Eli ajattelinpa tehdä tällaisen ketjun, kertokaa omista ihastuksistanne, miten heidän kanssaan on käynyt jne.
Jos aloitan omallani:
Olen 16-vuotias poika, ihastunut yhteen aivan täydelliseen tyttöön, jonka ajattelemista en pysty lopettamaan. Aina kun itselläni on todella paska fiilis jostakin, ajattelen häntä tai katson hänen kuvaansa, tulee todella hyvä ja aurinkoinen tunne. Tietysti pitäis vaan hänellekki vielä kertoa.
Jos aloitan omallani:
Olen 16-vuotias poika, ihastunut yhteen aivan täydelliseen tyttöön, jonka ajattelemista en pysty lopettamaan. Aina kun itselläni on todella paska fiilis jostakin, ajattelen häntä tai katson hänen kuvaansa, tulee todella hyvä ja aurinkoinen tunne. Tietysti pitäis vaan hänellekki vielä kertoa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika samanlainen tapaus itellä. Oon 17v ja oon todella ihastunut yhteen aivan upeaan tyttöön samasta lukiosta. P*skasta päivästä tulee mahtava kun näkee tai juttelee hänen kanssaan, edes pienen hetken. Sen hymy on vaan jotain niin kaunista..Tämä tyttö pyörii päässä melkein koko ajan... vielä ei oo löytyny rohkeutta pyytää häntä ulos :/
Muistakaa siis kaikki: hymy ja se et sanoo moikka voi oikeesti piristää jonkun päivää, ja piristääkin. Aika pieni juttu, eikä maksa mitään :)
Täs ois
Muistan, kun olin ala-asteel (4-6) olin ihan sekasin yhest pojast. Mietin sitä joka ikinen sekuntti. Aina kun näin hänet käytävällä hän hymyili minulle. Hän oli ihan mun unelma♡. Mutta ystäväni oli myös ihastunut samaan tyyppiin. Frendini kerto koko ajan heidän ihanasta katse kontaksista. Aina välitunnil jos kyseinen poika vilkaisi meitä (tai sii mua) se heti alko hihkuttaa sitä. No se sit meni ylä-asteeelle kun olin 6 lk. Muistan vielä kun oli kevätjuhla ja esitin sen ystäväni kanssa tanssin. Se poika katto mua ja hymyili. Esityksen jälkeen ystäväni rohkaistu ja meni puhuu sille kundille johon olin kuses. Näin sen ja sydämmeni särky kun näin heidän halaavan. No onneks ne ei alkanu seurustella. Se ois ollu mulle liikaa. En oo nähny sitä poikaa enään.
Kuulostaa varmaan ihan tyhmältä, mutta kerron silti: Kyseinen poika oli tullut kouluuni tutustumaan, ja ihan sattumalta näin hänet käytävällä kävelemässä ja ihastuin heti ensisilmäyksellä :D ajan kanssa selvisi, että poika oli unelmieni täyttymys; rauhallinen, kiltti, mukava, hieman ujohko ja musikaalinen. Täysin samanlainen kuin minäkin.
Hymyiltiin käytävällä toisillemme kun nähtiin. Hän oli yhtä ylemmällä luokalla eikä koskaan juteltu. Teki kyllä mieli, mutta olen niin ujo :( Poika sitten muutti muualle opiskelemaan, joten en ehkä koskaan saa tietää olisiko meistä tullut mitään. Tykännyt olen tästä samaisesta pojasta jo viisi vuotta ja jatkuu vieläkin :D En ole koskaan ihastunut kehenkään muuhun.
Pelkkä hänen ajattelemisensa sai sydämen tykyttämään nopeammin ja posket lehahtamaan tulenpunaisiksi. Aina hänet nähtyään olin yhtä hymyä. Voi niitä aikoja :D
Viimeksi olin oikeasti onnellinen, kun tämä poika tuli käymään entisessä koulussaan viikonlopun kunniaksi. En ollut nähnyt häntä melkein vuoteen. Katsottiin toisiamme pitkään, ja siitä heräsikin kysymys; onko rakkaus ensisilmäyksellä mahdollista?
Tuo vaikuttaa kyllä jo vähän elämää suuremmalta, huh. (:
Rinnakkaisluokal o yks muija jol o hyvät tissit :)))
Sä et mitää muuta ajattelekaa ku tissei
No mulla on tämmöinen tilanne:
Oon siis melkeen 16v tyttö ja muhun on ihastunut yks aikuinen nainen. Nainen ei ole kysellyt missään vaiheessa ikääni, eli hän ei tiedä että olen vasta näin nuori. Eikä oikein haluttais kertoo sitä ikää sille, ku pelkään että menetän sen. Tiedän kuitenkin että on väärin olla kertomatta.
Tapasimme naisen kanssa silleen, että ku nainen on ammatiltaan pappi nii menin hänen tykö sielunhoitoon. Kerroin suurinpiirtein kaiken hänelle, kaikki ikävät asiat. Ja siitä se sitten alkoi. Aloin käymään hänen luonaan sielunhoidossa. Olemme nyt tavanneet puolivuotta. Hän on ruvennut nyt viime päivinä koskettelemaan, mutta ei seksuaalisesti jos joku sitä meinaa. Hän on mm. halannut tosi pitkään, silitellyt ja halatessa painanut poskensa minun poskeani vasten. Hän myös tunnusti minun olevan hänelle todella tärkeä. Ja kun kysyin millälailla tärkeä? Hän vain hymyili ja piti mua kädestä. Sitten hän tunnusti olevansa rakastunut minuun.
Olen siis itsekin ollut jo pitkään aivan rakastunut häneen. Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö odottaa että tulen sen 18v vai voiko 16v seurustella aikuisen kanssa?
Suosittelisin odottamaan siihen, että olet täysi-ikäinen.
Oon 14.v/7lk tyttö ja ihastunu yhteen kasiluokkalaiseen ihastuin siihen heti kun tulin seiskalle en vaan tajunnu sitä heti kun ihastuminen on mulle jotenkin vieras tunne :D se on aina hauskaa kun jos se vilkasee mua ohi mennessä niin aina juoksen kaverin luo ja sanon et se vilkas mua XD mutta ei meist ikinä tulis mitää mutta aina on kiva haaveilla :) <3
Ihastuin eräällä leirillä saman ikäiseen poikaan ja hänkin vaikutti kiinnostuneelta. Leirin jälkeen jatkoimme viestittelyä monta kuukautta ja näimmekin pari kertaa, mutta isommalla porukalla, sillä asuimme suhtkot kaukana toisistamme. Samaan aikaan kun säädimme poika jutteli monien muidenkin tyttöjen kanssa ja kävi mm. leffassa. Itse hän ei tästä kertonut vaan sain tietään kavereitteni kautta. En kuitenkaan uskaltanut sanoa hänelle tästä mitään, sillä olin ihastunut vieläkin, enkä halunut väliemme menevän poikki, sille emmehän me edes seurustelleet, enkä tiennyt oliko tässä hänestä loppujen lopuksi muuta kuin vain kaveruutta. Kun olimme viestitelleet jo varmaan neljä kuukautta, tuli toinen leiri jonne kummatkin olimme menossa. Leirillä tämä poika hyvä että edes moikkasi minua, vaikka meillä oli kaikki ihan hyvin. En mennyt itsekkään enää juttelemaan hänelle, koska hän kerkesi iskeä jo ensimmäisinä tunteina uuden tytön. En tiedä mitä tein värin vai teinkö mitään, mutta jotainhan tässä on pitänyt mennä pieleen, kun hän noin kohteli. Sattui ja sattuu vieläkin.
Et välttämättä tehnyt mitään väärää. Jotkut pojat ovat vain julmia. Tottakai tuo sattuu. Se menee kyllä ajan kanssa ohi. Itselläni meni unohtamiseen vuosi. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen oikean.
Sä et ole tehny mitään väärää! :) Jotkut pojista ei vaan ajattele, miltä se saattaa tytöstä tuntua kun ei huomioidakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Tai ehkä tää sun tapauksen poika ei ajatellut teidän välillä olevan paljonkaan mitään, ja siksi lähti uuteen suhteeseen.
Mulla itselläni oli ihan samanlainen tilanne kuin sulla, sukupuoliroolit vaan toisin päin. Tutustuin tyttöön, ihastuin, tyttö löysi toisen, he erosivat, mä olin vierellä ja kuuntelin. Alettiin juttelemaan ja mä olin tosi onnellinen. Sit se kaikki vaan romahti yllättäen. Mulle ei enää vastailtu, ja mä päätin kanssa sit pistää poikki.
Nykyään me ollaan ihan puheväleissä, mutta sen ihastuksen unohtaminen ja tunteiden sivuun sysääminen vaati vuoden verran aikaa - tosin uusi opiskelupaikka toi uusia kavereita ja siten ehlpotti tuskaa vähäsen.
Koita jaksaa, tollanen on tuntuu tosi ikävälle! :) Voit joskus koittaa jutella tälle pojalle ja koittaa puhua asioita, se on ainoo keino löytää ratkasuja. Etenkin ihmissuhteissa.
Olin ennen lestadiolainen koska mun perhe on, niin olin mun isosiskon lestakavereiden kanssa jossain iltaa viettämässä ja siihen pöllähti joku kaverin kaveri ja voi jumalauta en ollu koskaan nähny mitään niin kaunista vatsan pohjassa tuntuu vielki se tunne. Sit se kaverin kaveri katto mua jotenki oudon pitkää ja just silleen kroppaa pitkin aika homosti. Sain tietää sen nimen ko kysyin sitä mun siskolta ja pyysin mun siskoo että se vois jotenki hämysti yrittää auttaa mua tutustumaan siihen koska me kuitenki ollaan nii eri porukoissa. Sit kesti vuos ja olin jo vähä unohtanu sen että en aatellu sitä enää usein ja sitte sen tuli jostain syystä käymään mun koululla ja varmaan kusin housuu ko näin sen se tuntu ihan maanjäristykseltä. Tällä kertaa rupesin ite sitte ottaa selvää siitä ja sen kaikki jutut ja luonne vaikuttaa just nii ihanalta ku vaa pääsisin jossai tutustuu siihe siitä vois tullakki jotai vaikutetaan nii samallaisilta eikä sekää oo enää lesta<3
Ite ihastuin 9-luokkalaiseen(ite kasilla) kun oli yhteinen koulu liikunta ja meillä oli tanssia. Mä pidin sitä kauneimpana tyttönä kenet olin koskaan nähnyt mä muistan vieläkin sen hymyn ja sen tavan miten sen Silmät loisti. No mutta siis kysyin häntä myöhemmin ulos mutta sit se olikin kusipää ja jostain syystä katkas kontaktin muhun joka kerta kun nään sen meiän koulussa mä jäädyn ja en voi ajatella mitään muuta kun sitä...
no mä oon korviani myöte ihastunu yhteen mun luokkalaiseen poikaan iha super söpö punapää:3 mä en eka tajunnu kosk mä iha luonnostani ujo uusille ihmisille mut sit mä aloin vaa punastelee koko ajan sen lähellä ja u know tuntee kaikkee ihastumisen tunteita mä ajattelin tää on vaan tunne mut ei se oli totta ja nyt mä haluun olla koko sen lähellä ja puhuu tänääki mieti et missäköhän hän on ku ei oo näkyny pariin päivää. ja se saamut aina hymyilemään sen leimeil vitsel ja servuil ja ollaan aika samanlaisia ja koulussa liikkuu huhui et se tykkää must ja mä tykkään siit:33333
olen erittäin ihastunut erääseen tyttöön.. varmaan aikalailla lukukauden alusta asti (olen seiskalla, ja vasta tuolloin näin hänet ensi kertaa) ennen kuin edes tajusin sitä. Välillä tuntuu siltä että ehkä hän voisi pitää minusta ja välillä siltä että hän varmaan vihaa minua... me fanitetaan samaa bändiä, olemme samalla luokalla ja meillä on muutenkin suht paljon yhteistä... hän pyörii mielessäni koko ajan ja minua pelottaa ajatus siitä, että yläasteen jälkeen en näkisi häntä enää koskaan... :/