Voiko kukaan antaa vinkkejä, miten keskustella
ihmisen kanssa, joka on pitänyt mykkäkoulua
yhteensoittoon kuukauden ja loppua ei näy?
Viittomakieltä en osaa. Asialliset vastaukset
olisivat tervetulleita.
ihmisen kanssa, joka on pitänyt mykkäkoulua
yhteensoittoon kuukauden ja loppua ei näy?
Viittomakieltä en osaa. Asialliset vastaukset
olisivat tervetulleita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
toimi se että olin kuin vaimo ei sitä mykkäkoulua
pitäisikään.Puhuin ja touhusin kuin
normaalioloissakin tekisin.Alun kolmatta viikkoa
se kesti mutta sitten luukut aukesivat.Mutta se ei
tähän enään kuulu.
mutta vieläkin haluaisin tietää, mikä ne luukut
sitten loppujen lopuksi aukaisi ja miten itse
jaksoit touhuta ja puhella niinkin kauan, kun
mitään vastausta ei tullut. Olisitko kiltti ja
vieläkin kommentoisit sitä mykkäkouluasiaa, jos
en kysy liian henkilökohtaisia asioita. Oliko
myös vaimosi loukkaantunut jostain, vai mistä
mykkäkoulu alkoi?
alunperin juttu lähti eräästä aivan mitättömästä
pikku erimielisyydestä.Mutta se alkoikin elää
omaa elämäänsä,ja vaimon vekkuli kun on aika jäärä
niin jotenkin se mopo karkasi käsistä hänellä.
Yritin siinä alussa aktiivisesti saada kontaktia,
mutta kun sillä ei ollut vaikutusta,niin ensin
hämmennyin(koska asia todellakaan ei ollut niin
iso).Sitten keksin että okei,eihän minulla ole
syytä olla tuppisuuna seurassa.Niin aloitin tämän
aivan normaalielämän,paitsi että vastauksia ei
kuulunut.Alussa se tuntui oudolta mutta asiat
hoituivat ja mikä tärkeintä tässä kaikessa on että
rakastan vaimoani.Sillä sitä pääsee pitkälle.
Luukut aukesivat kun luin erästä kirjaa ja siellä
siteerattiin Konfutsea:"Onnellisessa kodissa on
hiljainen vaimo."Aloin nauramaan ja luin ääneen
ko.tekstin ja siihen repesi emäntäkin.Tästä
sattumalta kohdalle osuneesta helmestä tuli se
laukaiseva tekijä.Vaimo itse kertoi jälkeenpäin
miettineensä usein miten pääsisi ulos tilanteesta.
Tämä toimi meillä,ja toivottavasti saat edes
jotain tästä irti.Tärkeintä on että välittää ja
uskoo suhteeseen/ihmiseen.Tsemppiä
olen aina toivonut että osaisin olla
mykkäkoulussa-mutta se ei onnistu-se on niin
kuluttavaa henkisesti molemminpuolin-voin sanoa
että jos siihen pystyy täytyy olla aika erikoinen
luonne.
Kiitos vastauksestasi. Sanoisin, että mykkäkoulu
on pahinta maailmassa, älä opettele sitä, älä
edes uneksi siitä. Meille kaikille on annettu
lahja puhelahja ja sitä pitäisi käyttää.
Itse yritän Warren tapaan puhua, mutta en jaksa
puhua viikosta viikkoon saamatta vastausta.
Mutta minua ei kuitenkaan lannisteta, olen
suomalainen nainen, joka on tottunut menemään
läpi vaikka harmaan kiven ja sen teen tavalla tai
toisella.
Hyvä nimimerkki Sinulla höpise, höpise vaan niin
minäkin teen koska pidän ihmisistä.
Kiitti kivasta vastauksesta. Ihana lause "mopo
karkasi käsistä", en tiedä mistä päin Suomea olet
ja käytetäänkö siellä edm. lausahdusta, mutta
kivalta se tuntui. Sinulla myöskin on
huumorintajua ja ymmärtämystä toisia ihmisiä
kohtaan, se tuntuu hyvälle sivullisestakin.
Kunpa minäkin olisin hoksanut milloin se mopo
karkas, mutta kun se meni niin sukkelaan, etten
nähnyt edes vilahdusta ohimennessä. Mutta ei
masennuta, eikä alistuta se on varma.
Olen työssä jossa kohtaan päivittäin ainoastaan
muita kuin suomalaisia ihmisiä ja sanon, jos
jotakin olen oppinut niin:
suomalainen nainen on sitkeä
suomalainen mies on maailman paras ja
sotavetraaneja pitää kunnioittaa.
Kiitos Warre, olet upea ihmisenä.
Ihan olen täällä helsingissä syntynyt ja elänyt.
Sitä en tiedä mistä tuo mopo juttu on tarttunut
mieleeni,mutta osuva se on.
Mielestäni,siinä vaiheessa kun te saatte puhe-
kontaktin,annat miehesi itse omia aikojaan tulla
esiin sieltä muurinsa takaa.Sillä se mikä on aika
oletettavaa on että häntä nolottaa.Tietysti tämä
sillä edellytyksellä ettei tässä nyt ole kyse
pysyvästä välirikosta hänen puoleltaan.Nyt hän
vain ajaa tilannetta siihen lopulliseen pisteeseen
että sinä tekisit jotain ratkaisevaa,koska itse ei
pysty/uskalla.Mutta jos te molemmat tahdotte
jatkaa yhteistä matkaanne,niin tämä on vain pieni
kuoppa.Vaikkei se siltä nyt tunnukkaan.
näin luulisin ja parempi sitten vain katsoa mitä
tulee. Tämä on aivan huvittava tilanne, kun
työskentelen alalla, jossa on tultava toimeen
millä kielellä tahansa tai sitten käsillä. Nyt
tiedän, että kaikkea ei ihminen osaa, en minäkään
ole osannut olla mallioppilas tässä
mykkäkoulussa, koska sitä kieltä en ole oppinut.
En taidakaan olla kielellisesti lahjakas,
tuntuukin nyt siltä.
Sinulla Warre on ihana asenne elämään, minua niin
miellyttää, kun mies puhuu asioista sellaisella
kivalla tavalla kuin Sinä. Pidä tyylisi, ole niin
hyvä, se on niin miellyttävää luettavaa.
Poikkesinkin eilen Helsingissä ja kyllä se
kauppatorin ranta on ihana. Minua miellyttää ne
pikkulaivat; Suomenlinnan ja Korkeasaaren sekä
tämä Runebergin ja ne lukuisat Sightseeing laivat.
Mutta eilen ei ollut tilaisuutta ihastella
pidempään kauppatorin miljöötä, en edes ehtinyt
kauppahalliin, vaikka sekin minua miellyttää.
Miellyttääkö Sinua helsinkiläisenä edm. alueet,
vai onko se vain maalaisromantikon ihastelua?
Helsinki on myös sellainen paikka, kun pitäisi
joskus tulla päiväksi tutustumaan, sielläkin on
niin paljon nähtävyyttä. Minulla on vielä
syyskuussa lomaa kolme viikkoa, jos silloin
saisin käytyä Helsingissä ja tavattua
ystäviänikin, vaikka silloin ystävät varmaan ovat
työssä ja pitää yksinään nauttia nähtävyyksistä.
Kiitos vastauksesta Warrelle.
toki miellyttää.Samoin jos joskus kuljet aleksia
pitkin niin katsoppa ylös katonrajoihin,siellä on
jos jonkin näköistä koristusta.Espnaladin puisto,
kaivopuisto kivoja myös.Aina vain ei muista,kun
asuu paikan päällä,mitä kaikkea löytyy.
Tuosta alkuperäisestä jutusta sen verran että
anna ajan tehdä tehtävänsä,ja elä elämääsi.Sinun
tilanteessasi ajatukset saattavat helposti lähteä
kiertämään kehää,vältä sitä.Ei ole mitään järkeä
pitää kahta pässiä samassa narussa,eli ole ja
toimi kuten toimisit ja eläisit normaalioloissa.
Jos kerran sinä et tiedä mistä kiikastaa,niin
se on tämän toisen osapuolen asia avautua ja
kertoa syy.Sinä voit vain tehdä sen helpommaksi
hänelle.....tai vaikeammaksi.Oletteko yrittäneet
esim.kirkon perheneuvontaa?Siellähän voi käydä
vaikkapa erikseen aluksi.
No nyt lähden nukkumaan joten tämä tällä erää.
Aurinkoista päivää joka tapauksessa....ja "öitä".
Kiitos taas vihjeistä, kyllä elän elämääni, enkä
ala pyörimään missään kehässä. Vältän yleensä
pyörimistä missään kehässä, koska tulen helposti
pyörypääksi. Kaikki konstit on vuosien varrella
koettu perheasian neuvottelukeskusta myöten,
joten se siitä.
Ainoa paikka jossa haluan pyöriä, on tanssilattia.
Nuorena paljon tanssin kansantansseja ja eilen
oli kiva päivä, kun lähikunnassamme oli vieraita
Pohjoismaista. Nämä ihmiset olivat
kansantanssijoita, jotka kokoontuvat jokatoinen
vuosi johonkin ystävyyskaupunkeihin aina vuoron-
perään eli Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen.
Sen vuoksi oli kiva päivä, että minua pyydettiin
tulkiksi yhteen seurueeseen ja siellä paljon
puhelivat tanssista. Oli kiva kääntää heidän
puheitaan.
Mutta Helsingistä vielä, kyllä olen huomannut
monessa paikassa nuo upeat talojen koristeet.
Ihmisillä on ollut uskomattomat kädentaidot.
Kuinka mahdottoman paljon omassa maassammekin on
katsomista, kun vain kulkee silmät avoinna.
Jokos alat Warre heräilemään, vai vieläkö olet
unten mailla?
Terveisin
suomalaisessa kulttuurissa-on jotenkin pahe jos
puhuu paljon..höpisen edelleen sillä minustakin
ihminen joka ei puhu on -pelottava -ujous voi
olla este mutta vihamielinen ilme ja
puhumattomuus kertoo jostain muusta...
kulttuurissamme, mutta kuitenkaan tätäkään ei voi
yleistää. Se on totta, että ujouden ihminen aistii
siinä ei ole mitään uhkaavaa, mutta
puhumattomuus, jonka takana on tukahdutettu
kiukku luo epävarmuutta. Viisaita puhut!
Itselläni on paljon ulkomaalaisia ystäviä ja he
valittavat aivan samaa, että suomalaiset eivät
puhu mitään ja ovat vaikeasti lähestyttäviä.
Tietenkään tätä ei pidä yleistää, mutta ainakin
täällä Varsinais-Suomessa on tätä juroutta
tarpeeksi, monet suomalaiset kun muuttavat tänne
he tuntevat itsensä ulkopuoliseksi.
Myös minusta on mukava jutella ihmisten kanssa ja
ainakin silloin, kun ihmisillä on koiria tai
lapsia tuntuu, että he päästävät lähelleen
helpommin. Kiitos Höpisijälle loistavista
huomioista.
Uskomatonta miten fiksusti Warre osaa ilmaista
itseään, olet todella hieno ihminen.
Minä olen mököttäjä-tyyppi, ja se ei ole
helppoa.Alkuun päästään yleensä pienestä asiasta
ja siitä se tuskaksi muuttuu matkan varrella.
Minun mies aina mökötykseni alkupäivinä
on "loukkantunut " minun mökötyksestä, mutta
kyllä aina sillointällöin tekee "pistokokeita".
Usein toivon että ymmärtäisi minua ja pistäis
poikki, minun itse on mahdoton lopettaa sitä,
sitten jossain tilantessa hän yleensä laukoo
sellaisia vitsejä jossa purskahdan nauruun ja
tiedättekö, tuntuu aivan kuin olisi iso pala
kurkusta irronnut ja pystyn puhumaan.
En kuitenkaan ole mikään outo enkä pelottava,
vaan tavallinen ihminen, isäni oli tehnyt
murjotuksesta taitolajin ja hän oli puhumatta
jopa kuukauden, en kyllä kadehdi enkä matki
häntä, eiköhän se ole geeneissä.
Ilahduin todella sinun Warre kannastasi ja
ymmärryksestäsi, sydämeni läikähti sinulle.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi toivoo yksi
45
ja aurinkoista jatkoa myös Sinulle. :)