Suomalainen totaaliyh-äiti, isä muualta..

melkein kun kersa alkaa olla siinä vaiheessa että kyselee isästään niin vanha kunnon kikka eli se on merillä puree murrosikään asti, sitten voit vaihtaa sen tarinaan että et tunne isääsi, olit sen verran huolimaton tortun kantaja että et nähnyt kuka lykki festareilla, mutta ruotsalainen isäsi ei ollut kun hanuriin ei lastia laskenut

Kai isä sentään maksaa hänelle kuuluvat elatusmaksut?
Muutenkin kannattaisi pitää häneen ja hänen sukuunsa yhteyttä ja muistutella lapsen merkkipäivistä sekä vihjaista, että lahja olisi paikallaan. Siinähän lapselle selviäisi, että hänelläkin on isä, tosin melko surkea.

Älä vaivaa päätäsi, ei asia huoleta ketään muuta kuin itseäsi. Anna lapsen kasvaa iloisen huolettomana suomalaislapsena. Kun vanhemmalla iällä herää hänessä kysymyksiä, vastaa sitä mukaa ystävällisen rehellisesti. Luonnollisesti ja kaunistelematta. Luulen että lapsi ei ennen yläasteikää osaa olla kiinnostunut monikulttuurisista kysymyksistä. Näyttääkö hän ns. afroamerikkalaiselta, ts. onko hän selvästi suomalaista tummempi tms. eksoottisen näköinen?
Meidän kylällä joka on maaseutua Hämeessä on ala-asteella kaksi ulkomailta adoptoitua lasta, toinen kiinalainen ja toinen afrikkalainen. En usko että heille mitenkään väännetään rautalangasta että he ovat etnisesti erilaisia, vaan päinvastoin ovat erittäin onnistuneesti integroituneet yhteisöömme omina itsenään, suomalaisine nimineen.
Tuleeko aikuisuuden kynnyksellä millaisia identiteettikriisejä, se on sitten sen ajan murhe. Jos Kadonneen jäljillä-ohjelmaa vielä tehdään, sinne sit vaan mukaan toivorikkaana!