Kuinka kaaapista karkuun? Ja miten siitä eteenpäin

varmasti hankala tilanne sulla, mutta ehkä kuitenkin parempi sanoa suoraan missä mennään. Petoksessa eläminen ei ole kenekään etu jos olet edelleen sitä mieltä ettet halua niin paljon sitoutua ja hankkia lapsia tms. Itse tulin aikoinaan kaapista ulos, osa ystäviä lähti saman tien, mutta siitä oli myös hyötyä eli ne ystävät jotka eivät sitä säikähtäneet, ovat edelleenkin ystäviä ja olen myös tavannut hurjan hyviä uusia ystäviä. Tärkeintä on ettei ala itseään muuttamaan mihinkään suuntaan tai olemaan kenellekään mieliksi, se ei johda mihinkään. Itse olen aina ollut suht avoin ja sosiaalinen persoona, joten uusien ystävien löytäminen on ollut mulle suht helpohkoa. Ja omana rentona itsenäni olen edelleenkin, siksi kaverit ja ystävät aina sanovatkin että mun luokse helppo tulla ja helppo myös jutella arkojakin asioita koska suhtaudun kaikkeen kuitenkin suht avoimesti enkä ole heti ketään tuomitsemassa sanojensa tai tekojensa vuoksi. Tositarkoituksella seuran löytäminen sitten ei niin helppoa olekaan, homoseksuaalit hakevat aktiivisesti seuraa ja usein vain seksimielessä. Mutta sitten kun sen oikean kaverin löytää, sen kyllä tunnistaa.

1. sisäistä jo valmiiksi - jos vuosiluku pitää paikkaansa et ole enää nuori ;) Toisaalta älykkäänä ihmisenä et halua olla tekemisissä niiden lapsien ja lapsenmielisten kanssa joiden mielestä olet ikäloppu...

2. Seuraavassa for dummies by dummies ohje miten isossa kaupungissa tutustuin uusiin ihmisiin, maalla en tiedä mitä olisin tehnyt...

Tulin kaapista vasta avioliiton päätyttyä. Osa ystävistä ei tiedä, mutta kukaan jolle olen kertonut ei ole hävinnyt. Itselleni kaapista tulo tutuille ei ole ongelma, paljon isompi ongelma on asian hyväksyminen jokapäiväisessä elämässä tuntemattomien seurassa - vaikka nyt hotellihuonetta varatessa. Eli kaapissa olo enemmänkin henkinen asia omassa päässäsi kuin se tietävätkö vanhempasi.

Kaapista tulo tapahtui siten että näin ex-vaimoni sukulaisen homobaarissa. Seuraavana aamuna - kun ajattelin että parempi kuulla minulta - kävin exän luona ja kerroin 'Et muuten ikinä arvaa kenet näin eilen homobaarissa' :D Sinulla on sikäli hankalampi tilanne että me olimme jo palanneet ystäväasteelle ja eron haavat oli jo nuoltu ennen uusien avaamista.

Ennen sitä kokeilut tuli aloitettua vähän samalla tavalla. Kokeilin seuranhakupalstaa ja totesin ettei sieltä löydy järkeviä ihmisiä edes tavattavaksi asti, joten päätin mennä aidstestiin :D Vaikeaa selittää miksi, kai siksi että pääsisi yli siitä 'apua kaikki varmaan tuijottaa kun avaan sen baarin oven', no negatiiviset tuli ja kun olin saanut kaapin oven raolleen ja valehdeltua hoitajalle että ollaan oltu 'miesten kesken' päätin juhlistaa asiaa homobaarissa.

Pikaisen googlailun jälkeen valitsin sopivan pienen lähiöbaarin keskustan lihatiskien sijaan (hyvä idea sikälikin että keskustassa olisi ollut aika kuollutta alkuillasta ja keskellä viikkoa). Kävelin kerran baarin ohi ja kävin kaupassa ostamassa suklaapatukan. Paluumatkalla totesin että nyt tai ei koskaan ja menin sisälle ja tilasin oluen. Kun olut oli kädessä istuin alas ja totesin että baarin sisäpuoli oli täysin kuollut lukuunottamatta nurkkapöydässä yksin hengailevaa tyyppiä.

Ahdistuin ja juoksin vessaan, jossa kokosin itseni jälleen kerran ja tein elämäni viisaimman päätöksen. Tullessani nappasin olueni ja siirryin täpötäydelle terassille tuntemattomien ihmisten seuraan ja parin vaivaantuneen minuutin jälkeen kommentoin keskusteluun jotain ja pian (toki oluetkin auttoi) jännitys oli poissa :) Ihmiset vaihtuivat pöydässä ja 'vanhat tuttavat' esittelivät minut uusille istujille kunnes lopulta sitten tuli valomerkki ja päädyin sitten kokeilemaan sen viimeisen tyypin kanssa asioita mitkä eivät olleet edes suunnittelupöydällä vielä aids testiin mennessä...

Baarista saa helposti tuttuja käymällä parilla tarpeeksi usein ja tarpeeksi tuttuja löydettyään, joku niistä voi muuttua ystäväksikin. Vinkki: muutaman satunnaisen baaritapaamisten tai jatkojen jälkeen jos tulette hyvin juttuun tee aloite itse "ootko käyny XX tekemässä XX, pitäiskö mennä?" Itselleni yhden yön jutut eivät ole ongelma, joten sitäkin kautta on tullut vähitellen löydettyä uusia kavereita ex-tempore keikkojen ja muun lauantai-illan ajanvietteen muodossa.

Lisäksi mun mielipiteeni on että oikeita poikaystäviäkin löytyy parhaiten yhden yön juttujen tai baarituttujen ja niiden tuttujen muodossa - kunhan vähän katsoo kenen kanssa lähtee. Baarissa sentään voi vaihtaa pöytää jos tyyppi tuntuu olevan liian innokas tai outo - sokkotreffeillä pitää kestää ainakin se parituntinen :) Ja ihan normaaleja seuraa etsiviä tyyppejä löytyy baarista poimittavaksi viikonloppuisin ja kesälomakaudella viikollakin. Toki se vaatii niitä vahinkolaukauksia yhden yön juttuja etsiviin, mutta eipähän mene kädet rakoille...

Jos mulla ois kikki niin pyytäisin sua laittaa sitä, mut en edes tiiä mikä se on :D

nimimerkillä,
nykyään onnellisesti parisuhteessa

Ihan hyviä neuvoja. Sanoisin tuohon vielä senkin jutun, mitä varmaan kaikki palstaa innokkaasti lukevat heterot eivät ehkä näissä meidän homojen seuranetsintä- ja parisuhdeasioissa tajua.

Myös homolle voi olla erittäin suuri kynnys mennä sinne homobaariin etsimään seuraa. Kaikki eivät ole sosiaalisesti samalla viivalla, kaikki eivät ole komeita supliikkimiehiä tai mallimittaisia. Toiveet ja halut eivät kohtaa ihan sormia napsauttamalla. Prinssi Oikea ei ehkä loppujen lopuksi tykkääkään sinusta sinne parisuhteen auvoon saakka.

Entäs, jos Prinssi Oikea(kin) esittää lopulta sinulle kysymyksen: "Voitasko me hommata lapsi?"

mikä sun kik on

Paras neuvo on että älä tule kaapista vaan tee ne lapset, jos päätät ryhtyä homoksi ei niitä lapsia ikinä tule.

Tee lapset, tyydytä tarpeet salassa. Tai kerro vaimolle jos tuntuu että saattaisi ymmärtää. Mutta homoksi ei kannata ryhtyä, pysy ukkomiehenä.

Ainoa oikea ratkaisu on pysähtyä miettimään, että mitä on tekemässä. Tunteidensa ohjaamana ihminen menee takuulla sinne minne tunteet vie ja lopputulos voi olla ikäväkin. Järki käteen myös tunneasioissa. Homoseksuaalisuus on asia, jota vastaan kannattaa taistella. Kiität itseäsi myöhemmin.

Mä olin tossa tilanteessa muutama vuosi sitten. Kun sen kumminkin tietää, että miehethän ne oikeasti kiinnostaa, niin en edes lähtenyt kokeilemaan vaan selvitin ensin entiset sotkut. Jälkikäteen ajatellen se on ollut sekä omalle itsetunnolle, exälle että käytännön pesänselvittelylle varmasti parempi vaihtoehto.

Kun on sitten oikeasti omillaan ja vapaa toteuttamaan toiveitaan, on seurustelu ja uudet ihmissuhteet mahdollisia. Pelkkä salaseksi olisi varsin mitätön saavutus verrattuna nykyiseen seurustelusuhteeseeni. Joten kissa pöydälle virheeksi osoittautuneessa avioliitossa, vaikka se tekeekin aluksi uskomattoman kipeää.

ja etsit siis minkälaista seuraa