Onko naisen asema muuttunut 50 vuodessa.
Onko niistä tullut vähän liian vapaamielisiä.
Ennenhän ne oli nyrkin ja hellan välissä.
Nyt on pehmoisät ja kaikki.
Isä vaihtaa vaipat ja luuttuaa huushollin.
Onko niistä tullut vähän liian vapaamielisiä.
Ennenhän ne oli nyrkin ja hellan välissä.
Nyt on pehmoisät ja kaikki.
Isä vaihtaa vaipat ja luuttuaa huushollin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Naiset ovat astuneet työelämään, joten kodin hoito sekä lasten hoito ei ole enää yksistään naisten vastuulla. Kodin työt jaetaan perheissä. Enää ei ole olemassa ns. "naisten töitä" ja "miesten töitä", vaan työt tehdään sitä mukaa kuka ehtii kyseisen työn milloinkin tekemään jne.
Kiireinen elämänrytmi sanelee paljon kotitöiden ja lasten hoidon välillä. Ei isä ole mikään "pehmoisä", jos hän hoitaa lapsia ja pesee lattioita. Osaahan se mieskin vaipat vaihtaa, ruokaa laittaa sekä siivota - ei se ole ainoastaan naisten hommia.
Mitä tulee sitten naisten vapaamielisyyteen ... mitä kirjoittaja sillä sitten tarkoittaakin ?!
Naisella on myös työnsä ohella oikeus vapaa-ajan harrastuksiin. En tarkoita tällä "kapakoissa hyppimistä", vaan omia henkilökohtaisia harrastuksia.
Eihän se naisen paikka ole enää nyrkin ja hellan välissä. Kuka nainen nykyään enää sellaista menoa kestäisi ?! Eikä siihen tarvitse nykyajan naisten onneksi enää alistuakaan. Jos mies pitää naista nyrkin ja hellan välissä, niin sellaisesta miehestä pääsee eroon varsin nopeasti nykyään.
Tässä eräs kommentti kirjoitukseesi.
Naisten ja lasten pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat hälyyttävästi lisääntyneet. Niistä on tullut eräs nykyaikaisen sodankäynnin tapa. Siviilien tappamista ei pidetä monissa tapauksissa enää sotarikoksena.
Myös rauhan oloissa meillä Suomessakin tätä tapahtuu sellaisissa mittakaavoissa, joista emme 50-vuotta sitten osanneet uneksiakaan.
Kuka se sitten raiskaa ja pahoinpitelee naista sekä pahoinpitelee lapsia ?
- MIES - Missä mättää miehellä, kun moisia tekoja pitää tehdä ?
Kaikkivaltias mieshän kaiken pahuuden takana on. Naiset tosin kiivaasti pyrkivät melskeeseen mukaan. Tappelu on valmis ja näkyyhän se näillä palstoillakin!
toisen ihmisen kunnioitus yksi syy.
Aiemmin hyväksyttiin miehelle monia erivapauksia.
He saivat kirota ,juopotella ,tupakoida ,jopa tapella(siviili)eihän mies voinut olla"tossu".
Nyt tähän kaikkeen myös nainen on vihkiytynyt,ja tulokset nähdään.
Tasaarvo tältä osin on tuonut vain harmia,lapset jäävät hoitamatta,avioerot lisääntyvät.
Nainen,äiti ,mikä oli ennen perheen selkäranka on hävinnyt,tuloksena sekasorto.
Tasaarvoasiassa olisin nähnyt taloudellisen tasaarvon toteutumisen,mikä(sama palkka samasta työstä)
meni vähän pieleen.
Rakenteemme ei kestä ,että ennen perhettä pystyssä pitävä äiti,on tavoittanut tasaarvon ,kapakassa juoksussa.
Tämä oli kärjistettyä,toki vielä suurin osa hoitaa kodin ja on hyvin lapsensa,siinä ohessa tämän luomakunnan herrankin.
Oikeudet ja myös velvollisuudet kaikille samanarvoisiksi,ja miestenkin on syytä kasvaa miehiksi,ei naisten raiskaajiksi ja hakkaajiksi.
Yhteistyöllä sekin onnistuu ja toivottavasti voidaan korjata ne virheet,mitä tasaarvon nimissä on tehty.
Keskustelussa tuli esiin, tilastoidenkin todistamana, ja sekin jo tuttua asiaa, naisetkin osaavat pahoinpidellä, sekä miehiä, että lapsia.
Yhteiskunnassa on pahoinvointia, se ajaa ihmisen taloudellisesti ahtaalle ja silloin pienikin väärä sana tai ele vastapuolen taholta, saa vihan purkautumaan.
Olihan puutetta ennenkin, miksi nykyisin ollaan yhä lyhytjännitteisempiä. Ei tappelulla voiteta ainakaan luottamusta ja rakkautta, löi kumpi sukupuoli tahansa. Ja riitaan tarvitaan aina kaksi.
Säälittää niiden lapsien kohtalo joiden kasvatus on pelkkää tukkapöllyä ja korvatillikoita. Niissä tilanteissa äiti on useimmiten se joka lyö useammin, isä harvemmin, mutta sitäkin kovemmin.
Syytä on sysissä ja sepissä, emmekä voi syyttää yksin kumpaakaan sukupuolta.
Pitää vain kysyä, miksi turvautua väkivaltaan?
pittää sannoo että viiessäkymmenessä vuodessa on tehty ihan kuperkeikka naisen kantilta katsottuna.ennehä ei voint nainen männä yksin ees ravintollaa syömää, häntä piettii huonomaineisena.
siin tais olla ravintolat huonos maineessa,ne oli vähä niinko synnin tyyssijoja. nais tarjoilijan oli vaikia saada asuntoo,minun tuttava piirii kuullu siihe aikaa tarjoilija. hää nyt oli niin kunnollinen ihminen ko olla ja voip,ei itse juont eikä polttanu tupakkaa, oli vaa ravintolassa töissä.
asunnonvuokraaja ko kuuli että hää on tarjoilija, niin sano et sellasille ihmisille hää ei mökkiää vuokraa.
enne mies oli koton isäntä jonka sana oli laki,useimmite. olihan sitte niitäkin perheitä missä oli niin topakka emäntä että isäntä joutu tossun alle, mutta se tais olla aika harvinaista, ehkä niskavuorel vaa;)).
avioero tilastot tais olla alakantissa nykysii verrattuna. naimisii ko mäntii siin oltii loppuelämä,oli liitto sitte mite tukala tahansa.
työläisperheessä ei useimmite koulunkäyntii arvostettu, vaan työn tekkoo piettii kunniassa. koulut oli herrojen mukuloita varten.
pojat pantii oppii ammattimiehelle vaikkapa kylän sepälle ja sitä kautta moni sai ammatin, tytöt sai piian paikan, jotka hommat hyö oppi lapsen jo koton.
kaupunki tytöt kävi tehtaissa kokoonpano töissä, hyö oli niin moternija,kutsuttiinkin heitä jats tytöiksi, ko heil monilla oli polkkatukka.
mie opin karjala viisvuotiaasta asti tekkee talon töitä, alus pienenpii mihin kykenin ja kasvaes työtkii kasvo.
tuos viientoista hujakoilla jollo ymmärs että joutun elättämmää itsein piti selvänä että navetta piian hommii tulen tekemää.
naimisii tietyst on mäntävä, eikä muuta suurenpaa ollu mieles, ko äitin toive että saatas minut naitettuu.
se olikin kaikkien meiän tanhuseuran tyttöjen toive, päästä naimisii ja jotkuu haaveili
talon emännän paikkaa.
nykyää ko naiset tekkee lapsia yksinää, siemenetkii saap ostaa simenpankista.
naiset tahtoo hoitaa lapset yksinää.
en usko että se on hyväks viellä tälle sukupolvelle. viellä ollaa niin perhekeskeisii, että perhees pittää olla isä ja äiti.
näkkeehän se ko niin moni etsii isäänsä ja kyselee juuriaa. ihminen tahtoo tietää alkulähteensä. paljon tulee olemaa tulevilla lapsilla onkgelmii asian tiimoilta, jos tämä suunta jatkuu.
minun äitil oli kaksi aviotonta lasta,mie ja veljein. veli kuoli jo nuorna. meillä oli kovasti vaikeuksii. äitiä halveerattii minun takkii ja työtä oli vaikia saada. sain monasti piileskellä millo missäkin ko oltii työnhaussa.
nyt vanhempan olen äitillein kiitollinen että hää jakso vettää minnuu perässää. helpommalla hää olis päässy, ko olis jättänt minut pois matkastaa, niinko moni yksinäinen äiti siihe aikaa teki.äitin oli vahva nainen ja olen hänest hyvin ylpee, nyt vanhempan ko asiat ymmärrän toiselviisii.
kyllä minun on ollu totuttelemista jalmarin jälkee naisen itsenäisyytee.
mie en nyrkin ja hellan välis olt, jalmari ei lyönny koskaa. mutta hänel ol kaik päätäntä valta talon asioissa.sanoinha mie mielipitteeni, mutta en oottanu että sillä olis mittää merkitystä.
on se hienoa että nainen on tullu ihmisten kirjoihin. suomes nainen on jo monissa firmoissa johtajana. ja aatella suomen presidentti on nainen,sitä kukkaa ei olis uskont 50 vuotta sitten.
ja entäs tuo marimekon johtaja,en nyt muista vaa nimmee,mutta on siin tyylikäs ja etevä ihminen. hää on kehittäny ja nostant marimekon korkeuksii.
jotta kyllä naisen asema on 40luvulta miun silmin katsottuna kehittyny hyvvää suuntaa.
ehkä miehet on tästä syystä näyttäneet myös herkän puolensa, pehmo isän. se on myös hyvvää suuntaa menos.
sitte viel ko laps sais pittää molemmat,tasa arvoset kumppanit vanhempinnaa, siin olis hänen hyvä kasvaa aikuseks.
näin miun kantita katsottuna
terveisin lyyli
Lyylin puheenvuorot on aina perusteltuja.
Minun äiti yritti olla itsenäinen, mutta
turpiin tuli. Isä oli sodassa sekonut mies.
Niinpä me piileskeltiin isää, kun se oli
pahalla päällä, äidin kanssa. Kerran ukko
meinasi ampua minut, mutta juoksin mutkille.
Semmosta se oli elämä. Olihan lapsuudessa
paljon hyvääkin, mitä nyt maalla voi olla.
Se hyvän kokeminen oli paljolti äidin ansiota,
vaikka otti se isäkin kalalle mukaan. Kalastus
oli isälle tärkeä homma. Sen se opetti meille
pojillekin. Kun minun piti lähteä kouluja
käymään, niin äidin kanssa sitä suunniteltiin
isältä salassa. Niinpähän minusta tuli opettaja.
Kiitos vaan Lyyli noista puheistasi. Olet todella
hyväsydäminen ihminen.
Ymmärsinks mie ihan oikkei, et sie oot Karjalast kotoisin ? Mist päi Karjalaa sie oot, jos saap kyssyy ?
Kiinnostaa, tuliko sinulle pysyvä trauma tuosta ukon ampumisuhkailusta? Ilmeisesti sait kuitenkin selkäsaunan, se kuritusmuotohan oli melko yleistä.
Lapsuuskotini lähellä oli perhe jossa oli 10 lasta, sen perheen lapset kertoivat että heillä saa remmikeittoa joka päivä aina joku, äiti mukaanlukien. Lisäksi ukko pelehti navetta piian kanssa tietyllä seurauksella.Lapset vakoilivat toimituksia navetan ylisillä olevasta heinäkasasta,olinhan siellä minäkin joukossa mukana, oli tosi kiinnostavaa, vieläkin muistelemme nauraen tapahtumia.
Perhe oli varakas, tunnetun uskonnon omaava - joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Onneksi tämä kuritusmuoto on nyt lailla kielletty
Vaikeasta lapsuudestaan huolimatta lapset ovat
menestyneet hyvin elämässä, ovat itsenäisiä kunnon ihmisiä.
Tavatessamme useat heistä kertovat muistavansa ukkoa katkeruudella, eikä aiheetta. Hauskoja sattumiakin muistuu paljon mieleen tavatessamme.
ossoottii kertoo nii ihanasti,ihan tavallisia tuttuja asioita.
Tuo avoimuus se varmaan on se "jokin".
Kyllä oli kiva lukea.Kiitti.
Kui sää Skillan taidatkii nii somast arvostell kaikkii kirjotuksii.
moni hyvä mies menetti terveytensä sodassa. jotkuu ruumiin vamman niinko minun jalmari,sinun isälle jäi vamma sieluun.
tääl minunkii nurkil asu mies jolle jäi sodasta pahat jälet mieleen,vaimo kerto mite mies huutaa yö kauet, et älkää tappako.
hermot ol riekaleina ja juovuspäissää, vaimo ja lapset sai juosta pitkin piennarta.
vanhemmite hää ko jäi leskeks,niin ei ennää olt väkivaltanen, ko män dementtii.ehkä hää pääs erroo niist unistaankin.
naapuri luuli loppuaikoina minnuu muijaksee ja kävi jatkuvast hakemas kottii lautojen kantoo,ko pojaltaa karkuu pääs. hää ko oli rakentavinnaa navettaa, vaik teki sen jo 50 luvulla.
hää kuoli parivuotta sitte, jote rauha hänen sielullee.
meiän pittää ymmärtää niitäkin miehiä, sota sen heille teki. jokkainen mies muuttuu sodankäytyää,kuka enenpi kuka vähempi. monast vanhemmite tullee ymmärrystä, kohan elämä ensin on itsee vähä riepotelt.
minun isä ol sotilaskarkuri, oon taint siitä tääl joskus kertookin. hää ol niin herkkä taiteilijan sielu, ettei kestänt olla rintamalla.
siksihän minun äiti hylkäs isän, äitin ol hyvin isänmaallinen, eikä hää arvostant sellasta miestä.
mie uskon että kyllä jokkaisella kuitenkin on lapsuuessa jottain hyvääkin mitä voip muistella. niitä hyviä muistoja pittääkin vaalia ja muistella usseemmin.
sinulla on olt hurjan uppee ja valistunut äiti kun on opiskelluun kannustant, hää on ymmärtänt opiskelun merkityksen. sie oot saant hyvän ja tärkeän ammatin. voit tehhä työtä mistä on kauaskantosta jälkee. uskon että olet hyvä opettaja.
älä sie luule minnuu kamalan kiltiksi, kyllä minul ne omat kotkotukset on;))).
terveisin lyyli
tekee jotain kohtaan väärin ja sota onkin jo luku sinänsä.
Äiti sanoi usein, että isää pitää ymmärtää ja hän, äitihän ymmärsi melkein mitä ja ketä vaan.
Joskus murrosikäisenä kun sanoin vihaavani "ukkoa", sanoi äitini, että eihän se tuollainen ennen sotaa ollut,mutta muuttuuhan sitä kun joutuu ihmisiä tappamaan.
Pohjoisessa asuva enoni vihasi saksalaisia kuolemaansa asti.
Meissä kaikissa on vihan ja katkeruuden siemen, mutta kunpa se ei pääsisi itämään ja kasvamaan, eikä maaperä olisi otollinen tuottamaan oikein "kunnon satoa." Tälläisiä asioita pohdimme eilenkin siskoni porukan ja kahden serkkuni ja heidän elämänkumppaniensa kanssa.
Jossain tilanteessa menee syvämietteisyyden aluelle ja hyvä niinkin välillä, eihän tämä elämä mitään hauskaa komediaa ole, muuta kuin pieninä pätkinä silloin tällöin.
saap kyssyy, karjalast olen ,taiat olla siekii.
issäin on vironlahdelta ja siel synnyin miekii,äitin on kivennavalta ja siel myö mummon kanssa monta vuotta elettiinkin.
asuttii pitki karjalaa, ko oltii taloissa töissä,äitin oli karjakko. äiti ko ol äkkipikanen luonne niin työpaikkojakkii vaihtu nopeaa tahtii ja maantiet tuli tutuiksi:)).
viimeset vuuet elettii viipurissa josta tultii evakkoo ja siellä veljein syntyi ja siellä pääsin kunnon kansakouluunkin.
minun on pitänt männä käymää viipurissa vähä joka kesä,mutta ain on olt tähdenpää tekemistä. myö asuttii patterimäen kuppeessa,jos satut viipurii tuntemaa.
olisi mukava nähhä mille paikka nykyää näyttää. jos panis viipurin taas ens kesän listaan.:))
täs vois vaik vanhan laulun lurittaa ;)))
suomessa olen minä syntynyt
tuolla kauniissa karjalassa
laatokkajärven rannalla
siellä majassa matalassa
matalan torpan hiiloksella
käsiäni lämmittelin
matalan torpan nättiä poikaa
omakseni ajattelin
heilani illalla aseman sillalla
pienen kirjeen pisti
taisi sillä raukalla ikäväkin olla
kun hiljallensa itki.
terveisin lyyli
kun en tuota rivien välistä lukua hallitse ,en nyt taas osaa sanoa,oliko sinun viestisi kiitos todella ,vai piruilu.
Olipa nyt kumpi hyvänsä kiitän mielipiteestä.
Enemmän taitaa kielteisiä tulla ,joten sepä siitä.
Arvostelu ei viestini Senoralle ollut, lämmin kiitos.Uskotkohan.
Olen kumminkin niin sinisilmäinen ,että haluan uskoa ,tuohon ensin mainittuun.
oonha mie sellanen hölöttäjä. :))
en ennen kertont vieraille ihmisille asioitain, kun jalmarin kanssa elettii,vaikkei minul ollu kyllä syvällisenpää kanssakäymistäkkää kenenkää kanssa.
jalmarin kuoleman jälkee vuonna 1990 , olen alkant puhumaa asioitain ja ajatuksii.ihminen tarvii puhua ajatuksen juoksustaa, ei niitä kaikkia voi itellää pittää:)).
ja tämä palsta on oivallinen siihen. eläväs elämäs pittää kuitenkin sensuroita puheitaa, tääl käyp vai menis välil vähä ylilyöntiikin, se unohtuu sitämukkaa ko sivu vaihtuu:))
mutta läheinen jonka kanssa elät voip muistuttaa että sillon sanoit niin. ala siinä taas selittelemää, etten mie tarkottanu tai olen muuttant mielipitteen. sanottu, mikä kerran sanottu.
täällä ei myöskää ujostuta ko ei olla naamakkain, voip olla rehellinen sanomisessaan,tietyst siihe asti ettei loukkaa kettää.
ja mie uskon et vaik puhun jostain jonkuu mielest arkaluontosest asiasta, ajattelen että kokemuksein ei oo mitenkää ainutkertanen maailmassa, tuhansille jos ei miljoonille ihmisille on tapahtunut samanlaista, tai viellä pahempaa.
oon oppint et puhuminen on semmonen lääke monnee asiaa, joskus jopa taplettii parempi.
terveyten kannalta puhuminen pittää sillo olla rehellistä.
jalmari ko kuoli ja minul ei olt kettää kelle olisin voint puhhuu. muita ei käynt ko sutari, neljä kertaa vuuessa.
puhuin iteksein valokuville, kävin kaupoissa ostoksilla et sais ees sanan vaihettuu ihmisten kanssa.vuuen kuluttuu olin jo täys höppänä. onneksein sitte löysin eläkeläisten kerhon ja siel mie aloin juosta joka päivä.
olin vähä jokkaisen kimpussa juttelemassa ja kyllää pyytämässä, muttei heistä kyllään kukkaa tullu. siitä ajast minul on vähä kysseenalanen maine siel jääntkii ;)))
nyt jos joskus olen hisuksee ja annan muillekii suunvuoroo, niin kysellää heti mikäs lyylii vaivaa kipiäkö oot.:))
hyö ei ymmärrä että nyt minul on perhe ja juttuseuraa, eikä hyö tiiä että minul on semmonen uppee keskustelu rööri teiän kanssa.
toivosin et hyökii löytäs tämän,mutta en voi männä suosittellee, muute hyö tietää että mie kirjottelen.
sillo tulis se ettee ."että sielhä sie sanoit #noin.
nyt voin puhhuu vilpittömästi mitä aattelen ja lukkee teiän mielipitteitä,ajatuksii ja tapahtummii kaikilta aloilta.
voin sydämmestä sannoo että tämä viis vuotta olen olt itseäin paremmassa seurassa,täällä on ollu minulle paljon hyvvää tietoa ja oppia. sivistystä olen myös saannu.
olen saant olla oppineitten ja koulutettujen ihmisten kanssa juttusilla,tavallises elämäs semmosta mahollisuuta ei ole.
kiitos sinulle skillan ja kiitos kaikille muillekkin,tästä hienosta palstasta.
terveisin lyyli
Ennen sentään söivät mielellään vaimojensa laittamia sapuskoita, nyt nirsoillaan niin niitten gourmeitten kanssa eikä vilkaistakaan muusiin ja lihapulliin, vaikka mitä hajuvettä olis yllensä kaatanut. Itsepä sitten saavatkin seisoa hellojensa äärellä ja ihailla itseään.
Että risookin semmoinen.....:DDD