti perinnönjaossa koko tilan itselle ja teki omista sisaruksistaan tavallaan perinnöttömiä, eli ei se aina poika polvesta parane.
Nojaa mitäpä näistä, koita jaksaa sinäkin ...
Pari kertaa vuodessa ollaan jossakin hotellissa, joku viikonloppupaketti, ei sitä muuten pääse oikein irti.
Yhdessä sitten käydään perheen kanssa jossakin retkellä ja sitten ihan vaan kaksistaan emännän kanssa teatterissa taikka elokuvissa, joskus jossakin konsertissa. Lapset vielä sen verran pieniä, että on mukavempi ottaa mukaan koko sakki, kun käydään harvoin ulkomailla. Mitään kalliita matkoja ei olla tehty, ihan omatoimisesti ollaan menty halpojen lentojen avulla, viimeksi oltiin talvella Intiassa koko revohkalla, kyllä siinä arkinen aherrus unohtui lähes kokonaan (kännykkä piippas viestiä sähkökatkoista ja lämpökeskuksen termostaatista tuli ongelmaviestiä...). Nyt kesällä tehtiin junamatka päiväseltään perheen voimin ilman sen kummempaa tavoitetta, käytiin tosin Helsingissä sitten. Jokunen taidenäyttely on kierretty, mutta tälle kesää vaan yhdessä ehdittiin käymään. Asuntomessuilla pujahdettiin Kuopiossa emännän kanssa kaksistaan. Siinäpä näitä, puhua höpötetään toisillemme kun saadaan nuorimmat lapset nukkumaan (ja odotellaan vanhempaa kotiin vielä myöhään).
Kyllä rahan jumala mammon pitää parisuhteen kasassa. Taloudelliset intressit on niin kovat ja tavalliseksi veronmaksajaksi ryhtyminen ei paljon houkuta, vai mitä? Mutta kaikella on hintansa. Ei voi aina syödä kakkua ja samalla panna sitä jemmaan.
Meillä kyllä maksetaan verojakin ja tehdään myös töitä, jos tuosta mun kirjoituksesta jotain muuta päättelit. Tosin tästä maanviljelystä ollaan ajateltu luopua ja siirtyä muihin hommiin, tämä on aika raskasta puurtamista olemattomalla liksalla. Välillä on parisuhde kovilla, kun rahat on oikein vähissä ja painaa vielä muut huolet (yksi lapsistamme menehtyi muuta vuosi sitten). Jaksettu on kuitenkin ja koetettu piristää pienillä lisukkeilla elämäämme.
ei maanviljelijä voi olla, kun maksetaan sitä veroa ihan eri mittapuun mukaan. Eihän tavallinen veronmaksaja saa palkaa niin paljn, kun me maksamme veroa. Miten Suomi pyörisi ja kunnat, jos ei olisi tilallisia maksamassa yhteiskunnan maksuja. Mehän, emme voi vähentää verotuksessa työntekijämme kultturiseteleitä, kuten muun aln yrittäjät saavat. Emme myöskään voi vähentää edustuskuluna ravintolailtoja tai päivällisiä tai joululahjoja yhteistyökumppaneillemme. Ja te jaksatte kahdehtia! Silti ei kiinosta ruveta maksamaan veroja enemmän kuin tavllinen veronmaksaja, vai mitä? Sinullakin olisi mahdollisuus ruveta huolehtimaan Suomen taloudesta.
hyvimpä tuo menee, mutta menköön ...
jos päivät pitkät teette töitä yhdessä niin, että toisen naama alkaa tympimään? Meillä lomapäivien ihanuus on juuri siinä, että kerrankin voidaan viettää aikaa yhdessä. Me kun tehdään aika lailla eri hommia, vaikka samalla tilalla työskennelläänkin. Ei tosiaan kuljeta toinen toisen perässä. Jos toinen on kyntämässä, niin ei toinen istu traktorissa seuraa pitämässä.
Jaetut työt johtuu ehkä paljon siitäkin, että lapset ovat vielä aika pieniä, joten yleensä toisen mukana on lapset ja toinen voi sitten tehdä töitä kunnolla.
Aika perinteinen työnjako on, eli navettatöillä ollaan yhtäaikaa, mutta lypsyä vaille eri hommissa koko ajan. Osin teen lypsynkin yksin, jos on Isännällä appeen tekoa , kiire muihin töihin vaikka pellolle tai lähtö kokoukseen. Päiväsaikaan jatkan navetalla tai teen sisällä paperitöitä tai kotihommia, joten ei paljon nähdä, ruoka-aikoina korkeintaan. Nukkumaankin käydään eri aikaan, herätään kuitenkin yleensä suunnilleen yhtäaikaa jos navetalla ollaan menossa. Lomilla käydään yleensa perheen kanssa, paitsi että lapset jo senverran isoja ettei nekään koulultaan aina mukaan pääse. Siinämielessä ei kyllä olla koskaan "lomalla" että oltaisiin kahdelleen - aina on joko lapsia ja sukuakin mukana tai sitten ollaan työmatkalla kahdelleen - tokko tuon puolison kanssa osaisi edes jouten olla kahdelleen. Tuntuu että kaikki keskusteluyrityksetkin asiosta menee riitelyksi tässä työn keskellä, niin ei oikein lupaavalle tunnu ajatus lomailusta kahdenkesken - minnekähän se sieltä suuttuesaan karkaisi kun ei voisi töihin paeta?
Älkää välittäkö naapureista ja kyläläisistä. Tehkää tilalla sitä työtä minkä osaatte parhainten. Kannattavuus paranee ja parantaa parisuhdetta, kun molemmat saa tehdä intohimonsa myötä työtä, eikä sitä mitä on aina kuulunut tehdä sukupuolien mukaan. Jos pidätte kasvimaan pidosta niin pitäkää sitä, mutta muuten se ei ole millään tapaa kannattavaa. Jos mies tykkää kokota - kokatkaa!
Arvostakaa puolioanne ja itseänne! Olette jostakin syystä ihastuneet ja menneet yhteen. Muistatko miksi? Mieti vaihtoehtoja ja jos lopputuloksena on se, että puoliso on paras puoliso ja sopiva, anna mennä ne ärsyttävät asiat ohi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Mutta älä tuhlaa elämääsi valittamiseen ja kitisemiseen tai toisen mollaamiseen. Pitäkää lomia yhdessä ja enenkaikkea tilan ulkopuolella. Jo maatalouden kurssimatkat vat antoisia, vaikka siellä puhutaankin maataloudesta, mutta kuka muu meitä ymmärtää paremmin kuin toinen maanviljelijä. Samat ongelmat meillä monella on ja neuvontajärjestö ei niistä ymmärrä. Antakaa myös toisillenne tilaa, ettei toinen tukehdu ja koe olevansa vanki. Ennenkaikkea ole puolisosi tukena, jos vanhempasi valittavat. Olet valiinut puolisosi, mutta et vanhempiasi. Vanhemmat antakaa nuorenparin elää omaa elämää, sillä jos olette luopuneet tilasta niin te silloin olette luopuneet. Arvostakaan lastenne puolisoja, heissä on jotain erikoista, sillä onhan teidän oma kullannuppu valiinut hänet. Älkääkä puhuko kylällä pahaa perheenjäsenestä!
Kyllähän se yhdessä lomailu toki on tärkeätä ,mekin pidämme lyhyitä parin päivän lomasia aina , kun lomitukset yms saadaan järjestymään. Nehän vasta ovat ihania päiviä , ihan sama, onko hotellissa vai pikaulkomaanmatkalla. Vaan tärkeämpää vielä on mielestäni arkipäivän vapaahetket. Kyllä niitä vaan löytyy, jos haluaa löytää. Heinätöidenkin lomassa voi harrastaa pikaista hellyyttä ja pieniä silmäpelejä voi pitää koska vain. Jos jompi kumpi meinaa mäkätellä, meillä lohkaistaan joku pikkuherja ja kyllä se siitä nauruksi muuttuu . Yleensä päivästä löytyy se pieni hetki parisuhteelle , ja se kyllä kannattaa, ihan vaan pieni kosketus tai kaunis sana ja taas jaksaa . Ihanaa on myös saada joku romanttinen tekstiviesti , se kyllä palkitaan. Kun niitä vapaapäiviä ei kerran ole ja viikonloputkin joutuu töitä vääntämään, on paras hemmotella itseään ja kumppaniaan, sillin en elämä kevyempää kestää, kun työtä on liikaa ja vastoinkäymisiäkin tuppaa puskemaan. Ja meillä se suhde on parantunut vuosien myötä, kun sitä tuntee toisen tarpeet ja tavat ja uskaltaa itekkin olla ihan oma itsensä ja puhua asioista ihan niin kuin ne on. Mekin on yhdessä jo 30 vuotta tehty tätä hommaa , pilkettä ja huumoria päivään , ei se maksa sen enempää olla iloinenkaan , kuin mököttää, eikä vie aikaa yhtään enempää.
Hieno kirjoitus. Itselläni on samoja ajatuksia, mutta en olisi osannut ilmaista niitä yhtä hyvin.
ovat edelliset hyvin kirjoittaneet! Paljolti noin ajattelen itsekkin. Liitto meillä jo liki 30 vuotta kestänyt. On ollut ylämäkiä ja taas sellaista loivaa laskua...Itse ajattelen, että se elämä on NYT ,meillä kaikilla; ei parin vuoden pååstä tai kymmenen, kun lapset kasvavat tai velat on maksettu. Pienistä arjen hyvistä hetkistä se hyvä elämä muodostuu...
Mikään ei syö parisuhdetta ja yleensä elämisen laatua kuin se, että pitää miettiä mitä muut ajattelee. Onneksi tässä vuosien myötä on tullut kasvettua ihmisenä sen verran, että sellaiset ajat alkaa olla takanapäin.
Tärkein yksikkö on oma ydinperhe, ja kaikki voimavarat tulee keskittää siihen.
Kun keskusyksikkö pelaa, toimii kaikki muukin.
kirjottaisin...olemme tunteneet toisemme 9v ja olleet sen saman naimisissa ja ollaan uusioperhe....alkuun molemmat olimme ns, vieraalla töissä.sitten mies ehdotti että ottaisimme nautoja kasvamaan tuonne navettaan (ennen EU:ta ollut hänellä lihakarjaa).
minä joka tykkään eläimistä niin jäin pois töistä ja mies myös ja rupesimme silloin yksissätuumin hoitamaan karjaa,,no kaikki meni 2v hyvin mies rupesi halajamaan muualle töihin ja minä jäin karjan kanssa yksin ja muutimme karjan emolehmiksi..ja kun en naisihmisenä jaksa kaikkee tehä niin pyysin sitten miestäni välillä kaveriksi..no hän alkuun oli kaverina ja sitten tuskastui siihen että "jos et jaksa ite tehä niin laita lehmät autoon"....minulla on kamalan vaikeaa koska rakastan eläimiäni ylikaiken ja tee kaikkeni niiden eteen mutta mieheni ei käsitä sitä että en jaksa kaikkee.. nytkin ois lantalan tyhjennys ja pitäs saaha laidat peräkärriin mutta perkele kun en jaksa niitä laitoja nostaa..ja jos miehelle sanon niin hän vetäytyy kuoreen ja sanoo miten vittumainen akka minä oon ja laita lehmät pois ja heittäytyy mykäksi. rakastan miestäni mutta tuntuu että en jaksa..ja kun en sitten saa sanoa mitää hänen 17 pojalleen jo sotkee eikä viitti siivota jälkiään..minä siivoan,hoidan astiat,pyykin,käyn kaupassa ten ruokaa yms ja hoidan eläimet...mies jolla on nyt oma firma on ollut koko kesän kotosalla tehnyt kylläkin heinät ja hakenut emoille heinäpaalit jotka minä eloille vien mutta kun hän suuttu ja heittäytyy mykäksi niin ei välitä mistään..tätä on niin vaikea selittää ja kirjoittaa kun ei ole ketään kenelle kertoisin asiasta, miehelle en voi kun suuttuu...
edellistä...olemme kahdestaan olleet 3x lomalla ja sen ruhtinaalliset 7 päivää yhteensä...
että puolisosi on hiukan kypsymätön , tai sitten hänellä on muuten vaan vaikeata itsensä kanssa. Eihän noin voi sanoa naiselle , rakkaalleen , kun laidat pitäisi kärryyn laittaa. Yhdessä ne täytyy laittaa ja se , jolla on enemmän voimaa, eli yleensä mies, saa kantaa siitä päävastuun. Tekeehän nainenkin yleensä enemmän esim pyykki- ja keittiö, sun muita huoltotöitä. Aina täytyy voida pyytää toiselta apua ja sitä on myös saatava, ilman mitään mutristeluja , muuten ei homma pelaa. Sitäpaitsi rumat sanat ovat aika pahoja parisuhteessa, paras olisi niellä ne , vaikka väsyttäisikin, koska sanottua ei kuitenkaan saa koskaan takaisin, vaikka sen saisi tai antaisi anteeksikin. Kuinka saisit miehesi ymmärtämään , että hänen apunsa tulisi tosi tarpeeseen ja auttaessaan hän auttaisi itseäänkin , koska näyttäisi näin rakkauttaan ja välittämistään ja antaisi voimaa suhteesseenne.
Eläimethän olette hankkineet miehesi aloittesta, joten kummastuttaa tuommoinen suhtautuminen ja jollei hän ota sinua ja mielipiteitäsi tarpeeksi huomioon, olisi hyvä saada tilanteeseen parannusta, ihan omaa vointiasi ajatellen ja myöskin suhdettanne ajatellen.
Eikä tuommoinen mököttäminen ole aikuisen ihmisen puuhaa , jos tilanne käy liian raskaaksi , älä jää kärsimään, vaan etsi uusi suunta elämääsi. Sinun kaltaisellesi eläinrakkaalle ihmiselle löytyy sellainenkin paikka ja ihminen , joka jaksaa sanoa iltaisin, että kanssasi on hyvä mennä nukkumaan ja lähelläsi on ihana olla . Sellainen ihminen , joka ihailee sinun yrittämistäsi ja on siinä tukena. Elämä on liian lyhyt pilattavaksi . Ensisijaista on tietysti yrittää korjata, parantaa suhdetta , mutta jollei se onnistu , ei kannata pilata elämäänsä pönkittämällä henkisesti vajavaista ihmistä, joka ei anna siitä edes tunnustusta.
Itseään pitää rakastaa tarpeeksi, että antaa itselleen luvan nauttia tästä ainoasta elämästä , elää se siten , että saa rakkautta ja arvostusta ja saa myös antaa sitä , niin että sitä myös kunnioitetaan.
Voimia elämääsi !
kyynelten. yritä jaksaa.
jaksaa :D
Mites sitten, kun toinen on töissä muualla kuin siellä kotonavetassa? Vaikka toimistossa.
Miten se toimi? Voip olla että tuolla aiemmin asiaa sivuttiin vaan kun en jaksanut lukea.
Pari tuttua ollut sellaista, että tulleet maatilalle puolisoksi valmiin ammatin ja työpaikan kanssa, jaksaneet aikansa ja lopulta lähteneet "kun ei sitä Isäntää näe milloinkaan, eikä se jouda mihinkään, mutta rahat kyllä kelpaa...".Ei ole oikein ymmärtäneet maatalouden sitovuutta, kausiluontoisuutta ym. Varmasti käänteisiäkin esimerkkejä on, mutta silloin on muualla käyvä puoliso ollut tullessaankin varmaan paremmin perillä maatilan elämästä joko oman perheensä kautta tai ollut aluksi tilalla kokopäivätoimisesti tai ainakin äitiysloman ajan kokonaan maalla, vaikka sitten palannutkin omaan ammattiinsa.
Noissa alkupään esimerkeissä toisesta varmaan erosta oli hämmästynein se Isäntä, joka hoisi yksin karjan, rakensi uuden navetan, teki peltotyöt, metsästi, marjasti ja kalasti. Monella tapaa ihannemies, kun vain vaimo olisi älynnyt mennä mukaan ja viedä lapsetkin tutustumaan Isäänsä, eikä vain odottanut, että Isäntä toimii Hänen kaupunkilaiselämään tottuneen toiveidensa mukaan kaiken oman tekemisensä lisäksi.