Kertokaa ja neuvokaa minua, kun jo etukäteen ottaa päähän, lapsi on pitkän loman omiensa parissa joulun ajan, koko joululoman!
Hän tapaa sukuaan molemmilta puolilta ja vanhemmat eronneet, siis tulee kyläpaikkoja monia.
Ei tässä mitään pahaa olekaan, MUTTA yksikään ei heistä hyväksy sijoitusta.
Aina lapsen tullessa, on kauhea riita ja meitä haukutaan olantakaa ja käsketään lapsen olla vaan hiljaa ja ei myöntää mitään.
MUTTA lapsi puhuukin kaiken ja siitä alkaa soppa, lapsi valehtelee siellä kaikkea, yrittää mielistellä kai ja sitte kotona taas toisinpäin.
Nyt olen jo valmiiksi pahalla tuulella, mutta koko suku on niin sairasta, mikään ei ole hyvin, teki mitä vaan.
Eli syy on se, että he eivät HYVÄKSY SIJOITUSTA ja me saadaan kärsiä, olen jutellut sossun kanssa, mutta tuloksetta, keinot ovat vähissä?
Mitä sinä tekisit minuna?
Hän tapaa sukuaan molemmilta puolilta ja vanhemmat eronneet, siis tulee kyläpaikkoja monia.
Ei tässä mitään pahaa olekaan, MUTTA yksikään ei heistä hyväksy sijoitusta.
Aina lapsen tullessa, on kauhea riita ja meitä haukutaan olantakaa ja käsketään lapsen olla vaan hiljaa ja ei myöntää mitään.
MUTTA lapsi puhuukin kaiken ja siitä alkaa soppa, lapsi valehtelee siellä kaikkea, yrittää mielistellä kai ja sitte kotona taas toisinpäin.
Nyt olen jo valmiiksi pahalla tuulella, mutta koko suku on niin sairasta, mikään ei ole hyvin, teki mitä vaan.
Eli syy on se, että he eivät HYVÄKSY SIJOITUSTA ja me saadaan kärsiä, olen jutellut sossun kanssa, mutta tuloksetta, keinot ovat vähissä?
Mitä sinä tekisit minuna?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sinänsä kai luonnollista että eivät hyväksy sijoitusta eikä heillä ole tietenkään mitään velvollisuutta siihen. Sos.toimi on aikoinaan tehnyt sen päätöksen ja heidän tehtävä on sitten perustella ja neuvotella lasten vanhempien kanssa.
Älkää painostako lasta vaan anna hänen puhua ja olla lojaali kaikille osapuolille. Teidän tehtävä on hoitaa lasta kuten parhaaksi näette ja tukea lapsen suhdetta perheeseensä.
Minusta vuosia kestänyt sijoitus olisi PAKKO hyväksyä, LAPSEN EDUNKIN vuoksi, eikö?
Lasta emme painosta, mutta suku painostaa meitä, mitä kummallisimmilla konsteilla, ei mahdu minun päähäni.
Valehtelua ja panettelua, väärin kuulemista, haukkumista, kyllä kai lapsella on surkeat olot, omassa minässään, kun jotenkin tajuaa tään.
Muutto on aina ajankohtainen, kun kotiin tulee, mitenkähän hänestä kasvaa tasapainoinen nuori, lapsuus oli aivan kauheaa aikaa ja nyt taas sitten hänestä riitely suvun puolelta.
Pitääkö asian viedä läänin sosiaali-johtajalle asti, niin hullulta, kuin tää kuulostaakin!
En minäkään ole koskaan hyväksynyt sijoitusta. Olen aina ilmoittanut asiasta ja samalla sanonut sijaishoitajille, että ovat sopineet asioista sossujen kanssa eivät minun. He ovat olleet alunalkaen tietoisia vastustuksestani. Mielestäni lapseni sijoituksessa ei ollut perusteita. Kaikki sukulaiset ja koulu olivat samaa mieltä. Totta kai se sotkee lapsen elämää. Sossu on saanut kaksi huomautusta läänin sosiaalitarkastajalta ja lisää tulee. Kun en ole samaa mieltä niin en ole. Sossujen pitäisi vähän enemmän miettiä näitä asioita jo ennen päätöksiä.
ikävää, niin ikävää!!!
Mielestäni olisi paikallaan miettiä mikä on lapselle hyväksi mikä pahaksi. Miten
lapsi käyttäytyy, meneekö sinne mielellään ja minkä kokee kaikkein kiusallisemmaksi asiaksi vierailuilla?
Pidän sinulle peukkuja että jaksat taistella lujana, sillä kyllä tuollainen käytös lasta kohtaan on kypsymättömyyttä ja vastuutonta. Ota vain yhteyttä tarvittaviin tahoihin sillä sosku ei aina osaa ottaa kantaa asioihin riittävän vakavasti ennen kuin siihen saa muitakin vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaan.
RAUHALLISTA JOULUN ODOTUSTA SINULLE
Kiitos myötä-tunnostasi!!!
Kuulostaa aika raskassoutuiselta.
Vie ihmeessä läänin sosiaali-johtajalle.
Valehtelua, panettelua, tahallista väärin ymmärtämistä, haukkumista yms...ei kenenkään tarvitse sietää tai kestää.
Mikäli tilanne on kaoottinen noin pitkän vierailun jälkeen, eikö olisi suotavaa lyhentää vierialujen pituutta, ainakin kunnes edellämainitut panettelut yms..jäävät vähemmälle.
Kyllä se on kuulkaa niin, ettei sijaisvanhempienkaan tarvitse kaikkea kestää.
Tämä sijaisvanhemmuus on kaikesta huolimatta viimekädessä myös työtä. Biologisten vanhempien tulisi kaikesta huolimatta edes jossain tasolla ymmärtää, että sijaisvanhemmat ovat vain SYY:n seuraus.
Ilman SYY:tä ei olisi sijaisvanhemmatkaan kuvioissa mukana. Tähän pohjaten ei sijaisvanhempienkaan tarvitse sietää törkeää käyttäytymistä määräänsä enempää.
Ota yhteyttä sosiaali-johtajalle jos ja kun oman paikkakuntanne sossuihmisestä ei ole teidän puolia pitämään.
Mieleeni tuli ISO kirkkovene, toisessa päässä sijaisvanhempain joukkue ja toisessa bio-suku ja molemmat soutaa omiin suuntiin ja lapsi istuu siinä keskellä, sitä se onkin, vaikka vain mielikuvitus-maailmassa.
Vene menisi paljon sulavammin eteenpäin, kun kaikki soutaisivat suunta SAMA!
täällä keskustelussa kulkee muutama tosi kunnioitettava sijoitettua puolta edustava kirjoittaja: huostaanotettu, entinen sijoitettu ja ellu24(?). heidän näkökulmiaan arvostan erityisesti, sillä he ovat laittaneet itsensä likoon ja kertoneet taustoistaan niin paljon, että heidän kantansa on luotettava.
toisin kuin OIKEA ÄITI tai biomamma tai mitä niitä vaihtelevia nimimerkkejä onkaan. heistä ei saa otetta, vääryyttä vain on tehty, mutta omasta asiastaan kirjoittaessaan, he kyllä voisivat kertoa tarkemmin yksityiskohtiakin salassapitovelvollisuutta rikkomati. olisi helpompi ymmärtää, jos olisi taustasta jotain faktaa. saisi itselleen kuvan kuinka pikkumaisista syistä heiltä lapset on viety. minä kun en tunne kuin rankkoja huostaanottoja, jotka olisi pitänyt tehdä jo paljonen, paljon aiemmin kuin lopulta tehtiin.
meillä on toisen lapsen äiti hyväksynyt omat ongelmansa ja näkee, ettei pyty tasapainoisesti lastaan luonaan kasvattamaan. silti hän rakastaa lastaan takuuvarmasti. siitä ei ole hetken epäilyä.
toisella taas on sijaisäiti(alkup. tilanne. suku ei osin hyväksy sijoitusta perheeseen, laitostuneen lapsen paikka olisi ennemmin vaikka kehitysvamma laitoksessa( lapsi ei ole kehitys vammainen), kuin perheessä. olisihan suvun niin paljon helpompi selittää, että lapsi on "sairas" ja vaatii laitoshoitoa, kuin myöntää, että lapsi on sijoitettu. niinpä meilläkin lapsi repeää keskelle. sanoo meillä, että ei halua jouluksi pois meiltä, mutta suvulla sitten joutuu kuulemaan kuinka huonosti meillä pidetään, ei ole sitäkään päälle puettu ja mennään ja ostetaan juuri samanlaiset uudet haalarit ja talvikengat kuin mitkä olin lapselle hommannut. viluvaippa villainenkin vaimon vierahan tekemä. kyllä suku parempaa ostaa, katso nyt lapsi!
tässäkin suvussa on ihania ihmisiä, joiden kanssa on hyvä hoitaa asioita. ja sitten on itsetärkeitä, omaa minää pönkittäviä, joiden kanssa ei tule kuin ongelmia. ja nimenomaan he ovat niin täynnä omaa mielikuvaansa OIKEASTA ELÄMÄN MENOSTA, että siihen heidän oikeaansa ei sovi elämän mutkallisuus. siis ne tosiasiat joita tyttären perheessä on sattunut, kielletään ja eletään omassa mielikuvassa KUINKA ASIOIDEN TULEE OLLA.
Siis millä tavalla lapsen vanhemmat ja suku painostaa teitä? Teillä on kai sovitut tapaamiset ym - miksi teidän pitää kuunnella heidän juttuja? Sos.toimihan tekee päätökset sijoituksen osalta - antakaa lapsen suku sitten tapella heidän kanssaan. Lapselle riittää tässä vaiheessa että kerrotte että nyt on päätetty niin että hän asuu teidän luona ja sillä siisti.
biosuvun painostus on usein sekä henkistä, että ihan konkreettista.
lapselle haukutaan sijaisperhettä: ne on rumia, pukeutuvat rumasti, vaatettavat sinut väärin. ei sinun siellä tulisi olla, kuuluisit muualle. saatko sinä siellä edes karamelleja, ota nyt tuosta, kovilla sinua siellä pidetään. jos kuulu kirkoon olet lahkolainen fundamentalisti, jos et ole järin uskovainen viet lapsen helvettiin maallisuudellasi. ( minä olen kuullut samalta ihmiseltä molemmat syytökset).
ja sitten tietysti se, että pyritään saamaan lapsi itselle joka lomalla ja juhlapyhänä ja samaan aikaan valitetaan sosuulle kuinka joutuu pitämään lasta NIIN PALJON enemmän kuin moni tuttu.
toiminta on ristiriitaista ja kaksinaamaista. sijaisperheelle valitetaan kuinka perhe omii ja ryöstää heiltä lapsen. ja sossulle valitetaa, kun sijaisperhe ei halua pitää lasta vaan on työntämässä sitä joka välissä heille lomille. ( ja sijaisperhe kun on luullut vain tekevänsä suvun toiveiden mukaan ja hammasta purren päästänyt lapsen aina kun on pyydetty)
ja sossu levittelee käsiään: omaa katkeruuttaan ja kyvyttömyyttään suku purkaa, heitä hävettää kun eivät voineet lasta ottaa, koettakaa kestää, venykää, yrittäkää ymmärtää.
tapaamispalaverit ovat ihan turhia, aina joku suvusta ottaa toisen sukulaisen puheista herneen nenäänsä ja marssii ulos. joten häntä ei sitten muiden sopimat asiat sido, eihän hän ollut päättämässäkään.
koetaan kestää. yritetään ymmärtää, kyllä se siitä.
Miksi sijaisvanhemmat välittävät siitä mitä lapsen perhe/suku/vanhemmat puhuvat? Onhan se nyt luonnollista että vanhemmat eivät pidä sijaisperheestä jos ovat alunperin vastustaneet sijoitusta. Ei sossukaan pysty tätä tosiasiaa muuttamaan.
Tahdonvastainen huostaanotto on aika väkivaltainen juttu - ja turha on sellaisessa tilanteessa edes odottaa myötätuntoa tai positiivista suhtautumista vanhempien taholta. Sijoitus ei ole sijaisperheen "syy" (siis sijaisperhe ei tee huostaanottopäätöstä) mutta vanhemmat purkavat helposti katkeruuden heihin.
Ei kai kukaan odota että vanhemmat/suku olisivat innoissaan (tahdoinvastaisesta) huostaanotosta ja ilomielin tekisivät yhteistyötä sijaisperheen kanssa? Huostaanotto on koko perheelle suuri tragedia ja suru ja katkeruus varmaan riittää moniksi vuosiksi.
kyse onkin siis käytöstavoista. vaikka olisi kuinka vihainen tahansa ja kyvytön näkemään huostaanoton syitä, niin todella fiksu ihminen ei ala syyllistämään syytöntä osapuolta.
koska sijaisperhe ei todellakaan ole tehnyt muuta kuin luvannut avata ovensa perhettä tarvitsevalle lapselle.
se kenen lapsi sitten perheeseen sijoitetaan on arpatuuria. ei meille edes etukäteen kerrota onko kyseessä pakkohuostaanotto, vapaaehtoinen huostaanotto, itse pyydetty huostaanotto vai vastentahtoinen huostaanotto. meille tarjotaan lasta 5v. tai 10 kk tai 12v sukupuoli tieto. oletteko kiinnostunut?
kaikki muu onkin sitten jo ihan muuta.
ja kun sijoitus on tehty, niin terveesti ajatteleva suku kohdistaa kaunansa viranomaisiin. ei sijaisperheeseen. koska sijaisperhe tarjoaa vain kodin lapselle. ei päätä huostaanotosta eikä sen kestosta.
kaunainen suku aiheuttaa lapselle lisä trumaa. suku joka ajattelee lapsen parasta, kertoo lapsen ikätason huomioiden, että ei tykkää tilanteesta ja yrittää saada lapsen kotiin suvun luo, MUTTA NIIN KAUAN KUIN OIKEUSTAISTELU vie niin sinun täytyy koettaa elää onnellisena sijaiskodissa. muista, että me rakastamme sinua, mutta ei se estä sinua viihtymästä sijaiskodissakin. ei se meiltä pois ole, jos joskus sielläkin on kivaa. hienoa, että sait niin mukavan perheen täksi väliajaksi.
lapsi voisi paremmin, vaikka tietäisi taistelun riehuvan taustalla.
Meille sijoitettujen lasten sukulaiset ovat hyväksyneet sijoituksen, poikkeuksena bioäiti, joka ei halua tavata lapsiaan ollenkaan.
Eivätpä enää tätä tuntisikaan vaikka vastaan kävelisi.
Muiden kanssa kaikki sujuu hyvin, mitään riitaa ei ole ollut.
Ja kyseessä oli äidin tahdon vastainen huostaanotto, kuinkas muutenkaan.
Ja tottakai sijaisvanhemmat välittävät mitä lapsen sukulaiset ja perhe puhuvat, koska nämä puhuvat nimenomaan lapselle, mikäli lapsi ei ole aivan pieni.
Onko sinun mielestäsi lapselle hyväksi joutua kuuntelemaan haukkumista, arvostelua ja kiroilua biovanhempien taholta, eiköhän huostaanotto jo sinänsä ole rankka kokemus lapselle ilman jatkuvaa sijaisperheen mollaamistakin?
Että jospa ajattelisit edes vähän aikaa sitä lapsen etua.
...ja pikanen sellanen, että täältä tullaan, otatteko, muuta ei tullut, kuin lapsi.
Rikkirevitty kadulta temmattu lapsi, ota siinä sitten selvää taustoista...enkä syytä lasta..vaan sitä sukua, joka ei ylpeyksissään myönnä avuntarvetta vieläkään.
Ollaan tehty kova työ lapsen kanssa ja AINA kotona ja sukulaisissa käydessä rupeaa "palautusoperaatio", olen valittanut sossulle, mutta vastaus, ei kannata välittää, antakaa mennä toisesta korvasta ulos, ei tämä ole mikään rakentava vastaus.
Suvun kanssa samaan pöytään ei kannata mennä, jo puhelimessa huudetaan ja kirotaan päin naamaa ja se , että valehdellaan niin lapselle, kuin meillekin ja kun soitan heille miksi, he eivät ole puhuneet mitään!!
Tällästä on ihan mahdoton hyväksyä, lapsi sairastaa vakaavaa sairautta ja jo hänessä on kova vastuu, yhtään kaunista sanaa hoidosta en ole saanut, jos menee huonosti lapsen kanssa, syy on minun, ei kenenkään muun.
Vanhemmat ovat eronneet ja nyt molempain suku raivoaa kiukusta sihisten...täällä kaikki koulu ym. ovat ihmeissään, onhan meillä lapsia ja muiden kanssa tullaan hyvin juttuun, tai siis lasten vanhempain, olemme aina hyvällä kohdelleet, kuten tässäkin tapauksessa, mutta mikään ei riitä.
lapsilla on hyvät vaatteet, kaikki perushoito, omat huoneet kaikkea liiaksikin, olemme kaikkien mielestä hyväluonteisia ja kilttejä, tai nyt minä oon paska ton suvun silmissä...ISO PASKA!!!
Jokainen huutaa vuorollaan puhelimessa, aivan kuin kettua savustettasiin luolasta.
Hyvää joulunaikaa kaikille!
Minuakin alkaa vähän tympiä tämä palsta. Aina vaan haukutaan sijaisperheitä ja perhekoteja. Minä ainakin olen ikionnellinen ja kiitollinen sille perhekodille, joka vastaanotti minun lapseni. Meillä on molemminpuolinen kunnioitus eli minä kunnioitan perhekotia ja he kunnioittavat minua. Asioista keskustellaan asiallisesti, kysellen puolin ja toisin toistemme mielipiteitä. Olen korostanut myös lapselleni, että ei äiti ole nyt se, joka määrää, mitä hänen elämässään tapahtuu, se vastuu on perhekodilla, mutta asioista voidaan aina keskustella. En myöskään koe olevani kasvatusvastuusta luistava yh-äiti, vaan tähän ratkaisuun on päädytty monen ammatti-ihmisen kanssa. Tiedän, että aika kultaa muistot ja minullakin varmaan hämärtyy syyt, miksi annoin lapseni huostaanottaa. Silloin kaivetaan päiväkirjat esille ja kyllä sieltä totuus taas muistuu mieleen. Tuntuu, että kaikki kirjoitukset huostaanotoista ovat negatiivissävytteisiä. Minusta tuntuu, että ne jotka ovat vastustaneet lapsensa huostaanottoa, eivät ehkä tajua tilannetta, kyllä siellä taustalla on aina lapsen paras. Ainakin minä uskon näin ja tässä uskossa olen itse toiminut. Kaikesta huolimatta kaiken pohjana on ääretön rakkaus lastani kohtaan. Joku voi ajatella, että vain hullu voi kirjoitta näin, että antaa lapsensa huostaanottaa ja väittää vielä rakastavansa lastaan. Mutta se ei ole rakkautta, että ei jaksa/kykene välittämään lapsestaan vaan antaa asioiden mennä siihen pisteeseen, että lopullista tuhoa lapselle ja hänen tulevalle elämälleen tapahtuu. Kyllä lapseni tietää, että rakastan häntä älyttömästi, joskus vaan joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja. Eli KIITOS PERHEKODILLE, JOKA VASTAANOTIT LAPSENI!
...että on kaltaisiasi vanhempia olemassa, lapsestasi kasvaa ihan varmaan kunnon kansalainen, olet äitinä varmaan kunnon äiti.
Minullakin on lapsia joilla on Sinunlaisiasi vanhempia ja silloinhan se on kaikkien etu.
Sinä varmaan ymmärrät, ettei riitelemällä saada mitään rakentavaa aikaan, mutta hiljaakaan ei voi aina kuunnella ja antaa alistaa itseään maanrakoon, vaikka oikein, kun ajattelen taitaisi olla paras, olla ajattelematta mitään, olla hiljaa ja olla nöyrä ja olisi ja eläisi, kuin en eläisikään, tuskin hekään mykkää kauan jaksaisi haukkua!
Olisihan se hyvä että maailmassa olisi rauhaa ja nälänhätää ei olisi ...
En nyt ymmärrä miksi haukut minua (etten ajattele lapsen etua) kun yritän kuvata MIKSI vanhemmat haukkuvat sijaisvanhempia. Ymmärtämällä tämän ilmiön niin sijaisvanhemmat pärjää paremmin tuon vihan ja katkeruuden kanssa jota joutuvat kohtaamaan.
Sehän on yksi näitä huostaanottojen haittoja - jos vanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa niin ongelmia tulee. Sen takiahan tahdonvastaisia huostaanottoja pyritään välttämään viimeiseen asti - sen takia että lapsi joutuu niissä koville.
Vanginvartijat ja ulosottomiehet joutuvat varmaan päivittäin kohtaamaan hankalia asiakkaita - johtuen siitä että heidän tehtävä on panna täytäntöön ikäviä oikeudellisia päätöksiä. Samoin sijaisvanhemmat silloin kun kyse on tahdonvastaisesta huostaanotosta. Miten voi edes kuvitella että vanhemmat olisivat kiitollisia sijaisperheelle?!
Vähän älyä mukaan peliin - pliis ....
En ymmärrä!
Tuli aivan tippa silmään sinun kirjoitustasi lukiessa. Kumpa tälläisiä bioäitejä olisi enemmän. Ei voimavaroja menisi riitelyihin vaan sinne missä sitä tarvittaisiin eli lapsiin.
Lapsilla olisi paremmat olot ja voisivat paljon paremmin, jos bio-ja sijaisperheet puhaltaisivat yhteen hiileen!!!!
Ja kun kuitenkin molemmilla on samat intressit, siis lasten hyvin vointi.
Miten se voi olla niin vaikeata?????
Miten niin bioäitejä. Niissäkö se kaikki vika on??????????
Varmaan olet palstaa seuraillut ja kyllä sieltä tulee aina haukkua sijaisia päin!
Ps. vaikket mulle tätä osoittanutkaan, niin vastasin nyt.
Tuota hyökkäämistä tarkoitin ja sitä tulee tuutin täydeltä aina kun on tekemisissä bioperheiden ja sukulaisten kanssa.
Kyllä alkaa kyllästyttämään.
Miettinyt omalta taholta meen perheen elämää ja tämän yhden perheen aiheuttamaa sekasortoa", että olisiko kaikkien etu, niin LAPSEN kuin perheenkin, että pidetään ainakin puolen- vuoden mittainen tauko, niin tapaamisissa, kuin puhelinsoitoissakin.
Jos tämä kaikki sama jatkuu yhä sen jälkeen, niin sitten sijoituksen purku, purkua jo ehdotin ja vaadinkin, mutta siihen ei oikein annettu sossujen taholta "siunausta", vaikka olinkin kyllä ihan tosissani, mutta he vetosivat moniin asioihin.....
Olisinko liian jyrkkä, jos perheenä toimisimme näin, kuten kuvailin?
Eihän kyse ole kiitollisuudesta, että biojen pitäisi kumarrella kun tapaavat sijaisperheen vaan ihan puhtaasti lapsen tuskan ymmärtämisestä. Aikuinen, lasta ymmärtävä vanhempi ei todellakaan mollaa sijaisperhettä lapselle!!! Kiukku kannattaa purkaa sossuille, mutta ei lapselle!!!
Jotenkin vaan tulee mieleen, ettei taida olla ihan "turha" huostaanotto jos vanhemmat eivät ymmärrä tälläistä. Olen toiminut tukiperheenä ja silloin sain katsella kun äiti kertoo ihan kaiken 10 vuotiaalle lapselleen, joka taas on tosi huolissaan ja hermostunut äitinsä puolesta kun äippä nyt ei oikein osaa suodattaa puheitaan sellaisiksi, että sopivat 10-vuotiaalle. Jos elämässä riittää poliiseja, sorkkarautoja ja ex-heiloja niin tarviiko niistä kaikista kuitenkaan kertoa lapselle??? Järkkyä oli kun jatkuvasti piti soitella äipälle, että onhan töissä niinkuin sanoi tai kotona niinkuin puhui ja jos puhelin oli kiinni, niin sitten meni yöunet.
Kylläpä tuli oikein tippa silmään, kunpa tällaisia sijaisäitejä olisi enemmän. Olisi varmaan kaikkien etu, että huostaanotto purettaisiin heti ja vuoden mittainen karenssi ensialkuun ettei sijaisvanhemmat olisi missään yhteydessä biovanhempiin sen jälkeen kun lapsi palautuisi oikeille vanhemmilleen. Heillä olisi näin aikaa purkaa sijoituksesta tulleita traumoja rauhassa ja suunnitella vähitellen elämää eteenpäin. Kyllä sijaisvanhemmistakin löytyy näitä helmiä joukosta.
ja tää sit olis sitä lapsen edun mukaisuuttako???? erottaa tutuista ihmisistä.Tää on vain vaikea asia hyväksyä jokaisen mutta eikö AIKA niin biolle kuin sijaisvanhemmille ole paras lääke ,uskon että moni biovanhempi purkaa sitä omaa pahaa oloaan sijaivanhempiin vaikka ei se sijoitus ole tietenkään niiden vika, niin kävi minullekin ja nyt ollaan sijaisperheen kanssa ruettu miettimään yhteisia sääntöjä lapselle yhteisten sävelien löytäminen on sita lapsen edun mukaisuutta ei nälviminen puolin ja toisin.Rauhallista joulua vaan kaikille sijaisäideille ja bioäideille.
...tulkitsi väärin sanomaani ja mitä täällä oon puhunut. Hän vain käsitti väärin, eli väärinkäsitys.
Ei näitä meen lapsia voi minnekkään palauttaa, muutakuin toiseen paikkaan ja se olisi yhdelle ainakin laitosmainen paikka, jo vanhempain ilkeyden vuoksikin ja muutenkin.
Vaikeus on siinä, että lapsen hyvinvoinnista on täysin eri näkemys. Hyvinvointi kun on paljon muutakin kuin ruokaa ja vaatteita. Lapsen henkinen hyvinvointi on laiminlyöty liian monissa sijaisperheissä.
Toinen asia on, etteivät biot halua ketään vieraita ihmisiä selvittelemään asioitaan ja joillekin on liian vaikeaa ymmärtää, että biot haluavat selvittää asiansa omalla tavallaan ja itse valitsemiensa ihmisten avulla.
Lapsen hyvinvointiin satsataan, jos lapsi on vielä sairas niin, paljon enemmänkin, kuinka sinäkin yrität käsittää väärin, luuletko, että meillä on joku säilöönotto-perhe", voi taivahan vallat.....
JA BIO-vanhemmat on pistettävä "ruotuun" kai jotku säännöt heitäkin koskee, vai saavatko palkkioksi", kun heiltä on lapsi pois viety, niin kiusata sijaisperheen arkea ja joskus juhlaakin.
Mieti ja vastaa!
on ottanut ylivoimaisen tehtävän pistää meidät ruotuun. Meillä ollaan hyvää vauhtia menossa toisinpäin. Tantat alkaa olla ruodussa. Riittäävän monta kertaa kun tekevät selvitystä oikeudessa, lääninhallituksessa, rikospoliisille ja oikeusasiamiehelle niistä alkaa tulla nöyriä ja totuuskin alkaa löytyä. Se vaan vie turhaan aikaa mutta ehkä tasoittaa tietä seuraaville.
...kuitenkin...heh....ei teidän hoito.
Vaan teen Lasten!
Tiedän tapauksen jossa näin tehtiin. Puolen vuoden jälkeen lapsi karkasi kotiin niin monta kertaa satojen kilometrien päästä, että sijoituspaikkaa vaihdettiin. Lapsi osoitti erinomaisesti käytöksellään millaisena hän sijaisperheen koki. Sanoi, ettei tiedä mitään niin kaksinaamaista kuin tämä sijaishuusholli ja kaikesta päättäen oli aivan oikeassa. Ainut asia, joka siellä oli tärkeää oli raha.
Velliä osaa keittää yks sun toinen, mutta olla äiti on jotain aivan muuta.
Toimeksiantosopimuksen voi irtisanoa koska tahansa, ei siinä sossujen lupaa tarvita. Eihän kukaan voi sitoutua tuntemattomiin asioihin ilman irtisanomispykälää, se olisi kohtuutonta.
Velvollisuuksia on,mutta oikeuksia ei.
koko homman. Olet selvästi väärällä alalla. Sehän on kaikkien tiedossa että suuri osa huostaanotoista on pakkohuostaanottoja, joita ei hyväksy vanhemmat eikä muu suku. Turha sitä on itkeä. Heillä on sossun kanssa eri näkemys asioista ja heillä on täysi oikeus mielipiteeseensä. Heillä on varmaan myös hyvät perusteet mielipiteeseensä ja he voivat olla myös kanssasi täysin eri mieltä lapsen oleskelusta teillä.
....tätä elämäntyötä, joka on minulle annettu, koska jostain syystä pidän tästä!
Joskus tulee niitäkin päiviä, kun ei hyväksy bio-vanhempain ilkeyttä ja suunsoittoa, mutta onneksi nekin osaa laittaa jossain vaiheessa "omalle tasolleen", ei niistä kannata itseään kuluttaa loppuun, kun ne sanomiset ovat usein ihan ilmaa vaan, tietysti aina tulee niitä huonoja päiviä joskus.
Olen sen aikaa tässä lasten kanssa ollut, et luulen kestäväni haukkumista biojen taholta, kunhan ne pysyy sanoissa.
sijaisvanhemmat väittää et lapsi valehtelee! Eiköhän se totuus aina tule sieltä lapsen suusta?
Ystäväni sijaislapsi kertoi biovanhemmalleen vaikka mitä potaskaa sijaisäidistään kotilomilla ihan vaan saadakseen vanhemat riitelemään keskenään. Oli vähän skitso pentu.